Missä menee meidän oman vastuullisuutemme raja, kun puhutaan pelastuksesta. Toiset ovat sitä mieltä, että mitään omaa vastuuta ei ole olemassakaan ja toiset sitä mieltä, että omaa vastuuta on liiankin kanssa.
Tämä on mielenkiintoinen kysymys ja tätä kysymystä on pohdittu kaikkina aikoina. Monesti emme näe asian ytimeen, kun ihmettelemme eri kirkkokuntien erimielisyyksiä ja opillisia eroja. Saatamme jäädä pohtimaan näitä eroavaisuuksia hyvin pinnallisesti, emmekä ymmärrä, että taustalla vaikuttaa jokin suurempi ja perustavaa laatua ole opillinen näkemys, joka sittemmin vaikuttaa kaikkeen muuhunkin opetukseen. On selvää, että perustavaa laatua olevat näkemyserot tuovat tullessaan varsin suuria ongelmia ja eroavaisuuksia kaikessa Raamatun tulkinnassa. esim. Näkemys, että Jumala on ankara, johtaa kovaan ja armottomaan opetukseen, kun taas liikaa armoa korostava näkemys vie opetuksesta kaiken suolan pois.
Aikoinaan kirkkoisät loivat omia teologioitaan pelastusopista ja aina ei kaikki mennyt ihan niin kuin pitäisi. Syntyi harhaoppeja ja erilaisia suuntauksia / painotuksia, joiden pohjalle perustettiin sitten kirkkoja. Katolilainen kirkko oli oma juttunsa, mutta sitten tuli myös protestanttikirkot ja sen kaksi pääsuuntausta. Myöhemmin protestantit sitten jakautuivat noin kymmeneen eri suuntaukseen. Tämä johtui siitä, että oli erilaisia painotuksia pelastusopissa, sekä Jumalan palvelusmenoissa.
Kun nyt ryhdyt lukemaan tätä viesti sarjaa, niin toivon, että luet kaikki viestit, ennen kuin ryhdyt kommentoimaan, koska kirjoitus toimii vain kokonaisuutena. Kiitos.
Tämä on mielenkiintoinen kysymys ja tätä kysymystä on pohdittu kaikkina aikoina. Monesti emme näe asian ytimeen, kun ihmettelemme eri kirkkokuntien erimielisyyksiä ja opillisia eroja. Saatamme jäädä pohtimaan näitä eroavaisuuksia hyvin pinnallisesti, emmekä ymmärrä, että taustalla vaikuttaa jokin suurempi ja perustavaa laatua ole opillinen näkemys, joka sittemmin vaikuttaa kaikkeen muuhunkin opetukseen. On selvää, että perustavaa laatua olevat näkemyserot tuovat tullessaan varsin suuria ongelmia ja eroavaisuuksia kaikessa Raamatun tulkinnassa. esim. Näkemys, että Jumala on ankara, johtaa kovaan ja armottomaan opetukseen, kun taas liikaa armoa korostava näkemys vie opetuksesta kaiken suolan pois.
Aikoinaan kirkkoisät loivat omia teologioitaan pelastusopista ja aina ei kaikki mennyt ihan niin kuin pitäisi. Syntyi harhaoppeja ja erilaisia suuntauksia / painotuksia, joiden pohjalle perustettiin sitten kirkkoja. Katolilainen kirkko oli oma juttunsa, mutta sitten tuli myös protestanttikirkot ja sen kaksi pääsuuntausta. Myöhemmin protestantit sitten jakautuivat noin kymmeneen eri suuntaukseen. Tämä johtui siitä, että oli erilaisia painotuksia pelastusopissa, sekä Jumalan palvelusmenoissa.
