Totuus erityiskouluista

Hei Mimmu! Kopioi liitä toimii hyvin, säästää aikaa. Oletan tietysti, että asiasta innostuneet lukevat linkkien sisällön, joista asia selviää. Noissa linkeissä on vastaus kysymyksiisi.

No, poimin ne sieltä sinulle.

Kysymys:"Miten homman pitäisi mielestäsi toimia käytännössä?"

Vastaus:"

3. LUOKKAHUONEEN TASO. Tieto ja kokemus heterogeenisen luokan opettamisesta on karttunut. Nykyisin tiedetään, miten inklusiivinen opetus onnistuu. Siihen ei tarvita lisäresursseja, mutta kylläkin resurssien siirtoa erityisluokista tavallisille luokille. Inkluusion keinovalikoimassa ensimmäinen asia on esteetön opetus (universal design). Se tarkoittaa opetuksen järjestämistä alun perin kaikille sopivaksi, jolloin yksilöllisen eriyttämisen tarve vähenee tai poistuu.

Euroopan erityisopetusneuvosto on esittänyt kolme keskeistä esteettömän opetuksen muotoa (Key principles in special needs education, 2003). Niistä ensimmäinen on samanaikaisopetus, joka tarkoittaa sitä, että erityisopettajat tulevat tavallisiin luokkiin muitten opettajien tueksi. Vain harvoin läsnäolon täytyy olla jatkuvaa. Useimmiten riittää, että erityisopettaja on luokassa päivittäin jollakin tunnilla ja monesti riittää viikoittainen vierailu. Tähän tarvittavat resurssit ovat kouluilla jo pääosin olemassa. Vähentämällä liian laajaksi paisunutta kouluavustajien joukkoa saadaan lisäresursseja erityisopettajan virkojen perustamiselle. Esimerkiksi Italiassa samanaikaisopetus on inkluusion toteuttamisen keskeinen väline.

Toinen esteettömän opetuksen keino on yhteistoiminnallinen ryhmätyö, joka antaa runsaasti mahdollisuuksia lapsikeskeiseen työskentelyyn, eriyttämiseen, vertaistuen käyttöön ja myönteisen ilmapiirin kehittämiseen luokassa. Kolmas keino on osaava luokan johtaminen siten, että opettaja hallitsee keinot käyttäytymisongelmien korjaamiseksi. Tämäkään ei ole salatietoa. Ohjeet löytyvät kasvatustieteen oppikirjoista. Opettajan ei tarvitse jäädä päivittelemään käytöshäiriöitä, hän voi poistaa niitä.

Esteettömistä ratkaisuista on yleensä hyötyä kaikille. Esimerkiksi yhteistoiminnallisuus tai samanaikaisopetus tarjoavat hienoja mahdollisuuksia kaikille lapsille, myös niin sanotuille "lahjakkaille". Esteetön opetus ei kuitenkaan yksinään riitä kaikille. Silloin on aika ottaa käyttöön inkluusion toinen keino, eriyttäminen. Eriyttäminen voi koskea tavoitteita, toimintatapoja ja arviointia. Jokainen opettaja kai eriyttää opetustaan jonkin verran. Pidemmälle menevässä eriyttämisessä mukaan tulevat henkilökohtainen opetussuunnitelma (HOPS tai HOJKS) sekä tarpeelliset apuvälineet. Tavoitteiden eriyttäminen tarkoittaa sitä, että oppilas voi olla mukana luokassa, vaikka hänen oppimistavoitteensa eivät yltäisi läheskään samaan kuin muiden. Oppimistavoitteiden ei tarvitsekaan olla samoja kaikille. Tämä sinänsä yksinkertainen asia tulee yllätyksenä niille opettajille, jotka ovat tottuneet kaavamaiseen "kaikki oppivat kaiken" eli "one size fits all" -ajatteluun. Eriyttämisen tulee luonnollisesti olla mahdollisimman vähän leimaavaa.

