Laitan tähän pätkän H.F. Ullmannin Astronomica kirjasta. Siinä esiintyvät tiedot ovat lähinnä tähtitieteen, fysiikan ja geologian tohtoritasoisten tutkijoiden selvittämiä perustuen maanpäällisiin havaintoihin teleskoopeilla kaikilla mahdollisilla aallonpituuksilla, avaruusteleskoopilla saatuihin tietoihin, Kuuta tutkineisiin luotaimiin (kiertorataluotaimet, törmäyskokeet, pintatutkimus), kaikilla tunnetuilla analysointitavoilla mm kaikilla aallonpituuksilla suoritettuihin mittauksiin ja Apollo kuulentojen tuomiin tietoihin näytetutkimuksella, sekä mm geologin paikanpäällä tekemillä kenttätutkimuksilla. Valtava määrä kaikkea mahdollista mittausdataa...
"Kuun tieheys on aurinkokunnan kiertolaisista toiseksi suurin, mutta tiettävästi Kuun pieni rautaydin on halkaisijaltaan vain n. 400km. Ulkoydintä oletetaan nykyisin sulaksi. Maan tavoin Kuulla on paksu vaippa ja ohut kuori. Kuussa ei sen sijaan ole laattoja kuten Maassa, eikä Kuussa ole havaittu viitteitä historiallisesta laattatektoniikastakaan.
Kuun magneettikenttä on heikko, voimakkuudeltaan ainoastaan sadasosa Maan magneetikentästä. Kuun magneettikentän synnyttää kuoren kiviaines, eikä ydin. On mahdollista, että sen nykyinen magnetismi on jäänne magnetismista, jonka ydin synnytti kiertolaisemme kehityksen varhaisvaiheessa ennenkuin sula ydin kiinteytyi.
Kuun Maahan päin katsova puoli ja kääntöpuoli ovat ilmeeltään varsin erilaiset. Etupuolella on merksi (lat mare) kutsuttuja alueita, jotka Maasta katsoen näyttävät tummilta ja laakeilta. Ne olivat laajoja altaita, jotka asterodit ja komeetat ovat Kuuhun törmätessään muodostaneet. Ne ovat sen jälkeen täyttyneet laavalla, joka on kovettunut jo kauan sitten. Näkemämme vaaleammat alueet ovat enimmäkseen ylänköä. Kuun kääntöpuolella ei ole juuri lainkaan meriä.
Kuun kraaterit ovat tietenkin Kuun hallitseva pinnanmuoto. Niitä on lukemattomia sekä isoja että pieniä. Lähes kaikki ovat syntyneet asteroidin, meteoroidin, tai komeetan törmätessä Kuuhun; vain muutama on syntynyt tulivuoren purkauksessa. Monet kraaterit on nimetty. Kuun pintaa peittää ohut pölykerros, regoliitti. Se on hienoksi jauhautunutta pintakiveä, jonka Kuuhun vuosimiljoonien kuluessa jatkuvasti törmäilleet mikrometeoriitit ovat ensin hajottaneet kappaleiksi ja sen jälkeen hienontaneet tomuksi."
No niin :) Nyt toivottavasti saamme lukea mahat kippurassa nauraen Retard11 oman version Kuusta ja sen olosuhteista, jolla hän kumoaa nämä tieteen keinoin saadut tiedot Kuusta ja tukee näillä omilla jutuillaan kuusalaliittoa. Retard11 on kehittänyt teoriansa vailla tähtitieteen, fysiikan, tai geologian minkäänlaisia opintoja ja tukeutuu omasta päästä keksittyihin omintakeisiin luonnonlakeihin, sekä 7x50 maakiikareilla saatuihin havaintoihin. Kaikeksi huipuksi hän tod näk oikeasti luulee tietävänsä Kuusta enemmän, kuin nuo tiedemiehet ja se tekeekin tästä vähän helvetin hauskaa.
Anna palaa Retard11 ja kerro meille "oikea" tilanne Kuusta ja sen ominaisuuksista! :)
"Kuun tieheys on aurinkokunnan kiertolaisista toiseksi suurin, mutta tiettävästi Kuun pieni rautaydin on halkaisijaltaan vain n. 400km. Ulkoydintä oletetaan nykyisin sulaksi. Maan tavoin Kuulla on paksu vaippa ja ohut kuori. Kuussa ei sen sijaan ole laattoja kuten Maassa, eikä Kuussa ole havaittu viitteitä historiallisesta laattatektoniikastakaan.
Kuun magneettikenttä on heikko, voimakkuudeltaan ainoastaan sadasosa Maan magneetikentästä. Kuun magneettikentän synnyttää kuoren kiviaines, eikä ydin. On mahdollista, että sen nykyinen magnetismi on jäänne magnetismista, jonka ydin synnytti kiertolaisemme kehityksen varhaisvaiheessa ennenkuin sula ydin kiinteytyi.