Kun nyt ryhdyt lukemaan tätä viesti sarjaa, niin toivon, että luet kaikki viestit, ennen kuin ryhdyt kommentoimaan, koska kirjoitus toimii vain kokonaisuutena. Kiitos.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Mistä kaikki sai alkunsa. Kirkkoisä Augustinos oli aikansa vahvimpia vaikuttajia, ellei vahvin. Hän on kirjoittanut mm. kirjoja niin paljon, että joku on sanonut, ettei kukaan pysty lukemaan niitä eläessään. Augustinos rukoili ja tutki Raamattua paljon. Piti pitkiä jopa 3 tunnin puheita ja ihmiset nauttivat kuunnella häntä. Hän oli hyvin älykäs ja haastoi myös väittelyyn usein aikansa teologeja ja harhaopettajia. Manikealaisuus kärsi pahan takaiskun ja tappion Augustinoksen aikana, kun Augustinos voitti julkisessa väittelyssä tuon opin edustajan. Oppi käytännössä lakkasi olemasta, vaikka on varmaan aikojen saatossa tullut esiin toisella nimellä. Mielenkiintoisin väittely käytiin kuitenkin kirkkoisä Pelagiuksen kanssa ja tämä historiallinen väittely vaikutti suuresti siihen millaiseksi pelastusoppi muotoutui ja millainen se on myös tänä päivänä. Augustinos kuitenkin otti tässä kohtaa yhden pienen, mutta ratkaisen harha askeleen, vaikka olikin enemmän oikeassa, kuin Pelagius.
Pelagiuksen näkemys oli se, että meillä ei ole perisyntiä. Hän oli siinä kyllä osin oikeassa, mutta vei oppinsa liian pitkälle. Hän ajatteli, että jokaisella on mahdollisuus noudattaa Jumalan Sanaa ja hänen mottonsa olikin, että käsky = se voidaan toteuttaa. Koska Raamatussa on meille ohjeita, niin se tarkoittaa, että me kyllä pystymme niitä noudattamaan. Näin hän ajatteli, mutta unohti, että Aadamin lankeemuksen seurauksena ihminen tuli heikoksi ja tässä suhteessa meissä on tämä perisynti. Me emme peri isiemme syntejä, mutta olemme perineet heikkouden, joka johtuu Aadamin syntiinlankeemuksesta. Tämä on oikea tapa puhua perisynnistä ja tätä Pelagius ei tunnustanut. Pelagius ajatteli, että armo kulkee ns. jäljessä, kun ihminen ensin itse on tehnyt oikeat valinnat ja ratkaisut elämässään. Tähän asiaan Augustinos aivan oikeutetusti puuttui ja syntyi väittely. En tiedä mistä syystä Augustinos veti oman teologiansa hiukan pitkäksi. Johtuiko se siitä, että hän joutui niin kovasti vetämään vastakkaiseen suuntaan Pelagiuksen kanssa, ja vaikuttiko taustalla hänen manikealainen menneisyytensä, kuitenkin tässä tuli yksi harha askel. Augustinos väitti, että armo kulkee edellä ja tällä hän tarkoitti, ettemme ole itse kykeneviä tekemään päätöksiä. Hänen oppinsa oli, että meissä itsessämme ei asu mitään hyvää, joten emme pysty päättämään, uskomaan, tai valitsemaan, mitään hyvää. Kaiken tämän täytyy olla Jumalan vaikuttamaa. Kuitenkaan Augustinos ei ajatellut, että meidän tahtomme olisi sidottu, vaikka hän käytännössä melkein niin opettikin. Luther ihaili Augustinosta ja hänestä tuli Augustinolainen munkki. Myöhemmin Luther kuitenkin huomasi Augustinoksen opin ristiriitaisuuden ja sanoi, että hän oli ristiriidassa oman oppinsa kanssa. Olen Lutherin kanssa samaa mieltä. Augustinos todellakin oli ajanut oppinsa hiukan ristiriitaiseen tilanteeseen, kun väitti, ettemme voi itse tehdä mitään päätöksiä, tai valintoja, suhteessa pelastukseemme, muttei kuitenkaan suostunut myöntämään, että meidän tahtomme olisi sidottu. Tähän Augustinoksen harha askeleeseen sitten Luther perusti oppinsa ja hänen apologinsa, joka on muistaakseni v.1952 käännetty suomeksi oli nimeltään "sidottu tahto".
Luther kielsi jyrkästi, että me millään tavalla voisimme itse vaikuttaa pelastukseemme, tai vaellukseemme. Oli mitä suurinta syntiä väittää, että voisimme edes millään tavalla vaikuttaa omaan pelastukseemme, uskomalla, valitsemalla, tai pyrkimällä. Mehän emme voi edes tahtoa mitään hyvää Lutherin mielestä. Tämän teologian pohjalla kirkkomme makaa tänäkin päivänä ja siitä johtuu se, että luterilaiset usein arvostelevat vapaiden suuntien uskoon tulo kertomuksia, kehottavaa opetusta, parannuksen tekemistä tai karismaattisuutta. Heidän mielestään se on farisealaista ja epäraamatullista, koska kaikki on vain ja ainoastaan Jumalan tekoa eikä meillä ole mitään omaa osuutta koko pelastukseen. Tältä pohjalta ajateltuna lapsikastekin on hyvin oikeaoppinen teko, koska lapsi ei vielä voi mitään itse päättää ja valita, eikä myöskään uskoa, joten koko toimitus on pelkkä Jumalan teko lapsen elämässä, ilman mitään omaa osuutta.