Eriyttämisellä ei ole alarajaa. Niinpä tavallisessa luokassa voivat opiskella jopa älyllisesti vaikeavammaiset lapset. Näiden lasten todellinen vertaisryhmä eivät ole pelkästään muut vammaiset lapset vaan myös muut samanikäiset lapset. On tärkeää, että kaikki lapset voivat osallistua oman ikäryhmänsä mukaiseen toimintaan mahdollisesta vammastaan huolimatta. Apuna voidaan käyttää osittaista osallistumista eli samaa asiaa, jonka avulla lapset osallistuvat vanhempiensa kotitöihin. Yläasteen matematiikan tunnilla vaikeavammainen lapsi voi esimerkiksi jatkaa numeroiden harjoittelemista; pelkästään sitä varten ei tarvitse siirtyä erityisluokalle. Edes pitkälle menevä eriyttäminen ei vaadi opettajalta poikkeuksellista ammattitaitoa. Siihen riittää tavallinen maalaisjärki.

16 kirjoitti:

Hei Mimmu! Kopioi liitä toimii hyvin, säästää aikaa. Oletan tietysti, että asiasta innostuneet lukevat linkkien sisällön, joista asia selviää. Noissa linkeissä on vastaus kysymyksiisi.

No, poimin ne sieltä sinulle.

Kysymys:"Miten homman pitäisi mielestäsi toimia käytännössä?"

Vastaus:"

3. LUOKKAHUONEEN TASO. Tieto ja kokemus heterogeenisen luokan opettamisesta on karttunut. Nykyisin tiedetään, miten inklusiivinen opetus onnistuu. Siihen ei tarvita lisäresursseja, mutta kylläkin resurssien siirtoa erityisluokista tavallisille luokille. Inkluusion keinovalikoimassa ensimmäinen asia on esteetön opetus (universal design). Se tarkoittaa opetuksen järjestämistä alun perin kaikille sopivaksi, jolloin yksilöllisen eriyttämisen tarve vähenee tai poistuu.

Euroopan erityisopetusneuvosto on esittänyt kolme keskeistä esteettömän opetuksen muotoa (Key principles in special needs education, 2003). Niistä ensimmäinen on samanaikaisopetus, joka tarkoittaa sitä, että erityisopettajat tulevat tavallisiin luokkiin muitten opettajien tueksi. Vain harvoin läsnäolon täytyy olla jatkuvaa. Useimmiten riittää, että erityisopettaja on luokassa päivittäin jollakin tunnilla ja monesti riittää viikoittainen vierailu. Tähän tarvittavat resurssit ovat kouluilla jo pääosin olemassa. Vähentämällä liian laajaksi paisunutta kouluavustajien joukkoa saadaan lisäresursseja erityisopettajan virkojen perustamiselle. Esimerkiksi Italiassa samanaikaisopetus on inkluusion toteuttamisen keskeinen väline.

Toinen esteettömän opetuksen keino on yhteistoiminnallinen ryhmätyö, joka antaa runsaasti mahdollisuuksia lapsikeskeiseen työskentelyyn, eriyttämiseen, vertaistuen käyttöön ja myönteisen ilmapiirin kehittämiseen luokassa. Kolmas keino on osaava luokan johtaminen siten, että opettaja hallitsee keinot käyttäytymisongelmien korjaamiseksi. Tämäkään ei ole salatietoa. Ohjeet löytyvät kasvatustieteen oppikirjoista. Opettajan ei tarvitse jäädä päivittelemään käytöshäiriöitä, hän voi poistaa niitä.

