Niin kuin sata vuotta sitten oli Suomen valtionpäämies hänen keisarillinen korkeutensa Venäjän Nikolai II Romanov, on nykyisen Suomen todellinen valtionpäämies Euroopan unionin presidentti Herman Van Rompuy. Eivät suomalaiset eivätkä muutkaan Euroopan kansat ole häntä presidentiksi ja tämän monikansallisen imperiumimme päämieheksi valinneet, mutta on muistettava ettei aikoinaan Venäjän tsaariakaan millään kansanvaalilla valittu sen enempää Venäjän keisariksi kuin Suomen suuriruhtinaaksikaan.
Niin kuin sata vuotta sitten, on Suomi jälleen suuren valtakunnan vähäinen rajamaa. Mutta sata vuotta sitten oli pääkaupunkina Pietari, joka on koko lailla meitä lähempänä kuin Bryssel. Joku voisi myöskin huomauttaa, että Venäjän keisarikunnan hallitus oli paremmin selvillä Suomen asioista kuin EU-komissio. Venäjä rakensi Suomen modernin infrastruktuurin, rautatiet ja muut välttämättömyydet, huolehti puolustuksesta ja turvasi rauhan, niin että Suomi saattoi sata vuotta kasvaa ja kehittyä. Suomalaisille oli avoimena koko suuren keisarikunnan markkina-alue, mutta valtakunnan muiden asukkaiden oikeudet elinkeinotoimintaan Suomessa olivat rajoitetut. Saivatko Suomen EU-neuvottelijat 1990-luvun alussa keinoteltua Suomelle yhtä hyvän aseman EU:ssa?
Sata vuotta sitten halveksittiin "myöntyväisyysmiehiä", jotka pitivät parempana mukautua ja sopeutua Venäjän komentoon kuin asettua sitä passiivisesti tai aktiivisesti vastustamaan. Yleinen mielipide kun oli, että Venäjä rikkoi Suomen vanhoja perustuslakeja vastaan, ja että suomalaisilla oli oikeus ja velvollisuus vastustaa moista laitonta menoa. Mielenkiintoista kyllä nykyisin, kun EU polkee Suomen nykyisiä perustuslakeja miten tahtoo, ei Suomessa esiinny minkäänlaista laillisuus-, tai - herra paratkoon - itsenäisyysliikettä, vaan me kaikki olemme sopuisasti myöntyväisyyskannalla EU:hun nähden. Ehkä siksi, että Suomella on vielä oma eduskunta, hallitus ja presidentti, nimellisesti, kulissina. Toisaalta olihan meillä sata vuottakin sitten oma senaatti ja valtiopäivät, vaikka keisari saattoikin ne tahtoessaan ohittaa.
Minusta meidän pitäisi olla rehellisiä ja panna Herman Van Rompuyn kuva seinälle Tarja Halosen asemesta.
Niin kuin sata vuotta sitten, on Suomi jälleen suuren valtakunnan vähäinen rajamaa. Mutta sata vuotta sitten oli pääkaupunkina Pietari, joka on koko lailla meitä lähempänä kuin Bryssel. Joku voisi myöskin huomauttaa, että Venäjän keisarikunnan hallitus oli paremmin selvillä Suomen asioista kuin EU-komissio. Venäjä rakensi Suomen modernin infrastruktuurin, rautatiet ja muut välttämättömyydet, huolehti puolustuksesta ja turvasi rauhan, niin että Suomi saattoi sata vuotta kasvaa ja kehittyä. Suomalaisille oli avoimena koko suuren keisarikunnan markkina-alue, mutta valtakunnan muiden asukkaiden oikeudet elinkeinotoimintaan Suomessa olivat rajoitetut. Saivatko Suomen EU-neuvottelijat 1990-luvun alussa keinoteltua Suomelle yhtä hyvän aseman EU:ssa?
Sata vuotta sitten halveksittiin "myöntyväisyysmiehiä", jotka pitivät parempana mukautua ja sopeutua Venäjän komentoon kuin asettua sitä passiivisesti tai aktiivisesti vastustamaan. Yleinen mielipide kun oli, että Venäjä rikkoi Suomen vanhoja perustuslakeja vastaan, ja että suomalaisilla oli oikeus ja velvollisuus vastustaa moista laitonta menoa. Mielenkiintoista kyllä nykyisin, kun EU polkee Suomen nykyisiä perustuslakeja miten tahtoo, ei Suomessa esiinny minkäänlaista laillisuus-, tai - herra paratkoon - itsenäisyysliikettä, vaan me kaikki olemme sopuisasti myöntyväisyyskannalla EU:hun nähden. Ehkä siksi, että Suomella on vielä oma eduskunta, hallitus ja presidentti, nimellisesti, kulissina. Toisaalta olihan meillä sata vuottakin sitten oma senaatti ja valtiopäivät, vaikka keisari saattoikin ne tahtoessaan ohittaa.
Minusta meidän pitäisi olla rehellisiä ja panna Herman Van Rompuyn kuva seinälle Tarja Halosen asemesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Totesit Tosiasian, sekin on tosiasia että viimeisen kahdenkymmenen vuoden ajalta monta isoa asiaa jotka olisi pitänyt olla nähtävissä, on kuitenkin tullut yllätyksenä, ehkä siksikin että on opittu mukavaan vakaaseen menoon eikä haluta minkään keikuttavan venettä, neuvostoliiton hajoaminen ja sitä seurannut tilanne yhtenä esimerkkinä. Mutta asiaan, veikkaan että pressan virkaa tuskin tullaan lakkauttamaan suomesta, presidentin virka kiiltokuvana on silti ajanoloon turhanpäiväinen eikä varmaankaan kiinnosta päteviä henkilöitä. Mieleeni on jäänyt Kekkosen ajalta turneen tyyppiset kauppareissut joihin osallistui teollisuuden kerma ja tuloksena huomattavan isoja kauppoja jotka työllisti nimenomaan suomalaisia eikä virolaisia kuten nykyinen elvytys.
Mielestäni Halosen pitäisi kääntää kenkänsä ja miettiä tarkoin mitä nykyisistä tehtävistä säilyttää ja hakea sitä asemaa politiikan päällä josta olisi nimenomaan suomelle hyötyä ,kuten sanot olemme periferia meren takana, pisteitä haalivat poliitikot ja markkinoita etsivä lehdistö ei voi edustaa sellaista ylinäkemistä
mille olisi nyt tilaus, minun mielestäni.
tiedoksesi: Suomi haki vapaaehtoisesti EU:n jäseneksi.