Hei kaikille...
Olen koko ikäni ollut ihminen, joka ei pysty sanomaan läheisillleen pahaa/ilmaisemaan turhaantumistaan, vihaa tms. tunteita. Taustalla voimaks hylätyksitulemisen pelko.
Läheisissä ihmissuhteissa toimintojani ohjaa myös voimakkaasti syyllisyys. Se ajaa minut jatkuvasti etsimään tilanteisiin hallinnan tunnetta.. koska koen, että jos en toimi ja jos tapahtuu jotain niin se on minun syyni.. Ajatukseni etsivät aina pahimman mahdollisen skenaarion: Jos en mene hänen mukaansa (Oletetaan että joku kysyy minua mukaansa esim. kaupungille) ja hän jää esim. auton alle niin syy on minun --> Näin ollen minun on pakko mennä mukaan, jotta en joutuisi kokemaan sitä mahdollista syyllisyyttä tilanteesta. Syyllisyys siis estää minua elämästä tässä ja nyt niin kuin itse haluaisin. Se ohjaa minun ihmissuhteitani... EN VOI KIELTÄYTYÄ ILMAN VALTAVAA SYYLLISYYTTÄ.
Nyt olen ajautunut tilanteeseen, jossa syyllisyys ei päästä minusta irti... Ainut asia, johon saatoin uskoa on pettänyt minut.. Ja se olen minä itse!
Olen elänyt parisuhteessa joka alkoi aidolla rakkaudella.. sitten mukaan tuli syyllisyys, epävarmuus, hylätyksitulemisen pelko, jotka alkoivat ohjaamaan parisuhdetta siihen suuntaan, että en enää voinut elää omaa elämää. Syyllisyys ajoi suojelemaan jatkuvasti miestäni, hylätyksitulemisenpelko ajoi miellyttämään miestäni --> En enää voinut olla vapaasti oma itseni.... En voinut elää päivääkään ilman syyllisyyttä ja sitä tunnetta etten riitä.. Ajjattelin, että mitä se haittaa, minähän rakastan miestäni, mutten koskaan saanut itselleni vakuutettua että myös mieheni rakastaa minua ja haluaa olla kanssani.. että minä riitän hänelle.
Nyt yhtä-äkkiä en enää jaksa elää lainkaan. Haluan pois mieheni luota.. haluan pois kaikesta. Mutta syyllisyys... se ei päästä minua otteestaan. Miten minä, joka olen elänyt elämäni tekemättä "pahaa" muille joudun nyt tekemään pahaa miehelleni.. En minä halua loukata ketään.. mutta miksi minun pitää loukata miestäni... en halua, mutta en pysy elämäänkään näin... minä olen aivan umpikujassa.... Tämä syyllisyys musertaa minut..
Tiedän että itse aiheutan itselleni tämän syyllisyyden... minähän olen ns. "syyllinen" tähän tilanteeseen.. minä olen se, joka on "hylkäämässä" mieheni. En minä halua hylätä.. en minä halua aiheuttaa pahaa oloa kenellekään..
Haluaisin päästä tilaan, jossa voisin vapautua syyllisyydestä.. mutta en vain pääse..
Ylikorostunut syyllisyyden tunto
5
2433
Vastaukset
- matyh
Ihminen elää pienemmän pahan tilassa ja valitsee sen vaihtoehdon joka tuntuu siis pienemmältä pahalta itselle. Tosiasiassa faktat voivat olla siis toisin eli elämä itsenäisenä tuo enemmän kuin riippuminen parisuhteessa. Tunne voi pettää, siksi rationaalinen ajattelu ja etäisyyden ottaminen olisi aika ajoin perusteltua. Usein vain kärsimyksen kasvaminen saa meidät ajattelemaan, että nyt on elämässä jotain vinossa ja väärin. Tämä itsensä kiduttamiseen johtava kehitys olisi vain ajoissa saatava poikki. Olisimme paljon terveempiä.
- nixnames
Olet päässyt pitkälle parantumisen tiellä, kun olet tiedostanut tuon itsesi unohtavan käytösmallin. Itsesi laiminlyönti ja muiden miellyttäminen on ollut varmasti jopa palkitsevan tuntuista, kun olet voinut tuntea itsesi tärkeäksi näkemällä, että sinä sait aikaan tuon hyvän olon muille. Se on empatiaa, eikä ole huono piirre ihmisessä. Sinulla vain se on lyönyt yli omien tarpeiden tukahduttamisella. Parisuhteenne on ollut epätasapainoinen, miehesi on omaksunut vapaamatkustajan roolin. Hän on ollut varmasti onnellinen parisuhteessanne, kun ei tarvitse osallistua mihinkään. Nyt tietenkin oletan, että asutte yhdessä ja sinä olet ollut talousrobotti. Asia johon sinä olet syyllistynyt on se asiosta puhuminen, omista tarpeista kertominen. Tietysti menettämisen pelko on ollut syynä. Mutta onko ero ainoa ratkaisu?? Olet varmasti ollut joskus ihan vilpittömästi onnellinen hänen kanssaan ja uskon, ettei tasapainoisen suhteen rakentaminen ole mahdotonta. Niin että molempien tarpeet otetaan huomioon. Yhdessä ja erikseen.