Esteettömistä ratkaisuista on yleensä hyötyä kaikille. Esimerkiksi yhteistoiminnallisuus tai samanaikaisopetus tarjoavat hienoja mahdollisuuksia kaikille lapsille, myös niin sanotuille "lahjakkaille". Esteetön opetus ei kuitenkaan yksinään riitä kaikille. Silloin on aika ottaa käyttöön inkluusion toinen keino, eriyttäminen. Eriyttäminen voi koskea tavoitteita, toimintatapoja ja arviointia. Jokainen opettaja kai eriyttää opetustaan jonkin verran. Pidemmälle menevässä eriyttämisessä mukaan tulevat henkilökohtainen opetussuunnitelma (HOPS tai HOJKS) sekä tarpeelliset apuvälineet. Tavoitteiden eriyttäminen tarkoittaa sitä, että oppilas voi olla mukana luokassa, vaikka hänen oppimistavoitteensa eivät yltäisi läheskään samaan kuin muiden. Oppimistavoitteiden ei tarvitsekaan olla samoja kaikille. Tämä sinänsä yksinkertainen asia tulee yllätyksenä niille opettajille, jotka ovat tottuneet kaavamaiseen "kaikki oppivat kaiken" eli "one size fits all" -ajatteluun. Eriyttämisen tulee luonnollisesti olla mahdollisimman vähän leimaavaa.

Eriyttämisellä ei ole alarajaa. Niinpä tavallisessa luokassa voivat opiskella jopa älyllisesti vaikeavammaiset lapset. Näiden lasten todellinen vertaisryhmä eivät ole pelkästään muut vammaiset lapset vaan myös muut samanikäiset lapset. On tärkeää, että kaikki lapset voivat osallistua oman ikäryhmänsä mukaiseen toimintaan mahdollisesta vammastaan huolimatta. Apuna voidaan käyttää osittaista osallistumista eli samaa asiaa, jonka avulla lapset osallistuvat vanhempiensa kotitöihin. Yläasteen matematiikan tunnilla vaikeavammainen lapsi voi esimerkiksi jatkaa numeroiden harjoittelemista; pelkästään sitä varten ei tarvitse siirtyä erityisluokalle. Edes pitkälle menevä eriyttäminen ei vaadi opettajalta poikkeuksellista ammattitaitoa. Siihen riittää tavallinen maalaisjärki.

jatkoa: 2. KOULUN TASO. Koulun kokoinen yksikkö voi jo kulkea vastavirtaan suhteessa yleiseen kehitykseen, vaikka yksittäiselle opettajalle se ehkä on mahdotonta. Tärkein inkluusion tukitoimi sijaitsee opettajan korvien välissä ja on täysin ilmainen. Se on sitoutuminen kaikkien lasten yhdenvertaisuuteen riippumatta heidän yksilöllisistä ominaisuuksistaan. Inkluusion toteuttaminen yksittäisissä kouluissa on kiinni rehtorin luomasta ilmapiiristä sekä opettajien omasta tahdosta, ei ulkopuolisesta rahoituksesta. Kuinka monen koulun tavoitteenasettelussa tuodaan esiin sitoutuminen kaikkien lasten hyvään opetukseen YK:n ohjelmien esittämässä hengessä?

Koulujen integraatiohankkeet ovat valitettavan usein lähinnä symbolisia. Järjestetään yhteisiä oppitunteja tai kierrätetään erityisoppilaita taitoaineiden tunneilla. Seistään vaikka päällään kunhan ei tarvitse toteuttaa itse integraatiota eli palauttaa erityisoppilaita pysyvästi tavallisille luokille. Tällaiset hankkeet eivät vapauta erityisopettajia yleisopetuksen käyttöön ja yleensä ne vain hämmentävät oppilaita. Jos koulu haluaa toteuttaa inkluusiota, sen pitää ryhtyä lakkauttamaan erityisluokkiaan. Tämä voi alkaa jäädyttämällä ensin siirrot erityisluokille. Samalla luokattomat erityisopettajat lisäävät samanaikaisopetusta ja vähentävät yksityisopetusta. Näin he pääsevät konkreettisesti tukemaan yleisopetuksen opettajia. Pienentyneet erityisryhmät lakkautetaan jakamalla kunkin luokan oppilaat kahdelle tai kolmelle tavalliselle luokalle. Tämä vapauttaa erityisopetuksen resurssit yleisopetuksen käyttöön. Kaikki tämä vaatii opettajilta yhteistyötä sekä valmiutta työskennellä moniopettajaisessa luokassa. Juuri sitähän inkluusio siunauksineen ja kirouksineen on.

Vielä vastaus kysymykseesi, mitkä ovat ne perusteet, joilla vammaiset voivat päästä inklusiiviseen, ilmaiseen ja laadukkaaseen perusopetukseen?

