Shamanismi

...kunhan saan ensin nuo saatanan virukset siivotuksi koneestani. Kirjoitan tätä kirjastosta, jossa koneen voi varata enintään tunniksi kerrallaan.

Olipa muuten taas ihan kivat kevätpäiväntasauksen pippalot Pohjois-Karjalassa. Terveisiä tutuille!

Sepä hienoa että löytyy. Ajattelin, jotta pystytän tänne ihan vain mahdollisia shamanisteja varten oman keskustelun, ja näemmä kannatti.

Voin toki kertoa itsestäni, jos sitä ehdottomasti halutaan. Itse harjoitan perisuomalaista shamanismia, sitä samaa, jota Kalevalasta löytyy runsain mitoin, ja jossa on vaikutteita erityisesti Lapin ja Siperian shamanismista. Mutta pitää muistaa, että shamanismi on pääpiirteissään samanlaista joka maailman kolkassa.

Shamanismia olen tietämättäni harjoittanut jo useita vuosia. Alkoi siitä, että kerran metsässä kävellessäni huomasin, että tunnen jostain syystä aistien ulkopuolisella tasolla ympäristöni: Puut, maan, kivet. Kävelin hyvän matkaa silmät kiinni, enkä kertaakan ollut lähelläkään kompastua. Tiesin vain, missä oli kuoppa tai puu tai juuri tai kivi. Totesin, että kyse on jonkinlaisesta energiasta, ja muodostin oman teoriani asioista. Kysy lisää, niin voin selittää koko teorian. Tuossa puolisen vuotta sitten löysin kirjastosta shamanismista kertovan kirjan, ja kansanperinteestä ja okkultismista kiinnostuneena lainasin sen. Lukiessani huomasin, että sehän oli vallankin omaa katsomustani, eri käsitteillä vain, ja pitemmälle mietittynä.

Käytän shamanistisia kikkoja ihan vain oman elämäni syventämiseen ja helpottamiseen, ja olen todennut sen onnistuvan mainiosti. Osaan saavuttaa eräänlaisia transseja sekä ilman mitään että kuuntelemalla jotakin tiettyä kappaletta toistolla monta kertaa peräkkäin. Rummulla on se merkitys, että tarvitsisin sen ehdottomasti, mutta vielä ei sitä minulla ole. Itse rakennan tietysti, kuinkas muuten. Ei siinä muuten olisi sitä sellaista omaa energiaani mukana heti alusta.

Eihän ole mitään järkeä palauttaa maailmaa alkuaikojen sekasortoon. Shamanismin perusajatuksiahan on se, että kaikki muuttuu eikä sitä missään nimessä pidä estää. Antaa kehityksen kehittyä, ja muistetaan myös henkimaailma ja luonto.

Eli siis, että aikahan on kuin vierivä kivi: Se kulkee aina vain, näkee erilaisia tilanteita, mutta aina siitä vähän väliä näkyy myös samat asiat: Ihmisiä kuolee, ihmiset rakastuvat, ihmisiä syntyy, sotia käydään, valtakuntia perustetaan ja ennen pitkää ne hajoavat. Nämä toistavat itseään koko ajan, erilaisessa ympäristössä vain. Jokainen ajanjakso on olevinaan niin uusi ja erilainen, vaikka se toistaa vain vanhoja asioita erilaisessa ympäristössä, eri tavoin. Shamanismikaan ei ole aina samaa kuin se oli alkuaikoina. Sitä saa ja pitää muuttaa, sillä perusperiaatteethan ovat aina samat. Niitä vain toteutetaan eri tavoin. Shamanismi selittää asiat hyvin ilman tiedettä, ja täydellisesti yhdessä tieteen kanssa. Tiede taas yksinään ei tarjoa selitystä kaikkeen.

Shamanismiahan voi soveltaa arkielämäänsä aivan ongelmitta. Se vain helpottaa elämää suuresti. Esimerkiksi koulussa ennen kokeita voi nostaa läsnäolonsa tasoa, sitä oppii riidan jälkeen tyyntymään paljon helpommin ynnä muuta.

Mielenkiintoista se on, toki.

Sen kun luet minun ja muidenkin viestejä tältä palstalta. Opitpahan huomattavasti enemmän shamanismista.

Mitä kaikkea tiedät voimaeläimistä? Entä muista henkiliittolaisista?

Hätäkös sitä on kuuntelijajoukossakaan istua. Eikä ne fiktiotkaan pahaa tee, kunhan jonkin näköistä tietoa on. Voisit vaikkapa kertoa, millaisia fiktioita sinulla on tiedossasi aiheesta. Voimme oikoa käsityksesi, mikäli tarvetta ilmenee.

Monesti stereotypiatkin ovat perin osuvia.

Imperator Shamanaes kirjoitti:

Hätäkös sitä on kuuntelijajoukossakaan istua. Eikä ne fiktiotkaan pahaa tee, kunhan jonkin näköistä tietoa on. Voisit vaikkapa kertoa, millaisia fiktioita sinulla on tiedossasi aiheesta. Voimme oikoa käsityksesi, mikäli tarvetta ilmenee.

Monesti stereotypiatkin ovat perin osuvia.

Lue lisää

Kiittää hymyllä :)

Esim. seuraavat sanat yhdistän aiheeseen:

luonto
tasapaino
elämä
kunnioitus

Olenko ihan hukassa?

1%-yksilö kirjoitti:

Kiittää hymyllä :)

Esim. seuraavat sanat yhdistän aiheeseen:

luonto
tasapaino
elämä
kunnioitus

Olenko ihan hukassa?

Et ole laisinkaan hukassa. Nuo ovat kaikki olennaisia osia tätä katsomusta. Luontohan käsittää kaiken elävän, eikä elämää ole ilman luontoa. Tasapaino on perin tärkeä asia, ettei suistuta kaaokseen. Se kun ei ole varmasti kenenkään mielestä tavoiteltavaa. Ja kunnioituksella on se osa, että kunnioittamalla luontoa ja elämää saa ne toimimaan itsensä hyväksi ja omalla puolellaan.

Sellaisia. Yleensä tuollaiset mielikuvat antavat koko lailla hyvän vaikutelman asioista, mutta niitä on hyvä tarkentaa.

Imperator Shamanaes kirjoitti:

Et ole laisinkaan hukassa. Nuo ovat kaikki olennaisia osia tätä katsomusta. Luontohan käsittää kaiken elävän, eikä elämää ole ilman luontoa. Tasapaino on perin tärkeä asia, ettei suistuta kaaokseen. Se kun ei ole varmasti kenenkään mielestä tavoiteltavaa. Ja kunnioituksella on se osa, että kunnioittamalla luontoa ja elämää saa ne toimimaan itsensä hyväksi ja omalla puolellaan.

Sellaisia. Yleensä tuollaiset mielikuvat antavat koko lailla hyvän vaikutelman asioista, mutta niitä on hyvä tarkentaa.

