No nyt on The Passion of The Christ nähty.
Ihan ok näkemys tapahtumista. Ennen kaikkea realistisuus oli kohdallaan. Ihmisen kunto olisi luultavasti jotakuinkin tuollaista tasoa kaikkien niiden kärsimysten jälkeen.
Tuli mieleen, että kauankohan itse jaksaisi olla hakattavana, syljettävänä ja pilkattavana toisten puolesta jos olisi valta lopettaa homma milloin tahansa... Kiusaus olisi varmaankin suuri. Saatana houkutuksineen olikin kuvattu elokuvassa aika osuvasti.
Ja ei isommin tee mieli lähteä rankaisemaan juutalaisia, että olkaa huoleti :)
Sitä paitsi, eikös tapahtumien kulku ole ollut tiedossa jo pari tuhatta vuotta?
Ihan ok näkemys tapahtumista. Ennen kaikkea realistisuus oli kohdallaan. Ihmisen kunto olisi luultavasti jotakuinkin tuollaista tasoa kaikkien niiden kärsimysten jälkeen.
Tuli mieleen, että kauankohan itse jaksaisi olla hakattavana, syljettävänä ja pilkattavana toisten puolesta jos olisi valta lopettaa homma milloin tahansa... Kiusaus olisi varmaankin suuri. Saatana houkutuksineen olikin kuvattu elokuvassa aika osuvasti.
Ja ei isommin tee mieli lähteä rankaisemaan juutalaisia, että olkaa huoleti :)
Sitä paitsi, eikös tapahtumien kulku ole ollut tiedossa jo pari tuhatta vuotta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
menen katsomaan tuon elokuvan sen jälkeen kun vähintään 50 juutalaista on kuollut itsemurhaiskuissa. Hupi ennen surua, sano!
Arafatin järjestö sallii kristittyjen ryöstämisen Betlehemissä
Etkös kehu olevasi harras kristitty? Mitä odotat? Eikö sinua ihmetytä se, että kristitythän arabit ovat suututtaneet vuosisatojen kuluessa, ja heiltä he myös perivät juutalaisvihan.
Operaatio “Defensive Shield” toi israelilaisten käsiin monia palestiinalaisdokumentteja, jotka ovat internetin kautta luettavissa.
Yksi asiakirja paljastaa, kuinka muslimitaistelijat terrorisoivat Betlehemin asukkaita ja etenkin kaupungin arabikristittyjä.
Kun Arafat esittää marttyyria Israelin estäessä hänen pääsynsä vanhojen kristillisten uskontokuntien joulujuhlaan Betlehemin ns. Jeesuksen syntymäkirkkoon, media näyttää vanhaa vihaista miestä, joka heristää nyrkkiään barbaarisen Israelin miehityshallinnolle.
Sama media ei kuitenkaan pysähdy tutkimaan, onko ääri-islamilainen Arafat kaikkien arabien ystävä. Joka vuosi joulun aikaan hän pyrkii esittämään pyhän maan kristittyjen ja myös kristittyjen arabien puolustajaa pahoja juutalaisia vastaan.
Betlehemin alueella valtaa pitää Arafatin johtama sotilaallinen Fatah-järjestö. Fatahiin kuuluu useita ryhmiä, kuten ”Tanzim-Fatah” ja ”Al-Aqsa Martyr’s Brigade”, joista etenkin jälkimmäinen on tunnustautunut myös itsemurhaiskujen toteuttajaksi.
Dokumenttien mukaan
suuri osa Betlehemin asukkaista elää pelon ja laittomuuden ilmapiirissä. Kidutukset, väärät pidätykset ja kaikenlainen rikollisuus on Fatahin tapa ylläpitää mahtiaan.
· Betlehemin alueella
oleva beduiiniryhmä, joka tunnetaan nimellä “Tamra”, kiristää arabikristittyjä liikemiehiä.
· Kun yksi Fatahin johtaja, Atef Abiyat, kuoli autonsa räjähdyksessä, hänen sormissaan oli kultasormuksia. Sormukset tunnistettiin kuuluvan kristitylle liikemiehelle George Nissanille, joka oli ryöstetty vähän ennen Abiyatin kuolemaa.
· Fatahin aktiivijäsenet kiristävät kaupungin kauppiaita ja bensa-asemien omistajia. Rikollinen toiminta tapahtuu palestiinalaisten turvallisuuselinten suojeluksessa.