Se peruste, millä myös naapurin lasten valikoituminen omaan lähikouluun tapahtuu, eli ainakin kotiosoite on yksi vahva peruste. Lähikouluun mennään kotiosoitteen perusteella. Jos lapsi tarvitsee tukea koulunkäyntiin, sitä on lapselle annettava. Tämä ei kuitenkaan tarkoita erityisluokkaa, joka siis on osoittautunut tieteellisten tutkimusten valossa tehottomaksi oppimispaikaksi. Myös sosiaalisten taitojen kehitys on heikompaa erityisluokissa kuin tavallisessa luokassa.

Saloviidan hyvä haltija-vertaus on osuva. Erityisopetuksella myös uhkaillaan oppilaita ja vanhempia. Miten se on mahdollista, jos kyseessä on "positiivinen erityiskohtelu"?

Eikö tärkeintä kuitenkin ole se, että kaikki saavat itselleen sopivaa opetusta missä sitä sitten onkin tarjolla? Vastaavia kysymyksiä on muitakin. Miksi kaikkia vammaisia ei panna laitoksiin? Mitä väliä on henkilön osoitteella, tärkeämpää kai on se että jokainen saa tarvitsemansa hoidon? Entä väitetty romanien syrjintä ravintoloiden ovilla. Ei kai tärkeintä voi olla se, missä romanit ruokailevat, vaan se, että he saavat vatsansa täyteen?

Nämä perustelut aliarvioivat osoitteen merkityksen. Paikka ei ole neutraali asia, eikä etenkään se paikka, minne kootaan negatiivisen poltinmerkin saaneet ihmiset. Erottelu kantaa viestiä siitä, että erotellut ovat muita huonompia. Rotuerotteluyhteiskunnat ovat aina väittäneet, ettei paikalla ole merkitystä. Esimerkiksi mustien erottelua USA:ssa perusteltiin aikoinaan iskulauseella "separate but equal". Paikka on tärkeä, mutta niin on myös opetuksen ja hoidon laatu. Integraatio parantaa niitäkin.

16 kirjoitti:

Vielä vastaus kysymykseesi, mitkä ovat ne perusteet, joilla vammaiset voivat päästä inklusiiviseen, ilmaiseen ja laadukkaaseen perusopetukseen?

Se peruste, millä myös naapurin lasten valikoituminen omaan lähikouluun tapahtuu, eli ainakin kotiosoite on yksi vahva peruste. Lähikouluun mennään kotiosoitteen perusteella. Jos lapsi tarvitsee tukea koulunkäyntiin, sitä on lapselle annettava. Tämä ei kuitenkaan tarkoita erityisluokkaa, joka siis on osoittautunut tieteellisten tutkimusten valossa tehottomaksi oppimispaikaksi. Myös sosiaalisten taitojen kehitys on heikompaa erityisluokissa kuin tavallisessa luokassa.

Saloviidan hyvä haltija-vertaus on osuva. Erityisopetuksella myös uhkaillaan oppilaita ja vanhempia. Miten se on mahdollista, jos kyseessä on "positiivinen erityiskohtelu"?

Eikö tärkeintä kuitenkin ole se, että kaikki saavat itselleen sopivaa opetusta missä sitä sitten onkin tarjolla? Vastaavia kysymyksiä on muitakin. Miksi kaikkia vammaisia ei panna laitoksiin? Mitä väliä on henkilön osoitteella, tärkeämpää kai on se että jokainen saa tarvitsemansa hoidon? Entä väitetty romanien syrjintä ravintoloiden ovilla. Ei kai tärkeintä voi olla se, missä romanit ruokailevat, vaan se, että he saavat vatsansa täyteen?