Lue lisää

Lisää mielikuvia...

Luonnon kunnioittaminen ja siinä samalla elämäkin tulee mukaan. Koen omakseni 'elämän kunnioittaminen'. Tasapaino itsessäni ja sitä kautta myös itseni tasapainossa muuhun elävään nähden.

Koen omakseni myös, miten tämän sanoiksi voisi oikein pukea, yritän näin: Nykyihminen (minä mukaanlukien) on vieroittunut siitä sosiaalisesta elämästä mistä ihmiset muutamia sukupolvia sitten saivat nauttia. Silloin tieto välittyi ihmiseltä toiselle tarinoiden avulla. Silloin elimme lähellä luontoa ja osasimme "lukea" luontoa. Tänään harva selviäisi tiheästä kuusimetsiköstä ulos ilman teknisiä apuvälineitä. Silloin osasimme lukea luonosta myös muutakin kuin vain ilmansuunnan ja elimme yhdessä luonnon kanssa.

Tänään pistämme tuon jälkimmäisen lauseen merkityksen helposti ryhmään 'yliluonnollinen'. Itselleni se on paremminkin jotain mikä meissä on aina ollut, mutta emme enää osaa kuunnella itseämme emmekä luontoa. Ja miten osaisimme kun emme enää elä yhteisössä yhdessä suvun vanhempien kanssa, jotka tarinoillaan välittivät tietoa jälkeensä tänne jääville uusille sukupolville.

Aihe kiinnostaa myös siksi, että rehellisyys (itselleni ensin ja muille sitten...) on yksi minuun kolahtava arvo. Luonnon kanssa silmätysten ollessa en muuta vaihtoehtoa näe: on oltava rehellinen. Näitä 'arvoja' on elämänpolku tarjonnut viimeaikoinen aika vilkkaasti ja tällä hetkellä kierrän ympyrää....Tämä vaatisi kilometriselityksen, joten jääköön tällä kertaa tähän: rehellisyyspuuskan aiheuttama kappale :)

Noh...piti kirjoittaa jotain muuta ja sormet ei suostu lopettamaan ennen kuin kirjoitan sen mitä pitikin: jokin....rauhallisuus? vetää minua tämän aiheen pariin. Rauhallisuus luonnossa ei kuitenkaan, vaan tunne itseni kanssa.

1%-yksilö kirjoitti:

Lisää mielikuvia...

Luonnon kunnioittaminen ja siinä samalla elämäkin tulee mukaan. Koen omakseni 'elämän kunnioittaminen'. Tasapaino itsessäni ja sitä kautta myös itseni tasapainossa muuhun elävään nähden.

Koen omakseni myös, miten tämän sanoiksi voisi oikein pukea, yritän näin: Nykyihminen (minä mukaanlukien) on vieroittunut siitä sosiaalisesta elämästä mistä ihmiset muutamia sukupolvia sitten saivat nauttia. Silloin tieto välittyi ihmiseltä toiselle tarinoiden avulla. Silloin elimme lähellä luontoa ja osasimme "lukea" luontoa. Tänään harva selviäisi tiheästä kuusimetsiköstä ulos ilman teknisiä apuvälineitä. Silloin osasimme lukea luonosta myös muutakin kuin vain ilmansuunnan ja elimme yhdessä luonnon kanssa.

Tänään pistämme tuon jälkimmäisen lauseen merkityksen helposti ryhmään 'yliluonnollinen'. Itselleni se on paremminkin jotain mikä meissä on aina ollut, mutta emme enää osaa kuunnella itseämme emmekä luontoa. Ja miten osaisimme kun emme enää elä yhteisössä yhdessä suvun vanhempien kanssa, jotka tarinoillaan välittivät tietoa jälkeensä tänne jääville uusille sukupolville.

Aihe kiinnostaa myös siksi, että rehellisyys (itselleni ensin ja muille sitten...) on yksi minuun kolahtava arvo. Luonnon kanssa silmätysten ollessa en muuta vaihtoehtoa näe: on oltava rehellinen. Näitä 'arvoja' on elämänpolku tarjonnut viimeaikoinen aika vilkkaasti ja tällä hetkellä kierrän ympyrää....Tämä vaatisi kilometriselityksen, joten jääköön tällä kertaa tähän: rehellisyyspuuskan aiheuttama kappale :)

Noh...piti kirjoittaa jotain muuta ja sormet ei suostu lopettamaan ennen kuin kirjoitan sen mitä pitikin: jokin....rauhallisuus? vetää minua tämän aiheen pariin. Rauhallisuus luonnossa ei kuitenkaan, vaan tunne itseni kanssa.

Lue lisää

Mielikuvasi ovat perin juurin oikeassa, tai ainakin pitkälle siihen suuntaan.

Tasapainon suhteen osuit täysin oikeaan.

Samoin tuon luonnon kanssa elämisen kanssa. Tuo luonnon lukeminen on vain sitä, että kun ihminen kunnioittaa luontoa, luonto auttaa ihmistä ja opastaa hänet pois tiheästä kuusimetsästä. Tarinoillakin on oma osansa shamanismissa, ei keskeinen, mutta tärkeä.

Rehellisyydenkin suhteen olet oikeassa. Aina on joku näkemässä, mitä teet. Kaikki, mitä olet tehnyt, vaikuttaa sinuun ja näkyy sinussa. Sitä ei voi salata, joten paras on vain tunnustaa se. Henkimaailma arvostaa suoraselkäisyyttä.

Rauhallisuus on tärkeää. Shamaani ei saisi koskaan menettää malttiaan totaalisesti. Mutta myös pitää tietää, milloin ei saa vain istua ja pohtia. Shamanismi on paitsi tasapainoa, myös aaltoilua: Välillä yhtä, toiste toista, kumpaakin yhtä paljon. Silloin ne tukevat toisiaan, eikä ihminen suistu epätasapainoon. Rauhallisen tunteen saavuttaa kukin omalla tavallaan, ja sen tavan löytää monesti luonnossa liikkuessa tai taiteen parissa puuhastellessa.

Shamaanithan ovat myös taiteilijoita, eivät vain tietäjiä, parantajia ja auttajia. Moniulotteista hommaa, sitä se on.

Ja muuten, kadonnutta tietoa ja taitoa voi osaava shamaani etsiä tarpeen tullen. Se on ihmisessä itsessään, se pitää vain kaivella esiin ja toteuttaa sitä.

Ja kerro toki lisää näkemyksistäsi, keskustelu on ollut antoisaa.

Imperator Shamanaes kirjoitti:

Mielikuvasi ovat perin juurin oikeassa, tai ainakin pitkälle siihen suuntaan.

Tasapainon suhteen osuit täysin oikeaan.