Calvin perusti myös Augustinoksen teologiaan, mutta veti vielä hiukan pidemmälle ja kehitti ns. kaksinkertaisen predestionaatio opin, jonka mukaan Jumala on ennalta päättänyt ketkä pelastuvat ja ketkä joutuvat kadotukseen, eikä meillä itsellämme ole siihen nokan koputtamista. Tähän oppiin ei kuitenkaan Luther yhtynyt. Hän ei halunnut viedä oppiaan ihan niin pitkälle, vaikka opettikin, ettemme voi pelastukseen itse vaikuttaa mitenkään, vaan kaikki on Jumalan työtä. Tarkemmin ajateltuna Lutherkin oli hiukan ristiriitainen opissaan. Hän ei kieltänyt kadotuksen olemassa oloa ja sitä, että toiset sinne joutuvat, mutta kuitenkin sanoi, ettemme voi itse mitään tehdä, vaan Jumala tekee / päättää. Tästähän seuraa automaattisesti Calvinin oppi, mutta sen Luther kuitenkin kielsi.
Mikä on totuus?
1. Pelagius sanoi, että voimme tehdä päätökset omassa voimassamme ilman Jumalan apua.
2. Augustinos opetti, että emme voi tehdä mitään, mutta tahtomme ei kuitenkaan ole sidottu.
3. Calvin opetti, että Jumala on ratkaissut pelastuksen sinun puolestasi ja et voi asiaa muuttaa.
4. Luther sanoi, että me emme voi edes tahtoa mitään hyvää ja meidän tahtomme on sidottu.
No minkä valitset? Näitä kaikkia opin suuntia ja eri vivahteita niistä on olemassa tänä päivänä ja eri kirkkokunnat seisovat vahvasti juuri näiden teologioidensa varassa.
Jos olisi pakko valita noista jokin, niin valitsisin Augustinoksen opin, mutta en ole kuitenkaan samaa mieltä hänen kanssaan. Raamatusta voimme huomata varsin selkeästi, että meillä on myös omaa vastuuta pelastuksen suhteen, emmekä voi tätä vastuuta jättää Jumalalle. Hän on kuollut meidän puolestamme ja kärsinyt rangaistuksen meidän puolestamme, mutta meidän omalle vastuullemme jää se otammeko me vastaan tuon lahjan, jota kaikille tarjotaan.
1. Jumala tarjosi pelastusta kaikille ihmisille.
2. Pelastus on mahdollinen Kristuksen uhrin kautta.
3. Meidän pelastuksemme riippuu.
a. Kristuksen uhrin vastaanottamisesta
b. Jatkuvasta Kristuksen seuraamisesta uskossa.
Israelin kansa uskoi valintansa olevan niin vahvan, että se vapauttaisi heidät kaikesta vastuusta. Hesekiel kuitenkin opetti, että vaikka Jumala valitsikin Israelin kansan, ihmiset olivat yksilöinä velvollisia elämään kuuliaisina Jumalalle. Hesekiel 18 : 4 Kaikki ihmiset, niin isät kuin pojat, ovat minun vallassani, minun määrättävissäni, ja kuolema on vain sen osana, joka on syntiä tehnyt. Nämä Israelin valintaa koskevat sanat opettavat meille jotain Jumalan tahdosta. Ne paljastavat Hänen pyhän luonteensa ja näkemyksensä synnistä. Jumala ei koskaan ennalta määrää ihmisten tulevaisuutta, eikä valintaa voi erottaa erilleen ihmisten vastuullisista ratkaisuista. Vaikka Israel oli luvattu maa ja juutalaiset olivat Jumalan omaisuus kansa he joutuivat vastuuseen Jumalan edessä siitä minkälaisia valintoja ja päätöksiä he tekivät yksilöinä. Israel oli siis valittu, jos joku, mutta kuitenkaan Jumala ei säästänyt sitä. Entäs me sitten, mekin olemme valittuja, koska pelastus on tullut mahdolliseksi Kristuksessa myös meille. Raamatussa sanotaan… Jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän säästä sinuakaan. Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, JOS pysyt kiinni hänen hyvyydessään; MUUTEN sinutkin leikataan pois.
