Kun sait tietää taudista? Etenkin, jos se on ollut hiv tai herpes, pysyvä. Muuthan voi parantaa... Tai jonkun saatu tyyliin maksulliselta tai kännissä, siis jotenkin "nololla" tavalla?
Tai taudinhan voi saada vakisuhteessakin, siis kantaja voi olla oireeton, mutta entäs sitten uusi suhde, onko ollut vaikeaa selittää että joo, mein on nyt pakko käyttää aina kortsua, koska mulla on tää...
En sinänsä enää usko, että siinä mitään elämää suurempaa on, jollain on jotain ja jollain jotain muuta, mutta sukupuolitauteja kuitenkin pidetään vielä "tapasairauksina" siis sairastunutta syyllistetään, oli nyt saanut sen mistä vaan. Ihmiset eivät uskalla käydä testeissä kun pelkäävät tuloksia tai kertoa kun pelkäävät seurauksia. Mikä on niin tämän kaiken ylisaarnaamisen tulos: piti saada ihmiset käyttämään ehkäisyä ja onnistuttiin ainoastaan syyllistämään sairastunut ihmisjoukko, sillä taudithan leviää edelleen: siihen se ei tepsinyt. Joten olisi pitänyt saada seksistä oikeasti luonnollinen asia, silloin se kortsun käyttökään ei pelottaisi jne. mutta en usko että siinä on kovinkaan hyvin onnistuttu. Itse en ainakaan joka kerran ole sitä jotenkin uskaltanut vaatia. Enkä vakisuhteessa. En kyllä itsekään pidä kortsuista, koen ne niin muoviksi ja hankaliksi. Miten niistä sitten tekisi mukavan jutun... Muuten kun uhkailemalla.
Mutta miten olette ajatukseen tottuneet ja sen kanssa pärjänneet, miten uusi kumppani sen on ottanut, onko tullut huonommuuden tunteita tai onko sitten riidan tullen syyllistetty ja lyöty vyön alle?
Tai taudinhan voi saada vakisuhteessakin, siis kantaja voi olla oireeton, mutta entäs sitten uusi suhde, onko ollut vaikeaa selittää että joo, mein on nyt pakko käyttää aina kortsua, koska mulla on tää...
En sinänsä enää usko, että siinä mitään elämää suurempaa on, jollain on jotain ja jollain jotain muuta, mutta sukupuolitauteja kuitenkin pidetään vielä "tapasairauksina" siis sairastunutta syyllistetään, oli nyt saanut sen mistä vaan. Ihmiset eivät uskalla käydä testeissä kun pelkäävät tuloksia tai kertoa kun pelkäävät seurauksia. Mikä on niin tämän kaiken ylisaarnaamisen tulos: piti saada ihmiset käyttämään ehkäisyä ja onnistuttiin ainoastaan syyllistämään sairastunut ihmisjoukko, sillä taudithan leviää edelleen: siihen se ei tepsinyt. Joten olisi pitänyt saada seksistä oikeasti luonnollinen asia, silloin se kortsun käyttökään ei pelottaisi jne. mutta en usko että siinä on kovinkaan hyvin onnistuttu. Itse en ainakaan joka kerran ole sitä jotenkin uskaltanut vaatia. Enkä vakisuhteessa. En kyllä itsekään pidä kortsuista, koen ne niin muoviksi ja hankaliksi. Miten niistä sitten tekisi mukavan jutun... Muuten kun uhkailemalla.
Mutta miten olette ajatukseen tottuneet ja sen kanssa pärjänneet, miten uusi kumppani sen on ottanut, onko tullut huonommuuden tunteita tai onko sitten riidan tullen syyllistetty ja lyöty vyön alle?
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei välttämättä voi parantaa..mm.
Huomautan että myös kondylooma on pysyvä...
