Olen tehnyt vuosi sitten oman sairauteni vuoksi abortin, joka oli kerennyt jo kolmannelle kuulle. Abortti tehtiin synnyttämällä. Tiedän olevani paha ihminen kun tein päätöksen, mutten siinä tilanteessa olisi pystynyt pitämään lapsestani huolta kun omankin hygienian hoitokaan ei onnistunut saati sitten mikään muukaan. Nyt lähiaikoina olen ajatellut aborttiani kovasti ja pelko iski; tulenko enää koskaan raskaaksi? Parin vuoden sisään olisi tarkoitus perustaa perhettä kun on tilanne siihen sopiva, työpaikat on, terveys ok ja niin edelleen. Onko muilla suomi24 käyttäjillä kokemusta tästä?
Olen googlettanut asiasta monesti, mutten ole tullut viisaammaksi...ehken ole etsinyt tarpeeksi, mutta ajattelin nyt täällä kysellä jos joku kertoisi minulle kokemuksestaan tai jotakin. Helpottaisi oloani hieman :)
Olen googlettanut asiasta monesti, mutten ole tullut viisaammaksi...ehken ole etsinyt tarpeeksi, mutta ajattelin nyt täällä kysellä jos joku kertoisi minulle kokemuksestaan tai jotakin. Helpottaisi oloani hieman :)
Vastaukset 9
Vanhimmat
tämä keskeytys tapahtui?
Synnyttämällä?`Tarkoitatko kenties kaavinnassa?
Ei kukaan voi tietää tuletko uudelleen raskaaksi vai et. Vaikket olisi edes kesketykseen päätynyt.
Lääkkeillä tehty abortti tuskin tekee mitään tuhoa joka aiheuttaisi lapsettomuutta ja harvoimpa täällä Suomessa edes kaavinnatkaan aiheuttaa lapsettomutta.
Kuitenkaan ei ole mitään takeita sille tuletko uudestaan raskaaksi vai et, niin kuin edellinenkin vastaaja totesi...
millä viikolla olin abortin aikaan, olen aika hyvin "siivonnut" tarkemmat tiedot muististani. Sen verran oli rankka kokemus, En ollut kaavinnassa vaan synnytin lapsukaiseni pois. Sain lääkkeen joka aloitti supistukset ja näin se hoitui. Sukupuolenkin sain tietää, sen verran pitkällä olin...mikä tietysti masensi entisestään. Tiedän ettei jotkut voi ymmärtää mutta kun mieli on sairas, ei pysty eikä kykene :(
Aivan, kukaan ei voikaan tietää millainen on juuri Minun mahdollisuuteni tulla vielä raskaaksi joskus mutta kyselinkin lähinnä kokemuksia jos joku haluaisi kanssani jakaa. Eli onko sellaisia ihmisiä olemassa minun lisäkseni joka on tehnyt pitkälle ehtineen raskauden keskeytyksen ja tällä hetkellä olisi äiti...?
Ja kirjoitat että olit kolmannella kuulla. Hmm...Pitkälle ja pitkälle...Sinuna kaivelisin niitä vuoden takaisia papereita, siellä ne viikot ym. mainitaan ja jos olet kadottanut ne, niin tilaa kirjallisesti epikriisistä kopio itselle, se kuuluu sinulle.
Aivan varmasti joku samoilla viikoilla kesk.tehnyt on tullut raskaaksi myöhemmin, mutta miten se auttaa sinua?
Voihan olla että et olisi raskautunut kuin sen yhden kerran muutoinkaan.
Onko terveytesi nyt ok? Eli olet tervehtynyt vuoden takaisesta sairaudestasi? Depressioko sinulla oli? Sairastan itse depressiota enkä minä ainakaan itse voi taata että parin vuoden kuluttua olisin aivan varmasti kunnossa. Mutta toki sinun sairautesi voi olla aivan jokin muu.
Niin kuin kirjoitinkin, että olen halunnut unohtaa nämä asiat. En halunnut ajatella koko asiaa, ennen kuin nyt lähiaikoina on tullut asia mieleen milloin missäkin tilanteessa. Enkä halua tietää sitä tarkkaa ajankohtaa vieläkään, en tee sillä tiedolla mitään tällä hetkellä. Se vaan tekisi ilkeää. Osaksi myös sairauteni takia en muista vuoden takaisesta elämästäni kaikkea.
Niin, tuskin se minua auttaisikaan. Niin kuin kirjoitinkin, kukaan ei voi tietää millaiset mahdollisuudet minulla on perheen perustamiseen...ilmeisesti täältäkään ei ole apua :(
Terveyteni on nyt paljon parempi, sairastin psykoosin ja tällä hetkellä menee tosi paljon paremmin. Lääkärini kanssa olen tästä perheen perustamisesta puhunut ja hänen mukaan olen kovaa vauhtia paranemaan päin. Kukaan ei ole taannut että olisin parin vuoden päästä kokonaan kunnossa, mutta tämän hetkinen tilanne antaa toivoa perheestä. Elämässäni on paljon ihania asioita ja osaan jo ajatella positiivisesti. Tosin tämä aborttini varjo tuntuu olevan suurin taakkani tällä hetkellä. Lääkärilleni en ole tästä puhunut...ehkä pitäisi. Hän se kaikkein eniten osaisi tilanteeseeni sanoa lääketieteellisen näkemyksensä...
sinun pitäisi ottaa asia psykiatrisi kanssa esille. Varmastikin se auttaa sinua kun voit keskustella asiasta.
Otankin asian heti puheeksi kun seuraava aika on, tuskin täällä kukaan osaa minua auttaa :)
Jos jollain ko. olevia kokemuksia niin jos vaan haluaa kertoa niin luen sellaisia mielelläni :) Toivon, etten olisi ainut jolla tällainen kokemus...tai tietysti kokemuksena hirveä enkä toivo sitä kenellekään...no jaa, menee monimutkaiseksi o_O
ja kaikkea hyvää jatkossa.