Nämä perustelut aliarvioivat osoitteen merkityksen. Paikka ei ole neutraali asia, eikä etenkään se paikka, minne kootaan negatiivisen poltinmerkin saaneet ihmiset. Erottelu kantaa viestiä siitä, että erotellut ovat muita huonompia. Rotuerotteluyhteiskunnat ovat aina väittäneet, ettei paikalla ole merkitystä. Esimerkiksi mustien erottelua USA:ssa perusteltiin aikoinaan iskulauseella "separate but equal". Paikka on tärkeä, mutta niin on myös opetuksen ja hoidon laatu. Integraatio parantaa niitäkin.

Puhut paljon mutta asiaa!

Miksi koulut eivät levitä inkluusiotietoutta?! Tosiaankin outoa, että LÄhdekorven koulusta halutaan pitää kynsin hampain kiinni.

Maijuleena kirjoitti:

Puhut paljon mutta asiaa!

Miksi koulut eivät levitä inkluusiotietoutta?! Tosiaankin outoa, että LÄhdekorven koulusta halutaan pitää kynsin hampain kiinni.

Minä olen ollut todella tyytyväinen Lähdekorven kouluun ja sen tarjoamaan opetukseen lapselleni. Pojallani 10v. on mm. autismi, dysfasia ja vaikea asteinen lukihäiriö, hän on saanut juuri hänelle sopivaa opetusta nykyisellä luokallaan. Lapseni ei ole joutunut erityiskouluun, hän on päässyt sinne. Häntä ei pystytä intekroimaan mistään luku-aineesta ns. normaaliluokkaan hänellä olevien ongelmien takia. Hänellä on useimmat luku-aineet ns. mukautettu, eli hän ei mene minkään luokka asteen tahdissa, eli esim. englanti on ns. kielikylpymäistä opiskelua, matematiikka ja äidin kieli on myös laahaa ns. pari vuosiluokkaa perässä jne. Hän ei pysty itse lukemaan tekstiä eikä kirjoittamaan, luku taidot ovat n. esi-koulutasoa.
Me emme tarvitse mitään sosiaalistumis apua, poika harrastaa liikuntaa ns. tavis lasten ryhmissä ja hänellä on sieltä myös ns. tavis lapsia ystävinä. Me emme lukitse lastamme koulun jälkeen komeroon muulta maailmalta piiloon. Hän käy luokkakavereilla vaikka he asuvatkin kauempana, ei se ole ollut mikään ongelma.
Poika itse on sinut omien erityis-piirteidensä kanssa osaltaa varmasti siksi, ettei ole joutunut vielä kokemaan mitään syrjintää ja siksi koska asia ei ole mikään häpeä meille vanhemmille.
Itse en tule lastana laittamaan kankaantaan koluun joka olisi meidän ns. lähikoulu. Poika ahdistui pelkästä ajatuksesta joutua täysin vieraaseen paikkaan, hänellä on mm. hahmottamis vaikeuksia ja kyseinen koulu on iso. Jos ja kun tämä typeryys toteutuu, olemme valmiit tarvittaessa vaikka muuttamaan myllyhaan alueelle jotta pojan ei tarvitse vaihtaa koulua jossa hänellä on kavereita ja jossa hän osaa liikkua.
Jos jokin asia on varma, niin se ettei meidän poika tule saamaan yhtä hyvää opetusta uudistukseen jälkeen kuin mitä hän on nyt saanut. Emu ja Esy lapset samassa luokassa on katastrofi.

Kankaantaka kirjoitti:

