Korkeammat voimat estivät minua pitämästä perinteeksi muodostunutta lauantaisaarnaani, joten joudun saarnaamaan poikkeuksellisesti sunnuntaina.
Aloittakaamme saarna vapaavalintaisella virrellä. Olkaa kilttejä ja laulakaa hiljaisella äänellä, sillä pastorin päätä juilii pahemman kerran. Ja tästä se lähtee:
(vapaavalintaista veisuuta hiljaisella äänellä...)
Noin! Joko kaikki ovat lopettaneet veisaamisen? Hyvä! Saarnamme aihe on tänään(kin) synti. Tarkemmin sanoen haureuden harjoittaminen. Tapojeni mukaan hain innoitusta saarnaani toimimalla aktiivisesti kentällä ja etsimällä merkkejä synninteosta. Aloitin tutkimukset muutamalla rohkaisevalla ehtoollisella ja kun tunsin Pyhan Hengen valuvan jäseniini, lähdin pimenevään iltaan etsimään syntisiä. Varmuuden vuoksi lapposin 1½ litraa itsetehtyä ruskehtavaa ehtoollisviiniä Mehukatti-pääläriin, koska pelkäsin Pyhän Hengen vaikutuksen muutoin hiipuvan pitkällisen ja vaarallisen tutkimusmatkani aikana.
Korkeamman voiman johdatus vei minut aivan sattumalta grankullalaisen Sven-Erikin kauniin tiilitalon takapihalle. Olen aiemmilla synnintorjuntamatkoillani käynyt vaivihkaa tiedustelemassa Sven-Erikin talon (josta löysin ilahduttavan määrän ehtoollisjuomia, jotka kuitenkin oli valitettavasti suljettu lukittuun kaappiin...), joten osasin heti paikantaa sen ikkunan, jonka takana todennäköisimmin harrastettiin haureuden syntiä. Hain tikkaat autotallin nurkalta ja kipusin rohkaisevan ehtoollisryypyn siivittämänä ikkunan taakse. Ja mitä siellä näinkään?! Sven-Erik ja hänen vaimonsa, sangen uhkea ja nauravainen Maj-Brit, piehtaroivat vesisängyllään synnin pauloissa, kuten aina ennenkin saunan jälkeen! Tarkkailin pariskunnan puuhia tiiviisti ainakin varttitunnin ajan rukoillen noiden ihmisparkojen sieluille pelastusta ja hörppien kiivaasti ehtoollispääläristäni. Tein siis sen, mitä kuka tahansa lähimmäisistään huolehtiva ihminen tekisi.
Olin niin keskittynyt Sven-Erikin ja Maj-Britin touhujen paheksumiseen, etten lainkaan havainnut pariskunnan koiraa, julmaa Kerberos-nimistä chihuahuaa, joka oli hiipinyt tikkaiden juurelle ja aloitti raivoisan haukunnan. Luonnollisesti säikähdin suuresti, irroitin otteeni tikapuiden puolasta ja sydäntäsärkevän kiljaisun saattelemana pudota mätkähdin Maj-Britin juhannusruusupuskaan. Kerberos peljästyi lankeemustani niin pahoin, että livahti kiireesti takaisin koppinsa virkaa toimittavaan linnunpönttöön.
Kiljahdukseni oli kuitenkin havahduttanut Sven-Erkin syntinsä syövereistä ja hän kurkisti julma ilme kasvoillaan ikkunasta. Havaittuaan minut juhannusruusupuskassa ehtoollisviinipääläri kädessäni hän aloitti seuraavanlaisen keskustelun:
Sven-Erik: Mikäs h****tin tirkistelijä sinä oikein olet?
Pastor Sill: Olen Jumalan miesh ja halushin vain eshtää shynnintekonne!
Sven-Erik: Mitä sinä oikein höpötät?
Pastor Sill: Oishkosh shulla muuten yhtään adventtijuomaa? Tää mun ehtoollishkilju pääshi loppumaan...?
Sven-Erik: (vaimolleen) Maj-Brit, kultaseni, olisitko kiltti ja toisit minulle haulikon?
Tässä vaiheessa havaitsin Beelsebubin saaneen Sven-Erikistä liian tiukan otteen ja pakenin paikalta, koska vastustan kaikkea väkivaltaa - etenkin jos se kohdistuu minuun.
Mitä tästä opimme? Emme mitään!
