Tampereella suhteellisesti eniten kirkosta eroja
”Väkilukuun suhteutettuna eniten suurista kaupungeista on erottu Tampereella (0,83 % väkiluvusta)”
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=17330:kirkon-jaesenmaeaerae-alle-80-prosenttiin-kansast
Ainakin rahaa säästyy, kun eroaa ennen vuodenvaihdetta
http://www.eroakirkosta.fi/kirkollisvero
”Väkilukuun suhteutettuna eniten suurista kaupungeista on erottu Tampereella (0,83 % väkiluvusta)”
http://www.verkkouutiset.fi/index.php?option=com_content&view=article&id=17330:kirkon-jaesenmaeaerae-alle-80-prosenttiin-kansast
Ainakin rahaa säästyy, kun eroaa ennen vuodenvaihdetta
http://www.eroakirkosta.fi/kirkollisvero
Vastaukset 11
Vanhimmat
Onneksi tuli erottua ajoissa, lähes 30 vuotta sitten ennen ensimmäistä työpaikkaa, eroaminen ei ollut silloin helppoa, se piti perustella ja käydä kirkkoherranvirastossa. Paskamaista, kun ei itse koskaan ollut kirkkoon liittynyt. Rahaa on säästynyt ainakin 10 000-20 000 euroa, mikä näkyy elintasossa verrattuna tyhmempiin uskonto 10 ihmisiin.
Ja mikäpä olisi vastaehdotus tälle säästetyn rahan käytölle? Eikö diakonia avulle ja henkiselle tuelle varsinkin tänä aikana ole erityistä tarvetta? Miten "säästyneet rahat" tulisi käyttää paremmin?
Laajemmin ajateltuna esim. Suomessa ollaan tehty kaikki asiat tähän mennessä ihmisten kuuluessa kristillisiin seurakuntaan, joko ev-lut puolella tai vapaissa suunnissa. Ja kuitenkin nykyistä "tulosta" tarkasteltaessa näyttää, että tänä aikana ei ole kuitenkaan loppujen lopuksi käynyt kovin kehnosti? Pikemminkin näyttää siltä, että kirkosta eroaminen ja taloudellinen taantuma ovat varustettuja toisiaan korreloivilla kulmakertoimilla varustetuilla trendeillä? Vaikka vaikutusmekanismin esiintuominen lieneekin haasteellista?
On eriasia se, että jos on olemassa sellaista kevyttä ja pehmeää asiaa, joka ei voi pitää paikkaansa, kuin se, että on myös olemassa sellaista, joka tällaista ei ole? Kristillinen seurakunta ei ole irrallaan oleva itseisarvo, mutta on myös pystyttävä analysoimaan omia vaikuttimiaan sen suhteen. Onko sellaiseen kuuluminen tai kuulumattomuus sellaista kulttuurielitismiä, joka tarjoaa ulkoista statusta johonkin sisäiseen puutokseen? Vai voidaanko niitä välineitä, jotka raamatussa esitetään: "kaiken koettelemisena" ja "kehoituksena olla uskomatta siihen miltä asia näyttää, vaan tehtävä tuomio senmukaan kuin asiat ovat", ajatella kenties sinä henkisenä pohjana, joka osaltaan on ainakin fundamentalististen raamatunlukijoiden mahdolliseksi luovia vastavirtaan ja selvittää olevaisuuden yleistä ja spesifistä luonnetta ilman, että yleiset ajattelutavat olisivat sitä kahlinneet? Vapauteen vapautetut.
Pohdinnan arvoinen on ateismi fundamentalismin esittämä käsitys siitä, että vasta ero kristinuskosta olisi mahdollistanut sen teknisen ja sosiaalisen käsityksen, jonka hedelmistä vielä nykyisinkin voidaan nauttia. Jos kirkko instituutiona on vastustanut ihmisen puuttumista Jumalalla kuuluvien asioiden käsittelyyn? Niin samoin voidaan myös nykyisin kysyä, onko kovin älyllistä sekään, että ateismi on nykyään siirtynyt "jarrumiehen" asemaan esittämään omia totuuksia ja fundamenttejään sellaisina, että ilman niitä toimiminen olisi epärationaalista tai täysin mahdotonta?