Kyllä se toki vaikuttaa. Nyt vuosi selibatissa, tähän mennessä kertonut kahdelle miehelle joista kumpikin olisi sairauteni hyväksynyt...mutta mutta.. Tuntuu etten uskalla kertoa asiasta(omani on siis herpes) muille kuin miehille joista en niin välitä(eli aikaisemmat juttuni päättyi kun en itse lopulta halunnutkaan kyseisiä miehiä).. Koska mun tuurilla se mies josta oikeasti välttäisin saisi hirveät hepulit eikä ikinä haluaisi edes olla lähettyvilläni, ja sehän sattuisi.. Tai näin minusta tuntuu..Eli vaikuttaa tällä tavalla vaikka sairautena onkin minun kohdallani hyvin vähäpätöinen. Tyyppini on vielä HSV-1, jota kantaa arvioiden mukaan jopa yli 80% populaatiosta mutta ei valitettavasti minua hirveästi lohduta( mieti omalle kohdallesi: Hei beibe, mulla on muuten sukuelinherpes, mutta HSV-1 joten ei kai se haittaa.. Eihän..??). Eli itsetuntoon kolahtaa, kyllä, ja paljon..
tai siis kummatkin HS1 ja 2. Olen kertonut niistä aina jokaiselle seksipartnerille. Ja ehdottanut turvaseksiä. Vaikka herpes olisikin ollut ei-aktiivisessa tilassa.
Tähän asti ei yksikään mies ole torjunut minua herpes-viruksen takia; seksiä on harrastettu alussa kondomein mutta sitten kun on käyty nuo rutiinitestit (ns "tavalliset" sp-tautitestit) läpi, ollaan menty täysillä eteenpäin. Suuseksi ei ole ollut tabu eikä olla käytetty mitään "elmukelmuja" tai silikonisuojia.
Yhteen miehen tarttui kummatkin herpekseni. Tai sitten hänellä ne olivat jo piilevinä. Suhde kariutui myöhemmin, vaan ei herpeksen takia.
Joten - ihan hölmöä tuomita ketään. Tai pelätä. Tarttuu jos on tarttuakseen. Ei ole sen pahempaa kuin finni silloin tällöin!
Ja vaikka sanotaan, että 20-25 % suomalaisista on sp-herpes, niin eninnäkin tämä luku viittaa diagnostisoituihin tapauksiin - ja toisennakin: puhutaan koko väestöstä! Eli tuo tekee miljoona suomalaista!!!! Ja kun voi olettaa, että lapsilla ei sitä ole ja harvalla nuorellakaan, niin päästään jo viiteenkymmeneen prosenttiin!
Eli joka toisella sukukypsällä suomalaisella on herpes kakkonen eli sukuelinherpes! Miksi sitä ylipäänsä sitten enää pelätään. Laskelmien mukaan kestää enintään 10 vuotta, ja sitten meillä kaikilla on se. So what!
Siitä ei ole muuta haittaa kuin että yhdyntä ja pissaaminen sattuu kerran vuodessa tai kerran kymmenessä vuodessa!
"Siitä ei ole muuta haittaa kuin että yhdyntä ja pissaaminen sattuu kerran vuodessa tai kerran kymmenessä vuodessa! " Itse kyllä tuota yhdyntä-osuutta ihmettelen suuresti: ei tule mieleenkään suostua taudin aktiivivaiheessa seksiin, kivun takia, tartunta herkkyyden takia ja koska alueella on silloin virusta. Mun mielestä ei ole mikään temppu pidättäytyä seksistä viikon ajan, ensikutinasta haavojen paranemiseen (tai kauemmin, jos oireet kestää kauemmin).
Niin, kaikki ne valistuskeskustelut, missä todetaan ehjällä iholla olevan herpes virusta, on kakkaa, siis pötypuhetta. Virushan elää vain ja ainoastaan hermosolussa, piilotellen, koska kun se ensimmäisen kerran tulehduksen tullessa pääsee vereen, kehon sotajoukot tuhoavat sen muutaman viikon taistelun jälkeen lopullisesti: sillä ei ole mahdollisuuksia. Iholle se singahtaa silloin tällöin hermon säiettä pitkin ja kohtaa saman kohtalon kun ennenkin: kehon vastustuskyvyn ansiokkaat sankarit tappavat sen nopeasti.
Se ei siis tartu oireettomana, joskus oireet ovat vain niin lievät, ettei ihminen ole tajunnut niitä.
Suuseksiä koskee myös, ei tartu oireettomana. Virusta ei ole koko ajan iholla.
"Yhteen miehen tarttui kummatkin herpekseni. Tai sitten hänellä ne olivat jo piilevinä. Suhde kariutui myöhemmin, vaan ei herpeksen takia." En siis tiedä harrastatko seksiä viruksen ollessa aktiivisena, mutta jos harrastat, olet tartuttanut, jos et (tai kondomi on peittänyt oirealueen koko ajan), niin et ole. Vahinkoja sattuu ja voi tietty olla, että et sillä kertaa tunnistanut oireita? No, jos harrastaa seksiä, ja kahden päivän päästä on aktiivinen tila, voi olla että kumppaniin tarttui.