Samoin tuon luonnon kanssa elämisen kanssa. Tuo luonnon lukeminen on vain sitä, että kun ihminen kunnioittaa luontoa, luonto auttaa ihmistä ja opastaa hänet pois tiheästä kuusimetsästä. Tarinoillakin on oma osansa shamanismissa, ei keskeinen, mutta tärkeä.

Rehellisyydenkin suhteen olet oikeassa. Aina on joku näkemässä, mitä teet. Kaikki, mitä olet tehnyt, vaikuttaa sinuun ja näkyy sinussa. Sitä ei voi salata, joten paras on vain tunnustaa se. Henkimaailma arvostaa suoraselkäisyyttä.

Rauhallisuus on tärkeää. Shamaani ei saisi koskaan menettää malttiaan totaalisesti. Mutta myös pitää tietää, milloin ei saa vain istua ja pohtia. Shamanismi on paitsi tasapainoa, myös aaltoilua: Välillä yhtä, toiste toista, kumpaakin yhtä paljon. Silloin ne tukevat toisiaan, eikä ihminen suistu epätasapainoon. Rauhallisen tunteen saavuttaa kukin omalla tavallaan, ja sen tavan löytää monesti luonnossa liikkuessa tai taiteen parissa puuhastellessa.

Shamaanithan ovat myös taiteilijoita, eivät vain tietäjiä, parantajia ja auttajia. Moniulotteista hommaa, sitä se on.

Ja muuten, kadonnutta tietoa ja taitoa voi osaava shamaani etsiä tarpeen tullen. Se on ihmisessä itsessään, se pitää vain kaivella esiin ja toteuttaa sitä.

Ja kerro toki lisää näkemyksistäsi, keskustelu on ollut antoisaa.

Lue lisää

Onko faktaa vai fiktiota; minullakin olisi olemassa voimaeläin? Nyt käsite 'voimaeläin' on enemmänkin fiktiota kohdallani....ja vielä enemmän hukassa on tietämys miten sen omani tunnistan?

Todella; keskustelu on ollut antoisaa. Itseäni mielyttää kaksisuuntaisuus.

Aivoni keräävät koko ajan tietoa, tämän olen kylläkin ymmärtänyt vasta n. 2 vuotta sitten. Tieto lokeroituu aivoissani ja osa tippuu pois, koska aivoni kokevat tarpeettomaksi tai ristiriitaiseksi arvomaailmani kanssa. Arvomaailmani on taasen rakenelma eri uskonnoista/kulttuureista/filosofioista. Uskonnoissa tippumissyyksi on riittänyt esim. rituaalit. Jokin sisälläni ei hyväksy ihmisten muodostamia tapoja/käsityksiä jne.

Tuohon voimaeläimeen palatakseni; en tiedä onko tällä mitään merkitystä ja liittyykö aiheeseen mitenkään, mutta...

Hyvin pienenä ihmisenä huomasin viihtyväni eläinten parissa. Myöhemmin olen huomannut, että eläinten kanssa on hauska "jutella" ja outona pitävät ihmiset kun näin sanon ;)

1%-yksilö kirjoitti:

Onko faktaa vai fiktiota; minullakin olisi olemassa voimaeläin? Nyt käsite 'voimaeläin' on enemmänkin fiktiota kohdallani....ja vielä enemmän hukassa on tietämys miten sen omani tunnistan?

Todella; keskustelu on ollut antoisaa. Itseäni mielyttää kaksisuuntaisuus.

Aivoni keräävät koko ajan tietoa, tämän olen kylläkin ymmärtänyt vasta n. 2 vuotta sitten. Tieto lokeroituu aivoissani ja osa tippuu pois, koska aivoni kokevat tarpeettomaksi tai ristiriitaiseksi arvomaailmani kanssa. Arvomaailmani on taasen rakenelma eri uskonnoista/kulttuureista/filosofioista. Uskonnoissa tippumissyyksi on riittänyt esim. rituaalit. Jokin sisälläni ei hyväksy ihmisten muodostamia tapoja/käsityksiä jne.

Tuohon voimaeläimeen palatakseni; en tiedä onko tällä mitään merkitystä ja liittyykö aiheeseen mitenkään, mutta...

Hyvin pienenä ihmisenä huomasin viihtyväni eläinten parissa. Myöhemmin olen huomannut, että eläinten kanssa on hauska "jutella" ja outona pitävät ihmiset kun näin sanon ;)

Lue lisää

Jokaisella on voimaeläin. Tunnistat omasi kyllä. Yksi tehokas tapa on vain ajatella sanaa "eläin" ja katsoa, mikä eläin ensimmäisenä hahmottuu mieleesi. Teet sen monta kertaa, ja mitä ilmeisimmin se eläin, joka eniten ilmestyy, on yksi voimaeläimistäsi. Niitä kun voi olla useitakin.

Muitakin tapoja voimaeläimen löytämiseksi on. Jos näet tarpeelliseksi, kysy vain.

Rituaalit ovat tehokkaita, mutta eivät välttämättömiä. Ne ovat hyviä niin pitkään kuin niihin ei luudu kiinni. Jos pitää tärkeämpänä rituaalin muotoa kuin tuloksia, ei tilanne ole hyvä. Eikä pidä tehdä mitään, mikä on omaa mukavuutta vastaan. Eli jos et pidä jonkinlaisesta rituaalista, voit itse käyttää jotakin, joka toimii kohdallasi. Ja vaihtaa sitä aina välillä, ettet kasva kiinni!

Voimaeläin on hyvä asia tietää, sen avulla oppii ihmeellisiä asioita itsestään. Se on joissakin asioissa jopa keskeinen tekijä.

Eläinten parissa viihtyminen on merkki siitä, että tuntee energian vahvana. Eläimet tuntevat sen todella vahvana, sillä niillä ei ole järkiperäistä ajattelua tiellä. Ja kaikki elävähän viihtyy kaltaistensa seurassa. Eläimille keskustelu on hyvä asia, jatka pois vain. Minäkin harjoitan sitä toisinaan. Keskustellahan voi myös kivien ja kasvien kanssa. Kokeile. Jollet osaa, kysy ohjeita.

Jatkakaamme tätä kehittävää keskustelua.

Imperator Shamanaes kirjoitti:

Jokaisella on voimaeläin. Tunnistat omasi kyllä. Yksi tehokas tapa on vain ajatella sanaa "eläin" ja katsoa, mikä eläin ensimmäisenä hahmottuu mieleesi. Teet sen monta kertaa, ja mitä ilmeisimmin se eläin, joka eniten ilmestyy, on yksi voimaeläimistäsi. Niitä kun voi olla useitakin.

Muitakin tapoja voimaeläimen löytämiseksi on. Jos näet tarpeelliseksi, kysy vain.

