Suomalainen antipasti lautanen

Siis - miksi pitäisi välttää lakkahilloa? Minulla on paljon ulkomaalaisia ystäviä, jotka rakastavat lämmitettyä leipäjuustoa ja lakkahilloa. Monet haluavat leipäjuuston nimenomaan lakkojen tai hyvän lakkahillon kanssa, mutta myös suomalainen omenahillo sopii hyvin. Hätätilassa muukin keltainen hillo käy, jopa keskieurooppalainen aprikoosihillo sopii hyvin.

Myös hapankorpuista monet tykkäävät (voin kanssa), vaikka tietenkään pelkkiä hapankorppuja ei kannata tarjota vieraille ilman muita vaihtoehtoja. Ja usko tai älä, niin todella monet minun ulkomaalaisista vieraistani ovat tykänneet mämmistä! Tarjoilen mämmin kauniina pieninä annoksina, pienistä kauniista jälkiruokakulhoista vaniljavispin kanssa.

Poroa ei tosiaan kannata tarjota, koska monet ulkomaalaiset eivät halua syödä "Petteri Punakuonoa". Suomalainen kinkkukaan ei oikein kolahda sellaiselle, joka arvostaa enemmän kylmäsavustettua tai ilmakuivattua kinkkua. Myös suomalainen makkara on monen keski- ja eteläeurooppalaisen mielestä aivan vitsi, joka voi tietysti silti mennä kurisositeettina jossain ulkonuotiolla. Useimmat minun vieraistani eivät myöskään osaa syödä suola- ja etikkasillejä. Niiden sijaan kannattaa mielestäni tarjota lohta, jota todella monet arvostavat. Myös tuoreena savustettu kirjolohi tai siika on oikein hyvä valinta. Keskieurooppalaiselle kuitenkin "raaka" eli graavi kala voi olla pelottava tuttavuus. Aasialaiset sen sijaan tykkäävät. Lihapullia voi myös tarjoilla sekä kylminä että lämpiminä.

Suomalaisia viinejä ei oikein voi kehua, joten suomalainen olut ja siideri sekä lisäksi ulkomaiset juomat on yleensä paras ratkaisu. Oluista monet tykkäävät eniten Karhu-oluesta.

Nykyään kun näitä Crudon juttuja lukee, niin rupiaa miettimään mistä nämäkin on otettu. En voi arvostaa sellaista tyyppiä, joka ottaa
kunniat kopioinnilla. Jos äsköinen oli itse mietitty, niin minä pyydän tätä anteeksi.

kainuunplikka kirjoitti:

Nykyään kun näitä Crudon juttuja lukee, niin rupiaa miettimään mistä nämäkin on otettu. En voi arvostaa sellaista tyyppiä, joka ottaa
kunniat kopioinnilla. Jos äsköinen oli itse mietitty, niin minä pyydän tätä anteeksi.

Lue lisää

Erinomaisen listan erilaisista suomalaisista alkupaloista, eikä noita tarvitse mistään "Googlata" kyllä ne ovat asianharrastajalla muutenkin tiedossa ja jokainen voi"innovoida" niitä lisää mielensä mukaan!

Lakkahillosta olen tasan samaa mieltä, nimittäin monet ulkomaalaiset, joita olen kestinnyt, kokevat hillan kivet epämiellyttäviksi, ja kivetön hillahan on kuin purjevene ilman mastoa! Joten kannattaa siis välttää.

Muuten Crudo, kun virossa paljon reissaat, oletko hoksinut että siellä on myynnissä snaksien tapaan pikkuisia juustokuutioita jotka on pyöritelty mausteseoksessa. Ovat todella mukavia makupaloja, tein niitä itsekin, mausteseokseen mm. sellerisuolaa, paprikajauhetta, hieman chiliä ja ripaus cayennepippuria.
Sopii vaikka noiksi alkupaloiksi, eli trendikkäämmin ilmaistuna "antipastiksi"

Lakkahillo kunniaan kirjoitti:

Siis - miksi pitäisi välttää lakkahilloa? Minulla on paljon ulkomaalaisia ystäviä, jotka rakastavat lämmitettyä leipäjuustoa ja lakkahilloa. Monet haluavat leipäjuuston nimenomaan lakkojen tai hyvän lakkahillon kanssa, mutta myös suomalainen omenahillo sopii hyvin. Hätätilassa muukin keltainen hillo käy, jopa keskieurooppalainen aprikoosihillo sopii hyvin.

Myös hapankorpuista monet tykkäävät (voin kanssa), vaikka tietenkään pelkkiä hapankorppuja ei kannata tarjota vieraille ilman muita vaihtoehtoja. Ja usko tai älä, niin todella monet minun ulkomaalaisista vieraistani ovat tykänneet mämmistä! Tarjoilen mämmin kauniina pieninä annoksina, pienistä kauniista jälkiruokakulhoista vaniljavispin kanssa.