Minä olen ollut todella tyytyväinen Lähdekorven kouluun ja sen tarjoamaan opetukseen lapselleni. Pojallani 10v. on mm. autismi, dysfasia ja vaikea asteinen lukihäiriö, hän on saanut juuri hänelle sopivaa opetusta nykyisellä luokallaan. Lapseni ei ole joutunut erityiskouluun, hän on päässyt sinne. Häntä ei pystytä intekroimaan mistään luku-aineesta ns. normaaliluokkaan hänellä olevien ongelmien takia. Hänellä on useimmat luku-aineet ns. mukautettu, eli hän ei mene minkään luokka asteen tahdissa, eli esim. englanti on ns. kielikylpymäistä opiskelua, matematiikka ja äidin kieli on myös laahaa ns. pari vuosiluokkaa perässä jne. Hän ei pysty itse lukemaan tekstiä eikä kirjoittamaan, luku taidot ovat n. esi-koulutasoa.
Me emme tarvitse mitään sosiaalistumis apua, poika harrastaa liikuntaa ns. tavis lasten ryhmissä ja hänellä on sieltä myös ns. tavis lapsia ystävinä. Me emme lukitse lastamme koulun jälkeen komeroon muulta maailmalta piiloon. Hän käy luokkakavereilla vaikka he asuvatkin kauempana, ei se ole ollut mikään ongelma.
Poika itse on sinut omien erityis-piirteidensä kanssa osaltaa varmasti siksi, ettei ole joutunut vielä kokemaan mitään syrjintää ja siksi koska asia ei ole mikään häpeä meille vanhemmille.
Itse en tule lastana laittamaan kankaantaan koluun joka olisi meidän ns. lähikoulu. Poika ahdistui pelkästä ajatuksesta joutua täysin vieraaseen paikkaan, hänellä on mm. hahmottamis vaikeuksia ja kyseinen koulu on iso. Jos ja kun tämä typeryys toteutuu, olemme valmiit tarvittaessa vaikka muuttamaan myllyhaan alueelle jotta pojan ei tarvitse vaihtaa koulua jossa hänellä on kavereita ja jossa hän osaa liikkua.
Jos jokin asia on varma, niin se ettei meidän poika tule saamaan yhtä hyvää opetusta uudistukseen jälkeen kuin mitä hän on nyt saanut. Emu ja Esy lapset samassa luokassa on katastrofi.

Niin, vanhemmat tuntevat parhaiten lapsensa. Tiedät mihin hän pystyy ja mihin ei pysty. Hyvä niin.

Kankaantaka kirjoitti:

Minä olen ollut todella tyytyväinen Lähdekorven kouluun ja sen tarjoamaan opetukseen lapselleni. Pojallani 10v. on mm. autismi, dysfasia ja vaikea asteinen lukihäiriö, hän on saanut juuri hänelle sopivaa opetusta nykyisellä luokallaan. Lapseni ei ole joutunut erityiskouluun, hän on päässyt sinne. Häntä ei pystytä intekroimaan mistään luku-aineesta ns. normaaliluokkaan hänellä olevien ongelmien takia. Hänellä on useimmat luku-aineet ns. mukautettu, eli hän ei mene minkään luokka asteen tahdissa, eli esim. englanti on ns. kielikylpymäistä opiskelua, matematiikka ja äidin kieli on myös laahaa ns. pari vuosiluokkaa perässä jne. Hän ei pysty itse lukemaan tekstiä eikä kirjoittamaan, luku taidot ovat n. esi-koulutasoa.
Me emme tarvitse mitään sosiaalistumis apua, poika harrastaa liikuntaa ns. tavis lasten ryhmissä ja hänellä on sieltä myös ns. tavis lapsia ystävinä. Me emme lukitse lastamme koulun jälkeen komeroon muulta maailmalta piiloon. Hän käy luokkakavereilla vaikka he asuvatkin kauempana, ei se ole ollut mikään ongelma.
Poika itse on sinut omien erityis-piirteidensä kanssa osaltaa varmasti siksi, ettei ole joutunut vielä kokemaan mitään syrjintää ja siksi koska asia ei ole mikään häpeä meille vanhemmille.
Itse en tule lastana laittamaan kankaantaan koluun joka olisi meidän ns. lähikoulu. Poika ahdistui pelkästä ajatuksesta joutua täysin vieraaseen paikkaan, hänellä on mm. hahmottamis vaikeuksia ja kyseinen koulu on iso. Jos ja kun tämä typeryys toteutuu, olemme valmiit tarvittaessa vaikka muuttamaan myllyhaan alueelle jotta pojan ei tarvitse vaihtaa koulua jossa hänellä on kavereita ja jossa hän osaa liikkua.
Jos jokin asia on varma, niin se ettei meidän poika tule saamaan yhtä hyvää opetusta uudistukseen jälkeen kuin mitä hän on nyt saanut. Emu ja Esy lapset samassa luokassa on katastrofi.