Rituaalit ovat tehokkaita, mutta eivät välttämättömiä. Ne ovat hyviä niin pitkään kuin niihin ei luudu kiinni. Jos pitää tärkeämpänä rituaalin muotoa kuin tuloksia, ei tilanne ole hyvä. Eikä pidä tehdä mitään, mikä on omaa mukavuutta vastaan. Eli jos et pidä jonkinlaisesta rituaalista, voit itse käyttää jotakin, joka toimii kohdallasi. Ja vaihtaa sitä aina välillä, ettet kasva kiinni!

Voimaeläin on hyvä asia tietää, sen avulla oppii ihmeellisiä asioita itsestään. Se on joissakin asioissa jopa keskeinen tekijä.

Eläinten parissa viihtyminen on merkki siitä, että tuntee energian vahvana. Eläimet tuntevat sen todella vahvana, sillä niillä ei ole järkiperäistä ajattelua tiellä. Ja kaikki elävähän viihtyy kaltaistensa seurassa. Eläimille keskustelu on hyvä asia, jatka pois vain. Minäkin harjoitan sitä toisinaan. Keskustellahan voi myös kivien ja kasvien kanssa. Kokeile. Jollet osaa, kysy ohjeita.

Jatkakaamme tätä kehittävää keskustelua.

Lue lisää

Voimaeläimeni yrittää kissaeläimeksi muotoutua. Tiedä tuota, vähän epäilen kun tämä järkiminä yrittää ottaa valtaa tunneminästä :) Mutta jotain enemmän kuin ihan tämä kotikissa...

Ja muutes...ne 559 (miinus keskustelijoiden omat lukemiset): eikö se ole tylsää istua hiljaa ja vain kuunnella? Minä kun ajattelen näin, että omat kokemukseni rajoittuvat omiini ja tietomäärä niiden kautta on rajallinen sekä sitä kautta oppiminenkin. Mielelläni toisten ihmisten omia (todellisia)kokemuksia haistelen myös; minulla kun tiedonjano vain yltyy ;)

Tuosta oivan "sillan" sainkin IS:lle esitettävään uteluuni: Oletko kasvanut, löytänyt vai ollut valmiiksi aiheeseen kietoutunut henkilö?

Mielelläni jatkan keskustelua, sillä pieni ääni sisälläni on kertonut minulle että keskustelut ovat kehittymiseni kannalta aika tärkeää....Ja kaksisuuntainen keskustelu aiheesta kuin aiheesta (saati aiheesta mikä tuntuu omalta :)...) on minusta aina "järkevää ajan käyttöä".

1%-yksilö kirjoitti:

Voimaeläimeni yrittää kissaeläimeksi muotoutua. Tiedä tuota, vähän epäilen kun tämä järkiminä yrittää ottaa valtaa tunneminästä :) Mutta jotain enemmän kuin ihan tämä kotikissa...

Ja muutes...ne 559 (miinus keskustelijoiden omat lukemiset): eikö se ole tylsää istua hiljaa ja vain kuunnella? Minä kun ajattelen näin, että omat kokemukseni rajoittuvat omiini ja tietomäärä niiden kautta on rajallinen sekä sitä kautta oppiminenkin. Mielelläni toisten ihmisten omia (todellisia)kokemuksia haistelen myös; minulla kun tiedonjano vain yltyy ;)

Tuosta oivan "sillan" sainkin IS:lle esitettävään uteluuni: Oletko kasvanut, löytänyt vai ollut valmiiksi aiheeseen kietoutunut henkilö?

Mielelläni jatkan keskustelua, sillä pieni ääni sisälläni on kertonut minulle että keskustelut ovat kehittymiseni kannalta aika tärkeää....Ja kaksisuuntainen keskustelu aiheesta kuin aiheesta (saati aiheesta mikä tuntuu omalta :)...) on minusta aina "järkevää ajan käyttöä".

Lue lisää

Kissaeläimen. Juupa juu. Luulisin kyseessä olevan ilveksen. Älä kuitenkaan luota ulkopuolisten epäilyihin. Asia on niin, että yleensä voimaeläin tulee ympäröivästä kotiluonnosta, joskaan ei kotieläimiä. On harvinaista, mutta mahdollista, että voimeläin on jonkin muun alueen eliöitä. Tunnen eräänkin, jonka voimaeläin mitä ilmeisimmin on kirahvi. Hän on muutenkin Afrikan perään.

Yhdyn edelliseen puhujaan: Saatte te muutkin puhua täällä, emme pyri asettamaan ketään naurunalaiseksi tai muutenkaan epämiellyttävään asemaan. Jos ei jotain tiedä, kysyy, niin vastataan. Jos epäilee jotakin, ilmoittaa, niin oiotaan sitten itse kunkin näkemyksiä tarpeen mukaan. Rohkeasti vain jutustamaan, täällä ketään syödä.

Tuo kysymys on perin juurin loistava. Pistää itsenikin miettimään asiaa enemmän. Lähtee: Olen pienestä asti ollut kiinnostunut luonnontiedosta ja -tuntemuksesta ja kansanperinteestä. Kalevalan luin ensi kerran kahdeksanvuotiaana. Silloin viehdyin shamanistiseen ajattelutapaan ja toimintaan. Sen jälkeen olen epätasaisella tahdilla harjoittanut vähän kaikennäköistä okkultistista opintoa suuntaan jos toiseenkin sekä tietysti edelleen jatkamaani kansanperinteen keräilyä, erityisesti kansanparannukseen liittyvää. Sitten, miten tulin shamanistiksi...

Tähän liittyy seuraava tarina: Olin 13 vuotta. Kuljeskelin kesällä harjulla ja heittäydin vähäksi aikaa polun poskeen makaamaan. Siinä aikani lojotettuani huomasin, että tunnen puut ja kasvit sekä kivet ja polun ympärilläni vaikka pidän silmäni kiinni. Ne ikään kuin väreilivät kukin omalla tavallaan ja tiesin siitä, missä ne olivat. Päätin kokeilla, miten vahva tämä tunne oli ja nousin ylös. Sitten, suljin silmäni ja lähdin kulkemaan polkua pitkin. En ollut lähelläkään kompastumista juuriin tai kiviin, totta kai oma tasapaino hieman heittää silmät kiinni. Polulta en eksynyt kertaakaan. Mietin asiaa ja tajusin, että kyseessä on jonkinlainen energia, jota on kaikessa elävässä ja jota on siirtynyt myös elottomaan aineeseen. Kehittelin oman teoriani tästä. Sitten, viime syksyn alussa, löysin kirjastosta shamanismista kertovan kirjan. Lainasin ja luin, ja huomasin, että se kertoi juuri omasta katsomuksestani, tosin eri käsittein ja pidemmälle mietittynä. Silloin aloin kutsua itseäni shamanistiksi ja opin hyödyntämään voimaa aivan eri lailla kuin ennen. Päättele itse, olenko kasvanut, löytänyt vai ollut valmiiksi aiheeseen kietoutunut. Minä en osaa suoraan sanoa.