Poroa ei tosiaan kannata tarjota, koska monet ulkomaalaiset eivät halua syödä "Petteri Punakuonoa". Suomalainen kinkkukaan ei oikein kolahda sellaiselle, joka arvostaa enemmän kylmäsavustettua tai ilmakuivattua kinkkua. Myös suomalainen makkara on monen keski- ja eteläeurooppalaisen mielestä aivan vitsi, joka voi tietysti silti mennä kurisositeettina jossain ulkonuotiolla. Useimmat minun vieraistani eivät myöskään osaa syödä suola- ja etikkasillejä. Niiden sijaan kannattaa mielestäni tarjota lohta, jota todella monet arvostavat. Myös tuoreena savustettu kirjolohi tai siika on oikein hyvä valinta. Keskieurooppalaiselle kuitenkin "raaka" eli graavi kala voi olla pelottava tuttavuus. Aasialaiset sen sijaan tykkäävät. Lihapullia voi myös tarjoilla sekä kylminä että lämpiminä.

Suomalaisia viinejä ei oikein voi kehua, joten suomalainen olut ja siideri sekä lisäksi ulkomaiset juomat on yleensä paras ratkaisu. Oluista monet tykkäävät eniten Karhu-oluesta.

Lue lisää

Tällainen aihe on oikein hyvä - sapakset, suomalaiset tapakset. Jo ihan siitäkin syystä, että meillä harvoin tarjotaan alkuruokaa kun tavoissamme ei ole tällaista suomalaiskansallista perinnettä oikein sitä varten; tai oli, muttei enää. Sitä vastoin meillä on perinne skandinaavisesta noutopöydästä ja sen herkuista. Monet meidän sapaksiksi taipuvat ruokamme ovat olleet myös eräänlaisia pääruoan sivuruokia, mutta joista saa aivan omia itsenäisiä kokonaisuuksiakin helpolla.

"Ja jos nyt aivan välttämättä haluat alentaa hyvää tunnelmaa, niin tarjoa kylmäsavuporoa ja lakkahilloa jossain muodossa. Vältä majoneesia, Musta-Pekka-juustoa, italiansalaattia, hapankorppuja, Koskenlaskijaa, Oltermannia, viinirypäleitä, mämmiä, HK:n siniskuppeja, joista juodaan Koskenkorvaa, lapinkastetta kaikissa muodoissaan, ylettömiä ruokaryyppyjä ja muuta senkaltaista, kansallista hömppää."

Kun tuota listaa tein ajattelin välttää useimmat näistä naistenlehtien ruokapalstojen kliseistä ja ehkä nostaa tasoa myös vähän. On liian helppoa mennä kaupassa ensin lihatiskille ja ostaa paketti teollista kylmäsavuporoa, Saarioisten sienisalaattia purkki ja Oululaisen hapankorppuja paketti. Kun kaivaa muovista sen porosiivun ja pyöräyttää sen trötöksi, lusikoi sienisalaattia torveen ja tällää sen hapankorpulle, on yksi sapas tosin valmis. Jos haluaa luksusta asettelee vielä yhden jäisen karpalon sienisalaattiin kiilumaan. Ja kun siitä haukkaa on korppu kahtia, toinen puoli on muruina kämmenkupissa ja sienisalaatti kravatilla. Lienenkö ainainen törttö, mutta näin minulle yleensä käy? Siksi vältän em. aineita ja hapankorppuja.

Toinen asia onkin tehdä se aidoista aineista - hakattua kylmäsavuporoa, shalottisipulia, keitettyä kananmunanvalkuaista, ruskistettua kantarellia sidottuna yhteen smetanalla ja aseteltuna paahdetulle ohuelle ruisleipäviipaleelle. Isotöistä ja kalliimpaa, mutta tietysti hyvää! Toinen asia onkin juuri tämä Rudolph-juttu, jota tulisi välttää.

Lakkahillosta Vanha Kokki antoi hyvä selityksen; harva pitää lakkahillosta juuri noiden kivien vuoksi ja kun kivet siilaa pois, menee hillosta kärki - jollei sitä keitä konsentraatiksi, mikä vie sekin aikansa.

Muut listallani olevat asiat ovat siinä jokapäiväisyyden vuoksi: Musta Pekka, Koskenlaskija, Oltermanni - ikäänkuin muitakin juustoja Suomessa ei olisi - ovat bulkkitavaraa, italiansalaatti vanha klisee, viinirypäleet cocktailtikussa juuston kanssa eivät vain sovi yhteen (päärynää voisi harkita!), mämmi... no, jos haluaa ottaa riskin ja olla erilainen.

HK:n sininen ja Koskenkorva: ei kai meidän tarvitse kehnoimpia eväitämme vieraille tarjoilla edes näyttääksemme kuinka pelottavia viikinkejä olemme, mitä muuten emme ole. Viikingit ja ruokaryyppy kuuluvat skandinaaviseen perinteeseen - tosin suomenruotsalaiset kantavat kilpeä tänään merentakaisia kauniimmin! - eivätkä suomalaiseen perinteeseen.

Mutta kuten sanottu - avaus on oikein hyvä ja sietää harkita ja ottaa käyttöön kotioloissa.