Yritä tiivistää, ei tuollaista liturgiaa viitsi kukaan lukea maustettuna "korreloivilla kulmakertoimilla, itseisarvoilla, spesifistisistilla" ja muulla ja paskalla.
Totuus on kuitenkin se, että ilman kirkon kehitystä jarruttavaa voimaa tämä nykyinen tekninen ja sivistyksellinen taso olisi saavutettu joidenkin tutkijoiden mukaan jo 400 vuotta sitten, mutta uskonoppineet pakottivat historian etevimmät tiedemiehet kieltämään edistyneet teoriansa ja tutkimukset, kirkon oppien mukaan maapallo oli litteä, jne. Joka oli toista mieltä sai maksaa hengellään.
Saman huomaa viellä nykyään, missä uskonnot pitää ihmisiä tiukassa otteessaa, siellä eniten ongelmia, sairauksia ja väkivaltaa.
Tiedoksi vaan, vapaa-ajattelija ei ole ateisti, vaan erilaisiin lahkoihin kuulumaton, omilla aivoilla ajatteleva ja vastuunsa tunteva ihminen.
Kristinuskon sanoma on rauhaa rakastava. Väkivalta ei kuulu oikean kristityn elämään millään lailla.
Jos kaikki maailman ihmiset olisivat aitoja, oikeita kristittyjä niin täällä olisi kaikki aivan toisin...
Miten todistat, että ne rahat, jotka menisivät kirkolliseveroon jäävät säästöön? Voiko sosiaalista vastuutaan osoittaa kuulumalla vaikkapa kirkkoon tai seurakuntaan, joka tekee sosiaalista työtä näillä maksuilla? Tulisiko kirkon omaisuusmassa sosialisoida ja jättää vaille huolenpitoa varsinkin, kun niihin on sitoutunut monien sukupolvien työtä ja varallisuutta?
Viestintä yleisellä tasolla sisältää kolme eri tekijää, viestijän, vastaanottajan ja viestintäkanavan. Jos viestijän ja viestin vastaanottajan käsitteistä tai katsantokanta ei ole välttämättä sama, viesti ei mahdolliseti mene perille. Myös jos viestiväline vaikkapa kuvitteellisesti ilma ääniaaltojen välityksellä on sellainen, että siinä viestijät ovat riittävän etäällä toisistaan, on viestin monesti epäselvä.
Kannatan vapaata ajattelua ja uskonnon vapautta, mutta esittäisin myös tällaisessa katsantokannassa kriittisen ajattelun merkityksen pohtimista. Eli kestävätkö kaikki esim. yleisellä tasolla erilaisten ismien esittämät väittämät paikkaansa, riittävän monipuolisen tarkastelun jälkeen?
On oikein, että epäterveen uskonnollisuuden nimissä ihmisen tervettä persoonallisuutta rikkovia elementtejä voidaan ja pitää kritisoida. Mutta kuinka yhteiskuntaan muualla esiintyviä ihmisen persoonallisuuden rikkovia elementtejä tulisi sitten käsitellä. Eikö vastavuoroisuuden ja uskonnon, sekä mielipiteen vapauden nimissä niihinkin ilmiöihin tulisi saada puuttua ja tuoda niitä esille, olipa pontimena vaikka kristillinen lähimmäisen rakkaus. Em. ilmiöistä mainittakoon vaikkapa yhteiskunnan syrjäytetyt ja muut erilaisten ongelmien parissa painivat? Ja näiden erilaissa vaikeuksissa painivien kansalaisten konkreettinen avustustoiminta jota seurakuntien keskuudessa tehdään.
