Kun demarit ja kokkareet vehkeilivät.
Presidentti Kekkosesta tuli heti akusta lähtien luotettava jatkaja presidentti Paasikiven aloittamille hyville naapurisuhteille itäiseen naapuriimme ja niinpä Neuvostoliitto palautti vuokraamansa Porkkalan vielä samana vuonna ja kansakuntamme kehitys sai kulkea myönteisissä merkeissä.
Presidentti Kekkosen 25 vuotta jatkuneen valtakauden yksi vakavampia tilanteita oli 1960-luvun alussa pystytetty "Honka-rintama", jossa silloiset taantumusvoimat, Kokoomus ja SDP, liittoutuivat presidentti Kekkosen syrjäyttämiseksi vuoden 1962 presidentin vaaleissa. Kun samaan aikaan vallassa ollut Fagerholmin yöpakkashallitus pyrki polttamaan siltoja Paasikiven - Kekkosen linjalta ja viemään Suomea seikkailupolitiikan tielle, oli seurauksena noottikriisi vuoden 1961 lopulla.
Monet meistä muistavat kuinka presidentti Kekkonen joutui palaamaan 30. lokakuuta 1961 yhdessä ulkoministeri Ahti Karjalaisen kanssa kesken matkan Havaijilta ja saman tien nousemaan Novosibirskiin vievään junaan. Tältä matkaltaan Kekkonen palasi viikon kuluttua ja hajotti ensitöikseen eduskunnan ja niinpä vuoden 1962 alussa pidettiin niin eduskunta- kuin presidentin vaalitkin ja tämän jälkeen ei ollut enää epäilystä siitä, kuka on Suomen presidentti ja todellinen maan isä.
Näiden Isänmaamme vaaran vuosien jälkeen presidentti Kekkosen valtakausi oli todellista rauhan ja kansakunnan nousun ja menestyksen aikaa. Kun vielä 1950-luvulla tilanne maassamme oli se, että köyhät eivät pystyneet menemän lääkäriin, köyhien lapset eivät pystyneet opiskelemaan kansakoulua pitemmälle ja työttömäksi jääneet olivat täysin oman onnensa varassa, niin nyt sen myötä, että myös työväenaatteen edustajat pääsivät vaikuttamaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, saatiin koulu-uudistus, saatiin terveydenhuolto ilmaiseksi, perustettiin työvoimatoimistot ja työttömyyspäivärahat. Vain muutamia uudistuksia mainitakseni.
Työväestön ja pienviljelijöiden asemassa tapahtui sikälikin uudistuksia, että luovuttiin ns. hätäaputyömaista, eli siirtotöistä toisessa päässä Suomea, parakkioloissa ja pienellä palkalla, ja alettiin maksamaan isompaa päivärahaa, jotta perheelliset saattoivat olla perheensä ja lastensa parissa. Samoin asutustilallisten asema parani huomattavasti kun heidän valtionvelkansa annettiin presidentti Kekkosen toimesta anteeksi. Yhteiskunnallisissa asioissa Kekkonen otti voimakkaasti kantaa ajan ilmiöihin. Mm. rattijuoppouteen sekä Uudessakaupungissa päätään nostavien uusnatsien, Heil-Hitler-psykoosin valtaan joutuneiden puuhasteluun, jota käsiteltiin TV:ssä; ja josta tuomiot olivat kolme vuotta vankeutta mm. törkeästä pahoinpitelystä.
Presidentti Kekkosen hyvien idänsuhteiden seurauksena Suomen ulkomaankaupasta jopa 26 % oli vientiä itäiseen naapuriin ja tällä oli 1970-luvulla siinä määrin huomattava merkitys työllisyydelle, että 1960-luvulle ominainen Ruotsiin muutto loppui miltei kokonaan. Eli Nestori Vuojärven sanoja lainatakseni: "Suomessa oli todella hyvä aika".
Presidentti Kekkosesta tuli heti akusta lähtien luotettava jatkaja presidentti Paasikiven aloittamille hyville naapurisuhteille itäiseen naapuriimme ja niinpä Neuvostoliitto palautti vuokraamansa Porkkalan vielä samana vuonna ja kansakuntamme kehitys sai kulkea myönteisissä merkeissä.
Presidentti Kekkosen 25 vuotta jatkuneen valtakauden yksi vakavampia tilanteita oli 1960-luvun alussa pystytetty "Honka-rintama", jossa silloiset taantumusvoimat, Kokoomus ja SDP, liittoutuivat presidentti Kekkosen syrjäyttämiseksi vuoden 1962 presidentin vaaleissa. Kun samaan aikaan vallassa ollut Fagerholmin yöpakkashallitus pyrki polttamaan siltoja Paasikiven - Kekkosen linjalta ja viemään Suomea seikkailupolitiikan tielle, oli seurauksena noottikriisi vuoden 1961 lopulla.
Monet meistä muistavat kuinka presidentti Kekkonen joutui palaamaan 30. lokakuuta 1961 yhdessä ulkoministeri Ahti Karjalaisen kanssa kesken matkan Havaijilta ja saman tien nousemaan Novosibirskiin vievään junaan. Tältä matkaltaan Kekkonen palasi viikon kuluttua ja hajotti ensitöikseen eduskunnan ja niinpä vuoden 1962 alussa pidettiin niin eduskunta- kuin presidentin vaalitkin ja tämän jälkeen ei ollut enää epäilystä siitä, kuka on Suomen presidentti ja todellinen maan isä.
Näiden Isänmaamme vaaran vuosien jälkeen presidentti Kekkosen valtakausi oli todellista rauhan ja kansakunnan nousun ja menestyksen aikaa. Kun vielä 1950-luvulla tilanne maassamme oli se, että köyhät eivät pystyneet menemän lääkäriin, köyhien lapset eivät pystyneet opiskelemaan kansakoulua pitemmälle ja työttömäksi jääneet olivat täysin oman onnensa varassa, niin nyt sen myötä, että myös työväenaatteen edustajat pääsivät vaikuttamaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, saatiin koulu-uudistus, saatiin terveydenhuolto ilmaiseksi, perustettiin työvoimatoimistot ja työttömyyspäivärahat. Vain muutamia uudistuksia mainitakseni.
Työväestön ja pienviljelijöiden asemassa tapahtui sikälikin uudistuksia, että luovuttiin ns. hätäaputyömaista, eli siirtotöistä toisessa päässä Suomea, parakkioloissa ja pienellä palkalla, ja alettiin maksamaan isompaa päivärahaa, jotta perheelliset saattoivat olla perheensä ja lastensa parissa. Samoin asutustilallisten asema parani huomattavasti kun heidän valtionvelkansa annettiin presidentti Kekkosen toimesta anteeksi. Yhteiskunnallisissa asioissa Kekkonen otti voimakkaasti kantaa ajan ilmiöihin. Mm. rattijuoppouteen sekä Uudessakaupungissa päätään nostavien uusnatsien, Heil-Hitler-psykoosin valtaan joutuneiden puuhasteluun, jota käsiteltiin TV:ssä; ja josta tuomiot olivat kolme vuotta vankeutta mm. törkeästä pahoinpitelystä.
Presidentti Kekkosen hyvien idänsuhteiden seurauksena Suomen ulkomaankaupasta jopa 26 % oli vientiä itäiseen naapuriin ja tällä oli 1970-luvulla siinä määrin huomattava merkitys työllisyydelle, että 1960-luvulle ominainen Ruotsiin muutto loppui miltei kokonaan. Eli Nestori Vuojärven sanoja lainatakseni: "Suomessa oli todella hyvä aika".
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.