Mieti joskus, kuinka paljon mollaat (tahattomasti) ja kuinka paljon kannustat lastasi. Lapset tarvitsevat aina kannustusta, ja vain kannustusta. Lapsi ei itse tykkää siitä, että vanhemmat sanovat hänellä olevan ongelmia tai erityistarpeita.

Juttu menee niin että ne ongelmat hoidetaan, mutta lasta koko ajan kannustetaan eikä lyödä leimaa otsaan.

No tuo nyt ei ainakaan pidä paikkaansa. Lähikoulujen puolesta puhuu moni muukin seikka kuin kaveripiiri. Lue aloittajan linkit vaikka ensi alkuun!

Inkluusioajatuksen sisältö pähkinänkuoressa: Tuki tuodaan lapsen luo sen sijaan että lapsi vietäisiin tuen luo. Ihan vertauksena: liikuntavammaiselle rakennetaan ramppeja, invahissejä yms. jotta he voisivat käyttää samoja palveluita tasa-arvoisesti yhdessä muiden kanssa: käydä elokuvissa, kirjastoissa... Se vaatii toki pientä panostusta, mutta emme kai kuvittele että halvemmaksi tulisi rakentaa kokonaan omia palveluita (kokonaan omat elokuvateatterit, kirjastot) Tämä lienee nykypäivänä selviö, mutta mikä siinä lienee niin vaikea ymmärtää että kyse on ihan samasta asiasta?
Ei vika ole erityisopetuksessa vaan ERISTYSopetuksessa. Ihmisen eristäminen omasta ympäristöstään on syrjintää ja sitä ei tule sallia.

MaSko kirjoitti:

Inkluusioajatuksen sisältö pähkinänkuoressa: Tuki tuodaan lapsen luo sen sijaan että lapsi vietäisiin tuen luo. Ihan vertauksena: liikuntavammaiselle rakennetaan ramppeja, invahissejä yms. jotta he voisivat käyttää samoja palveluita tasa-arvoisesti yhdessä muiden kanssa: käydä elokuvissa, kirjastoissa... Se vaatii toki pientä panostusta, mutta emme kai kuvittele että halvemmaksi tulisi rakentaa kokonaan omia palveluita (kokonaan omat elokuvateatterit, kirjastot) Tämä lienee nykypäivänä selviö, mutta mikä siinä lienee niin vaikea ymmärtää että kyse on ihan samasta asiasta?
Ei vika ole erityisopetuksessa vaan ERISTYSopetuksessa. Ihmisen eristäminen omasta ympäristöstään on syrjintää ja sitä ei tule sallia.

Ei minun lapsi tarvitse mitään omia elokuvateattereita tai kirjastoja, mutta häntä ei VOIDA integroida tavis luokkaan jollei hänellä ole omaa avustajaa johon kaupungilla ei ole varaa. Hän EI ole ERISTYSopetuksessa vaan ERITYISopetuksessa, erityiskoulu on Myllyhaan koulun yhteydessä, ei poikaani ole mihinkään piilotettu.
Nokian kaupungin talous on kuralla, kuka ihan todella uaskoo että sitä raha riittää näin iosoon muutokseen, kun ei sitä riitä nykyisenkään systeemiin. Ei se ole meidän vika jollette te pidä erityiskoulusta, se nyt vaan sattuu olemaan paras oppimispaikan minun lapselle niin kuin monelle muullekkin lapselle, vai luuletteko että me huviksemme yritämme saada koulun säilytetyksi. Vammaisen lapsen kanssa olisi muutenkin ihan tarpeeksi tekemistä ilman tätäkin.

