Kauhajoen koulusurman uhrien omaiset väittävät, että päätöksen koulumurhaaja Matti Saaren aseen pois ottamisesta kumonnut komisario oli päätöstä tehdessään humalassa häissä.
Syyskuussa 2008 tapahtuneessa koulusurmassa menehtyneiden omaisten mukaan komisario teki päätöksen olleessaan vapaa-ajalla hääjuhlassa. Hän oli päätöksen tekohetkellä alkoholin vaikutuksen alaisena.
Eikö tuo ole nyt ihan turhaa jankutusta?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1787179
Syyskuussa 2008 tapahtuneessa koulusurmassa menehtyneiden omaisten mukaan komisario teki päätöksen olleessaan vapaa-ajalla hääjuhlassa. Hän oli päätöksen tekohetkellä alkoholin vaikutuksen alaisena.
Eikö tuo ole nyt ihan turhaa jankutusta?
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1787179
Vastaukset 8
Vanhimmat
Joku omaanen on tainnu olla samoissa häissä kyseisen komisarion kanssa. Oikein kun pistää mielikuvituksen liikkeelle, niin niinhän sitä tietysti on käynyt. Booliakin on varmaan häissä tarjottu ja aseista on puhuttu??? Pontta väitteelle saadaan toisen poliisin työskentelystä humalassa. Miksi mun oikeustaju sitten kallistuu sen aseenkantoluvan antaneen poliisin puolelle. Saisivat hävetä ne, jotka tällaista luikuria julkisesti esittävät.
Tapaus on ikävä ja olisi saanut jäädä tapahtumatta. Totuus on kuitenkin se, että asialle ei jälkikäteen
enää oikein mitään saa.
Tuo mitä en tämänkaltaisissa jutuissa, tässä ja monessa muussa, jaksa ymmärtää on tuo ihmisen kostonhalu.
Tehdyistä rikoksista tottakai pitää rangaista, mutta tuo ei minulle ole selvinnyt, miten se ihmisen elämää helpottaa
jos rangaistus olisi vaikka 10 vuotta sensijaan että olikin 5 vuotta.
Itse kun en tuota kostamista osaa omaa oloa helpottavana asiana. Viha tuskin koskaan elämää helpottaa ja sen
kanssa eläminen vain vaikeuttaa omaakin olemista.
Lienen kyyninen, mutta ihmisen piirteisiin taitaa kuulua surussa rypenimen. Minulta on kuolleet sekä isä, että
äiti ja mielestäni se kuuluu elämään ja sen kanssa pitää elää. En minä ainakaan voi sanoa, että joka päivä suren
isääni , joka kuoli 25 vuotta sitten.
Haetaanko tuossa jonkinlaista kruunua pään päälle, kun vuosikausia jotain tapahtunutta ainakin näennäisesti
surraan ja valitetaan.
Ehkä kylmää ajattelua, mutta elämään kuuluu kuolema ja sen asian kanssa on vain elettävä.
Monesti olen mielessäni ajatellut, että kuinkahan monen lapsen elämän pelastaisi sekin rahasumma, jonka
suomalaisetkin hautausmaalle kynttilöiden muodossa vievät. Olen melko varma, ettei tuo haudassa makaava
kovinkaan merkittävänä sitä kynttilämerta pidä.
Koen sen että kysymys on lähinnä itseään ja naapuariaan varten tehdystä toimenpiteestä, korostetaan sitä
kuin meillä vainajia huomioidaan.
Vien kyllä itsekkin, sen verran "tekopyhä" olen, mutta en osaa tuota kovin tärkeänä asiana pitää, Se mitä mielessäni
vainajistani ajattelen, on minusta se tärkein
Kerrankin joku uskaltaa sanoa...ääneen, miten asia on. Tekopyhyys ei auta ketään!!!
Kyllä menetetyt ihmiset muistetaan oikeasti ja aidosti jokaisen sydämmissä ja muistoissa, ollaampa sitten missä tahansa ja miten tahansa. Ikävä on sisällä, ei kyntteleissä...joskaan siinäkään ei mitään pahaa ole, jos haluaa työstää suruaan kynttilän viemisellä haudalle.
Täysin samaa mieltä kahden edellisen viestin lähettäjän kanssa !
kynttilöitä minnekkään, siinä vaan kaupat ratsastaa toisten surulla, sitäpaitsi öljystä tehty muoviastia on jätettä pahimmasta päästä, vainajan muistamisen voi tehdä milloin vain, ei siihen mitään kirkon määräämiä muistopäiviä tarvita.
Ei yhdestä häämaljasta humalaan tule.
muistopäivien jälkeen kirkon jätekontteja?
esität asiat ,siitä täysi tunnustus.
Tuo sinänsä tosi kynttiläkommentti vain jää sikäli kapeaksi, kun rinnalle voi tuoda runsaasti vastaavia kuolemaan littyviä kustannuksia :
-Kuinka valtava pääoma on sidottu noihin huippukalliisiin hautakiviin ,joilla lihotetaan kivikauppiaita ja veistämöitä ? Teimme omaisellemme kiven ,ja olemme tyytyväisiä itse.
- edelleen hautaus/risti-ilmoitukset ovat huippukalliita : kämmenen kokoinen paikka 500 € tienoilla ?
- Mitä noillakin rahoilla voisi tehdä nuorten hyväksi?