Mitä tulee siihen ovatko nuo listan asiat omia innovaatioitani? Eivät todellakaan ole enkä ole koskaan niin väittänytkään. Näitähän on tarjottu jossain muodossaan vuosikymmeniä ja se pitäisi kommentoijien ruoka-asiantuntijoina kyllä huomata. Yleensä sen, joka tänne tällaisessa aiheessa kommentoi, olisi syytä tuoda jotain vähän hyödyllisempää pöytään kuin tyhmyyksiä. Innovatiivisia reseptejä esimerkiksi.

Vanha kokki kirjoitti:

Erinomaisen listan erilaisista suomalaisista alkupaloista, eikä noita tarvitse mistään "Googlata" kyllä ne ovat asianharrastajalla muutenkin tiedossa ja jokainen voi"innovoida" niitä lisää mielensä mukaan!

Lakkahillosta olen tasan samaa mieltä, nimittäin monet ulkomaalaiset, joita olen kestinnyt, kokevat hillan kivet epämiellyttäviksi, ja kivetön hillahan on kuin purjevene ilman mastoa! Joten kannattaa siis välttää.

Muuten Crudo, kun virossa paljon reissaat, oletko hoksinut että siellä on myynnissä snaksien tapaan pikkuisia juustokuutioita jotka on pyöritelty mausteseoksessa. Ovat todella mukavia makupaloja, tein niitä itsekin, mausteseokseen mm. sellerisuolaa, paprikajauhetta, hieman chiliä ja ripaus cayennepippuria.
Sopii vaikka noiksi alkupaloiksi, eli trendikkäämmin ilmaistuna "antipastiksi"

Lue lisää

Tuttu on mainitsemasi eväs - monena iltana kun katselee telkkaria "Etelä-Suomessa" menee puoli toosaa, että kohahtaa. Myyvät myös pienittyjä cheddar- ja stiltonlohkoja irtoaskeissa. Hotellissani on minibaarissa pieni portviinipullo, joka menee kevyesti näiden kanssa. Eestissä on hyvät juustot. Liettuassa vielä paremmat.

Virolaiset tekevät myös maanmainioita friteerattuja juustopalloja. Tiedät Espanjasta tuon mainion tapasevään - delicias de queson, joka tehdään manchego-juustosta ja ilmakuivatusta kinkusta ja friteerataan? Aikalailla samanlaisia saa esimerkiksi Pärnun Postipoississa.

Tuohon sapasluetteloon voisi lisätä juustopallot suomalaiseen tapaan:

emmentalraastetta
sinihomejuustomuruja
haluamasi makuista tuorejuustoa - vaikka ruohosipulilla maustettua
hakattua persiljaa

Kulhossa raasteet sekaisin, lisätään tuorejuustoa niin, että saadaan vielä käsissä pysyvä massa. Pyoritellään palloiksi ja pallo taasen pyöritellään persiljasilpussa - tai vaikka ruohosipulissa. Pallot lautaselle, keskelle cocktailtikku törröttämään ja toviksi jääkaappiin kovettumaan.

Ei tämäkään minun ohjeeni ole, koskapa olen tällaisia syönyt muualla - joku toinen ne on keksinyt jo varmaan ajat sitten, mutta ei se makua haittaa. Hyviä ovat.

crudo kirjoitti:

Tuttu on mainitsemasi eväs - monena iltana kun katselee telkkaria "Etelä-Suomessa" menee puoli toosaa, että kohahtaa. Myyvät myös pienittyjä cheddar- ja stiltonlohkoja irtoaskeissa. Hotellissani on minibaarissa pieni portviinipullo, joka menee kevyesti näiden kanssa. Eestissä on hyvät juustot. Liettuassa vielä paremmat.

Virolaiset tekevät myös maanmainioita friteerattuja juustopalloja. Tiedät Espanjasta tuon mainion tapasevään - delicias de queson, joka tehdään manchego-juustosta ja ilmakuivatusta kinkusta ja friteerataan? Aikalailla samanlaisia saa esimerkiksi Pärnun Postipoississa.

Tuohon sapasluetteloon voisi lisätä juustopallot suomalaiseen tapaan:

emmentalraastetta
sinihomejuustomuruja
haluamasi makuista tuorejuustoa - vaikka ruohosipulilla maustettua
hakattua persiljaa

Kulhossa raasteet sekaisin, lisätään tuorejuustoa niin, että saadaan vielä käsissä pysyvä massa. Pyoritellään palloiksi ja pallo taasen pyöritellään persiljasilpussa - tai vaikka ruohosipulissa. Pallot lautaselle, keskelle cocktailtikku törröttämään ja toviksi jääkaappiin kovettumaan.

Ei tämäkään minun ohjeeni ole, koskapa olen tällaisia syönyt muualla - joku toinen ne on keksinyt jo varmaan ajat sitten, mutta ei se makua haittaa. Hyviä ovat.

Lue lisää

Kerran varas, aina varas.

LT kirjoitti:

Kerran varas, aina varas.

??????????

Vanha kokki kirjoitti:

Erinomaisen listan erilaisista suomalaisista alkupaloista, eikä noita tarvitse mistään "Googlata" kyllä ne ovat asianharrastajalla muutenkin tiedossa ja jokainen voi"innovoida" niitä lisää mielensä mukaan!