An kirjoitti:

Ei minun lapsi tarvitse mitään omia elokuvateattereita tai kirjastoja, mutta häntä ei VOIDA integroida tavis luokkaan jollei hänellä ole omaa avustajaa johon kaupungilla ei ole varaa. Hän EI ole ERISTYSopetuksessa vaan ERITYISopetuksessa, erityiskoulu on Myllyhaan koulun yhteydessä, ei poikaani ole mihinkään piilotettu.
Nokian kaupungin talous on kuralla, kuka ihan todella uaskoo että sitä raha riittää näin iosoon muutokseen, kun ei sitä riitä nykyisenkään systeemiin. Ei se ole meidän vika jollette te pidä erityiskoulusta, se nyt vaan sattuu olemaan paras oppimispaikan minun lapselle niin kuin monelle muullekkin lapselle, vai luuletteko että me huviksemme yritämme saada koulun säilytetyksi. Vammaisen lapsen kanssa olisi muutenkin ihan tarpeeksi tekemistä ilman tätäkin.

Nämä näkemäni suunnitelmat, jotka jostakin syystä on pidetty kaupunkilaisilta salassa, eivät todellakaan paranna yhdenkään oppilaan oppimisympäristöä. Ei yleis- eikä erityisopetuspuolella olevien.

Opettajat joutuvat sitäpaitsi syksyllä täysin kylmiltään uuteen tilanteeseen työnantajan lomauttaessa opettajat koulutuspäiviksi, jolloin koulujen tasolla asiaa voitaisiin suunnitella ja valmistella.

ope yleisopetuksesta kirjoitti:

Nämä näkemäni suunnitelmat, jotka jostakin syystä on pidetty kaupunkilaisilta salassa, eivät todellakaan paranna yhdenkään oppilaan oppimisympäristöä. Ei yleis- eikä erityisopetuspuolella olevien.

Opettajat joutuvat sitäpaitsi syksyllä täysin kylmiltään uuteen tilanteeseen työnantajan lomauttaessa opettajat koulutuspäiviksi, jolloin koulujen tasolla asiaa voitaisiin suunnitella ja valmistella.

Ihan kiva jos jollakulla täällä on "salattua" tietoa. Haluaisitko jakaa ne kanssamme?

MaSko kirjoitti:

Ihan kiva jos jollakulla täällä on "salattua" tietoa. Haluaisitko jakaa ne kanssamme?

No alkajaisiksi vois vaikka soittaa ktj:lle ja kysyä erityisluokkien ja erityisopettajien sijoittelusuunnitelmasta. Miten ne kunnassa tulevat jakautumaan ja miten oppilaan koulupolku (siis koulusijoittelu vuosiluokasta 1 oppivelvollisuuden loppuun) mutkittelee?

ope yleisopetuksesta kirjoitti:

No alkajaisiksi vois vaikka soittaa ktj:lle ja kysyä erityisluokkien ja erityisopettajien sijoittelusuunnitelmasta. Miten ne kunnassa tulevat jakautumaan ja miten oppilaan koulupolku (siis koulusijoittelu vuosiluokasta 1 oppivelvollisuuden loppuun) mutkittelee?

Pitänee tosiaan soittaa.

Opettajien lomautusasioita koskeva vaahtoaminen olisi hyvä suhteuttaa myös nykyiseen erityisopetuksen tilanteeseen. Erityisopettajien poissaolojen ajaksi ei useinkaan erityiskouluihin saada päteviä sijaisia - edes pitkien poissaolojen ajaksi. Aina ei saada minkäänlaisia sijaisia, vaan luokka saattaa toimia olemassa olevien kouluavustajien varassa hyvinkin pitkään (voidaan puhua parhaimmillaan kokonaisista kouluvuosista!). Voi kukahan laskisi ne kaikki "lomautetut koulupäivät" joita erityisoppilaille kertyy erityiskouluissa? Siten en usko että opettajien muutama lomautuspäivä olisi erityisoppilaiden näkökulmasta kovinkaan poikkeuksellista - sehän on arkipäivää monelle heistä! Ja myös se, että asia ei kiinnosta yhtään ketään.

Se vaan, että inkluusio toimii, kommunismi ei. Lue aloittajan linkki tieteellisiin tutkimustuloksiin inkluusiosta.

Kehitysvammaisen lapsen toimintakyky ja arjessa selviytyminen ovat aikuisiässä huomattavasti paremmat, mikäli hän on lapsena saanut olla inklusiivisessa peruskoulussa.