- syyllisyydestä
Syyllisyyden kantaminen on todella raskasta, jos siitä ei voi vapautua.
Tiedän kokemuksesta.
Sinua ei ilmeisesti syyllistetä, vaan syyllistät itse itseäsi?
Omat läheiseni ovat syyllistäneet minua omista vääristä valinnoistaan, mikä on täysin hullua ja nurinkurista.
Syyllistäminen alkoi kuitenkin ahdistaa vuosia jatkuttuaan niin pahasti, että otin etäisyyttä syyllistäjiini.
Toivon minäkin pääseväni tilaan, jossa voin vapautua "syyllisyydestäni",
joka ei siis oikeasti ole omaa syyllisyyttä, vaan muiden siirtämää
- häpeääkö ehkä?- syyllinen...
Näin se on minulla aina ollut. Ei minua kukaan ole syyttänyt koskaan juuri mistään.. tai kun on niin olen ahdistunut aivan valtavasti ja asia on täytynyt ratkaista heti. Tämän vuoksi en osaa riidellä, sillä en kestä hetkeäkään sitä tunnetta, että aiheutan toiselle pahan olon.. omatuntoni alkaa soimaamaan minua välittömästi ja ahdistun aivan valtavasti. Tämä siis estää minua käsittelemästä omia negatiivisia tunteita, sillä en pysty ilmaisemaan niitä muille.. ja toinen on siis se hylätyksi tulemisen tunne, jonka vuoksi yritän miellyttää aina muita.. huoh..
Näiden ominaisuuksien vuoksi olen siis totaalisen umpikujassa tunteideni kanssa. Jopa niin jumissa, että olen kadottanut otteeni siihen aitoon Minuuteeni. En tunnista edes kuka olen.. Pahimmillaan ahdistus oli päällä 24h/päivässä.. Nyt olen kuitenkin pikkuhiljaa löytänyt itseäni.. minun oli pakko päästä pois mieheni luota, joten emme asu nyt saman katon alla. Tämä ei kuitenkaan ole lopullinen ratkaisu, vaan pyrimme löytämään myös toisemme uudelleen. Minun täytyy kuitenkin löytää ensin oma itseni uudelleen, jotta voisin edes kuvitella löytäväni rakkauden takaisin parisuhteeseemme. Minun on myös opittava suhtautumaan elämään uudella tavalla, sillä tähän astiset toimintatapani eivät ole mahdollistaneet minulle tasapainoista elämää. Joudun "syntymään" uudelleen ja kasvamaan uudelleen ihmiseksi, joka kykenee elämään tätä elämää.. Tiedän, että kun käyn tämän läpi, niin ole vahvempi ja huomattavasti onnellisempi ihminen.. oli lopputulos sitten mikä tahansa.. näin ainakin toivon.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
R.I.P Marko lämsä
Luin just netistä suru uutisen että tangokuningas Marko Lämsä On menehtynyt viikonloppuna Tampereella. Niin nuorikin vi624282Vappu terveiset kaivatullesi
otetaan vappu terveisiä vastaan tähän ketjuun kaivatullesi !!! 🍾🥂🎉🌻🔥🧡🧡1541812Tangokuningas Marko Lämsä, 47, on kuollut
Taas yksi melko nuori artisti lopetti lauleskelut lopullisesti. https://www.is.fi/viihde/art-2000011200979.html141513Puskaradio huutaa
Nuori tyttö oli laittanut päivityksen että pitämällä joku itsensäpaljastaja. Kuka tämä on? Varoittakaa lapsia !351278Miksi aina vain seksiä?
Kertokaas nyt mulle, että onko tämä joku normojen ihan oma juttu, että seksiä pitää pohtia joka välissä, siitä pitää jau1681063- 56914
- 78904
Martinalta vakava ulostulo
Seiska: Martinalta vakava ulostulo. Olipa raflaava otsikko mustalla pohjalla.167829Hei rakas A,
olinko silloin julma sinua kohtaan? Jos, niin anna anteeksi, yritin vain toimia oikein. Olen pahoillani, edelleenkin, en54811- 39781