Lakkahillosta olen tasan samaa mieltä, nimittäin monet ulkomaalaiset, joita olen kestinnyt, kokevat hillan kivet epämiellyttäviksi, ja kivetön hillahan on kuin purjevene ilman mastoa! Joten kannattaa siis välttää.

Muuten Crudo, kun virossa paljon reissaat, oletko hoksinut että siellä on myynnissä snaksien tapaan pikkuisia juustokuutioita jotka on pyöritelty mausteseoksessa. Ovat todella mukavia makupaloja, tein niitä itsekin, mausteseokseen mm. sellerisuolaa, paprikajauhetta, hieman chiliä ja ripaus cayennepippuria.
Sopii vaikka noiksi alkupaloiksi, eli trendikkäämmin ilmaistuna "antipastiksi"

Lue lisää

Olen minäkin kuullut ennekin, että lakkahilloa ei pitäisi tarjota ulkomaalaisille, koska siinä on kiviä. Omille tutuille ulkomaalaisille kuitenkin kerran tulin maininneeksi, kun lakkalikööriä maisteltiin, että Lapissa kasvaa sellainen kauniin oranssi hilla, ja siitä tehdään hilloakin. Halusivat maistaa sitä hilloakin, syötiin sitten leipäjuustoa ja lakkahilloa, ja tykkäsivät kovasti. Nykyään toivovat yleensä leipäjuustoa ja lakkahilloa tuliaisiksi kun matkustelen heille Keski-Eurooppaan päin. Kivistä ei ole koskaan ollut puhettakaan.

Sama juttu mämmin kanssa. Kerran eräät ulkomaalaiset vieraat kyselivät suomalaisista pääsiäisruuista ja kerroin että sellaista mämmiäkin on, mutta se on mustaa ja vähän kakan näköistä, vaikka maistuu hyvältä. Halusivat maistaa ja ihastuivat, halusivat toisenakin päivänä maistella mämmiä. Sen jälkeen olen uskaltanut tarjoilla muillekin. Yleensä kuitenkin, kun tarjoaa jotain kovin eksoottista, kuten mämmiä, niin kannattaa tarjota vaihtoehtona myös jotain tutumpaa. Eihän ole mukava, jos joku tuntee että oli pakko maistaa jotain pelottavaa.

Elikkäs kyllä mämmiä ja lakkahilloa voi tarjota, kunhan tarjolla on muutakin, ettei niitä ole pakko ottaa jos ei halua.

Minusta juustopallerto voivat olla hyviä, mutta nyt en mitenkään osaa mieltää niitä kovin suomalaiseksi alkupalaksi tai välipalaksi. Vierastan sapas-sanaa, joka on mielestäni teennäinen. Miten olisi murkina?
Karjalanpiirakat ja munavoi ovat suomalaista murkinaa, samoin muikkukukko.

?!?!`! kirjoitti:

??????????

Tuo LT saattaa merkitä vaikka Lieru-Teppoa, joten siitä nyt ei kannata isommin välittää. Teppo on sellainen yhden asian mies, joka takertuu johonkin kuin takiainen ja pysyy siinä aina kiinni tovin. Toistaa itseään joka kerta tarkoituksena vahingoittaa muita ja pönkittää omaa huonoa itsetuntoaan.

Tulee kyllä kuihtumaan ajan mittaan.

Lakkahillo kunniaan kirjoitti:

Olen minäkin kuullut ennekin, että lakkahilloa ei pitäisi tarjota ulkomaalaisille, koska siinä on kiviä. Omille tutuille ulkomaalaisille kuitenkin kerran tulin maininneeksi, kun lakkalikööriä maisteltiin, että Lapissa kasvaa sellainen kauniin oranssi hilla, ja siitä tehdään hilloakin. Halusivat maistaa sitä hilloakin, syötiin sitten leipäjuustoa ja lakkahilloa, ja tykkäsivät kovasti. Nykyään toivovat yleensä leipäjuustoa ja lakkahilloa tuliaisiksi kun matkustelen heille Keski-Eurooppaan päin. Kivistä ei ole koskaan ollut puhettakaan.

Sama juttu mämmin kanssa. Kerran eräät ulkomaalaiset vieraat kyselivät suomalaisista pääsiäisruuista ja kerroin että sellaista mämmiäkin on, mutta se on mustaa ja vähän kakan näköistä, vaikka maistuu hyvältä. Halusivat maistaa ja ihastuivat, halusivat toisenakin päivänä maistella mämmiä. Sen jälkeen olen uskaltanut tarjoilla muillekin. Yleensä kuitenkin, kun tarjoaa jotain kovin eksoottista, kuten mämmiä, niin kannattaa tarjota vaihtoehtona myös jotain tutumpaa. Eihän ole mukava, jos joku tuntee että oli pakko maistaa jotain pelottavaa.

Elikkäs kyllä mämmiä ja lakkahilloa voi tarjota, kunhan tarjolla on muutakin, ettei niitä ole pakko ottaa jos ei halua.