Huomaamme, että meillä on selkeästi omaa vastuuta. Evankeliumi antaa ihmiselle tilaisuuden omaan vapaaehtoiseen valintaan uskon ja epäuskon - pelastuksen ja kadotuksen - välillä. Raamattu tukee tätä väitettä selkeästi....
- "Joka USKOO ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen." (Mark. 16:16),
- "Jos joku TAHTOO minun perässäni KULKEA, hän KIELTÄKÖÖN itsensä ja OTTAKOON ristinsä ja SEURATKOON minua." (Matt. 16:24).
- "Niin Jeesus sanoi niille kahdelletoista: 'TAHDOTTEKO tekin mennä pois? ... (Joh. 6:67).
- "Jos joku TAHTOO TEHDÄ hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." (Joh. 7:17).
- "Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: 'Jos joku janoaa, niin TULKOON minun tyköni ja juokoon ...(Joh. 7-.37).
- "TEHKÄÄ siis parannus ja KÄÄNTYKÄÄ, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois’. (Ap.t. 3:19).
- "Tänä päivänä, jos te KUULETTE hänen äänensä, ÄLKÄÄ PAADUTTAKO sydämiänne..". (Hebr. 3:7,8; 15; 4:7).
Me siis voimme kuulla, tai olla kuulematta, uskoa, tai torjua. Me voimme tahtoa, kieltää, ottaa, kääntyä, paaduttaa, tehdä, tai tulla Jeesuksen luo ja yhtälailla olla tulematta. Huomaatko kuinka monta teonsanaa noissa esimerkeissä on? Meillä on vastuuta!! Tämä on ihan selkeää tekstiä.
Jopa uskossaan epäonnistuneita ja luopuneita kehotetaan loppuun asti palaamaan Herran luokse.
- "Palatkaa takaisin te luopuneet lapset, sanoo Herra, sillä minä olen ottanut teidät omikseni" . (Jer.3:14).
- "Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne." (Jer. 3:22).
Voimme "vetäytyä pois omaksi kadotukseksemme" tai "uskoa sielumme pelastukseksi?' (Hebr. 10:39).
- ’... minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte." (5. Moos. 30:19).
Näin me huomaamme yhä selvemmin, että meidän pelastuksemme riippuu siitä olemmeko me kääntyneet elämässämme Jumalan puoleen parannusta tehden ja olemmeko me suostuneet kuulemaan Jumalan Sanan ja otimmeko me sen uskon avulla vastaan omakohtaisesti. Kaikki tämä on meidän omalla vastuullamme.
Tässä siis Raamatulla perustellen vastaus Augustinoksen, Calvinin ja Lutherin väittämään siitä, ettei meillä olisi mitään omaa osuutta pelastuksemme suhteen. Huomaat, että kyllä vaan on. Väite siitä, ettemme voi mitenkään vaikuttaa omaan pelastukseemme, vie pohjan pois koko pelastusopilta.
Entäs sitten Pelagiuksen väite siitä, että olemme ns. omillamme ja Jumalan armo kulkee perässä.
Raamattu ei tunne tätäkään teologiaa, vaan opettaa selväsi kuinka Jumalan Henki tulee meidän avuksemme kaikessa. Emme missään tapauksessa pysty pelkästään omalla voimallamme pelastumaan, vaan jo pelkkä sana pelastus pitää sisällään ajatuksen, että olemme hädässä ja tarvitsemme pelastajaa. Emme siis selviä ilman ulkopuolista apua. Pelastetut ovat tietoisesti valinneet Kristuksen seuraamisen, mutta taivaassa me tulemme kerran kiittämään pelastuksesta yksin Jumalaa, jonka kanssa me saimme kulkea joka päivä ja jota ilman me emme olisi selvinneet.