· Turvallisuusviran-omaiset alistavat kristityt liikkeenharjoittajat kuulusteluihin, joissa heitä syytetään yhteistyöstä Israelin kanssa. Tässä yhteydessä odotetaan, että liikemies tarjoaa rahaa pinteestä päästäkseen, kuten tapahtuukin. Syyte yhteistyöstä Israelin kanssa on sama kuin kuolemantuomio, jos syytettä ei poisteta.
· Palestiinalaishallintoon kuuluvat ja eräät yksityiset johtavassa asemassa olevat muslimiarabit, ovat ottaneet haltuunsa kreikkalaiskatoliselle kirkolle kuuluvia maa-alueita. Omistusasiakirjoja on väärennetty ja viranomaisia lahjottu.
· Eräässä maan haltuunotto tapauksessa ryhmä “Force 17” johtaja aikoi rakentaa väärin perustein saadulle alueelle moskeijan. Komentajan mukaan tämä tehtiin Arafatin määräyksestä. Kun alueen laillinen omistaja vetosi viranomaisiin, hän ei saanut vastausta.
· Betlehemin kristityt eivät saa oikeusapua. Kaupungin lakimiespiirit ovat korruptoituneet. Etenkin ne kristityt, jotka omistavat maata ja kiinteistöjä eivät saa apua laittoman haltuunoton, eli omaisuuden ryöstön, tapahtuessa.
· Hebronista muuttavat muslimiarabit ovat ottaneet kristittyjen arabien maaomaisuutta. Esim. kristitty arabiperhe Komsiya omistaa maapalan ja liikerakennuksen Betlehemin keskusta-alueella. Muutama vuosi sitten Hebronista saapunut muslimiperhe otti rakennuksen haltuunsa. Komsiyan perhe kääntyi palestiinalaisen oikeusistuimen puoleen, mutta oikeus päätti asian ryöstäjien eduksi.
· Useat Betlehemin asukkaat ovat valittaneet oloistaan Arafatille useaan kertaan, mutta tuloksetta.
Tilanteesta kertovat asiakirjat englanniksi käännettyinä ovat luettavissa:
http://www.idf.il/newsite/english/1226-3.stm
lähtien Arafat on ollut "ääri-islamilainen".
Jälleen esimerkki sionistisen propagandan vaikutuksesta...Uskoo ken haluaa! Itse en ainakaan...
Hyvin näyttää juutalaisten vuosikymmeniä kestänyt opetus menneen perille.
Nyt jo arabitkin oppivat pikkuhiljaa, kuinka toisen omistamat maat ryöstetään. (Mikäli kirjoituksesi on totta, eikä vain pelkkää israelhihhuleiden propagandaa)
kulku ja Jeesuksen opetus ovat oleet tiedossa 2000 vuotta, sen paljonko niistä on tuon ajan kuluessa opittu, näet nimimerki Nuoliristin kirjoituksesta kirkkaasti kiteytettynä.
Ateistina en ymmärrä kristittyjen loputonta kuka-syypää-Jeesuksen kuolemaan keskustelua.
Jos Jeesus oli vain yksi roomanvallan alla elänyt juutalainen, mitä merkitystä sillä on missä olosuhteissa hän kuoli, ei mitään. Jos sen sijaan uskotaan kristinuskon opetukset tosiksi, silloinhan hänen nimenomaan piti kuolla uhrikuolema jotta synnit voitaisiin saada anteeksi.Jos kerran Jeesuksen piti kuolla, kenen vika se voi silloin olla?
Paljon melua tyhjästä
Ruben Stiller Hakehila-lehdessä
Mel Gibsonin kristillisten elokuvien sarjaan kuuluvat mm. mainiot "Tappava ase 1-4".
Gibsonin viimeisin elokuva "The Passion of the Christ" on aikaisempia pitkästyttävämpi, koska loppuratkaisu paljastettiin jo parituhatta vuotta sitten. Gibson yrittää kuitenkin pitää yleisöä hereillä herkuttelemalla Jeesus-nimisen juutalaisen kärsimyksillä. Elokuva on sadistinen spektaakkeli juutalaisen saarnaajan traagisesta kohtalosta.
Elokuvan loppukohtaus antaa aiheen olettaa, että saamme vielä nähdä jatko-osan. Jeesus nousee ryhdikkäästi haudassaan ja on taas valmis toimintaan. Oletan, että Jeesus palaa jatko-osassa konekivääri kainalossa ja levittää kristillistä sanomaa aitoon gibsonilaiseen tyyliin.
