VIISAUS
Voiko ihminen olla viisas ilman omaa kokemusta? Itse eletty tai toiselta ihmiseltä kuultu kokemus voivat tuoda viisautta, näin voidaan yleisesti ajatella. Mutta eikö toiselta kuultu ole sama asia, kuin luettu? Luettua, niin sanottua kirjaviisautta, ei voi pitää tässä yhteydessä samana, kuin itse viisaus. Kirjaviisaus on tietoa. Tieto ei ole viisautta. Yhtäältä voidaan esittää kysymys: voiko olla viisas, ilman, että on lukenut? Vastaus lienee yksiselitteinen ja vahva: kyllä voi. Entisaikojen yhteisöissä viisaus liitettiin vahvasti ikään, tai pikemminkin elämänkokemukseen. Nykyinen yhteiskunta enemminkin kuin arvostaa korkeaa ikää, pitää sitä taantumuksellisena ja vanhentuneena tapana suhtautua asioihin. Korkea ikä yhdistetään pikemminkin dementiaan, Alzheimerin-tautiin tai muihin tautidiagnosointeihin. Pohdintaa on siis syytä jatkaa.
Nykyihminen ajattelee helposti niin, että se paha, mikä on tapahtunut täällä tai oisaalla aiemmin, ei tapahdu enää uudestaan. Historioitsijat tietävät paremmin. Ihmiskunnan historia on täynnä sotia, sortoa ja vallan uusjakoa. 2000-luvun ihminen uskoo että sellaista ei tapahdu ainakaan heidän tai heidän lapsiensa elinaikana. Se ei ole kovin viisas ajattelutapa. Itse eletty sota, sorto tai muu yhteiskunnan väkivaltainen muutostila muuttaa sen kokeneiden ihmisten ajattelutapaa ja koko maailmankuvaa. Useimmiten se välittyy myös sen kokeneiden lapsille. Nyt on kasvanut ja kasvaa uusi sukupolvi, ainakin vanhassa Euroopassa, joilta tämä viisauden napanuora tulee puuttumaan. Kiinnostus on ohjattu jo opetuksessa ja koulutuksessa miltei täysin tulevaisuuteen, sen tuomiin mahdolisuuksiin ja uhkiin. Historiasta kiinnostuneet, siihen perehtyneet ja sitä opettavat ovat jääneet marginaaliryhmäksi – säätäjiksi, jotka eivät tuota mitään hyödyllistä. Historiasta on tullut kiva-tietää-tiede.
Uudistusmielisyydessä ja eteenpäin katsomisessa ei ole mitään pahaa – päinvastoin! Ilman tätä ihmiselle luontaista ajattelutapaa olisi pyöräkin jäänyt keksimättä. Toisaalta, jotkut ihmiset ajattelevat niinkin, että esimerkiksi fuusio- ja fissioreaktiot olisivat saaneet jäädä kokonaan keksimättä. On oikeutettua kysyä ovatko atomipommin ja ydinenergian kehittämiset olleet viisautta. Atomienergian avulla kansakunnat ovat saaneet rajattomat mahdollisuudet omaan energiantuotantoon ja toisten ihmisryhmittymien tuhoamiseen. Yhtäkaikki jo se, että ihmiskunta ei ole vieläkään kyennyt ratkaisemaan mihin tämän keksinnön tuomat jätteet voitaisiin sijoittaa, osoittaa jotain, mitä ei voi nimittää todellakaan nimittää viisaudeksi.
Nyky-yhteiskunta mieltää viisauden ja järkevyyden synonyymeiksi. Ydinvoima on hyvä esimerkki siitä, että näin ei suinkaan ole. Ydinvoima on varmasti järkevää energiantuotantoa, mutta onko se viisasta? Se jää nähtäväksi. Tämä herättää kysymyksen siitä, että voiko kukaan olla viisas omana aikanaan. Tämän hetken niin kutsuttu viisaus voikin näyttäytyä huomisen typeryytenä.
Jos viisaus mielletään vanhojen, paljon kokeneiden ihmisten etuoikeudeksi, siitä seuraa viisauden aliarvostus. Kuunnellaan sujuvasti ja myötäillään, mutta ajatukset jätetään oman arvoonsa. Kun iso-äiti kehottaa säästämään sukanvarteen, lapsenlapsi ajattelee, että ajat ovat muuttuneet ja sijoittaa osakerahastoon. Viime vuodet ovat osoittaneet, että joskus, ainakin joskus, viisaus osoittautuu järkevyyttä kannattavammaksi.