Kuun Maahan päin katsova puoli ja kääntöpuoli ovat ilmeeltään varsin erilaiset. Etupuolella on merksi (lat mare) kutsuttuja alueita, jotka Maasta katsoen näyttävät tummilta ja laakeilta. Ne olivat laajoja altaita, jotka asterodit ja komeetat ovat Kuuhun törmätessään muodostaneet. Ne ovat sen jälkeen täyttyneet laavalla, joka on kovettunut jo kauan sitten. Näkemämme vaaleammat alueet ovat enimmäkseen ylänköä. Kuun kääntöpuolella ei ole juuri lainkaan meriä.
Kuun kraaterit ovat tietenkin Kuun hallitseva pinnanmuoto. Niitä on lukemattomia sekä isoja että pieniä. Lähes kaikki ovat syntyneet asteroidin, meteoroidin, tai komeetan törmätessä Kuuhun; vain muutama on syntynyt tulivuoren purkauksessa. Monet kraaterit on nimetty. Kuun pintaa peittää ohut pölykerros, regoliitti. Se on hienoksi jauhautunutta pintakiveä, jonka Kuuhun vuosimiljoonien kuluessa jatkuvasti törmäilleet mikrometeoriitit ovat ensin hajottaneet kappaleiksi ja sen jälkeen hienontaneet tomuksi."
No niin :) Nyt toivottavasti saamme lukea mahat kippurassa nauraen Retard11 oman version Kuusta ja sen olosuhteista, jolla hän kumoaa nämä tieteen keinoin saadut tiedot Kuusta ja tukee näillä omilla jutuillaan kuusalaliittoa. Retard11 on kehittänyt teoriansa vailla tähtitieteen, fysiikan, tai geologian minkäänlaisia opintoja ja tukeutuu omasta päästä keksittyihin omintakeisiin luonnonlakeihin, sekä 7x50 maakiikareilla saatuihin havaintoihin. Kaikeksi huipuksi hän tod näk oikeasti luulee tietävänsä Kuusta enemmän, kuin nuo tiedemiehet ja se tekeekin tästä vähän helvetin hauskaa.
Anna palaa Retard11 ja kerro meille "oikea" tilanne Kuusta ja sen ominaisuuksista! :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
>Maan tavoin Kuulla on paksu vaippa ja ohut kuori.<
Seuraako Kuun ohut kuori jokaista kraaterin pohjaa ja laitaa, hhehe, juu,, jos Kuulla on joskus ollut ohut kuori on se varmasti pommitettu jo hajalle ja jos ei kokonaan, niin sen jäänteitä peittää liikkuva irtonainen massa, joka muotoutuu aina uudelleen meteoorien iskuista, kaiken näkee tästä luotaimen kuvasta.
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Moon-craters.jpg
>Ne ovat sen jälkeen täyttyneet laavalla, joka on kovettunut jo kauan sitten. Näkemämme vaaleammat alueet ovat enimmäkseen ylänköä<
Laavaa ei voi olla, mistä Kuun sisältä olisi riittänyt laavaa noin suurien reikien täyttöön. Laavasta ei ole myöskään todisteita koska Kuun merissä on aivan samaisia kraattereita kuin kaikialla muuallakin, siis samaa homogeensitä massaa joka muotoutuu aina uudestaan meteorin iskuista.
On teoria että Kuun meret ovat syntyneet toisenpuolen törmäysten paineaaltojen seurauksesta jotka ovat kulkeneet Kuun läpi, tämä mahdollista koska sulaa ydintä ei ole, ainkaan kovin suurta.
En nyt ole Kuuta niin kovin uusiksi laittamassa, nämä pikkuseikat tuli esiin.
Jos olen joskus kutsunut Kuuta pölypalloksi niin olen toki tarkoittanut juuri sen pintaa siltä syvyydeltä kuin kraatreiden korkeuserot ovat, laskutumisen estoon riittää tosin jo muutaman kymmenen metrin hötö, on erittäin merkillepantavaa että Kuun jyrkissä kraateririnteunoissa ei yleensä ole näkyvillä minkäänlaisia pieniä kraatereita, joita on kuitenkin jo ´heti vieressä, samoin on symmetrisissä maljamaisissa "tiimalasi" kraattereissa, aines on siis miltei valuvaa, juuri niin valuvaa ja varmasti valuvampaa kuin Maan hiekkakuopan reunamat.
Olet mielisairas retard. Hankkisit ammattiapua tuohon ongelmaasi.
onko tuo kuva
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Moon-craters.jpg
Islannista?