Elokuvaa on syytetty antisemitismistä, koska se korostaa juutalaisten vastuuta Jeesuksen kuolemasta. Juutalainen väkijoukko on verenhimoinen ja uskonnolliset johtajat ajavat Jeesusta ristille. Pontius Pilatus kuvataan inhimilliseksi ja humaaniksi johtajaksi, joka juutalaisten painostuksen alla suostuu Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen.
Näin Gibson sotii Vatikaanin virallisia julkilausumia vastaan. Suvaitsevainen ja virkeä Vatikaani päätti jo 1960-luvulla, etteivät juutalaiset ole syyllisiä Jeesuksen kuolemaan. Päätös syntyi perusteellisen ja hartaan pohdinnan tuloksena.
Gibsonilla on juutalaislle hyviäkin uutisia. Hänen mielestään kaikki ovat syyllisiä Jeesuksen kuolemaan. Gibson myöntää jopa oman syyllisyytensä.
Tämä lohduttaa tietysti meitä kaikkia, mutta haluan varmuuden vuoksi tähdentää, ettei Stillereillä ole mitään tekemistä elokuvan tapahtumien kanssa. Tarvittaessa olen valmis esittämän esi-isien alibit.
Mitä tarkoitusta Gibsonin elokuva palvelee? Se palvelee Gibsonin ja muiden kristillisten fundamentalistien pakkomielteitä. Sadistiset kidutuskohtaukset tuntuvat kiehtovan Gibsonia. Tuntuu kuin hän haluaisi ottaa kaiken irti Jeesuksen kärsimyksistä, mutta mikään ei näytä riittävän.
Gibson on myös ottanut outoja vapauksia kertoessaan evankeliumien tarinaa.
Hän on sijoittanut tarinaan Saatanan, joka ilmestyy tarinaan Gibsonin omasta evankeliumista. Saatana lymyilee mm. juutalaisessa väkijoukossa, joka seuraa Jeesuksen matkaa ristille.
Jos Gibson todella uskoo fundamentalistiseen käsitykseen Raamatusta virheettömänä, jumalallisena tekstinä, millä oikeudella hän paimentaa Saatanan kohtauksiin, joihin se ei evankeliumeissa kuulu?
Gibsonin pitkästyttävä ja sadistinen elokuva ei lisää antisemitismin määrää Suomessa. Surullista on se, että ennakkokohu tekee tästä sadistisesta tekeleestä hetkeksi elämää suuremman elokuvan.
Paljon melua tyhjästä. Mutta onneksi vain hetkeksi.
Gideon Bolotowsky
Mel Gibsonin Jeesus-elokuva: Sadomasokistinen orgia
Mel Gibsonin elokuva Nasaretin puusepän, Jeesuksen, kahdestatoista viimeisestä tunnista käsittelee hyvin vähän kristinuskon keskeistä hahmoa. Sitä enemmän elokuva heijastaa ohjaaja Mel Gibsonin maailmankatsomusta ja pelkoja. Painetussa käsiohjelmassa, jota tuottajat jakoivat niille muutamille henkilöille, jotka saivat kutsun elokuvan ennakkoesitykseen, tehdään selkoa, miten uskollisesti elokuvantekijät ovat yrittäneet evankeliumien tekstissä, silloisessa elinympäristössä ja kielessä.Juutalaiset puhuvat arameaa, roomalaiset katulatinaa. Virkamieskunnan käyttämää kreikkaa ei kuulla valkokankaalla, mutta se lienee anteeksiannettava lapsus.
Asiat ovat huonommin evankeliumien kohdalla. Keskenään ristiriitaiset evankeliumit kuvailevat hyvin niukkasanaisesti Jeesuksen viimeisiä tunteja, hänen kärsimystään ja tuskaista taivalta ristinpuulle. Elokuvan todellisia käsikirjoittajia eivät olleetkaan Markus, Matteus, Lukas tai Johannes, vaan augustinolaisnunna Anne Catherine Emmerich (1774-1842), joka houreenomaisissa unissaan todisti Jeesuksen kärsimystiestä Getsemanesta Golgatalle. Hänen näkynsä kirjoitti muistiin saksalainen runoilija Clemens Brentano ja ne julkaistiin kirjana vuonna 1833 nimellä Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen piinalliset kärsimykset. On ilmeistä, että Brentano on osaltaan parannellut vielä lisää Emmerichin hallusinaatioita. Kirjassa on yksityiskohtaisen tarkkoja kuvauksia miten juutalaiset temppelinvartijat ja roomalaiset sotilaat kiduttavat Jeesusta ilmestyskirjanomaisissa ruoskintaorgioissa, jotka saavat markiisi de Saden näyttämään pyhäkoululapselta. Kirja on sitä paitsi malliesimerkki juutalaisvastaisista ennakkoluuloista ja sanahelinästä samaan tyyliin kuin Martti Lutherin halpamainen teos Von den Juden und ihre Lügen (Juutalaisista ja heidän valheistaan).
