Tuli ostettua tämä levy ja mielestäni on loistava!
Todella hienot uudet sovitukset biiseillä, kaikkia ei tosin sovitettu uusiksi ja nekin kuulostavat mainioilta.
Pate on mielestäni niitä harvoja, jotka yleensä pystyvät J:n biisejä laulamaan.
Erityisesti biisit: Outoon valoon ja Hypätään koskeen ovat makuuni.
Outoon valoon, hieno utuinen tunnelma.
Hypätään koskeen, tosi rullaava versio
ja ennen julkaisemattomat kaksi biisiä ovat niin Patea...
Olisi voinut tehdä, vaikka tuplalevyn tai tripla...
Todella hienot uudet sovitukset biiseillä, kaikkia ei tosin sovitettu uusiksi ja nekin kuulostavat mainioilta.
Pate on mielestäni niitä harvoja, jotka yleensä pystyvät J:n biisejä laulamaan.
Erityisesti biisit: Outoon valoon ja Hypätään koskeen ovat makuuni.
Outoon valoon, hieno utuinen tunnelma.
Hypätään koskeen, tosi rullaava versio
ja ennen julkaisemattomat kaksi biisiä ovat niin Patea...
Olisi voinut tehdä, vaikka tuplalevyn tai tripla...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Jumalaare kuten Pate sanoisi...
Mahtavan hienoja sovituksia: osa alkuperäisiä mukaellen hieman tuoreempina ja osa aivan uusiksi sovitettuina. ja miten ne on tulkittu ja laulettu>aivan loistavaa Pate. Moniin biiseihin on tullut ihan uutta eloa, näkemyksiä tai tunnelmaa ja esim. Risainen elämä sopii Paten suuhun paremmin kuin hyvin ja Pate tekee siitä aivan loistavan eistyksen ja uudelleen tulkinnan. Samoin Kaksoiselämää on todella hieno. Kaikenkaikiaan loistava levy ja ne pari uutta biisiä Juicen sanoilla (ei aiemmin julkaistu) ja varsinkin se Lynyrd Skynyrd-mäinen ja kantrimaisia vivahteita sisältävä hieno Terva ja höyhenet on niin pirun hieno veto ja kappale. Loistavaa Juice ja loistavaa Pate. Se bändi joka tällä levyllä soittaa on ihan ylihieno: uruissa mm. Safka. Kitaristi Kankku Kankaanpää on myös taitava ja upea kitaran varressa.
Noita levyn kappaleita (ja toki muitakin muiden Paten soololevyjen biisejä) ja tuota kokoonpanoa voi kuulla keväällä Pate Mustajärven soolokiertueella Maalis-Huhtikuussa 2010.
Jumalaree vieköön. Samat on ajatukset, Skynyrd tulee mieleen, mistä tulikin mieleen: Joskus vuosia sitten, kun olin Saapasjalka rockissa ja huonossa hapessa Pate tuli yömyöhään edesmenneen kitaristi Arwo Mikkosen kera jutusille. Patella oli hillittömän kokoinen stetsoni päässään ja sanoi olevansa Clint Eastwood. "One for me, one for You", sanoi ja nautimme juomaa Jumalten.
Loppuun asiaakin:
Risaisen elämän kertosäe lähtee kuin tykinsuusta "Voi vittu, kun joskus se rasittaa..."