Minusta juustopallerto voivat olla hyviä, mutta nyt en mitenkään osaa mieltää niitä kovin suomalaiseksi alkupalaksi tai välipalaksi. Vierastan sapas-sanaa, joka on mielestäni teennäinen. Miten olisi murkina?
Karjalanpiirakat ja munavoi ovat suomalaista murkinaa, samoin muikkukukko.

Lue lisää

Ei liene sääntöä ilman poikkeusta?!
Toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja molemmat tulevat naiduksi!

Lakkahillo kunniaan kirjoitti:

Olen minäkin kuullut ennekin, että lakkahilloa ei pitäisi tarjota ulkomaalaisille, koska siinä on kiviä. Omille tutuille ulkomaalaisille kuitenkin kerran tulin maininneeksi, kun lakkalikööriä maisteltiin, että Lapissa kasvaa sellainen kauniin oranssi hilla, ja siitä tehdään hilloakin. Halusivat maistaa sitä hilloakin, syötiin sitten leipäjuustoa ja lakkahilloa, ja tykkäsivät kovasti. Nykyään toivovat yleensä leipäjuustoa ja lakkahilloa tuliaisiksi kun matkustelen heille Keski-Eurooppaan päin. Kivistä ei ole koskaan ollut puhettakaan.

Sama juttu mämmin kanssa. Kerran eräät ulkomaalaiset vieraat kyselivät suomalaisista pääsiäisruuista ja kerroin että sellaista mämmiäkin on, mutta se on mustaa ja vähän kakan näköistä, vaikka maistuu hyvältä. Halusivat maistaa ja ihastuivat, halusivat toisenakin päivänä maistella mämmiä. Sen jälkeen olen uskaltanut tarjoilla muillekin. Yleensä kuitenkin, kun tarjoaa jotain kovin eksoottista, kuten mämmiä, niin kannattaa tarjota vaihtoehtona myös jotain tutumpaa. Eihän ole mukava, jos joku tuntee että oli pakko maistaa jotain pelottavaa.

Elikkäs kyllä mämmiä ja lakkahilloa voi tarjota, kunhan tarjolla on muutakin, ettei niitä ole pakko ottaa jos ei halua.

Minusta juustopallerto voivat olla hyviä, mutta nyt en mitenkään osaa mieltää niitä kovin suomalaiseksi alkupalaksi tai välipalaksi. Vierastan sapas-sanaa, joka on mielestäni teennäinen. Miten olisi murkina?
Karjalanpiirakat ja munavoi ovat suomalaista murkinaa, samoin muikkukukko.

Lue lisää

Juustopalleroista sananen. Eiväthän ne mitään perinteisiä ole, mutta ovatpahan tehdyt suomalaisista raaka-aineista ja helppoja tehdä ja syödä. Kannattaa aina vähän uusiutua.

Totta kai "sapas" on keinotekoinen eikä todellakaan minun keksimäni, En tosin muista kuka sen lanseerasi ensi kerran, mutta tapaksestahan se on johdettu (=suomalainen tapas - sapas).

Murkina on oikein hyvä sana vaikka se onkin tarkoittanut alunperin aamupäiväateriaa, puolista. Tulee germaanilainana sanasta "morgon" eli aamu. Toisaalta ovathan tällaiset pikkupalat - murkinat - tärkeä osa tunnetumpaa ateriaa, brunchiakin.

crudo kirjoitti:

Juustopalleroista sananen. Eiväthän ne mitään perinteisiä ole, mutta ovatpahan tehdyt suomalaisista raaka-aineista ja helppoja tehdä ja syödä. Kannattaa aina vähän uusiutua.

Totta kai "sapas" on keinotekoinen eikä todellakaan minun keksimäni, En tosin muista kuka sen lanseerasi ensi kerran, mutta tapaksestahan se on johdettu (=suomalainen tapas - sapas).

Murkina on oikein hyvä sana vaikka se onkin tarkoittanut alunperin aamupäiväateriaa, puolista. Tulee germaanilainana sanasta "morgon" eli aamu. Toisaalta ovathan tällaiset pikkupalat - murkinat - tärkeä osa tunnetumpaa ateriaa, brunchiakin.

Lue lisää

Näinhän se tosiaan on, että murkina on alun perin germaanilaina. Niin on lainaa moni ruokakin, joten ei se pitäisi olla este. Mutta jos oikein suomenkielistä ja etymologialtaan suomalaista sanaa haetaan, niin olisiko sopiva nimitys esimerkiksi "eine" tai "purtava"?

Tietysti eteläsuomalainen pikkuruoka voisi olla nimeltään "safka", itäsuomalaistyyppiset alkupalat taas "sapuska" jne.

Järjestetäänkö äänestys tai gallup tästä nimestä? Tai nimikilpailu?

Lakkahillo kunniaan kirjoitti:

Näinhän se tosiaan on, että murkina on alun perin germaanilaina. Niin on lainaa moni ruokakin, joten ei se pitäisi olla este. Mutta jos oikein suomenkielistä ja etymologialtaan suomalaista sanaa haetaan, niin olisiko sopiva nimitys esimerkiksi "eine" tai "purtava"?