Hyvää ensimmäistä adventtia toivottaen
Pastor Sill
Runsaiden ehtoollisten erikoismies
Aloittakaamme saarna vapaavalintaisella virrellä. Olkaa kilttejä ja laulakaa hiljaisella äänellä, sillä pastorin päätä juilii pahemman kerran. Ja tästä se lähtee:
(vapaavalintaista veisuuta hiljaisella äänellä...)
Noin! Joko kaikki ovat lopettaneet veisaamisen? Hyvä! Saarnamme aihe on tänään(kin) synti. Tarkemmin sanoen haureuden harjoittaminen. Tapojeni mukaan hain innoitusta saarnaani toimimalla aktiivisesti kentällä ja etsimällä merkkejä synninteosta. Aloitin tutkimukset muutamalla rohkaisevalla ehtoollisella ja kun tunsin Pyhan Hengen valuvan jäseniini, lähdin pimenevään iltaan etsimään syntisiä. Varmuuden vuoksi lapposin 1½ litraa itsetehtyä ruskehtavaa ehtoollisviiniä Mehukatti-pääläriin, koska pelkäsin Pyhän Hengen vaikutuksen muutoin hiipuvan pitkällisen ja vaarallisen tutkimusmatkani aikana.
Korkeamman voiman johdatus vei minut aivan sattumalta grankullalaisen Sven-Erikin kauniin tiilitalon takapihalle. Olen aiemmilla synnintorjuntamatkoillani käynyt vaivihkaa tiedustelemassa Sven-Erikin talon (josta löysin ilahduttavan määrän ehtoollisjuomia, jotka kuitenkin oli valitettavasti suljettu lukittuun kaappiin...), joten osasin heti paikantaa sen ikkunan, jonka takana todennäköisimmin harrastettiin haureuden syntiä. Hain tikkaat autotallin nurkalta ja kipusin rohkaisevan ehtoollisryypyn siivittämänä ikkunan taakse. Ja mitä siellä näinkään?! Sven-Erik ja hänen vaimonsa, sangen uhkea ja nauravainen Maj-Brit, piehtaroivat vesisängyllään synnin pauloissa, kuten aina ennenkin saunan jälkeen! Tarkkailin pariskunnan puuhia tiiviisti ainakin varttitunnin ajan rukoillen noiden ihmisparkojen sieluille pelastusta ja hörppien kiivaasti ehtoollispääläristäni. Tein siis sen, mitä kuka tahansa lähimmäisistään huolehtiva ihminen tekisi.
Olin niin keskittynyt Sven-Erikin ja Maj-Britin touhujen paheksumiseen, etten lainkaan havainnut pariskunnan koiraa, julmaa Kerberos-nimistä chihuahuaa, joka oli hiipinyt tikkaiden juurelle ja aloitti raivoisan haukunnan. Luonnollisesti säikähdin suuresti, irroitin otteeni tikapuiden puolasta ja sydäntäsärkevän kiljaisun saattelemana pudota mätkähdin Maj-Britin juhannusruusupuskaan. Kerberos peljästyi lankeemustani niin pahoin, että livahti kiireesti takaisin koppinsa virkaa toimittavaan linnunpönttöön.
Kiljahdukseni oli kuitenkin havahduttanut Sven-Erkin syntinsä syövereistä ja hän kurkisti julma ilme kasvoillaan ikkunasta. Havaittuaan minut juhannusruusupuskassa ehtoollisviinipääläri kädessäni hän aloitti seuraavanlaisen keskustelun:
Sven-Erik: Mikäs h****tin tirkistelijä sinä oikein olet?
Pastor Sill: Olen Jumalan miesh ja halushin vain eshtää shynnintekonne!
Sven-Erik: Mitä sinä oikein höpötät?
Pastor Sill: Oishkosh shulla muuten yhtään adventtijuomaa? Tää mun ehtoollishkilju pääshi loppumaan...?
Sven-Erik: (vaimolleen) Maj-Brit, kultaseni, olisitko kiltti ja toisit minulle haulikon?
Tässä vaiheessa havaitsin Beelsebubin saaneen Sven-Erikistä liian tiukan otteen ja pakenin paikalta, koska vastustan kaikkea väkivaltaa - etenkin jos se kohdistuu minuun.
Mitä tästä opimme? Emme mitään!
Hyvää ensimmäistä adventtia toivottaen
Pastor Sill
Runsaiden ehtoollisten erikoismies
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun pidit lupauksen. :)
Lupausten pitäminen on minulle kunnia-asia. En koskaan riko lupauksiani. Unohdan ne kyllä vähän väliä, mutta en riko niitä...
mutta sama vika täälläkin/tässäkin päässä.
hallelujah.