Olen jo useita vuosia kamppaillut tämän asian kanssa eli en saa sydämestäni pois erästä uskovaa miestä, jonka kuvittelin olevan minulle oikea. Tai siis jos jostain vaan voi maan päällä varma olla, niin olin todella varma että on se oikea. Olen yrittänyt kulkea eteenpäin, mutta sydämeni ei anna rauhaa. Tunnen miehen olevan minulle perhe ja se, jonka kanssa voisi tehdä kaiken Jumalan tahdon mukaisesti. Mies ei kuitenkaan valinnut minua, valitsi lopulta yhtäkkiä toisen naisen. Jos kerran ei ole Jumalan tahto olla tämän miehen kanssa, niin miksei sydämeni anna minulle rauhaa tuosta asiasta? Olen kulkenut todella paljon eteenpäin elämässä, mutta aina palaan samaan pisteeseen. Tahdon rauhan tuosta asiasta ja miehestä! Olisin kiitollinen jos joku voisi rukoilla asian puolesta.
mies pois sydämestä
yksinäinen_
8224
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Rakas Isä, kiitos siitä että saan tulla Jeesuksen Kristuksen nimessä eteesi tämän yksinäisen naisen kanssa. Kiitos, että olet todella rukouksia kuuleva Jumala. Herra, näet miten tämä tuntematon ystävä on jäänyt menneisyyeen vangiksi, särkyneiden unelmien vangiksi. Isä, pyydän että murrat nämä siteet, olkoon ne murrettu, Jeesuksen ihanassa nimessä. Julistan sinulle vapautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä. Herra avaa uusia ovia tämän ystävän elämään, anna uusia ystäviä ja oikein mielekäs elämä Sinun yhteydessäsi js rakkaudessasi. Kiitos Jeesus, Kiitos Isä. Amen. Kiitos Herra, Sinun maljasi on ylitsevuotavainen.
Joskus me ihmiset erehdymme, kun ajattelemme jonkun tietyn ihmisen olevan se "ainut ja oikea". Se, mikset saa rauhaa sydämeesi, johtuu siitä, ettet päästä ns. "IRTI". Jos uskot Jumalaan ja siihen, että Hänellä on tekemistä elämäsi kanssa, niin usko siihen, että Hän ei tee virheitä, vaan antaa sinulle juuri sen oikean ihmisen, joka elämääsi kuuluu.
Mutta: tuona aikana kun tuo mies tuli elämääni, tunsin suurta siunausta, rauhaa, rakkautta, kaikkea aivan upeaa! Ja tunsin että tuo mies oli Jumalan lahja (ja olin rukoillut puolisoa Jumalalta!). Ja kuulin Jumalan puhetta jne. Näin enneunia ja sain paljon rukousvastauksia. Ja todellakin... jos jostain asiasta vaan varma voi olla ja saada siihen Jumalalta varmistuksen niin tuo oli se ja näin myös ne tehtävät missä toimisin tuon miehen kanssa tulevaisuudessa. Ongelmani on myös se, että tunnen Jumalan pettäneen minut. Vai oliko se ihminen, tuo mies, joka valitsi väärin ja meni toista tietä mitä olisi pitänyt. Itse en ole täydellinen, mutta tuona aikana elin todella hyvää elämää enkä ollut "synnissä kiinni", katkera tms. Kiitin Jumalaa joka päivä monta kertaa.
Ja vielä: en ole ihan nuori enää ja aiemmin yritin pakottaa Jumalaa tekemään vääristä miehistä oikeita. Tiedän siis tavoista kuvitella omassa päässään että joku on "se oikea".
Ei Jumala anna mitään orjuutta. Rakkaus on voima mutta himo ja väärä riippuvuus kahle. En usko että Jumala on moisen kiintymyksen takana, koska se noin invalidisoi ja orjuuttaa elämääsi. Kun ihminen rakastuu hullun lailla, homma tuntuu Jumalan tahdolta, kun kaikki tuntuisi olevat juuri kuin taivas maan päällä juuri tuon henkilön kanssa. Kyllä Heera vapauttaa tuostakin kahleesta ja sitten itsekin ymmärrät ja silmäsi aukenevat.
Saatanako minulle sitten silloin puhui? Saatanako johdatti? Silloinko kun tunsin olevani kaikkein lähimpänä Jumalaa.
Himoa minulla ei tuohon mieheen ole. Sellaista mitä sillä käsitetään. Minulla on todella suuri KUNNIOITUS ja rakkaus tuota miestä kohtaan. Ymmärrys ja syvä ystävyys. Siksi se onkin niin tärkeä asia sydämessäni, koska se rakkaus on niin puhdas ja kaunis. Lahja Jumalalta.
Miksei rakkautensa kohdetta saisi kaivata suuresti elämäänsä. Onko se sitten orjuutta? Kaivataanhan me uskovat Jumalaakin. Jumalan orjia ollaan.
"Miksi ei rakkautensa kohdetta saisi kaivata suuresti elämäänsä."
Saahan sitä tietenkin kaivata, mutta olisi kai hyvä, ettei pelkästään jämähdä siihen, vaan etsii muuta sisältöä elämäänsä, niin että tuo asia vähitellen hellittää ja siirtyy haalistuneena muistojen joukkoon. Ehkäpä ajan myötä löytyy myös uusi rakkauden kohde.
uskovaisen sydämeen mahtuu vain Jeesus, mutta sinun sydämessäsi Jeesuksella onkin ahtaammat oltavat, koska toinen mies vie sieltä tilaa.
Kuitenkin, kaikista johdatuksista, rukousvastauksista yms. huolimatta, jos rakkautesi tuota sydämessäsi asuvaa miestä kohtaan on täysin vapaata kaikesta lihallisuudesta, niin tuskinpa olisit ollut hänelle sopivin vaimo. Avioliitossa mies olisi voinut kyllästyä pelkkään kunnioittavaan ja rakastavaan ystävyyteesi. Mene tiedä, vaikka miehelle olisi tullut syrjähyppyhalu, ja silloinkin sydämestäsi olisi tullut murheellinen.
Valitettavasti en osaa neuvoa, miten saisit miehen äkisti karkoitettua sydämestäsi, mutta ajan mittaan hän saattaa lähteä kulumalla. Tai jos sydämeesi pääsee uusia miehiä tai henkiolentoja, niin sitten tilanpuute voi ajaa hänet pois. Eiköhän aika hoida ongelmasi tavalla tai toisella.
Se lihallisuus kyllä herää alasti peiton alla. En ole seksuaaliton ihminen vaikka osaan pitää lihallisuutta kurissa. Asia tarvitsee vain oikean paikan ja ihmisen. Ja avioliiton, kuten tuon ihmisen kanssa yhdessä aikoinaan sovimme. Hän myös kosi minua. Eli tunteita oli puoleen ja toiseen.