Tietysti eteläsuomalainen pikkuruoka voisi olla nimeltään "safka", itäsuomalaistyyppiset alkupalat taas "sapuska" jne.

Järjestetäänkö äänestys tai gallup tästä nimestä? Tai nimikilpailu?

Lue lisää

Sapuska ja safka tullevat venäjän sanasta zakuska, mikä merkitykseltään vastaa kyllä aika hyvin sitä, mitä haetaan> itsenäisenä ruokana tarjottavia pieniä ruoka-annoksia, alkupaloja.

Tuo "purtava" olisi kyllä sinänsä hyvä, puhutaanhan "pikkupurtavasta" jne. "Alkupala" ei oikein vastaa sitä, mitä haetaan. Ranskassa on "hors d'ouevre", millä kyllä tarkoitetaan juuri "hetkessä tehtyjä" alkupaloja.

Appetizerista voisi johtaa "makupalan", amuse bouchesta - "suun huvituksesta" voisi johtaa myös tuon makupalan; ennen puhuttiin cocktailpaloista, mutta lienee aivan liian kökkö ja vanhanaikainen.

Maistit, maistuvaiset...

Nimikilpailu olisi aivan hieno asia - siitä vaan, ehdotuksia.

crudo kirjoitti:

Sapuska ja safka tullevat venäjän sanasta zakuska, mikä merkitykseltään vastaa kyllä aika hyvin sitä, mitä haetaan> itsenäisenä ruokana tarjottavia pieniä ruoka-annoksia, alkupaloja.

Tuo "purtava" olisi kyllä sinänsä hyvä, puhutaanhan "pikkupurtavasta" jne. "Alkupala" ei oikein vastaa sitä, mitä haetaan. Ranskassa on "hors d'ouevre", millä kyllä tarkoitetaan juuri "hetkessä tehtyjä" alkupaloja.

Appetizerista voisi johtaa "makupalan", amuse bouchesta - "suun huvituksesta" voisi johtaa myös tuon makupalan; ennen puhuttiin cocktailpaloista, mutta lienee aivan liian kökkö ja vanhanaikainen.

Maistit, maistuvaiset...

Nimikilpailu olisi aivan hieno asia - siitä vaan, ehdotuksia.

Lue lisää

Ilolla seuraan hyvää keskusteluanne. Kannatan purtavaa.

Nuori kokki kirjoitti:

Ilolla seuraan hyvää keskusteluanne. Kannatan purtavaa.

Nimitystä alkupaloille ja jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että sen olisi keksinyt kaveri joka avasi aika hiljattain uuden ravintolan joka on erikoistunut juuri noihin pikkuisiin alkupaloihin. En vain saa nuppiini misssä tuo ravintola sijaitsee.
Miksi nimi pitäisi johtaa jonkin toisen kielen sanasta, miksi se ei voisi olla ihan vain alkupalat silkalla suomella?

Vanha kokki kirjoitti:

Nimitystä alkupaloille ja jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että sen olisi keksinyt kaveri joka avasi aika hiljattain uuden ravintolan joka on erikoistunut juuri noihin pikkuisiin alkupaloihin. En vain saa nuppiini misssä tuo ravintola sijaitsee.
Miksi nimi pitäisi johtaa jonkin toisen kielen sanasta, miksi se ei voisi olla ihan vain alkupalat silkalla suomella?

Lue lisää

Alkupala on kaunis ja sointuva sana, mutta alkupalat tarkoittaa vaan alkupaloja eikä muuta purtavaa. Toisaalta myös meze tarkoittaa alkupaloja, ja zakuska.

Sapas on minusta tosi teennäinen. Tapas tarkoittaa kansi, eikä Suomessa ole koskaan tarjoiltu sellaista leipää juoman kantena kuin Espanjassa. Muutenkaan espanjalainen ruokakulttuuri ei ole kovasti vaikuttanut Suomeen. Safkakin on parempi kuin sapas.

Purtavasta tulee mieleen Pultava tai Valtava, vähän itäeurooppalaisen kuulloinen sana. Alkupala on kaunis sana. Sovitaanko että otetaan käyttöön se?

Vanha kokki kirjoitti:

Nimitystä alkupaloille ja jotenkin minulla on sellainen mielikuva, että sen olisi keksinyt kaveri joka avasi aika hiljattain uuden ravintolan joka on erikoistunut juuri noihin pikkuisiin alkupaloihin. En vain saa nuppiini misssä tuo ravintola sijaitsee.
Miksi nimi pitäisi johtaa jonkin toisen kielen sanasta, miksi se ei voisi olla ihan vain alkupalat silkalla suomella?

Lue lisää

http://www.juuri.fi/sapakset

Kovasti tämä keskustelu vääntyy kikkailun puolelle. Tuntuu turhamaiselta hienostelulta. Miksi kaikessa aletaan "pätemään"?

Åke Lindman sanoi työstään:
"Ei ihmisiä kiinnosta kikkailu. Heitä kiinnostaa mitä tapahtuu seuraavaksi!"

