Olipa kerran Raumalaissyntyinen, Tohmajärvellä asuva fennomaani, joka asui kaukana kaupungista, syrjäisessä ja hiljaisessa metsätorpassa. Tämä mies sai valmiiksi uuden keksintönsä -autonmoottorin, joka toimii paitsi bensiinillä, myös vaseliinilla.
Fennomaani asensi moottorin vanhaan autoonsa ja lähti ajelemaan kaupunkia kohti, tarkoituksenaan myydä keksintö autotehtaalle. Matka oli pitkä, alkoi hämärtää...
Samaan aikaan oli varsin itsepäinen ja epäsopuisa perhe lopettelemassa illallistaan. Kinaa synnytti epäselvyys siitä, kuka tiskaisi astiat.
- Minä en tiskaa, se on homojen hommaa, karjaisi isä.
- Minä laitoin ruuan, en tiskaa, valitti äiti.
- Mä oon tiskannu joka ilta tällä viikolla, ei oo mun vuoro, kimitti tytär.
Riita jatkui ja jatkui, kukaan ei antanut periksi. Lopulta perhe päätti, että jokainen käy alasti selälleen keittiön lattialle makaamaan. Se, joka ensiksi liikkuisi, nauraisi tai sanoisi jotakin, joutuisi tiskaamaan.
Perhe riisuutui ja asettui makuulle keittiön lattialle...
Fennomaani huomasi hajamielisyyksissään unohtaneensa tankata autonsa. Auto alkoi nykiä ja lopulta pysähtyi tankki tyhjänä tienposkeen. Fennomaani nousi autostaan ja tähyili ympärilleen ja havaitsi valoa muutaman sadan metrin päässä. Toiveikkaana hän lähti hakemaan bensiiniä lainaksi.
Fennomaani saapui talolle ja koputti oveen. Kukaan ei tullut avaamaan. Outoa, talossa paloi kuitenkin kaikki valot. Hän avasi oven ja astui sisälle. Hämmästyksekseen fennomaani näki talonväen makaamassa alastomana keskellä keittiön lattiaa. Hän päätti kuitenkin kysyä apua.
- Anteeksi, olisiko teillä lainata vähän bensaa, kun minun autoni jäi tuohon tielle ? - Minä maksan tietysti, hän sanoi. Kukaan ei vastannut.
Fennomaani kohautti harteitaan ja alkoi itse etsiskellä bensiiniä. Keittiön komeroita tutkiessaan hän ei voinut olla huomaamatta, kuinka hyvännäköinen perheen tytär oli. Koska kukaan talonväestä ei reagoinut häneen mitenkään, päätti fennomaani käyttää tilaisuutta hyväkseen ja naida napautti tytärtä.
Suoritettuaan toimensa ilman häiriötä fennomaani oivalsi, että autotallistahan sitä bensaa pitäisi katsella. Hän meni talliin, mutta etsintä päättyi edelleen tuloksetta.
Palattuaan takaisin keittiöön hän totesi, ettei äidissäkään oikeastaan mitään vikaa ollut. Ja ei kun toimeen. Fennomaani hoiteli samalla perheen äitiäkin.
Vielä olisi tietenkin mahdollista, että vintillä on kanisteri. Fennomaani kipusi ylös, mutta turhaan hän sieltä mitään haeskeli. Bensiiniä ei yksinkertaisesti talossa ollut. Harmistuneena hän jälleen palasi keittiöön. Siinä talonväkeä katsellessaan hän yhtäkkiä muisti moottorinsa erikoisuuden.
- Olisikohan täällä jossain vaseliinia, hän tokaisi ääneen itselleen.
Silloin perheen isä nousi pystyyn ja karjaisi:
- Ei saatana, minä tiskaan !
Fennomaani asensi moottorin vanhaan autoonsa ja lähti ajelemaan kaupunkia kohti, tarkoituksenaan myydä keksintö autotehtaalle. Matka oli pitkä, alkoi hämärtää...
Samaan aikaan oli varsin itsepäinen ja epäsopuisa perhe lopettelemassa illallistaan. Kinaa synnytti epäselvyys siitä, kuka tiskaisi astiat.
- Minä en tiskaa, se on homojen hommaa, karjaisi isä.
- Minä laitoin ruuan, en tiskaa, valitti äiti.
- Mä oon tiskannu joka ilta tällä viikolla, ei oo mun vuoro, kimitti tytär.
Riita jatkui ja jatkui, kukaan ei antanut periksi. Lopulta perhe päätti, että jokainen käy alasti selälleen keittiön lattialle makaamaan. Se, joka ensiksi liikkuisi, nauraisi tai sanoisi jotakin, joutuisi tiskaamaan.
Perhe riisuutui ja asettui makuulle keittiön lattialle...
Fennomaani huomasi hajamielisyyksissään unohtaneensa tankata autonsa. Auto alkoi nykiä ja lopulta pysähtyi tankki tyhjänä tienposkeen. Fennomaani nousi autostaan ja tähyili ympärilleen ja havaitsi valoa muutaman sadan metrin päässä. Toiveikkaana hän lähti hakemaan bensiiniä lainaksi.
Fennomaani saapui talolle ja koputti oveen. Kukaan ei tullut avaamaan. Outoa, talossa paloi kuitenkin kaikki valot. Hän avasi oven ja astui sisälle. Hämmästyksekseen fennomaani näki talonväen makaamassa alastomana keskellä keittiön lattiaa. Hän päätti kuitenkin kysyä apua.
- Anteeksi, olisiko teillä lainata vähän bensaa, kun minun autoni jäi tuohon tielle ? - Minä maksan tietysti, hän sanoi. Kukaan ei vastannut.
Fennomaani kohautti harteitaan ja alkoi itse etsiskellä bensiiniä. Keittiön komeroita tutkiessaan hän ei voinut olla huomaamatta, kuinka hyvännäköinen perheen tytär oli. Koska kukaan talonväestä ei reagoinut häneen mitenkään, päätti fennomaani käyttää tilaisuutta hyväkseen ja naida napautti tytärtä.
Suoritettuaan toimensa ilman häiriötä fennomaani oivalsi, että autotallistahan sitä bensaa pitäisi katsella. Hän meni talliin, mutta etsintä päättyi edelleen tuloksetta.
Palattuaan takaisin keittiöön hän totesi, ettei äidissäkään oikeastaan mitään vikaa ollut. Ja ei kun toimeen. Fennomaani hoiteli samalla perheen äitiäkin.
Vielä olisi tietenkin mahdollista, että vintillä on kanisteri. Fennomaani kipusi ylös, mutta turhaan hän sieltä mitään haeskeli. Bensiiniä ei yksinkertaisesti talossa ollut. Harmistuneena hän jälleen palasi keittiöön. Siinä talonväkeä katsellessaan hän yhtäkkiä muisti moottorinsa erikoisuuden.
- Olisikohan täällä jossain vaseliinia, hän tokaisi ääneen itselleen.
Silloin perheen isä nousi pystyyn ja karjaisi:
- Ei saatana, minä tiskaan !
Vastaukset 2
Vanhimmat
olet tuonut saman viestisi?
Jopa on tyhmä fennomaani. Pakkoruotsi pois.