Tiedän, että lukija kysyy kirjoittajalta mikä nyt sitten olisi viisasta. Eikö se viisaus ole tule nähtäväksi vain tulevaisuudessa. Eikö kaikki toimet voida arvoida vasta jälkikäteen, oliko viisasta vaiko ei. Totta, mutta melestäni oli sinulta viisasta lukea tämä kirjoitus ja ottaa hetki pohtiaksesi asiaa. Se oli ja on varmasti viisasta jos mikä.
Voiko ihminen olla viisas ilman omaa kokemusta? Itse eletty tai toiselta ihmiseltä kuultu kokemus voivat tuoda viisautta, näin voidaan yleisesti ajatella. Mutta eikö toiselta kuultu ole sama asia, kuin luettu? Luettua, niin sanottua kirjaviisautta, ei voi pitää tässä yhteydessä samana, kuin itse viisaus. Kirjaviisaus on tietoa. Tieto ei ole viisautta. Yhtäältä voidaan esittää kysymys: voiko olla viisas, ilman, että on lukenut? Vastaus lienee yksiselitteinen ja vahva: kyllä voi. Entisaikojen yhteisöissä viisaus liitettiin vahvasti ikään, tai pikemminkin elämänkokemukseen. Nykyinen yhteiskunta enemminkin kuin arvostaa korkeaa ikää, pitää sitä taantumuksellisena ja vanhentuneena tapana suhtautua asioihin. Korkea ikä yhdistetään pikemminkin dementiaan, Alzheimerin-tautiin tai muihin tautidiagnosointeihin. Pohdintaa on siis syytä jatkaa.
Nykyihminen ajattelee helposti niin, että se paha, mikä on tapahtunut täällä tai oisaalla aiemmin, ei tapahdu enää uudestaan. Historioitsijat tietävät paremmin. Ihmiskunnan historia on täynnä sotia, sortoa ja vallan uusjakoa. 2000-luvun ihminen uskoo että sellaista ei tapahdu ainakaan heidän tai heidän lapsiensa elinaikana. Se ei ole kovin viisas ajattelutapa. Itse eletty sota, sorto tai muu yhteiskunnan väkivaltainen muutostila muuttaa sen kokeneiden ihmisten ajattelutapaa ja koko maailmankuvaa. Useimmiten se välittyy myös sen kokeneiden lapsille. Nyt on kasvanut ja kasvaa uusi sukupolvi, ainakin vanhassa Euroopassa, joilta tämä viisauden napanuora tulee puuttumaan. Kiinnostus on ohjattu jo opetuksessa ja koulutuksessa miltei täysin tulevaisuuteen, sen tuomiin mahdolisuuksiin ja uhkiin. Historiasta kiinnostuneet, siihen perehtyneet ja sitä opettavat ovat jääneet marginaaliryhmäksi – säätäjiksi, jotka eivät tuota mitään hyödyllistä. Historiasta on tullut kiva-tietää-tiede.
Uudistusmielisyydessä ja eteenpäin katsomisessa ei ole mitään pahaa – päinvastoin! Ilman tätä ihmiselle luontaista ajattelutapaa olisi pyöräkin jäänyt keksimättä. Toisaalta, jotkut ihmiset ajattelevat niinkin, että esimerkiksi fuusio- ja fissioreaktiot olisivat saaneet jäädä kokonaan keksimättä. On oikeutettua kysyä ovatko atomipommin ja ydinenergian kehittämiset olleet viisautta. Atomienergian avulla kansakunnat ovat saaneet rajattomat mahdollisuudet omaan energiantuotantoon ja toisten ihmisryhmittymien tuhoamiseen. Yhtäkaikki jo se, että ihmiskunta ei ole vieläkään kyennyt ratkaisemaan mihin tämän keksinnön tuomat jätteet voitaisiin sijoittaa, osoittaa jotain, mitä ei voi nimittää todellakaan nimittää viisaudeksi.
Nyky-yhteiskunta mieltää viisauden ja järkevyyden synonyymeiksi. Ydinvoima on hyvä esimerkki siitä, että näin ei suinkaan ole. Ydinvoima on varmasti järkevää energiantuotantoa, mutta onko se viisasta? Se jää nähtäväksi. Tämä herättää kysymyksen siitä, että voiko kukaan olla viisas omana aikanaan. Tämän hetken niin kutsuttu viisaus voikin näyttäytyä huomisen typeryytenä.
Jos viisaus mielletään vanhojen, paljon kokeneiden ihmisten etuoikeudeksi, siitä seuraa viisauden aliarvostus. Kuunnellaan sujuvasti ja myötäillään, mutta ajatukset jätetään oman arvoonsa. Kun iso-äiti kehottaa säästämään sukanvarteen, lapsenlapsi ajattelee, että ajat ovat muuttuneet ja sijoittaa osakerahastoon. Viime vuodet ovat osoittaneet, että joskus, ainakin joskus, viisaus osoittautuu järkevyyttä kannattavammaksi.
