"Oltuani muutaman vuoden adventisti, aloin tajuta sen, että mammonanpalvinta on asia N:O 1. Jätin adventismin, kun olin turhaan kysellyt rivipastoreilta syytä tähän asiaan... Myöhemmin minulle selkeni...
20.11.2006 - kirjoittanut: adventistirysillä -"
Adventtikirkolle on rahasi tärkeämpi kuin sielusi pelastuminen.
Älä usko pastoreitasi jos he sanovat että adventtikirkosta eroaminen vie kadotukseen.
20.11.2006 - kirjoittanut: adventistirysillä -"
Adventtikirkolle on rahasi tärkeämpi kuin sielusi pelastuminen.
Älä usko pastoreitasi jos he sanovat että adventtikirkosta eroaminen vie kadotukseen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Gal. 1:8
Julistipa kuka tahansa teille evankeliumia, joka on vastoin meidän julistamaamme
-- vaikkapa me itse tai vaikka taivaan enkeli -- hän olkoon kirottu. [1. Kor. 16:22]
Gal. 1:9
Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut:
jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.
Täydellisyyden opettelua
Vuosien varrella opin, että seitsemännen päivän adventistit ovat Jumalan ainoa jäännösseurakunta. Jumala puhdistaa ja koettelee heitä siinä tarkoituksessa, että he pystyisivät olemaan täydelliset ilman välittäjää Hänen edessään. Kun olin lapsi, tämä oli raskas taakka. Yritin olla täydellinen ja pitää sapatin täydellisesti, mutta aina näytin epäonnistuneen. Katselin ympärilleni löytääkseni täydellisen ihmisen, onnistumatta. Adventistit, jotka tunsin, olivat yleisesti ottaen hyviä ihmisiä, mutta löysin pienen eron heissä verrattuna muihin kristittyihin. Suurin osa heistä ei juonut kahvia (ei ainakaan julkisesti) eivätkä he pitäneet koruja (paitsi rintaneuloja), mutta mitä tuli rakkaudellisuuteen, hyväksymiseen, anteeksiantoon ja puhtauteen, en rehellisesti sanoen nähnyt adventisteja siinä asiassa parempina kuin muut kristityt.
Lukioaikaiset kokemukset
Lukio oli tietyllä tavalla avartavaa aikaa. Oleskelu kaukana kotoa, sen rajoittavasta ympäristöstä, näytti saavan esille pahimman minusta ja muista oppilaista. Kun käveli asuntolan käytäviä edestakaisin, kuulosti siltä kuin olisi ollut rockkonsertissa, jossa soitti tusina erilaista hevibändiä. Musiikki taukosi vain sapattisin, kun oppilaat käänsivät desibelejä pienemmälle välttääkseen nuhtelut.
Eräs nuori adventistimies vuokrasi pornovideoita ja kutsui muita oppilaita huoneeseensa katselemaan niitä. Oli ällistyttävä näky, kun 25 nuorta miestä kasautui asuntolahuoneeseen videon katseluun.
Lauantai-iltapäivisin asuntola tyhjeni, kun oppilaat menivät paikallisiin baareihin ja tanssiklubeihin. Katselin heitä toisinaan heidän kävellessään (tai hoiperrellessaan) takaisin asuntolaan punaisin silmin. Oppilaat piilottelivat huoneissaan olutta, pornoa ja veitsiä. Toisinaan dekaani teki jonkun huoneeseen ratsian ja takavarikoi laittoman materiaalin.
Asuessani asuntolassa minulla oli mahdollisuus tutustua Ellen Whiten pojanpojanpoikaan Steve Whiteen. Hänen huoneensa oli vastapäätä omaa huonettani, käytävän toisella puolella. Hän oli mukava kaveri eikä ottanut osaa joihinkin aktiviteetteihin kuten muut.
Eräs oppilas erotettiin sinä aikana kun olin asuntolassa. Hän asui asuntolani alakerrassa ja oli nimeltään Kevin. Hän oli ystävällinen kaveri, pidetty ja lahjakas. Hän sai potkut koulusta, koska hän oli homoseksuaali. Hän siirtyi länsirannikon adventistikouluun. 19-vuotiaana hän teki itsemurhan. En tiedä miksi, mutta luulen, että hän ei kestänyt ympäristön painetta eikä pystynyt hyväksymään omaa epätäydellisyyttään.