Hahmota voimaeläimesi loppuun asti. Jos tuottaa ongelmaa, ilmoita minulle, ja neuvon tehokkaampia menetelmiä. Kun saat selville, mikä se on, kerro jälleen minulle, ja kertoilen, mitä hyötyä tiedosta sinulle on ja miten voit eläintä apuna käyttää. Äläkä suotta pidä kiirettä, jos etsit mahdollisia muita voimaeläimiä; ne astuvat esiin viimeistään, kun tarvitset niitä.

Imperator Shamanaes kirjoitti:

Kissaeläimen. Juupa juu. Luulisin kyseessä olevan ilveksen. Älä kuitenkaan luota ulkopuolisten epäilyihin. Asia on niin, että yleensä voimaeläin tulee ympäröivästä kotiluonnosta, joskaan ei kotieläimiä. On harvinaista, mutta mahdollista, että voimeläin on jonkin muun alueen eliöitä. Tunnen eräänkin, jonka voimaeläin mitä ilmeisimmin on kirahvi. Hän on muutenkin Afrikan perään.

Yhdyn edelliseen puhujaan: Saatte te muutkin puhua täällä, emme pyri asettamaan ketään naurunalaiseksi tai muutenkaan epämiellyttävään asemaan. Jos ei jotain tiedä, kysyy, niin vastataan. Jos epäilee jotakin, ilmoittaa, niin oiotaan sitten itse kunkin näkemyksiä tarpeen mukaan. Rohkeasti vain jutustamaan, täällä ketään syödä.

Tuo kysymys on perin juurin loistava. Pistää itsenikin miettimään asiaa enemmän. Lähtee: Olen pienestä asti ollut kiinnostunut luonnontiedosta ja -tuntemuksesta ja kansanperinteestä. Kalevalan luin ensi kerran kahdeksanvuotiaana. Silloin viehdyin shamanistiseen ajattelutapaan ja toimintaan. Sen jälkeen olen epätasaisella tahdilla harjoittanut vähän kaikennäköistä okkultistista opintoa suuntaan jos toiseenkin sekä tietysti edelleen jatkamaani kansanperinteen keräilyä, erityisesti kansanparannukseen liittyvää. Sitten, miten tulin shamanistiksi...

Tähän liittyy seuraava tarina: Olin 13 vuotta. Kuljeskelin kesällä harjulla ja heittäydin vähäksi aikaa polun poskeen makaamaan. Siinä aikani lojotettuani huomasin, että tunnen puut ja kasvit sekä kivet ja polun ympärilläni vaikka pidän silmäni kiinni. Ne ikään kuin väreilivät kukin omalla tavallaan ja tiesin siitä, missä ne olivat. Päätin kokeilla, miten vahva tämä tunne oli ja nousin ylös. Sitten, suljin silmäni ja lähdin kulkemaan polkua pitkin. En ollut lähelläkään kompastumista juuriin tai kiviin, totta kai oma tasapaino hieman heittää silmät kiinni. Polulta en eksynyt kertaakaan. Mietin asiaa ja tajusin, että kyseessä on jonkinlainen energia, jota on kaikessa elävässä ja jota on siirtynyt myös elottomaan aineeseen. Kehittelin oman teoriani tästä. Sitten, viime syksyn alussa, löysin kirjastosta shamanismista kertovan kirjan. Lainasin ja luin, ja huomasin, että se kertoi juuri omasta katsomuksestani, tosin eri käsittein ja pidemmälle mietittynä. Silloin aloin kutsua itseäni shamanistiksi ja opin hyödyntämään voimaa aivan eri lailla kuin ennen. Päättele itse, olenko kasvanut, löytänyt vai ollut valmiiksi aiheeseen kietoutunut. Minä en osaa suoraan sanoa.

Hahmota voimaeläimesi loppuun asti. Jos tuottaa ongelmaa, ilmoita minulle, ja neuvon tehokkaampia menetelmiä. Kun saat selville, mikä se on, kerro jälleen minulle, ja kertoilen, mitä hyötyä tiedosta sinulle on ja miten voit eläintä apuna käyttää. Äläkä suotta pidä kiirettä, jos etsit mahdollisia muita voimaeläimiä; ne astuvat esiin viimeistään, kun tarvitset niitä.

Lue lisää

Miksei...aika kertoo ;) Kissaeläimen luonne kun on omani myös; kehrään ja olen koko ajan valppaana ympäristöstä. Ja siksipä "keskustelu" kissojen kanssa on helppoa. Kissaa ei käskemällä saa tekemään mitään, silityksellä kylläkin :)
Mutta varmempi haluaisin olla tunteesta 'iveskö?', tai...järkiminäni haluaisi olla ;)

Edessäni näen....Pienen käkkärämännyn, tuulisella kalliolla, mutta tukevasti juurillaan kiinni...odottamassa ensimmäistä kevättään tietämättä mitä kevät merkitsee tuulisella kalliolla....mutta vihreät oksat aurinkoon suunnaten. Ja sillä selviten tuulisesta keväästä, auringosta nauttien, virnuilee alkavalle syksylle: tiedänpäs jo kevään!...Se olisi siis kaikki kolme :)

Hahmottaminen tuottaa vaikeuksia kun tuo järkiminä yrittää asettaa rajoituksia, mutta sen olen "oppinut" (ennemminkin sanoisin tiedostanut) että yrittämällä ei vastausta löydä, vastaus tulee kun on aika. Kovasti apua haluaisin, mutta....;) Mutta se oivalluksen ihanuus, se pistää odottamaan ainakin vielä.

1%-yksilö kirjoitti:

Miksei...aika kertoo ;) Kissaeläimen luonne kun on omani myös; kehrään ja olen koko ajan valppaana ympäristöstä. Ja siksipä "keskustelu" kissojen kanssa on helppoa. Kissaa ei käskemällä saa tekemään mitään, silityksellä kylläkin :)
Mutta varmempi haluaisin olla tunteesta 'iveskö?', tai...järkiminäni haluaisi olla ;)

Edessäni näen....Pienen käkkärämännyn, tuulisella kalliolla, mutta tukevasti juurillaan kiinni...odottamassa ensimmäistä kevättään tietämättä mitä kevät merkitsee tuulisella kalliolla....mutta vihreät oksat aurinkoon suunnaten. Ja sillä selviten tuulisesta keväästä, auringosta nauttien, virnuilee alkavalle syksylle: tiedänpäs jo kevään!...Se olisi siis kaikki kolme :)

Hahmottaminen tuottaa vaikeuksia kun tuo järkiminä yrittää asettaa rajoituksia, mutta sen olen "oppinut" (ennemminkin sanoisin tiedostanut) että yrittämällä ei vastausta löydä, vastaus tulee kun on aika. Kovasti apua haluaisin, mutta....;) Mutta se oivalluksen ihanuus, se pistää odottamaan ainakin vielä.

Lue lisää

Ahihi, ahihi... Always sleep one eye open...