Raamattu puhuu meille siitä, kuinka meidän tulisi Hengen avulla kuolettaa vanha luontomme ja siitä, kuinka Henki luo meissä uutta elämää. Meitä ei siis jätetty yksin taistelemaan ja tekemään valintoja, vaan saimme rinnallemme puolustajan, joka auttaa meitä kaikessa. Jeesus sanoi, että minä lähetän toisen puolustajan. Hän käytti sanoo allos, joka tarkoittaa toisen samanlaisen. Sellainen, kuin Jeesus on, sellainen on myös Pyhä Henki. Hän Jumalan kolmas persoona asuu sinussa ja nostaa, vahvistaa, rohkaisee sinua kaikkina päivinä. Jeesus sanoi, että murtunutta Hän ei muserra ja savuavaa lampun sydäntä Hän ei sammuta. Hän itse istuu Isän oikealla puolella ja rukoilee sinun puolestasi. Hän tasoittaa sinun tiesi, eikä Hänen sallimattaan mitään tapahdu sinun elämässäsi. Kiusauksetkaan eivät tule sinulle ylivoimaisina, vaan Hän on jo etukäteen valmistanut sinulle niistä ulospääsyn. Hän vetää meitä puoleensa ja pitää meistä kiinni loppuun saakka, eikä kukaan voi ryöstää meitä Hänen kädestään. Jos lankeamme on Hän aina valmis armahtamaan ja kutsuu meitä yhä uudestaan takaisin luokseen. Hän etsii langenneita ja tukee heikkoja.
Mutta te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teihin… se eli ja rakentui Herran pelossa, ja Pyhä Henki vahvisti sitä, niin että se yhäti kasvoi…Ja kun aloin puhua, laskeutui Pyhä Henki heihin niin kuin alussa meihin…teidän ruumiinne tosin on kuollut synnin vuoksi, mutta Henki luo elämää…Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia…Myös Henki auttaa meitä, jotka olemme heikkoja…Henki puhuu Jumalan tahdon mukaisesti pyhien puolesta….rauhaa ja iloa, jotka Pyhä Henki antaa…hän on myös tehnyt meidät kykeneviksi palvelemaan uutta liittoa, jota ei hallitse kirjain vaan Henki…, muutumme saman kirkkauden kaltaisiksi, kirkkaudesta kirkkauteen. Tämän saa aikaan Herra, joka on Henki.
Miten kukaan voi sanoa ja opettaa, että armo kulkisi jäljessä ja meidän heikkojen ja vajavaisten täytyisi pelkästään omassa voimassamme tehdä ratkaisut ja valinnat, seisoa lujina ja olla vahvoja. Näin se ei ole.
14 Koska meillä siis on suuri ylipappi, joka on kulkenut läpi taivaiden, Jeesus, Jumalan Poika, pysykäämme tässä tunnustuksessa. 15 Meidän ylipappimmehan jos kukaan kykenee ymmärtämään vajavuuksiamme, sillä häntä on koeteltu kaikessa samalla tavoin kuin meitäkin koetellaan; hän vain ei langennut syntiin 16 Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armoa ja laupeutta, löytäisimme avun silloin kun sitä tarvitsemme.
Olemme nyt huomanneet, että Augustinoksen ja Lutherin oppi siitä, että armo kulkee edellä, emmekä me voi vaikuttaa pelastukseemme millään tavalla ei Raamatun valossa pidä paikkaansa. Me voimme tehdä itsenäisiä päätöksiä, eikä meidän tahtomme ole sidottu, niin kuin Luther väitti.
Myöskään Pelagiuksen opetus armon jäljessä tulemisesta ei näytä toimivan, vaan meidän on tunnustettava, että olemme heikkoja ja vajavaisia. Emme kykene itse tekemään ratkaisuja Jumalan puoleen, vaan tarvitsemme Jumalan apua ja voimaa niissä.
Mitä tästä voidaan sitten päätellä? Voimme päätellä sen, että meidän pelastuksemme riippuu siitä, että Jumalan Henki vetää ja auttaa meitä tekemään oikeat valinnat ja ratkaisut, mutta Jumalan Henki ei kuitenkaan toimi yksin, vaan tarvitaan myös meidän omaa tahtoamme, suostumistamme ja ojentautumistamme. Ihminen siis pelastuu ja myös pysyy kiinni pelastuksessa, kun suostuu yhteystyöhön Jumalan kanssa. Jumalan kutsu ei ole meille vastustamaton ja pakonomainen, vaan me pystymme sen torjumaan. Jumala ei vaikuta meissä pyhitystä niin, ettei meille enää tulisi synti mieleen lainkaan, vaan Hän auttaa meitä. Hän kutsuu sinua, auttaa sinua, johdattaa ja puhuu sinulle Sanassaan, mutta sinä teet päätökset, valinnat ja ratkaisut.