Yhtä uskomattomia kuin Gibson ja kumppanit ovat evankeliumeja kohtaan, yhtä uskollisesti he seuraavat Emmerich-Brentanon käsikirjoitusta. Elokuva on tutkielma sadomasokistisesta narsismista, jossa juutalaiset ovat viekkaita ja verenhimoisia karikatyyrihahmoja yhtä lailla kuin roomalaiset sotilaatkin ovat petomaisia ja barbaarisia karikatyyrejä. Saatanasta on tehty kaksisukuinen androgyyni kansanvillitsijä. Pilatus, jonka historia tuntee taitamattomana ja brutaalina käskynhaltijana, esitetään herkkänä, harkitsevana henkilönä. Sen sijaan Barabbas, joka oikeasti oli kapinallinen, kuvataan vajaaälyisenä murhamiehenä. Elokuva vilisee kliseitä, joihin on liitetty evankeliumien kuuluisimmat sitaatit mukaanlukien se sitaatti, jonka Gibson on väittänyt leikanneensa pois:" Tulkoon hänen verensä meidän ja meidän lastemme päälle".
Neljästä evankeliumista kolme kuvaa yhdellä ainoalla virkkeellä, miten roomalaiset ruoskivat Jeesusta. Neljäs ei mainitse ylipäätään mitään koko tapahtumasta. Gibsonin elokuvassa Jeesusta piiskataan melkein varttitunnin ajan. Tiedämme kaikki erinomaisen hyvin, miten hyvin elokuvateollisuus osaa käyttää hyväkseen teknologiaa ja kosmetiikkaa ja luomaan näin eri kohtauksiin Hollywood-aitouden tunteen. Mutta mikä on tämän kauan sitten kuolleen nunnan houreuniin perustuvan veriorgian, tämän yksityiskohtaisen pikkutarkan - lähes pornografisen kuvauksen syvällisempi, todellinen tarkoitus?
..jatkuu osassa 2
Jatkoa Gideon Bolotowskyn artikkeliin elokuvasta the Passion of the Christ
Jos Gibson haluaa shokeerata elokuvallaan, hän on tietysti onnistunut tavoitteessaan. Sen takaa jo aihevalinta. Onko tämä elokuvataidetta? Pikemminkin voi puhua tekotaiteellisesta elokuvasta. Mitä muuta katsojat voivat odottaa ohjaajalta, joka on tullut tunnetuksi elokuvistaan Mad Max I, II ja III. Onko tämä elokuva, jossa soitetaan ennakkoluulojen houkuttelevilla kielillä? Ehdottomasti. Elokuva on juutalaisvastainen lähtökohdiltaan ja sen ohjaaja juutalaisvastainen sielultaan. Emeritusprofessori John Grossan, joka on USA:n tunnetuimpia Jeesus-tutkijoita, pitää Gibsonin elokuvaa vaarallisen vastuuttomana (dangerously irresponsible).
Mielestäni sen vaarallisuus on kulttuurilähtöistä. Minun on vaikea kuvitella, että elokuva herättäisi suuria tunteita täällä pohjolassa. Valistuneet katsojat kavahtavat sen yksikertaistuksia, kaavamaisuuksia ja itsetarkoituksellista väkivaltaa. Sitä vastoin tilanne saattaa olla aivan toinen Itä-Euroopassa tai arabimaailmassa, jossa elokuvan vanha purkkiruoka ja ennakkoluulot saattavat osua hyvinkin hedelmällisee maaperään.
Kirkolta vei lähes 2000 vuotta tunnustaa se seikka, etteivät juutalaiset ole syyllisiä Jeesuksen kuolemaan sen enempää kansana kuin perinnön auttakaan. Vatikaanin vuonna 1965 julkaisema kirjoitus Nostre Aetate (meidän ajassamme), jossa kirkko tekee selkeästi eron muun muassa aiempaan juutalaisvastaisuuteensa, oli tärkeä merkkipaalu kristillisten kirkkojen ja juutalaisuuden edustajien välisessä tiivistyvässä vuoropuhelussa. Mel Gibson on aivan toista maata. Hänen perheensä kuuluu vanhoilliseen katoliseen suuntaukseen, jonka mielestä Vatikaanin lähentyminen juutalaisia kohtaan merkitsee todellisen opin vesittämistä ja jossa Holokausti, juutalaisten kansanmurha 2. maailmansodan aikana on vain juutalainen myytti ilman todellisuuspohjaa.