Kyllä se siitä vielä hahmottuu. Voisit opetella jättämään järjellä ajattelun sikseen lyhyiksi ajanjaksoiksi. Eli siis keskittymisharjoituksia, joiden jälkeen voit tehdä hahmotusharjoituksia. Ensin pitää oppia rauhoittumaan kokonaan. Käy helposti: Käy selällesi lattialle makaamaan. Sulje silmät ja keskity hengittämään syvään. Sitten, ajattelet, että jokaisella uloshengityksellä jännitys vähenee. Kun olet tehnyt tätä jonkin aikaa, keskity tuntemaan painovoima. Tunne se joka paikassa, kasvoilla, vaatteissa, kaikkialla. Anna sen vetää loppukin jännitys mukanaan maan sisään. Kun sinulla on sopivan rauhallinen olo, voit jatkaa esimerkiksi seuraavalla harjoituksella: Luo eteesi maisema, tai annat sen vain hahmottua sellaiseksi, millainen se tykkää olla. Sitten, ajattele jälleen sanaa eläin ja katso, millaisia eläimiä ilmestyy maisemaan. Puhele jokaiselle, kysele niiden ominaisuuksia ja katso, keitä eniten muistutat ja keiltä voit oppia eniten. Sinulle jää kyllä vahva vaikutelma niistä, jotka ovat voimaeläimiäsi. Tällä tavalla ne yleensä piirtyvät tarkemmin, ja tunnistat ne jo vallan lajinkin mukaan.

Kokeile, ja kun saat selville, puhutaan lisää. Keskustelu näyttää säilyvän aivan yhtä korkeatasoisena kuin ennenkin. Hyvä.

Imperator Shamanaes kirjoitti:

Ahihi, ahihi... Always sleep one eye open...

Kyllä se siitä vielä hahmottuu. Voisit opetella jättämään järjellä ajattelun sikseen lyhyiksi ajanjaksoiksi. Eli siis keskittymisharjoituksia, joiden jälkeen voit tehdä hahmotusharjoituksia. Ensin pitää oppia rauhoittumaan kokonaan. Käy helposti: Käy selällesi lattialle makaamaan. Sulje silmät ja keskity hengittämään syvään. Sitten, ajattelet, että jokaisella uloshengityksellä jännitys vähenee. Kun olet tehnyt tätä jonkin aikaa, keskity tuntemaan painovoima. Tunne se joka paikassa, kasvoilla, vaatteissa, kaikkialla. Anna sen vetää loppukin jännitys mukanaan maan sisään. Kun sinulla on sopivan rauhallinen olo, voit jatkaa esimerkiksi seuraavalla harjoituksella: Luo eteesi maisema, tai annat sen vain hahmottua sellaiseksi, millainen se tykkää olla. Sitten, ajattele jälleen sanaa eläin ja katso, millaisia eläimiä ilmestyy maisemaan. Puhele jokaiselle, kysele niiden ominaisuuksia ja katso, keitä eniten muistutat ja keiltä voit oppia eniten. Sinulle jää kyllä vahva vaikutelma niistä, jotka ovat voimaeläimiäsi. Tällä tavalla ne yleensä piirtyvät tarkemmin, ja tunnistat ne jo vallan lajinkin mukaan.

Kokeile, ja kun saat selville, puhutaan lisää. Keskustelu näyttää säilyvän aivan yhtä korkeatasoisena kuin ennenkin. Hyvä.

Lue lisää

Olen hiukka ymmällä. En löydä syytä, mutta melko varma olen tuntemuksestani. Omilla "mittareillani" hahmotettu eläin, on niin kaukana elinympäristöstämme etten ymmärrä, miksi siis delfiini? Nyt jos koskaan, olisin valmis luopumaan periaatteista ja "valmis vastaus" houkuttelee ;)

Myöskään kisuli ei väisty...ilves vain ei tunnu täysin omalta...

Mielenkiintoista henkistä kasvua tämä keskustelu on saannut aikaan, ja se on minun mittareissa "hyvän" (vrt. korkeatasoinen) keskustelun yksi pluspointti. Ja keskusteluun tarvitaan aina kaksi ;)

1%-yksilö kirjoitti:

Olen hiukka ymmällä. En löydä syytä, mutta melko varma olen tuntemuksestani. Omilla "mittareillani" hahmotettu eläin, on niin kaukana elinympäristöstämme etten ymmärrä, miksi siis delfiini? Nyt jos koskaan, olisin valmis luopumaan periaatteista ja "valmis vastaus" houkuttelee ;)

Myöskään kisuli ei väisty...ilves vain ei tunnu täysin omalta...

Mielenkiintoista henkistä kasvua tämä keskustelu on saannut aikaan, ja se on minun mittareissa "hyvän" (vrt. korkeatasoinen) keskustelun yksi pluspointti. Ja keskusteluun tarvitaan aina kaksi ;)

Lue lisää

Kuten sanoin, on vain harvinaista, ei mahdotonta, että voimaeläin löytyisi muualtakin kuin omasta ympäristöstä. Globalisaatio tekee sitä. Tämä todistaa shamanisminkin muuttumisesta muun maailman mukana: Mikään ei säily pienpiirteissään samanlaisena aina.

Voihan se olla jokin muukin kissa kuin ilves. Ajattele sanaa "kissa" ja katso, mitä se ensimmäiseksi tuo mieleesi. Se on varmaankin se, joka tuntuu omimmalta. Voimaeläin kun on aina lähellä ihmistä.

Keskustelu on lisännyt myös minun kokemuksiani, sillä tämän myötä olen oppinut, mitä on opettaa shamanismia toiselle ihmiselle melkein peruskäsitteistä lähtien. Olen nauttinut tästä. On totta, että yksi keskustelun edellytys on sen kehittävyys suuntaan tai toiseen. Kehittävä yksinpuhelu on perin harvinainen näky, täytyy myöntää.

1%-yksilö kirjoitti:

Olen hiukka ymmällä. En löydä syytä, mutta melko varma olen tuntemuksestani. Omilla "mittareillani" hahmotettu eläin, on niin kaukana elinympäristöstämme etten ymmärrä, miksi siis delfiini? Nyt jos koskaan, olisin valmis luopumaan periaatteista ja "valmis vastaus" houkuttelee ;)

Myöskään kisuli ei väisty...ilves vain ei tunnu täysin omalta...

Mielenkiintoista henkistä kasvua tämä keskustelu on saannut aikaan, ja se on minun mittareissa "hyvän" (vrt. korkeatasoinen) keskustelun yksi pluspointti. Ja keskusteluun tarvitaan aina kaksi ;)

Lue lisää

Ach, vallan unohdin, jatkakaamme toki keskustelua sähköpostilla, mikäli alkaa tuntua liian henkilökohtaiselta. Sähköpostiliikenteeni ei ole liian tiuhaa yhtä keskustelumppania lisää varten.

