Onko adventtiseurakunta jäännös?

>> Adventtiseurakunta on Jumalan seurakunnan jäännös johon kuulumalla kuuluu todelliseen Jumalan Israeliin. >>

Jos noin on, että Adventtikirkko on Todellinen Israel, niin mikä sitten on se todellinen, olemassaoleva Israel, joka löytyy maailmankartalta ja jonne voi jokainen vaikkapa matkustaa sen olemassolon todetakseen toisin kuin vain uskomuksissa ja unelmissa olevaan Israeliin.

Miten nyt otetaan selville se, kuka on kaikista oikeellisin Israel, kun moni muukin sanoo samaa?

Mormonit väittävät olevansa todellinen, suorastaan kaikista kristillisin Jumalan seurakunta.

Jehovan Todistajat väittävät aivan samaa ja amerikasta löytyy vielä noin. 20000 muuta järjestöä, jotka väittävät samaa. Moni järjestö jopa väittää, että heillä on joukoissaan myös Kristus, joka on tullut toisen kerran. Tullut kyllä hissun kissun, mutta näin ne väittävät. Pakkohan sitä on uskoa, kun hekin uskovat näin.

Pitäisikö järjestää joukkotappelu Hakaniemen torilla eri järjestöjen kesken ja viimeisenä seisova edustaa Jumalan ainoaa ja oikeaa seurakuntaa ja on todellinen Israel ja tappelun hävinneiden pitäisi tähän tuomioon tyytyä, jos ei Jumala ilmoita mielipidettään tappelun tuloksesta omalla tavallaan.

Olisiko tällainen ratkaisu kaikkia tyydyttävä ja päästäisiin kerralaa tulokseen siitä, että kuka on Jumalan silmäterä, ja ketkä vain luulevat olevansa.

Kai antturi on eri mieltä....eli kaikista kirkkokunnista löytyy kristittyjä.

Aina väliin nousee kysymys siitä, miten Adventtikirkko suhtautuu muihin kirkkokuntiin ja yhteistyöhön toisten kristittyjen kanssa, johon tässä yksi näkökulma. Sama oli pääpiirteissään viime viikon Ristin Voitossa.

Kirkon pääkonferenssi on jo vuodesta 1926 sisällyttänyt seuraavan ajatuksen sääntöihinsä. Teksti koski alkuaan suhdetta toisiin lähetysseuroihin, mutta sen periaate sopii ja sitä myös kirkon teksteissä sovelletaan koskemaan Adventtikirkon suhdetta toisiin kirkkokuntiinkin.

”Seitsemännen päivän adventistit pitävät jokaista Kristusta korottavaa organisaatiota osana Jumalan suunnitelmaa viedä evankeliumi kaikkeen maailmaan... He arvostavat niitä muihin yhteisöihin kuuluvia kristittyjä miehiä ja naisia, jotka työskentelevät voittaakseen sieluja Kristukselle.” (Working Policy O 75) Teksti jatkuu neuvoilla hoitaa yhteydet toisiin kirkkokuntiin "kristillisellä kohteliaisuudella, ystävällisesti ja reilusti” välttäen väärinymmärryksiä ja ja ristiriitoja.

Seuraavassa tiivistelmä siitä, mitä tämä merkitsee ja miten useimmat adventistit asian kokevat.