Passiivisesta viruksesta hyvä esimerkki on papilloomavirus, joka on oireettomanakin tarttuva ja se on 80%lla 30-vuotiaista. Joten herpes ei todellakaan tartu oireettomana, jos se tarttuisi, sen kantajat olisi 100% väestöstä, kun laskee huuliherpeksen mukaan.
Herpes on vaaraton: se lievenee vastustuskyvyn parantuessa, etenkin sp, koska elimistö puolustaa hanakammin herkkiä alueita ja ne alueet ovat elämän jatkumiselle välttämättömät: joten niihin hyökätään voimalla. Ja puhun nyt terveestä immuunijärjestelmästä tietenkin.
Herpes ei aiheuta syöpää, ja voi olla vuosiakin oireeton kerrallaan. Sen jatkohaavaumat ovat yleensä pieniä. Se on toki parantumaton, enkä sitä kenellekään soisi, mutta ihan oikesti, maailmassa on vakavampiakin asioita, ja ihan oikeita ongelmia ja herpes ei kyllä kuulu vakavuusluokaltaan mietenkään niihin.
Sillä onko ykkönen vai kakkonen ei ole väliä, molemmat voivat esiintyä kummassakin paikassa, vaikka tyypillisesti vain "omassaan". Kumpikaan ei tee ihmistä paremmaksi eikä huonommaksi.
Tottakai ehkäiskää, ja olkaa huolellisia, ei mikään sairaus ole mukava ja etenkin kun se on kehossa aina.
Mutta jos on atooppinen iho ja vaikea sellainen koko kehossa, niin tuskin sekään mukava kantajalleen on, puhumattakaan että se huonontaisi? Tai kasvain? Tai onko syöpä nolo jos se tulee peräsuoleen, ja fiksu jos se tulee aivoihin? Sukupuolitaudeissa se kamalin asia on se SUKUPUOLIELIN, kamalata ja muuten: klamydia on vaarallisempi, se on 75%lla oireeton ja aiheuttaa lapsettomuutta. Herpes ei aiheuta yhtään mitään.
Joten ihan kaikille vaan tiedoksi: asiat voi myös suhteuttaa, eikä itsetunto kärsi, vaikka virheitä tekeekin, tai vahinkoja sattuu.
Miksi? Itsetuntohan pitäisi pohjautua moniin muihinkin asioihin ja okei, sukupuolitauti tai sairaus muutenkin, on sairaus, mutta eihän se ihmisarvoasi muuta vai?
Miksi juuri herpes tekisi sinusta pahan ihmisen ja miksi juuri huuliherpestyyppinä useimmin esiintynyt jotenkin arvokkaamman kun sukupuolitautina, vaikka kumpikin esiintyy ristiin? Onko se siinä, kun sanotaan että se on sukupuolitauti? Onhan sokeriatutikin usein elämäntavoista seurausta, siis kakkostyyppi. Haluaa sitä nyt joku myöntää tai ei, mutta kyllähän se ylipainoisten/huonoelämän tapaisten sairaus on, ja se voi teettää sokeutta, kuoliota, avohaavoja jne. miten heidän pitäisi olla? Entäs kuka menee ilkkumaan keuhkosyöpään kuolevan tupakoitsijan sängyn viereen, että hei vedä morfiinia, ja kuole rauhassa? Tarkalleen ottaen, ihminenhän on itse aiheuttanut saasteet ja onnettomuudet jne. ja kuinka monella on virheitä plakkarissaan? Oikeasti, ja kuka hemmetti kestää niitä "emmä tee virheitä" tyyppejä, oikeesti, kuka jaksaa? Ei kukaan, kukaan ei tykkää niistä oikeesti, on ennemmin vaikka ihmisen kanssa jolla on tippuri, herpes ja hiv, kun ihmisen joka nostaa itsensä ylimielisesti muitten yläpuolelle ja paasaa, miten "voi olla virheitä tekemättäkin kyllä..." Koska jokainen meistä toivoo armon käyvä oikeudessa jossain vaiheessa.
Herpes ei aiheuta syöpää, ei ole vaarallinen, on yleinen riesa, eikä vaikuta kun parisuhteissa siihen, että se pitää kertoa ja sitten voi käyttää ehkäisyä. Seksiä voi harrastaa normaalisti, ja seksiä pystyy harrastamaan. Miltä heistä tuntuukaan, ketkä eivät pysty?