Mitä sitten pitää sisällään tämä pelastus? Siitä en ryhdy enää tähän mitään kirjoittamaan, koska jaikal on kirjoittanut siitä hyvin ja kattavasti. Pyydän nyt sinua lukemaan sen mitä jaikal on kirjoittanut vanhurskaudesta, niin saat koko paketin kerralla. Minä en kirjoittanut vanhurskaudesta, vaan siinä pysymisestä. Huomaa, että me olemme, joko vanhurskaista, tai sitten me olemme matkalla kadotukseen. Kyse on siitä pysytkö sinä kiinni tässä pelastuksessa, joka sisältää vanhurskauden. Me emme pelastu automaattisesti, vaan meidän tulee kilvoitella. Me suostumme pelastukseen ja antaudumme pyhitys prosessiin, jokainen kohdallamme. Tällä tavalla me riipumme kiinni pelastuksessa, joka sisältää lahjavanhurskauden. Jumala ei odota sinulta liikaa, eikä vaadi sitä mihin et pysty, vaan saat luottaa ja nojata Jeesuksen sovitustyöhön. Hän ei katso sinun virheitäsi, eikä muista sinun syntejäsi. Hän näkee sinun taisteluun antautumisesi, ei virheitäsi. Saat kaikessa heikkoudessasi omistaa lahjavanhurskauden, jossa sinut luetaan syyttömäsi ja vapautetaan rangaistuksesta. Olet pyhä, puhdas ja täydellinen Jeesuksen täytetyn työn nojalla. Pysy siinä, äläkä luovuta.
18 Tämän käskyn jätän täytettäväksesi, poikani Timoteus, niiden profeetallisten sanojen mukaisesti, jotka sinulle kerran on lausuttu. Niitä muistaen taistele jalo taistelu 19 ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan.
loivat omia teologioitaan kuten sanoit, sen jälkeen teologioita ovat luoneet monet muut saarnamiehet nykypäivään asti.
On valtava kasa teologioita kerääntynyt kahden tuhannen vuoden ajalta ja pelkästään suomalaisten tekeminäkin jo ehkä tuhansia kirjoja.
Sinä olet kirjoittanut nyt omia teologioitasi saman jotakuinkin saman verran kuin on Lutherin katekismuksessa.
Ja vielä palstalle joka on tarkoitettu keskusteluun.
Luulisi, että niin sulla kuin muillakin kristityillä kuuluisi olla Raamattu teologian oppikirjana, eikä joku itse kyhäämä tai joku, muista miljoonasta teologian kirjasta.
En minä tarvitse kirkkoisien oppeja pelastukseen, tai Raamatun tulkintaan. Olen tutustunut niihin siksi, että ymmärtäsimme mihin pohjautuu eri näkemykset pelastuopista. Historia voi tässä mielessä opettaa meille jotain. Palsta on tarkoitettu keskusteluun ja nyt se keskustelu on avattu tämänkin avauksen osalta.
Vaan sanoin sinun kirjoittaneen oman teologian.
Minkä takia sulle ei Raamatun tulkinta käy?
Kirjoitat oman tulkinnan kuten kai miljoona ihmistä sinua ennen?
oma teologiani, vaan sitä edustavat sadat miljoonat eri protestanttiset suuntaukset, pois lukien luterilaiset, joista kuitenkin osa on myös tätä mieltä. Olin tässä hiljakkoin opettamassa eräässä tilaisuudessa ja tiesin etukäteen, että se on yhteiskristillinen. Puhuin uudestisyntymisestä ja vanhurskauttamisesta ja opetin sen niin kuin tuossa kerron, mutta toki suppeammin, koska aikaa oli vain 45 minsaa. Oli mukavaa huomata, että joukossa olevat lutererilaiset nyökyttelivät puheen aikana hyväksyvästi.
kaiken ihmisten tekemät selitykset ja käsitykset, olipa ne kenen kirkkoisän tekemiä hyvänsä. Syy on yksinkertaisesti se, että Jeesus julisti pelastuksen evankeliumin, ja jokainen joka siihen uskoo, ei joudu kadotukseen. Meni pitkän aikaa ennenkuin tajusin, että mikäli panen toivoni ihmisten järkeilemiin käsityksiin, silloin uskon ennemmin ihmistä kuin Jumalan sanaa.