Jo kuvausten aikana julistettiin maailmalle, että tekeillä on elokuva, jonka näyttämisen juutalaiset haluavat kieltää. Se oli Gibsonin PR-koneistolta halpa ja tehokas temppu varmistaa kilometreittäin palstatilaa maailman kaikissa sanomalehdissä ja tunneittain katsoja-aikaa televisiossa. Vastaanotto on oleva moninaista, kun ihmiset ovat nähneet elokuvan. Mutta mitä tekemistä valkokankaalla nähtävällä pitkitetyllä sadomasokismin harjoittamisella on kristinuskon kanssa? En tiedä.
Gibsonin revanssielokuvilla on tapana päättyä paybackiin - takaisinmaksuun. Hänen elokuvansa Braveheart päättyy lupaukseen takaisinmaksusta samalla mitalla. Kun Jeesus on herännyt kuolleista elokuvassa, hänen kasvonsa ovat kivettyneet, ja kun hän kulkee kohti haudan suuta, pysähtyy kameran kuva hänen kädessään olevaa naulanreikään. Evankeliumien armelias ja anteeksiantava Jeesus on muuttunut Mad Melin Terminaattoriksi - pikemminkin Kristinaattoriksi - joka on matkalla maailmaan julistamaan uutta veristä sanomaa. Seuraava pysäkki: ristiretket.
Artikkeli on julkaistu Savon Sanomissa ja Hakehilassa
Johtava riippumaton ranskalainen elokuvateatteriketju ei aio sallia Mel Gibsonin the Passion of the Christ-elokuvan esittämistä ainoassakaan teatterissaan. "Olen aina kamppaillut fasismia vastaan", sanoo Marin Karmitz.
Huhvudstadsbladet, onsdag 24 mars 2004.
TT Spektra
Life of Brian får nypremiär.
Som ett svar på senaste uppståndelse i USA kring Mel Gibsons The Passion of the Christ tänker Monty Python-gänget låta parodin Life of Brian (Ett herrens liv) gå upp på bio på nytt.
Huhvudstadsbladet, onsdag 24 mars 2004.
TT Spektra
Evankeliumi Mel Gibsonin mukaan? Humanismia? So what, dollarit kilisee. Voitto kotiin!
Passionia on kritisoitu paljon sen verisyyden ja väkivaltaisuuden vuoksi. 56-vuotias nainen kuoli sydänkohtaukseen Kansasissa viime kuussa elokuvan ristiinnaulitsemiskohtauksen aikana.
Elokuvan Kristuksen viimeinen kiusaus käsikirjoittaja Paul Schrader sanoo, että Mel Gibsonin uusi elokuva The Passion of the Christ on väkivaltainen ja huolestuttava. - Se on hyvin tehty elokuva, mutta se on hyvin väkivaltainen ja siinä on paljon itseruoskintaa, sanoo Schrader.
"..elokuvani on pohjimmiltaan humanistinen tarina ponnisteluista Jumalan löytämiseksi, ja Jeesusta käytetään siinä metaforana, sanoo Schrader. - Mutta Gibsonin elokuva on enemmän evankelinen. Yleisö eläytyy elokuvaan niin voimakkaasti, että he ajattelevat saaneensa uskonnollisen kokemuksen. Se on melko kiinnostava ja huolestuttava ilmiö".
Passion putosi ykkössijalta USA:ssa
23.03.2004 12:03
The Passion of the Christ putosi viikonloppuna Pohjois-Amerikan lipunmyyntitilaston kärkisijalta. Passionin syrjäytti uusi elokuva Dawn of the Dead, joka keräsi lipputuloja 27,3 miljoonaa dollaria. Mel Gibsonin kiistelty Passion, joka kertoo Jeesuksen elämän viimeisistä tunneista, tuotti 19,1 miljoonaa dollaria. Kaikkiaan Passion on tuottanut neljässä viikossa 295,2 miljoonaa dollaria.
mukaan teki Melistä äkyrikkaan. Osasi mainoskampanjansakin järjestää tosi hyvin. Seuraava filmi kuulema on makkabealaisista, rahoitus tulee Jeesus filmin tuotoista.