Tiedän, että lukija kysyy kirjoittajalta mikä nyt sitten olisi viisasta. Eikö se viisaus ole tule nähtäväksi vain tulevaisuudessa. Eikö kaikki toimet voida arvoida vasta jälkikäteen, oliko viisasta vaiko ei. Totta, mutta melestäni oli sinulta viisasta lukea tämä kirjoitus ja ottaa hetki pohtiaksesi asiaa. Se oli ja on varmasti viisasta jos mikä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
joo ei äly ole sma kuin viisaus, mutta äly on hyvä työkalu asioiden käsittelyyn ja viisauden karttumiseen. Myöskään mielestäni ikä ei ole mikään vakio viisauden kartuttaja. Pikemminkin voisi sanoa, että on yksilöllisiä arvoja ja päämääriä sekä kiinnostuksen kohteita, joiden mukaan opimme asioista. Jos ei jostain asiasta mitään tiedä, ei se yleensä myöskään kiinnosta ja silloin siitä aiheesta ei viisastu, ellei kyseessä ole konkreettinen kokemus, johon ei sisäisillä valinnoilla ole osaa tai arpaa. Loppujen lopuksi on aina kyse sisäisistä ja ulkoisista valinnoista, käytösmalleista ja ajattelusta, josta seuraa toimintaa, josta seuraa negatiivinen tai positiivinen tapahtuma..karmaa, voisi joku sanoa, mutta suurin osa kokemuksista liittyy valintoihin.Totta tietenkin on että valinnoista maksetaan takaisin, syysuhde.
Historia toistaa itseään, siksi siitä on hyvä tietää, kehitystä tapahtuu, mutta hitaasti. Vähän kuin sydänkäyrä etenee asiat. Paljon tapahtuu samanlaista kuin esim. tuhat vuotta sitten, asiat vain verhotaan uudelleen ja erinäköisiksi kuin suklaamunat, kuitenkin samaa sisältöä. Media on kuningas, julkkikset nykyajan aatelisia ja politiikot jotain herttuoita..ihmisiä teloitetaan edelleen syyttä, salataan vain ja keksitään kauniimpia tapoja toteuttaa..demokratiaa ei ole, edelleen on luokkayhteiskunta, rahalla saa ja tasa-arvo on harha.
Totta. Demokratioiksi kutsutaan maita, joissa kapitaalilla on yksinvalta.
vaikka äänestysliputkin menisivät suoraan paperinkeräykseen tai lottopalloja näpelöitäisiin haluttuun tulokseen? aina voidaan lahjoa ja kaikkia, miksi meidän annetttaisiin päättää mistään?
voit päätellä, että äänestystulosta ei ole väärennetty. :-))
Jota ihminen ei hallitse. Keksintö joka kääntyy keksijäänsä vastaan ja lopulta tuhoaa tämän ei voi olla viisas.
Mielestäni historiaan on voitu vedota niin kauan, kuin ihminen eli edes jonkinlaisessa yhteydessä ja kunnioituksessa luontoa ja sen lakeja kohtaan, nyt se kynnys on aikoja sitten ylitetty, joten en kyllä menisi veikkaamaan enää hevosta, joka on pumpattu täyteen radioaktiivisuutta, viruksia ja ties mitä hallitsemattomia voimia, jotka ovat tämän vuosisadan keksintöjä ja niitä käsistä karanneita.
En usko, että historian turvalliseen ja loputtomasti jatkuvaan vaihtelevaan kiertokulkuunkaan voidaan enää luottaa. Tällaiseen johtopäätökseen olen omissa mietteissäni tullut. Asetan toivoni ihmiskunnan nopeaan järkiinsä tulemiseen, mitä tietysti on syytä epäillä.
Elämänkokemus ei tosiaan ole sama, kuin ikä, mutta jos sitä on karttunut, niin siitä lienee etua asiayhteyksien näkemisessä, näkee asiat laajemmassa mittakaavassa ja jos on kykyä yhdistellä asioita ja tietysti pohtia, saattaa tehdä oivalluksia, joista voi olla apua ongelmien ratkomisessa. mutta ongelmien ratkominenkaan ei ole elämänsisällöistä ykkönen. Elämä itse on ja sen kunnioitus.
Elämänkokemusta voi olla sekin, että on sosiaalista taitoa, näkee ihmisten todelliset aikeet ja tunne-elämän vaiheet selvästi. Ja itse pidän tärkeänä sitä, että on avoin oppimaan uusia asioita ja näkemyksiä myös nuoremmilta. Jokainen elämä on mielenkiintoinen, jokaisella tarinalla on jokin juju. Pitää ikään kuin kanavat auki joka suuntaan, yhdistelee asioita ja ei tee liian hätäisiä johtopäätöksiä.