Miten herpes on muka suuri häpeä ja taakka, kun se on harmiton: klamydia pysyy 75%:lla naisista oireettomana ja kun se on pari vuotta ollut, se voi aiheuttaa lapsettomuutta. Mitäs sitten? Luuletko että lohduttaa yhtään, että joo, no, jäin lapsettomaksi, mutta saan nyt antibiotit, että itse sairaus parenee: sen seuraukset ei vaan koskaan, onpa hyvä, ettei tullut herpes... Herpes ei tee lapsettomaksi. Ja jokainen joka on lapsettomaksi jäänyt toivoisi ennemmin herpestä.
Mikä tauti pitäisi tuomita siis? Vai urheilijat, hehän loukkaavat itseään tahallaan ja jokaisella aktiiviurheilijalla on vuoteen 35 mennessä aivan varmasti pysyviä jonkin asteisia vammoja. Miksei heitä vaivaa asia? Koska se ei ole taaskaan SIELLÄ, sukupuolielimissä. Jos saisit luusyövän, olisitko onnellinen, että no ei se mitään, ennuste on pirun huono ja kuolen, mutta onneksi ei tullut peräsuolen syöpää. Sukupuolielimet taas ovat meille todella tärkeät, jos sinne saisi syövän, se olisi jo kamalaa! Suurin osa voidaan hoitaa ajoissa, mutta entä kun menettäisit kohdun? Eikö todellakaan ole pahempaa kohtaloa kun muutama näppylä ja haavauma, minkä takia täytyy pitää viikon tauko seksissä?
Jos sun korvaan tulee tulehdus sä haluat parantaa sen, mutta jos sun sukupuolielimet sairastuu sä vihaat itseäsi: mikäs järki siinä mahdollisesti on?
Jos ajat kolarin ja tapat jonkun, vaikka vahingossa, vaikka se olisi onnettomuus, on sinun siitäkin selvittävä ja pystyttävä taas näkemään itsesi ihmisenä. Mutta onko herpes siihen verrattuna mitään?
Voihan mies jonka haluat torjua sinut muutenkin, vaikkei olisi herpestäkään, joten mitä väliä, haluatko todella mieheksesi tälläisestä asiasta sekoavan ja nipottavan miehen? Etkö kuitenkin haluaisi ihanan ja rakastavan, jonka kanssa voisi sitten miettiä ehkäisyä ja estolääkitystä, jonka kanssa voisi yhdessä miettiä mitä tehdään ja miten tämä vaikuttaa? Miksi sä nyt et enää ansaitse rakkautta, mikä sinussa ihmisenä on niin muuttunut? Oletko kusipää joka tuomitsee muut, inhottava nalkuutava itsekeskeinen narsisti vai mikä on? Niin, et, eikä tarkalleen ottaen mikään muu ole asian vaikutuspiirissä: työt, tai opinnot, kaverit, harrastukset, tavoitteet, lemmikit, talon/kämpän hankinta vaikka, MIHIN se oikein vaikuttaa? Teidän seurustelussa: yhdessä olo, keskustelut, kädestä pitäminen, syliin käpertyminen, toisen tukeminen ja kannustaminen, yhdesä eläminen ja jakaminen, mihin se nyt vaikuttikaan? Ai niin, silloin tällöin seksiin. Joo, sehän se olikin. Joo, kyllä sun nyt kannattaa kuule vaan mennä ja hukuttautua suomen lahteen koska siis sun elämähän on ihan pilalla ;D
Että asioita mittasuhteisiin, lopeta se selibaatti, ja jos pelkäät tartuttavasi jonkun käytä kortsua aina, ja jos tunnistat oireet, niin oireitten alusta (kutinasta ja kuumotuksesta) oireitten paranemiseen (ja päivä ainakin haavaumien paranemisesta). Ja hanki vaikka estolääkitys, sekin auttaa kyllä.
Eli siis, mietipä asioita hieman uudelta kannalta ja unohda se herpes, aina kun voit.
Hyvä, että joku osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiinsa! Olen täysin samaa mieltä. Itse olen menossa huomenna lääkäriin. Haluan testata, onko pieni rakkulani herpestä. Ja ihan vaan sen vuoksi, että tiedän olla tartuttamatta muita! Se on mielestäni se asia, mikä herpeksessä pitää muistaa. Että on rehellinen eikä salaa asiaa. Tilapäissuhtessa kondomi!