Sapatti eräänä pelastusopillisena sivukeskuksena ja "Jumalan sinettinä" adventismissa
Sapatin pitäminen omaksuttiin adventismissa vuonna 1846 seitsemännen päivän baptisti Joseph Batesin (1792-1872) sekä EGW:n saaman hurmosnäyn vaikutuksesta. Sapatin pitämisen tärkeys ja sapatin asema pelastumiseen yhteydessä olevana eskatologisena "Jumalan sinettinä" on myös selkeä adventismin oppi. Sunnuntain pitäminen tulee olemaan "pedon merkki" ja sapatin pitäminen "kuuliaisuuden koe" ns. lopunajan koetuksessa, jossa EGW:n mukaan kiistakysymys tulee olemaan sapatin ja sunnuntain välinen (= säädetään laki, joka vaatii kuolemanrangaistuksen uhalla viettämään sunnuntaita, ja ne jotka jatkavat sunnuntain pitämistä ottavat silloin pedon merkin ja vain sapatin pitäjät pelastuvat):
…"[T]he divine institution of the Sabbath is to be restored… The delivering of this message will precipitate a conflict that will involve the whole world. The central issue will be obedience to God's law and the observance of the Sabbath.…Those who reject it will eventually receive the mark of the beast” (SDA’s Believe s. 262–63).
Liikkeen perustajahahmoihin kuuluva Ellen G. White opetti sapatin olevan rajaviiva "tosiuskovien" ja ei-uskovien välillä. EGW väitti Jumalan ilmoittaneen sen hänelle näyssä. Sapatin "valon" hylkääjä ei voi olla pelastettu, joten sapattiin suhtautuminen selkeästi ratkaisee ihmisen iankaikkisen kohtalon adventismin mukaan:
“I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers” (Early Writings, s. 33)
“Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers” -Early Writings, s. 8.
”Jumalan lain viholliset, saarnaajasta aina pienimpään asti heidän joukossaan, saavat uuden käsityksen totuudesta ja velvollisuudesta. Liian myöhään he näkevät, että neljännen käskyn sapatti on elävän Jumalan sinetti“. (Suuri Taistelu, s. 618, Great Controversy, p. 640). Suuri taistelu on EGW:n pääteos.
"Jos on tieto sapatista, mutta hylkää tämän valon, ei voi olla pelastettu ”- White: Historical Sketches, s. 234
Adventismissa on sapatista, ruokasäännöistä ja EGW:n jumalallisen arvovallan hyväksymisestä muodostunut pelastusopillisia sivukeskuksia Kristuksen ympärille, mitkä hämärtävät ja sekoittavat ja itse asiassa mitätöivät adventistien voimakkaasti korostaman "evankeelisuuden" ja "reformaation periaatteisiin pitäytymisen".
ATTE HELMINEN KERTOI ETTÄ ADVENTISTEIKSI VALMISTUTAAN KURSEILLA TAI LEIRITOIMINNALLA
"Viime vuonna saimme liittää adventtikansan joukkoon 46 uutta sisarta ja veljeä, jotka ovat käyneet kurssejamme tai olleet mukana raamattuleireillä."
"Media7 Raamattuopisto on palvellut suomalaisia jo 60 vuoden ajan levittämällä raamattutietoutta koteihin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kursseillemme on ilmoittautunut 30 712 oppilasta, joista 10 068 on käynyt kurssin loppuun ja saanut siitä todistuksen. Tarkoituksemme ei kuitenkaan ole vain jakaa tietoa Jumalan sanasta, vaan myös olla Pyhän Hengen käytössä johtaaksemme ihmisiä Jeesuksen seuraajiksi ja hänen tulemustaan odottavan kansan (ADVENTISTIEN) joukkoon. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme saaneet osaltamme olla auttamassa hyvään uskonratkaisuun 415 ystävää. Iloitsemme siitä, että parin viime vuoden aikana kastettujen määrä on ilahduttavasti kaksinkertaistunut."