Imperator Shamanaes kirjoitti:

Jokaisella on voimaeläin. Tunnistat omasi kyllä. Yksi tehokas tapa on vain ajatella sanaa "eläin" ja katsoa, mikä eläin ensimmäisenä hahmottuu mieleesi. Teet sen monta kertaa, ja mitä ilmeisimmin se eläin, joka eniten ilmestyy, on yksi voimaeläimistäsi. Niitä kun voi olla useitakin.

Muitakin tapoja voimaeläimen löytämiseksi on. Jos näet tarpeelliseksi, kysy vain.

Rituaalit ovat tehokkaita, mutta eivät välttämättömiä. Ne ovat hyviä niin pitkään kuin niihin ei luudu kiinni. Jos pitää tärkeämpänä rituaalin muotoa kuin tuloksia, ei tilanne ole hyvä. Eikä pidä tehdä mitään, mikä on omaa mukavuutta vastaan. Eli jos et pidä jonkinlaisesta rituaalista, voit itse käyttää jotakin, joka toimii kohdallasi. Ja vaihtaa sitä aina välillä, ettet kasva kiinni!

Voimaeläin on hyvä asia tietää, sen avulla oppii ihmeellisiä asioita itsestään. Se on joissakin asioissa jopa keskeinen tekijä.

Eläinten parissa viihtyminen on merkki siitä, että tuntee energian vahvana. Eläimet tuntevat sen todella vahvana, sillä niillä ei ole järkiperäistä ajattelua tiellä. Ja kaikki elävähän viihtyy kaltaistensa seurassa. Eläimille keskustelu on hyvä asia, jatka pois vain. Minäkin harjoitan sitä toisinaan. Keskustellahan voi myös kivien ja kasvien kanssa. Kokeile. Jollet osaa, kysy ohjeita.

Jatkakaamme tätä kehittävää keskustelua.

Lue lisää

"Voimaeläin on hyvä asia tietää, sen avulla oppii ihmeellisiä asioita itsestään."

Tuntuu viisaalta virkkeeltä.

Joitakin vuosia sitten näin vaikuttavan unen. Seinällä silmieni korkeudella oli lähinnä naarasleijonaa muistuttava fajanssinen rintakuva, eläimen pää hiukan minusta poiskatsoen. Siinä silmieni edessä kuva heräsi eloon, sen pää kääntyi hitaasti ja sille kasvoi urosleijonan komea karvakaulus. Hallussani oli kirkas päiväjärkeni, joka ihmetteli, onko tämä nyt se voimaeläimeni. En ole Leijona ja sitäpaitsi olin joskus ajatellut, että voimaeläimeni olisi karhu. Pohdin myös mitä tehdä, kysymyksessähän oli sentään elävä villieläin. Nostin käsivarteni sen kaulalle ja halasin sitä. Heräsin erittäin vaikuttuneena.

Tulkitsin myöhemmin unen animus- ja anima-juttuna, niitten integroitumisena. Voimaeläinasia jäi yhä auki, koska siihen ei tietyssä mielessä ole tullut yksiselitteistä vastausta. Eri syistä näet tietyt eläimet ovat aktivoituneet päiväelämän ajatuksissani.

Apina oli kauan kiinnostava tilannetajunsa (heittäytyy tyhjän päälle ja aina selviää) ja älynsä vuoksi, mutta Intiassa käynnin jälkeen aloin kokea sen epämiellyttäväksi.

Norsu oli ihailuni kohde valtavuutensa, hellyttävyytensä ja nöyryytensä vuoksi. Mutta Intiassa näin norsujen verisiä päitä, kun niitten ajajat käyttävät käyrää piikkiä pään hakkaamiseen. Näky palautuu helposti silmieni eteen ja siitä lähtien kuullut norsujen satunnaiset väkivallanteot ovat saaneet myötätuntoni puolelleen.

Olen vaeltanut Algerian Saharassa ja kuormakamelien nöyryys on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Myös heidän (sic! muokkausvaiheessa huomasin vasta, mitä pronominia olen käyttänyt. Freudilainen lipsahdus kunnioitukseni suuntaan.) satunnaiset kiukun- ja tottelemattomuudenpuuskansa saavat minun jakamattoman myötätuntoni.

Aasi myös on merkityksellinen eläin järkyttävän nöyryytensä vuoksi. Pari päivää sitten viimeksi näin televison matkakertomuksessa yhden aasin kuljettavan naista, paria lasta, muutamia eläimiä, telttapuita ja huopia sekä lukuisia nyssyköitä. Ja näitä aaseja oli pienen karavaanin verran. Itkettävä näky. Kun kuulee luonnossa aasin ulvonnan, siinä kuulee vuosituhansien voimattoman kivun ja tuskan. Menee totaalisesti yli minun sietokykyni.

Palatekseni alun lainaukseen, 'voimaeläimistä', mitä ne sitten lienevätkään, "oppii ihmeellisiä asioita itsestään".

Kiitos keskustelusta.

Kiitos keskustelusta kirjoitti:

"Voimaeläin on hyvä asia tietää, sen avulla oppii ihmeellisiä asioita itsestään."

Tuntuu viisaalta virkkeeltä.

Joitakin vuosia sitten näin vaikuttavan unen. Seinällä silmieni korkeudella oli lähinnä naarasleijonaa muistuttava fajanssinen rintakuva, eläimen pää hiukan minusta poiskatsoen. Siinä silmieni edessä kuva heräsi eloon, sen pää kääntyi hitaasti ja sille kasvoi urosleijonan komea karvakaulus. Hallussani oli kirkas päiväjärkeni, joka ihmetteli, onko tämä nyt se voimaeläimeni. En ole Leijona ja sitäpaitsi olin joskus ajatellut, että voimaeläimeni olisi karhu. Pohdin myös mitä tehdä, kysymyksessähän oli sentään elävä villieläin. Nostin käsivarteni sen kaulalle ja halasin sitä. Heräsin erittäin vaikuttuneena.

Tulkitsin myöhemmin unen animus- ja anima-juttuna, niitten integroitumisena. Voimaeläinasia jäi yhä auki, koska siihen ei tietyssä mielessä ole tullut yksiselitteistä vastausta. Eri syistä näet tietyt eläimet ovat aktivoituneet päiväelämän ajatuksissani.

Apina oli kauan kiinnostava tilannetajunsa (heittäytyy tyhjän päälle ja aina selviää) ja älynsä vuoksi, mutta Intiassa käynnin jälkeen aloin kokea sen epämiellyttäväksi.

Norsu oli ihailuni kohde valtavuutensa, hellyttävyytensä ja nöyryytensä vuoksi. Mutta Intiassa näin norsujen verisiä päitä, kun niitten ajajat käyttävät käyrää piikkiä pään hakkaamiseen. Näky palautuu helposti silmieni eteen ja siitä lähtien kuullut norsujen satunnaiset väkivallanteot ovat saaneet myötätuntoni puolelleen.