1. On ihan oikeaa adventistista uskoa luottaa siihen, että vilpittömiä, rehellisiä, armosta eläviä ja Jumalan rakastamia kristittyjä löytyy kaikista kristillisistä yhteisöistä.
2. Tietenkin adventtikirkossa niinkuin ehkä muissakin kirkoissa, on elävässä uskossa olevien lisäksi myös niitä, jotka eivät ole uskon kipinää saaneet tai jotka ovat sen menettäneet. Kirkon jäsenyys ei ole tae uskosta eikä uskollisuudesta.
3. Jumalalla onkin kirkkorajat ylittävä todellisten Jumalan lasten joukko, se oikea seurakunta, johon kuuluvat kaikki, joiden nimi on elämän kirjassa.
4. Jumala katsoo kirkkorajojen yli etsien kadonneita ja tukien niitä, jotka palvelevat häntä ehyellä sydämellä. Olisikin parempi puhua armosta ja rististä ja Raamatun opetuksesta kuin luoda raja-aitoja kirkko-vastaan-kirkot ajattelulla.
5. Edelläolevan mukaan useimmat adventistit tuntevat uskon yhteyttä niihin, jotka korostavat uskonpuhdistuksen periaatteita, pitävät Raamattua ainoana opin lähteenä ja ymmärtävät pelastuksen perustuvan yksin uskoon ja armoon. Tämän lisäksi esimerkiksi usko kolminaisuuteen voi monille adventisteille olla tärkeä rajalinja. Näin useimmat suomalaiset adventistit pitävät maamme herätysliikkeisiin ja vapaisiin suuntiin kuuluvia kristittyjä aitoina uudestisyntyneinä Jumalan lapsina.
6. Vaikka adventistit eivät ole kaikkein aktiivisimpia yhteiskristillissä hankkeissa tai muiden järjestämissä kokouksissa, tunnemme uskon veljeyttä uudestisyntyneisiin Jumalan lapsiin kaikissa kirkoissa ja iloitsemme armon voitoista riippumatta siitä, minkä kirkkokunnan sisällä ne tapahtuvat. Monet adventistit lukevat muidenkin kristittyjen kuvauksia evankeliumin työstä ja jokainen kertomus Jumalan ihmeestä ja syntisen kääntymisestä lämmittää mieltä.
7. Adventistien suhteeseen toisiin kristittyihin liittyy myös piirre, jonka voi ymmärtää jos tuntee kirkon lähtökuopat. Adventismi syntyi halusta palata alkuperäiseen kristillisyyteen, uudistaa protestantismi, tehdä protestantismille, mitä uskonpuhdistus teki katolisuudelle. Sama pyrkimys lienee kaikella herätyskristillisyydellä. Syntyihän esimerkiksi helluntaiherätys vastaavasta pyrkimyksestä palata alkuperäiseen kristillisyyteen armoon, karismaattisiin lahjoihin ja rohkeaan uskon taisteluun keskittymällä. Adventismissa (joka muuten alkuvuosinaan oli sekin vahvasti karismaattinen) puolestaan tavoitteeseen pyritään Raamatun opetuksen ja uskon kuuliaisuuden korostuksella.
8. Vaikka adventtikirkon oppi armokäsityksen, pelastuksen ja raamattukäsityksen kannalta on prostetanttinen, on adventismiin jäänyt tämä kirkolle tärkeiden opetusten haaste, jolla halutaan saada ei vain uskosta osattomat vaan myös elävässä uskossa jo olevat miettimään, mitä Kristuksen tulolle valmistuminen merkitsee.

Loppusanana vielä se, että on hyvä asia, kun uskovat elävät iloisessa varmuudessa siihen, mitä uskovat. Tämän varmuuden keskellä tarvitaan kuitenkin nöyryyttä. Kannattaa muistaa, että parhaimmillaankin opetuksemme ja tulkintamme raapivat vain pintaa ja ovat vajaita inhimillisiä yrityksiä tiivistää suuren Jumalan ajatukset muutamaan sanaan. Siksi järkevä kristillisyys ei polta siltoja ympärillään vaan iloitsee yhteisestä Golgatan rististä, sovituksesta ja ja armon autuudesta ja keskustelee siitä, missä näkökulma on toinen. Valitettavasti vain, jos edelläoleva pitää paikkansa, on tätä järkeä melko rajoitetusti tällä palstalla.

Kai A

Adventtijäännös, laitostuneen a-kirkon ulkopuolella tietysti, ei hyökkäile, vain toteaa näkemyksensä -- http://www.spaup.org/
http://paimensauva.wordpress.com/

Maailmassa on kyllä jäännös Jumalan omia, mutta ei pelkästään adventisteissa.
Tuo jäännös on jumalan seurakunta hajallaan eri kirkoissa; miten Herra tuo jäännöksen kerran kokoaa
on ainakin minulle kysymysmerkki.
Tuo jäännös on joukko ihmisiä, jotka haluavat seurata Jeesusta ja uskovat Hänen verensä voimaan,
joka pelastaa ja puhdistaa kaikesta väärästä.
Eihän Jeesus pelasta ihmistä synneisssään, vaan synneistään.
Tuo jäännös myös rukoilee tämän maan ja eri paikkakunnilla olevien ihmisten puolesta,
heidän pelastuksensa puolesta, tämän kansan puolesta.
Vaikkakin ne, jotka eivät Jumalasta ja hänen tahdostaan mitään välitä, eivät ymmärrä sitä,
että nuo ihmiset rukoilevat heidän pelastuksensa puolesta.
Abraham rukoili Jumalan edessä Sodoman ja Gomorran puolesta...
Mooses rukoili uppiniskaisen kansan puolesta erämaavaelluksen aikana...jne.
Jos nykymaailmassa ei olisi enää jäännöstä, tieto oikeasta Jumalasta olisi kadonnut,
Ja paholainenkin tietää sen...

"Siinä mitä olen kirjoittanut on yksi luotettava totuuden ketju, ilman yhtäkään harhaoppista lausetta." ― Ellen G. White, Letter 329A, 1905.
. . .
http://www.spaup.org/
http://paimensauva.wordpress.com/