Psalmi50.15 aivan ansiokkaasti selittää käsityksiään ja uskonsa perusteita, ja sehän on sinällään uskonsa tunnustamista. Jumala on antanut meille VAIN YHDEN totuuden, evankeliumin, johon uskomalla on myös YKSI usko. Sen yhden ainoa uskon perusteella Jumala vanhurskauttaa ihmisen, sitä eivät tee muut kuin Jumala, ei seurakunnat ei kirkot eikä uskonnolliset yhdyskunnat.
Mielestäni totuuteen uskominen on niin yksinkertainen asia, ettei sitä pidä mutkistaa tuomalla opetukseen muita Raamatun ulkopuolisia käsityksiä tai oppeja. Ne vääristävät totuuden, ja uskomalla sellaisiin, ihminen kadottaa myös toivon pelastuksesta. Jeesuksen seuraaja ei usko mihinkään muuhun kuin opettajaansa, sanottiinpa kirkossa tai kokouksessa mitä hyvänsä muuta.
kirkolliskokousten oppeja, koska en ole niitä koskaan edes vastaanottanutkaan. Halusin vain tuoda esiin sen teologian, jonka varassa meidän kansankirkkome on ja sen mitä muita suuntauksia pelatusopista on syntynyt. Nämä suuntaukset vaikuttavat vielä tänäkin päivänä. Tälläkin palstalla on esiintynyt monia kirjoitusia, jotka ovat opillisesti samankaltaisia, kuin kirkkoisien pohinnat, vaikka kirjoittajat eivät tiedä niistä opeista yhtään mitään. Kirkkoisät muodostivat aikoinaan omia uskontunnustuksiaan ja kirjoittivat opetusmateriaalia siitä miten he uskovat. Voit opettaa Raamatun ilmoituksen vastaisia oppeja, eikä kukaan oikein voi sanoa, että missä kohdin se meni pieleen. Opettaja voi itsekkin havahtua huomaamaan oman oppinsa vinoutuman, jos otetaan esiin historista esimerkki tapaus, jossa joku on opettanut samoin. Näin opettaja saa aivan kuin mallin, johon voi verrata itseään ja miettiä sitten uudemman kerran, onko hän sittenkään oikeassa oppinsa kanssa ja hyväksyykö hän sen opin. Historista voimme tarkastella myös näiden oppien hedelmiä ja sitä millä tavalla ne on pidetty pystyssä. Ne ovat hyvin mielenkiintoisia asioita. Jos jonkin opin juuri(synty) on huono, niin miten sitten sen opin hedelmä voisi olla hyvä. En kirjoittanut avauksessani tarkemmin näiden oppien historista, vaikka olekin niihin perehtynyt, mutta voin sanoa, että esim. Calvinin predestionaatio oppi on saanut alkunsa aika ikävällä tavalla ja sitä on pidetty pystyssä väkivalloin ja pakottamalla. Jumalan Henki ei koskaan pakota, eikä näin ollen ole synnyttänyt tätä oppia.
En minä tarvitse kirkkoisien oppeja siksi, että ammentaisin niistä tietoa ruokkiakseni omaa uskoani. Minulla on Raamattu, joka riittää vallan mainiosti, ja Pyhä Henki opettajana. Mutta ei historiaa tarvitse myöskään pelätä. Ei se ole mikään tabu, johon ei saisi palata ja jota tulisi kaikin tavoin välttää. Päinvastoin, juuri historian avulla me voimme päästä selvyyteen siitä, että miksi joku ajattelee jossain asiassa eritavalla, eli mistä se juontaa. Uskon, että esim. monet luterilaiset olisivat valmiita tarkistamaan kantaansa suhteessa kirkon opetukseen, jos he perehtyisivät siihen miten oppi on syntynyt ja mihin se perustuu. Pelkkä Lutherin kirjoitusten lukeminen antaa jo aika kattavan kuvan siitä mikä oppi pohjimmiltaan on.
Lopuksi kysyn sinulta, että onko sinun mielestäsi se pelastusoppi jota minä nyt julistan jotenkin väärä?
Miksi ja miltä osin? En tiedä kuinka hyvin jaksoit perehtyä kirjoitukseeni, mutta lyhyesti kiteytettynä se on tässä.