Yhteenvedonomaisesti esitän, että kuulumalla terveeseen seurakuntaan, voi ihminen tehdä ja toteteuttaa yhden osan sosiaalisesta vastuustaan edullisesti ja olla suhteellisen varma siitä, että toiminta on korruptoitumatonta ja apu menee varmuudella niitä tarvitseville. Siksi ajattelevan yksilön valinta voi olla myös seurakuntaan kuuluminen. Puhumattakaan siitä, että tarjolla on myös henkinen ja jopa syvästi humanistinen ulottuvuus hedonistismaterialistisen maailmankatsomuksen runtelemien ihmsispoloisten sijaan. Eikä tämän tarvitse välttämättä merkittä pelkkää haihattelua, jos on kykyjä tai tahtoa toimia erilaisissa projekteissa, joita seurakuntien toimesta on niin seurakuntien työntekijöille, kuin vapaaehtoisille kansalaisille.
Millä perustelet viestisi siitä, että tässä taloudellisessa tilanteessa viestisi siitä, että seurakunnalisen yhteisvastuun kantamisen mallin taloudellinen pohja tulisi hävittää?
Kuitenkin paljon menestystä elämääsi. Liittyminen seurakuntaan voi olla elämässäsi konkreettinen kannanotto sosiaalisentyön, ympäristönsuojelun ja lähimmäisen rakkauden puolesta. Ja myös näitä seikkoja saa pohtia jos vain haluaa.
Tai ehkäpä voit esittää kuinka muuten tämän säästetyksi esitetyn summan voi käyttää muutoin epäitsekkäästi. Ja kuinka siihen voisi itseään motivoida, että tämä olisi toistuvaa
En ole kuulunut kirkkoon yli 20 vuoteen. Ko. vero on mennyt moottoripyöräni vakuutusmaksuihin eli sinällänsä hyvään käyttöön ja tarkoitukseen.
Se että aikoinaan erosin, oli että en oikein pysty uskomaan kirjaan ja sen sanomaan, jonka sisältö määritettiin Nikean kirkollis- tai yms. kokouksessa; eli päätettiin että mikä evankeliumi otetaan mukaan ja mikä ei.
Esim. Juudaksen evankeliumiahan ei hyväksytty mukaan, kuten on viime vuosina selvinnyt. Eli em. kokouksessa jotkut papit tms. päättivät kirjan kokoonpanosta, joten sen ns. todistusarvo on lähes nolla.
Ja muutenkin koko tarina on jotenkin outo ja ristiriitainen. Jotenkin tuntuu oudolta että koko maailma pelastuu sen vuoksi, kun nuori mies naulattiin puuhun vain sen vuoksi, kun hän tallusteli ympäri lähi-itää ehdottamassa että olisi kiva olla mukava toisille ihmisille vaikka vaihteen vuoksi.
Ja onhan koko homma muutenkin hyvin ristiriitainen että päätin antaa muiden uskoa asiaan, ja jos siitä jotain lohtua saavat niin siitä vaan. Itse voisin keskittyä nunniin ja ehtoollisviiniin; kun korkkaa kunnolla varustetun nunnaluostarin, et ole tyytymätön uskontoon.
Minä olen täysin vapaa olemaan. En kuulu kirkkoon; ei uskonnollisia velvollisuuksia; en kuulu ammattiliittoon; en mihinkään moottoripyöräkerhoon; en mihinkään muuhunkaan yhdistykseen tai järjestöön. En edes käy äänestämässä vaaleissa. Eli täysin vapaa. Elän päivä kerrallaan.
No Tamperelaiset on nyt niin innolla kääntymässä mulsimeiksi että selvähän se että tilastoissa näkyy. Takon tehdasta on kuulemma kyselty että jokso lopettaa. SIitä tulee moskeija ja savupiippu muutetaan minareetiksi. Rukouskutsu kajahtaa kepeästi Keskustorille ja aina Tammelaankin saakka. Saadaan sitten nauttia vapaasta ilmapiiristä.
Ei mut hei ruokarukoukset pitäs kieltää? On tosi törkeetä, että jotkut vastustaa minareetteja, jos kirkoillakin on kerran torneja ja Näsilläkin ihan oma neula. Jotain suvaitsevaisuutta pitäs sentään olla.
Kirkontorneista ei kuulu kaiuttimien kautta kailotusta päivisin, kuten minareeteista.
Onk Näsinneula joku uskonto?
Tampereella!