Efter årtionden av bitter språkstrid lyckades Hbl i går sammanföra de traditionella stridstupparna.
- Nog är det ju små saker vi bråkar om, utbrister Sampo Terho med ett leende efter att alla runt bordet konstaterat att deras fäder kämpat på samma slagfält 1944 - oberoende av modersmål.
Det historiska mötet utspelas på Glaspalatsets kafé denna tidiga torsdagsmorgon. Över en färsk macka och en kopp varmt.
-Det är viktigt att vi kan träffas öga mot öga och sluta kommunicera via medierna, säger Terho.
Han får starkt medhåll av Anna-Maja Henriksson vars uttalande om Åland i Hbl nästan genomgående missförstods av finska medier med en snedvriden debatt som följd.
- Jag gissade att du hade misstolkats och därför fattade jag inte pennan, säger Terho.
De två kontrahenterna hittar snabbt många gemensamma nämnare. Terhos farföräldrar var tvåspråkiga, Henrikssons familj är tvåspråkig, Urho Kekkonen var ordförande för finskhetsförbundet samtidigt som han var bänk- och partikamrat med Henrikssons farfar, agrarförbundaren Vilho Kivioja i riksdagen.
Terho, som är historiker, säger sig vara mer än väl medveten om vilken roll finlandssvenskarna har spelat i landets historia. Terho framhåller att hans förbund, som varit ett rött skynke för finlandssvenskarna, vill bli kvitt gubbstämpeln och sin oförsonliga attityd i språkfrågan.
- De gamla männens tid är förbi. Vi har moderniserats. Med en ny ordförande följer en ny linje, lovar Terho.
- Nog är det ju små saker vi bråkar om, utbrister Sampo Terho med ett leende efter att alla runt bordet konstaterat att deras fäder kämpat på samma slagfält 1944 - oberoende av modersmål.
Det historiska mötet utspelas på Glaspalatsets kafé denna tidiga torsdagsmorgon. Över en färsk macka och en kopp varmt.
-Det är viktigt att vi kan träffas öga mot öga och sluta kommunicera via medierna, säger Terho.
Han får starkt medhåll av Anna-Maja Henriksson vars uttalande om Åland i Hbl nästan genomgående missförstods av finska medier med en snedvriden debatt som följd.
- Jag gissade att du hade misstolkats och därför fattade jag inte pennan, säger Terho.
De två kontrahenterna hittar snabbt många gemensamma nämnare. Terhos farföräldrar var tvåspråkiga, Henrikssons familj är tvåspråkig, Urho Kekkonen var ordförande för finskhetsförbundet samtidigt som han var bänk- och partikamrat med Henrikssons farfar, agrarförbundaren Vilho Kivioja i riksdagen.
Terho, som är historiker, säger sig vara mer än väl medveten om vilken roll finlandssvenskarna har spelat i landets historia. Terho framhåller att hans förbund, som varit ett rött skynke för finlandssvenskarna, vill bli kvitt gubbstämpeln och sin oförsonliga attityd i språkfrågan.
- De gamla männens tid är förbi. Vi har moderniserats. Med en ny ordförande följer en ny linje, lovar Terho.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikö ole ihmeellistä, että Suomalaisuuden Liiton asiat kiinnostavat eniten ruotsalaismediaa?
Svekomedia haastattelee ja pistää sanoja suuhun valikoiden vastauksia kuin tanskalaistoimittaja Sofi Oksaselle saadakseen mieleisiä kommentteja. Huvittavan kuuloista.
Sampo fiksuna ihmisenä myöntelee härskeille svekotoimittajille, jotta pöly laskeutuisi johtajavaihdon jälkeen. Täysin harkittua taktiikkaa Terholta.
Sitten onkin hyvä käydä arkiseen aherrukseen suomenmielisellä pohjalla. Terho on varmasti viimeisimpiä, jotka esittävät vastalauseensa keinotekoisen kaksikielisyyden murentuessa.
Tilanne näyttää nyt jo niin lupaavalta, että parempi pitää matalaa profiilia aluksi.
Pelko ja kuviteltu merkittävyys luovat kiinnostusta.
Nämä uuden puheenjohtajan linjaukset ovat mielenkiintoisia ja suhtaudun kyllä niihin suunnanmuutoksen ilmauksena Terhon edeltäjien, etenkin Heikki Talan, linjaan nähden. Talan johtaman Suomalaisuuden Liiton toimintaa en voinut mitenkään hyväksyä, koska se perustui ruotsin kieltä, Ruotsia ja suomenruotsalaisia kohtaan esitettyyn yleiseen vastenmielisyyteen. Sen johdosta taisi monesti jäädä Talaltakin metsä näkemättä puilta ja luonnollisesti sivullista häiritsi Heikki Talan varsin vapaamielinen suhtautuminen faktoihin ja ylilyönnit ja liioittelevat väitteet, joita hän ei halunnut kriittisessä keskustelussa edes perustella.
Olen Terhon kanssa samaa mieltä, siitä että koulujen pakkoruotsi on ohitse ja tiensä päässä. Sen hän on ilmoittanut tehtäväkseen ja sehän minulle sopii.
Sen sijaan en näe Talan ja tukijoidensa tavoin yksikielisyyttä minään itseisarvona, jollaiseksi se on näyttänyt yleisenä hokemana muodostunee. Olennaista on se, miten kielelliset palvelut toimivat ja mitkä ovat niiden toteuttamistavat. Pelkästään toteamalla maa yksi- tai useampikeiliseksi ei nimittäin selvitetä sitä, miten kansainvälisiin sopimuksiin perustuvat vähemmistön kielelliset oikeudet toteutuvat. Olen tästä näitä rautalankoja koettanut taivutella, mutta sanoma on varsin harvoin tullut ymmärretyksi. Kustannuksien osalta ei maan yksikielisyys- tai useampikielisyys ole kustannuskysymys vaan periaatteellinen kysymys - ultimaatumi kielellisistä oikeuksista ja valtiovallan velvollisuudesta lainsäädännön ja toimintansa tasolla niitä kunnioittaa. Yksikielisyys/useampikielisyys edellyttää nimenomaan säädöstasolla yksityiskohtaisia säännöksiä kielellisten palvelujen toteuttamisella.
Itse asiassa hyvä voisi olla seuraava:
- koulujen kansalliskielten opetus vapaaehtoistetaan
- virkamiesten kielitaitosäännöksiä lievennetään tai jopa poistetaan ne
- Kielilaki voidaan säilyttää keskeiseltä sisällöltään
- perustuslakia ei tarvitse muuttaa
Aika näyttää mitä tapahtuman pitää ja mitkä ovat linjaukset. Sanottakoon niin, että en olisi voinut kuvitella koskaan tukevani Talan johtamaa Suomalaisuuden liittoa tai rupeavani sen jäseneksi, mutta Sampo Terhon liiton jäsenyyttä voisin jopa harkita. Kunhan ensiksi selviää, onko ääni Jaakobin vai kädet Eesaun.