Joissakin viesteissä on juttuja siitä että ihminen on ylpeä meneen sossuun hakeen avustusta niin ihmettelen että mikä ylpeys juttu toi on,vai onko niin että kun tilitietoja kysellään niin iiiiiik kuinka ollakkaan siellä onkin aika paljon tapahtumia ja rahoja on mennyt sinne tänne.
Mikäs siinä jos oikeutettu toimeentulotukeen niin mitä sitä häpeämään.
Toiset eivät häpeile yhtään hakea sieltä rahoja.
Mikäs siinä jos oikeutettu toimeentulotukeen niin mitä sitä häpeämään.
Toiset eivät häpeile yhtään hakea sieltä rahoja.
Vastaukset 3
Vanhimmat
mutta ehkäpä liikaa ennakkoluuloja.
Itse olen saanut niin tylyn kohtelun sossussa että sinne ei ole mitään hinkua mennä enää koskaan. Mielummin vaikka hirteen kuin sinne haukuttavaksi.
niihin 70-80-luvun kasvatteihin joille hyvätuloiset vahemmat opetti että sossu ja kaikenlaiset tuet ovat roskaväkeä varten. Ja liittoon kuuluminen on kommaritouhua myös että työttömyys on itseaiheutettua ja töitä saa jos haluaa ja tietenkin pimeetä työtätekevät ovat roistoja. No 90-luvun laman aikan jäin sitten työttömäksi. Häpeä ja kynnys mennä sossuun oli todella korkea. Vitkuttelin pitkään ennenkuin annoin periksi. Olihan rahat loppu ja vuokra maksamatta sekä jääkaappi tyhjä.
Ensimmäinen käyntini itäisen helsingin lähitoimistolla oli kauhea kokemus. Virkailijat olivät nähtävä'sti tympääntyneet suurtyöttömyyden aiheuttamaan ruhkaan. Virkailija moitti ja sätti minua siitä että olin irtisanomispalkallani maksanut parin kuukauden aikana kaikki laskuni ja vuokrat. Olisi kuullemma pitänyt jättää maksamatta ja käyttää rahat vain ruokaan ja hygieniatarvikkeisiin. Myös oikeusistani pimitettiin josta sain kuulla jälkeenpäin kun muutin. Irtisanomispalkkani takia en virkailijan mukaan ollut oikeutettu mihinkään toimeentulotukeen vielä 3-4 kuukauteen vaikka tiliotteeni mukaan kaikki rahani oli mennyt laskuihin ja tili oli ollut tyhjä jo pari viikkoa. Vuokrat suostuivat silti maksamaan. Vanhemmiltani en huonojen suhteiden takia saannut mitään rahaa vaan pelkästään moitteita.
Eräs tuttuni halusi auttaa minua ja hänen vaimonsa tarjosi hetkeksi töitä. Eli pimeästi maksettiin pientä' palkkaa. Minua hävetti enkä uskaltanut puhua kenellekkään asiasta. Tein jonkun aikaa tätä työtä vain pysyäkseni hengissä kunnes sossu antaisi minulle toimeentulotukea. Kaikki seuraavatkin käynnit sossulla yhtä epämiellyttäviä kohteluineen. Kunnes muutin Länsi Helsinkiin. Siellä minua käsiteltiin ihmisenä ja neuvottiin. M.m.. sen että sossu olisi maksanut opintolainani korot ja siten se ei olisi päätynyt ulosottoon.
Tätä ei edellinen virkailija kertonut vaikka olin tiedostanut häntä lainastani.
Vaikka oma perheeni on tänäpäivänä hyvin toimeentuleva niin en epäröisi hetkeäkään mennä sossuun mikäli tilanne niin vaatisi.
Itse olen sossussa käynyt useita kertoja ja kyllä siellä kuulee päänaukomista ihan tarpeeksi ja kyllä pinna kiristy useat kerrat mutta annoin asian kuitenkin olla etten nyt mitään takas alkanut huutaan.
Mutta tosiaan jos tilanne sellainen että ahdingossa niin sossuun vaan.
Kuuluukohan sosiaalityöntekijöiden koulutukseen vittuilun alkeiden opettelu ja muutenkin olla töykeä....