Olen vaeltanut Algerian Saharassa ja kuormakamelien nöyryys on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Myös heidän (sic! muokkausvaiheessa huomasin vasta, mitä pronominia olen käyttänyt. Freudilainen lipsahdus kunnioitukseni suuntaan.) satunnaiset kiukun- ja tottelemattomuudenpuuskansa saavat minun jakamattoman myötätuntoni.

Aasi myös on merkityksellinen eläin järkyttävän nöyryytensä vuoksi. Pari päivää sitten viimeksi näin televison matkakertomuksessa yhden aasin kuljettavan naista, paria lasta, muutamia eläimiä, telttapuita ja huopia sekä lukuisia nyssyköitä. Ja näitä aaseja oli pienen karavaanin verran. Itkettävä näky. Kun kuulee luonnossa aasin ulvonnan, siinä kuulee vuosituhansien voimattoman kivun ja tuskan. Menee totaalisesti yli minun sietokykyni.

Palatekseni alun lainaukseen, 'voimaeläimistä', mitä ne sitten lienevätkään, "oppii ihmeellisiä asioita itsestään".

Kiitos keskustelusta.

Lue lisää

Kiitos keskusteluun osallistumisesta, koska keskustelun kohdalla en käyttäisi sanontaa: Mitä useampi kokki sitä....

Mielipiteitä ja kokemuksia, ne on jonkun persoonan omia ja samoin kuin 'matkailu avartaa' niin näiden kahden asian kohdalla olen itse voimakkaasti sitä mieltä, että jos antaa niin myös saa.

Imperator Shamanaes kirjoitti:

Ach, vallan unohdin, jatkakaamme toki keskustelua sähköpostilla, mikäli alkaa tuntua liian henkilökohtaiselta. Sähköpostiliikenteeni ei ole liian tiuhaa yhtä keskustelumppania lisää varten.

Lue lisää

Kovasti yritän pitää kiinni 'arvoistani' ja selvitä eteenpäin yksin. Mutta...kärsimätön tai en oikeassa kohdassa, niin nyt olen...myönnän.

Kuitenkaan en periksi anna mitä tulee painettuun kirjaimeen, 'oppiminen' on kontaktissa, keskustelussa, kohtaamisessa.

Siispä; ystävällinen, mutta ilkikurinen, sinisilmäinen musta lintu. Tuli jotain kertomaan iloisena, mutta ei löytynyt kieltä yhteistä. Nyt ymmällä olen; mitähän tuo oikeen olikaan?

purr kirjoitti:

Kovasti yritän pitää kiinni 'arvoistani' ja selvitä eteenpäin yksin. Mutta...kärsimätön tai en oikeassa kohdassa, niin nyt olen...myönnän.

Kuitenkaan en periksi anna mitä tulee painettuun kirjaimeen, 'oppiminen' on kontaktissa, keskustelussa, kohtaamisessa.

Siispä; ystävällinen, mutta ilkikurinen, sinisilmäinen musta lintu. Tuli jotain kertomaan iloisena, mutta ei löytynyt kieltä yhteistä. Nyt ymmällä olen; mitähän tuo oikeen olikaan?

Lue lisää

Jatkan edelleen samoilla linjoilla kuin aiempienkin suhteen: Määrittele lintu pidemmälle ja katso, onko se mahdollisesti voimaeläimesi. Toisaalta, se saattaa myös olla jonkin sortin viestintuoja, jota ymmärtääksesi sinun pitää saada jotakin aikaiseksi tai saada jotakin selville itsestäsi, jotakin, jota et ole aiemmin tiennyt. Ota selvää.

Tietoa löytää vaikka mistä, jos osaa etsiä ja suomenkielisiä julkaisuja on olemassa. Kirjastoistahan noita löytää rajatieteelliseltä osastolta tai miksi sitä nimittävätkään, toisissa paikoissa se on "parapsykologia ja selittämättömät ilmiöt" ja sen sellaista. Omassakin kaupungissani löytyy kai kolme kirjastonimitystä salatieteille. Näitä shamanismia tavalla tai toisella koskevia kirjoja on julkaistu toinen toistaan typerämmillä nimillä, mutta niiden sisältämä asia on silti asiallista kun sitä osaa soveltaa (useimmat kirjoista käsittelevät shamanismia yhtenä elämänhallinnan muotona)omiin tarkoituksiinsa. Yhdenkään kirjan kirjoittajaa en muista enkä useimpien nimiäkään, mutta nämä kaksi luin ensimmäiseksi ja niistä tuli näin ollen ikään kuin pohja tälle harrastukselleni:

Shamanismin salaisuudet (Kyllä, nimi on pöljä)
Shamaanin tiet (Samaa voi sanoa hänestäkin)

Noita lukemalla asia avartui minulle paremmin. Sitten, onhan toki näitä hieman hajanaisia kansanperinnekokoelmia ja tietysti suomalaista shamanismia parhaiten esittelevä teos: Kalevala. Suurin osa shamaanikirjoista on ulkolaisten kirjoittamia, mutta shamanismi on kuitenkin pääpiirteissään samanlaista kaikkialla maailmassa. Kalevala on syytä kuitenkin lukea ymmärtääkseen parhaiten omaa maataan. Ja sisältää se pari tehokasta loitsuakin.

Shamanismia ja noituutta ei oikein kirjoista opi. Hyvä tapa on lähteä "suoraan toimeen" eli osallistua esimerkiksi shamaaniseuran tapaamisiin. Niihin löydät tietoa täältä:

http://personal.inet.fi/yhdistys/shamaaniseura/shamaframes.html

Shamanismista kertovat kirjat (suomennetut) ovat mielestäni kaikki jotenkin "ulkoa nähdyn" oloisia, antropologisia perusolemukseltaan. Shamanistinen maailmankuva on niissä teoretisoitu puhki ja shamanistiset rituaalit on nähty jonkinlaisina kaavamaisina suoritteina. Kirjoissa pitäytyminen antaa siis vääristyneen kuvan aihepiiristä.

Itse aikoinani löysin hyvinkin todellisemman kuvauksen shamanistisesta maailmankuvasta Carlos Castanedan kirjoista. Aloittamalla kirjasarjan alusta tulee vaivihkaa kuin salamyhkää uitua shamanistiseen tapaan kohdata maailma - samalla moniin tekniikoihin pääsee sisään noin perusperiaatteiltaan.

Castaneda ei tosin puhu parantamisesta. Varsinkin suomalaiseen perinneshamanismiin liittyvistä parannusmetodeista on juttua suomalaisessa kansanrunoudessa. "Kanteletar" nyt etunenässä.

Kirjavinkkeihin ja muutenkin alkuun pääset esimerkiksi täältä:

http://www.yrttitarha.com/tietopankki/kansanperinne/tie.html