Esim. eliitin toimintatapoihin kuuluu toisten ihmisten sulkeminen ulkopuolelle, kanssakäymiseen kelpaavat vain ne, jotka kuuluvat samaan porukkaan, tai joista on selkeästi hyötyä. Kansa on lähinnä käskytettävää ilmaista orjatyövoimaa, jolla on arvoa vain hyödynnettävänä, ei mitenkään muuten. Ihmisten mielipiteet voidaan ohittaa, koska he ovat "alempiarvoisia" tms. niin ajattelee eliitti, siitä ei ole epäilystäkään.
Laitan nimmariksi sen vanhan sympaattisen logon missä keltaisella pohjalla iloinen aurinkonaama hymyilee ja sanoo:
Voiko ihminen olla viisas ilman omaa kokemusta ? Ainakin on tullut selväksi, että ihminen ei välttämättä viisastu kokemuksistaankaan, päin vastoin jotkut ovat selkeästi viisaampia nuorina ja sitten iän myötä jäävät henkisesti junnaamaan paikoilleen ja sieltä sisältä, kaikkien kauniiden ideologioitten tai runoudenkin alta kuoriutuu tiivis ja itsekäs kylmää rahaa palvova ydin.
Luulisi että sen sisällön oppimiseen ei tarvita kovin paljoa, miten olis maailman pelastaminen ?
Tosin sitten on niitäkin, joissa ei edes nuorina ole mitään hengen paloa tai sielullisuutta tms
Rakkaus on suurin viisaus, minkä minä tiedän. Se auttaa aina ja siihen kannattaa luottaa. Tuolla "teemalla" tässä on menty jo jonkun aikaa, mutta nähtäväksi jää, onko siitäkään enää apua tällaisessa maailmassa, missä nyt satumme elämään.
Ehkä viisaus on lahja ?
että sekään olisi aina viisas !
. Ei me kuule, edes voida näytellä viisasta. Turha yritys. Käydään vaan nukkumaan, ihan suosiolla.
http://www.youtube.com/watch?v=aCuX8IJT-_w&feature=related
Vanhemmilla on yleensä tietoa enemmän kuin nuorilla. Viisaat pystyvät tekemään päätöksiä, jotka pitkällä aikavälillä tuottavat hyvää tulosta. Kun puhutaan siis vanhemmista, joilla muisti ja päättely on pysynyt terävänä. Siksi vanhemmilta kysytään neuvoja mieluummin kuin nuorilta. Heillä on tietoa, miten ei jotain asiaa kannata tehdä, koska se ei johtaisi hyvää tulokseen ja jonka nuori voisi tehdä tietämättömyyttään.
Monia asioita opitaan kokeilemalla ja kantapään kautta. Monet asiat opitaan kymmenien tuhansien tuntien harjoittelulla, niin että ne hallitaan ihailtavalla tavalla. Siihen tarvitaan siis aikaa ja nuorilla aikuisilla ei ole sitä ajan tuomaa harjaannusta vielä usein asioissa.
Viisautta pidetään tietoteoreettisesti siis eräänä tiedon korkeana omana tasonaan. Viisaus on laajasti käyttökelpoista tietoa. Ei pidä nyky-yhteiskunnassa pitää viisautta vain vanhusten sisällä olevana osana, jos mennään esim. ATK:n tietotekniikan osa-alueille, vanhuksilla ei olesellaisista asioista kokemusta.
Viisauden taso kehittyy siis ajan ja kokemuksen tuomana, mutta on osaltaan sidoksissa yhteiskunnan toimintoihin ja kehitykseen, jos sitä halutaan katsoa, mutta ehkä tärkeintä asiaa ei pidä unohtaa viisauden lahjana ja se on elämän tasapainoinen hallinta. Elämänkulun ymmärtäminen, oman minän ymmärtäminen, elämänvaihteluiden, tilanteiden hyväksyminen. sellaiset asiat eivät kuulu nuorten hallinnassa oleviin ominaisuuksiin. Siksi mm:ssa sanoisin vanhempia viisaammiksi kuten muutoinkin yleistiedoiltaan ja taidoiltaan, mutta se ei tarkoita, etteikö nuorten sanomisia tule huomioida.
Olen samaa mieltä tuossa opetus ja koulutus asioiden suhteen aikalailla. Tosiaan tahtoo nuo historian asiat jäädä tulevaisuuden uhkien ja mahdollisuuksien varjoon, jonka taustalla jos ei nyt yhtenään, niin voimakkaasti kilpailu määrittelee. Aloituksesi aihe ja sisältösi oli paikallaan. Hyvä aloitus oli.