Olen itse ollut aivan paniikissa, sillä eräs "yhden illan juttuni" antoi minulle suuseksiä suojaamattomasti. Mutta kun olen alkanut miettiä asiaa, ei se olekaan niin vakava. Varsinkaan jos tämä on nyt "se paha oireeni". Pari pientä rakkulaa. Huuliherpes monilla 100 kertaa kamalamman näköinen!
Ja vaikka tämä ei nyt sitä herpestä olisikaan, niin olen silti edelleen samaa mieltä asiasta. Ja enkä tosiaan usko -että sitten kun löytää sen ihanan kumppanin- parit rakkulat haittaa enää mitään :) estolääkkeitä ja lievistystä vaivoihin kun on! Mielestäni asioista pitäisi puhua avoimemmin!
Terveystiedon tunneilta saa mukaansa juuri sen ahdasmielisen asenteen.. Toki sukupuolitaudeilta tulee oppia suojautumaan. Parantamisen varaa olisi! Klamydia tosiaan kun aiheuttaa lapsettomuutta ja on kovin, kovin yleinen. Mutta miksi herpestä ja kondyloomaa pidetään niin likaisina asioina? Nehän ovat käytännössä iho-ongelmia! Eivät mukavia, mutta silti... Tässä muuten ilahduttava artikkeli HPV:sta: http://www.yths.fi/netcomm/default.asp?strLAN=FI Tämä tosiaan muutti asennettani :) TSEMPPIÄ kaikille!
Niin, huuliherpes on monesti pahempi, siis tavallaan, yhtä vaaraton kyllä, mutta tosiaan, pahemman näköinen ja: se näkyy. Genitaaliherpes ei näy, eikä sitä tarvitse kertoa yhdellekään turhalle ihmiselle, vain niille kenen kanssa harrastaa seksiä.
Tavallaanhan se on helpompi :) Ja samoin kun se paranee lähes aina nopeammin, tai siihen saa lääkeet heti, se lievenee oireiltaan nopeammin jne. jne.
Ihosairauksia pelätään ja samalla ei osata laskea, mikä on oikeasti vaarallista ja mikä ei: miten on muka sukupuolivalistus onnistunutta?! Herpes ei tosiaan ole muuta kun ilkeä pirulainen, mutta vaaraton, vanhetessa heikkenee, saattaa jopa kadota oireettomaksi, eikä aiheuta mitään. Silti juurikin sitä pelätään ja ihmisiä jopa tuomitaan sen takia. Mutta! Klamydiaan suhtaudutaan välinpitämättömästi, koska se ei näy, eikä oireile, ja "senhän voi hoitaa". Silti yhä useammin lapsettomuuden syy on: hoitamaton klamydia/liian myöhään hoidettu klamydia. Se on varmasti kova paikka! Mutta siitä ei paasata, kun ei ole raflaavia äärikuvia millä voisi pelotella ja provosoida. Herpeksestä aina saadaan esiin joku ääritartunta ja hurjia kuvia: vaikka todellisuudessa luojan kiitos, suurin osa pääsee todella pienillä oireilla, ja jos oireet voivat olla jopa niin pienet, ettei niitä huomaa, niin... Aivan väärin menee.
Aiheutetaan syyllisyyttä, millä ei saada avointa keskustelua. Aiheutetaan häpeää: eikä ihmiset uskalla kertoa eikä käydä testeissä! Ja kun on syyllisyyttä, epäilyjä, hiljaisuutta ja häpeää, ei uskalleta myöskään puhua kortsusta ja pyytää/vaatia sitä, ei uskalleta tutustua sen käyttöön ja käyttää sitä.
Suhteettomuus ja huono ja syyllistävä tieto ei tuo mitään hyvää. Eikä tuo ihmisten tuomitseminenkaan. Avoimuus sen sijaan toisi, ja olen varma, että ilman häpeää ihmiset uskaltaisivat ehkäistäkin vielä paremmin! Ja monessa muussakin asiassa se avoimuus toimii paremmin.
Tsemppiä sulle, rohkeutta testeihin ja vaikka tulos olisi mikä, niin ei yhteen herpekseen tosiaankaan kuole!
(Toivon tietenkin, ettei sulla ole sitä kuitenkaan)