Kyse on hyvässä seurassa nautituista tykötarpeista juomineen. Viinilasin nauttimisesta on tehty tasting- suoritus, jossa jokainen vääntää parastaan. Nyt noista suupaloista veivataan samanlaista.

Come down!
Miten italialaisessa maalaismaisemassa nautitaan antipastia ja pöytäviiniä?
Miettikääpä mitä kaikkea saa suomalaisista juureksista ja kasviksista? Kaloista? Ei niiden tarvitse olla piperryksiä. Riittää kun ne on hyvin maustettuja purtavia. Yrttejä ja öljyjä löytyy täältäkin. Piirakoita on jos jonkinlaisia. Täytteeksi mitä vaan. Makkaroita löytyy.

Lähestykää asiaa tapahtuman, tilaisuuden luonteen ja tilanteen kautta. Nuo purtavat voi olla rantasaunan terassilla rennossa kaveriporukassa tai uudenvuoden pippaloissa.

Cockareet on cockareet. Siellä ollaan ihan eri moodissa. Ykköset päällä puhutaan tyylikkäästi sanomatta mitään ja pädetään. Usein niihin mennään velvoitteesta. Niissä on varta vasten ostettua hienostelua.

Ravintolat ovat ravintoloita. Niiden toimintaa määrää liike-elämän lait niin kauan kun se ei ole harrastusta. Kun se kääntyy sille puolelle, unohtuu liike-elämän ja työelämän lait.
Se näkyy jo niiden elinkaarissa.

Kurtut pois otsalta ja nauttimaan!

Pro since 1976 kirjoitti:

http://www.juuri.fi/sapakset

Kovasti tämä keskustelu vääntyy kikkailun puolelle. Tuntuu turhamaiselta hienostelulta. Miksi kaikessa aletaan "pätemään"?

Åke Lindman sanoi työstään:
"Ei ihmisiä kiinnosta kikkailu. Heitä kiinnostaa mitä tapahtuu seuraavaksi!"

Kyse on hyvässä seurassa nautituista tykötarpeista juomineen. Viinilasin nauttimisesta on tehty tasting- suoritus, jossa jokainen vääntää parastaan. Nyt noista suupaloista veivataan samanlaista.

Come down!
Miten italialaisessa maalaismaisemassa nautitaan antipastia ja pöytäviiniä?
Miettikääpä mitä kaikkea saa suomalaisista juureksista ja kasviksista? Kaloista? Ei niiden tarvitse olla piperryksiä. Riittää kun ne on hyvin maustettuja purtavia. Yrttejä ja öljyjä löytyy täältäkin. Piirakoita on jos jonkinlaisia. Täytteeksi mitä vaan. Makkaroita löytyy.

Lähestykää asiaa tapahtuman, tilaisuuden luonteen ja tilanteen kautta. Nuo purtavat voi olla rantasaunan terassilla rennossa kaveriporukassa tai uudenvuoden pippaloissa.

Cockareet on cockareet. Siellä ollaan ihan eri moodissa. Ykköset päällä puhutaan tyylikkäästi sanomatta mitään ja pädetään. Usein niihin mennään velvoitteesta. Niissä on varta vasten ostettua hienostelua.

Ravintolat ovat ravintoloita. Niiden toimintaa määrää liike-elämän lait niin kauan kun se ei ole harrastusta. Kun se kääntyy sille puolelle, unohtuu liike-elämän ja työelämän lait.
Se näkyy jo niiden elinkaarissa.

Kurtut pois otsalta ja nauttimaan!

Lue lisää

Paras tuollainen konstailematon tapaus sattui minulle vuosia sitten Pietarissa asuessani Puskinin kadun varrella, aivan Moskovan aseman lähellä.
Talon alakerrassa oli pieni putiikki, jossa myytiin ruokatavaraa ja alkoholia.

Kerran vapaapäivänämme sattui että Ahtamar niminen mielibrandymme oli päässyt loppumaan ja olimme päättäneet vaimon kanssa ottaa illalla pienet lasilliset telkkaria katsellessa.
No suunnistin kivijalkapuotiin, jossa olin vieraillut useinkin, milloin mitäkin purtavaa tai juomaa hakien, joten omistajakaveri tunsi minut.

Kysäisin sitä tiettyä brandya, mutta se oli myös heiltä loppunut, mutta poika hakisi sitä pian, jos hetken odottelisin.
Mikäpä siinä, eihän minulla ollut kiire, olihan vapaapäiväkin.
Omistaja sanoi, että voitaisiinko mennä vaikka takatiloihin odottelemaan, siellä on mukavampi istuskella.

Niinpä siirryimme kapeita ja pimeitä kellarikäytäviä pitkin pieneen huoneeseen jossa istui vanhempi ukko ja keitteli juuri teetä.
Pöydällä oli kinkkua, makkaraa, silliä, kuivattua kalaa, keitettyjä perunoita, sardiineja, tummaa leipää, votkaa, keitettyjä kananmunia, suolakurkkuja, sieniä jne. Suurin piirtein hujan hajan pitkin pöytää, toki paperin päällä.

Ole hyvä sanoi isäntäni, käy kiinni ja maistele, samalla kun otimme votkapaukut.
Siinä rupattelimme parantaen maailmaa melkoisen rupeaman, eli kolmisen tuntia, kunnes havahduin että vaimo varmaan ihmettelee minne katosin ja täytyy tästä lähteä.
Brandypullo odotti myymälässä ja vaimo kotona.

Kiitoksia ei suuremmin sadellut kotiuduttuani, mutta mukava muisto jäi kauppiaasta joka
osoitti vieraanvaraisuuttaan tarjoamalla ikimuistoisen "zaguskan" asiakkaalleen.

Lakkahillo kunniaan kirjoitti:

Alkupala on kaunis ja sointuva sana, mutta alkupalat tarkoittaa vaan alkupaloja eikä muuta purtavaa. Toisaalta myös meze tarkoittaa alkupaloja, ja zakuska.

Sapas on minusta tosi teennäinen. Tapas tarkoittaa kansi, eikä Suomessa ole koskaan tarjoiltu sellaista leipää juoman kantena kuin Espanjassa. Muutenkaan espanjalainen ruokakulttuuri ei ole kovasti vaikuttanut Suomeen. Safkakin on parempi kuin sapas.

Purtavasta tulee mieleen Pultava tai Valtava, vähän itäeurooppalaisen kuulloinen sana. Alkupala on kaunis sana. Sovitaanko että otetaan käyttöön se?

Lue lisää

Alkupala tai pikkupala.
Savustettu poro viipaleina creme fraishe piparjuuri muita mausteita, esim sitruunan mehua, pippuria. Pannaan ohuelle rieskallle, joka kääritään rullalle. Leikataan sopivan suuria siivuja, jotka sidotaan hammastikulla.

Muistelen joskus tehneeni tällaisia ja eivät kai ne ole ihan liian eksoottisia. Näppärää pientä naposteltavaa muun naposteltavan joukossa.

Savustettu poro ja piparjuuri sopivat hyvin yhteen.

Vanha kokki kirjoitti:

Paras tuollainen konstailematon tapaus sattui minulle vuosia sitten Pietarissa asuessani Puskinin kadun varrella, aivan Moskovan aseman lähellä.
Talon alakerrassa oli pieni putiikki, jossa myytiin ruokatavaraa ja alkoholia.

Kerran vapaapäivänämme sattui että Ahtamar niminen mielibrandymme oli päässyt loppumaan ja olimme päättäneet vaimon kanssa ottaa illalla pienet lasilliset telkkaria katsellessa.
No suunnistin kivijalkapuotiin, jossa olin vieraillut useinkin, milloin mitäkin purtavaa tai juomaa hakien, joten omistajakaveri tunsi minut.

Kysäisin sitä tiettyä brandya, mutta se oli myös heiltä loppunut, mutta poika hakisi sitä pian, jos hetken odottelisin.
Mikäpä siinä, eihän minulla ollut kiire, olihan vapaapäiväkin.
Omistaja sanoi, että voitaisiinko mennä vaikka takatiloihin odottelemaan, siellä on mukavampi istuskella.

Niinpä siirryimme kapeita ja pimeitä kellarikäytäviä pitkin pieneen huoneeseen jossa istui vanhempi ukko ja keitteli juuri teetä.
Pöydällä oli kinkkua, makkaraa, silliä, kuivattua kalaa, keitettyjä perunoita, sardiineja, tummaa leipää, votkaa, keitettyjä kananmunia, suolakurkkuja, sieniä jne. Suurin piirtein hujan hajan pitkin pöytää, toki paperin päällä.

Ole hyvä sanoi isäntäni, käy kiinni ja maistele, samalla kun otimme votkapaukut.
Siinä rupattelimme parantaen maailmaa melkoisen rupeaman, eli kolmisen tuntia, kunnes havahduin että vaimo varmaan ihmettelee minne katosin ja täytyy tästä lähteä.
Brandypullo odotti myymälässä ja vaimo kotona.

Kiitoksia ei suuremmin sadellut kotiuduttuani, mutta mukava muisto jäi kauppiaasta joka
osoitti vieraanvaraisuuttaan tarjoamalla ikimuistoisen "zaguskan" asiakkaalleen.

Lue lisää

Tuossa toteutuu se asian oikea henki! Nauttia seurasta ja elää tilanteessa. Oikeata elämää.

Kaikenmaailman kekkulit pätevät nykyään joka paikassa kertomassa mitä kuuluu syödä ja minkä kanssa ja minkälaisista astioista. Jotkut vielä syyllistäen.

Mulla on samanlainen kokemus Kyprokselta 80-luvulta. Se oli baarinpitäjä perheineen, Hauska kaveri, jolta puuttui toinen etuhammas. Oliiveja, leipää, juustoa ja viiniä "maitolasista".

Ei arvosteltu mitään, edes ajatuksissa. Ei nuuhkittu eikä purskuteltu sitä viiniä. Ikimuistettava kokemus merenrannassa. Kiitollisena muistelen sitä aitoutta.