Pelastukseen tarvitaan sekä ihmisen, että Jumalan osuus, koska Jumala ei pakota ketään uskoon, eikä ole tehnyt tätä ratkaisua sinun puolestasi. Myöskään pelastuksessa pysyminen ei ole automaatio, vaan sekin tarvitsee meidän omaa ojentautumistamme ja suostumistamme. Meillä siis on mahdollisuus vielä senkin jälkeen, kun olemme uskoon tulleet, joutua kadotukseen, jos luovumme, tai emme suostu antautumaan pyhitykseen. Sanonta, kerran pelastettu, on aina pelastettu ei näin ollen pidä paikkaansa. Me otamme pelastuksen vastaan ja samalla myös hyväksymme ne ehdot, joita pelastuksessa pysyminen edellyttää (parannus, pyhitys). Kun näin toimimme, niin meillä on Jumalalta lahjaksi saatu vanhurskaus, johon me saamme luottaa, eikä meillä ole siihen mitään lisättävää. Tämä on Raamatussa tietynlainen paradoksi. Joudut kilvoittelemaan ja pyrkimään pyhitykseen, mutta ne eivät kuitenkaan lisää mitään sinun lahjaksi saatuun vanhurskauteesi. Olet siis samaan aikaan, sekä vajaa itsessäsi, että täydellinen Kristuksessa. Kilvoitustasi tarvitaan vain siihen, että pysyt kiinni tässä pelastuksessa, koska Jeesuksen uhri (lue lahja vanhurskaus), ei kata tahallista, jatkuvaa synnin tekoa, josta ei tehdä paranusta ja jota ei kaduta.
Jumala myös auttaa meitä heikkoja monella tavalla ja meidän ei tarvitse yksin pyrkiä ja yrittää, vaan saamme Jumalalta voimaa tähän joka päiväiseen kilvoitukseen, eikä Jumala salli kiusausten tulla meille ylivoimaisiksi. Hän on jo etukäteen valmistanut niistä ulos pääsyn. Jumalan apu ei ole kuitenkaan niin suuri, ettei meidän tarvitsisi lainkaan itse pyrkiä, vaan koko pelastus on alusta loppuun yhteistyötä Jumalan kanssa, kunhan vain muistamme, ettemme lisää omia töitämme lahja vanhurskauteen.
tarkoittaa, että on suvaitsevainen eikä sitä että olisi samaa mieltä.
Tuo suvaitsevaisuus monilta puuttuu ja sitten kun huomaa jonkun toisen olevan suvaitsevainen, niin käsittää väärin, siten että luulee olevan samaa mieltä.
Oma teologiahan sulla on eikä Raamatusta.
Edellä kerroin Raamatuntulkinnasta ja tarkoitin että Raamattu on itse se ainut tulkinta tapahtumista, tosin Raamattujakin on monia.
Se, että ihmiset tekevät omia tulkintojaan, johtuu pelkästään siitä, että Raamattu on ristiriitainen ja epäselvä.
Siitä huolimatta kaikki muut tulkinnat kuin itse Raamattu ovat jostain muualta kuin Raamatusta.
KIRJOITUKSESTASI!
sinänsä se ja sama, nyökytteleekö joku tai ei, mutta pidin oetustani haasteellisena, koska tunnen luterilaisen teologian ja opetin uudestisyntymisestä, jossa meillä vapailla suunnilla on hiukan eri käsitys kuin luterilaisilla. Tiedän kyllä itse miten opetukseni otettiin vastaan ja minkälaista palautetta siitä olen saanut, joten sinun ei tarvitse toimia tulkkina sen suhteen.
Jos olet sitä mieltä, että minulla on oma teologia, niin sinulla täytyy olla perusteita sille. Muussa tapauksessa sinun mielipiteelläsi ei ole mitään arvoa.
Raamatu on kirja, josta tehdään tulkintoja. Se jotuu siitä, että sitä ovat kirjoittaneet kymenet toisistaan riippumattomat kirjoittajat. On suorastaan hämmästyttävää, kuin samalla tavalla he ovat asiat nähneet ja toisaalta pitäisin täysin epäuskottavana koko kirjaa, jos kirjoitukset olisivat liian samanlaisia. Kirjan ovat kirjoittaneet ihmiset, ja jokaisella kirjoittajalla on ollut oma tyylinsä / tapansa kirjoittaa. Ihmiset ovat kirjoittaneet eri asioita ja samoja asioita eri näkövinkkeleistä, mutta eivät kuitenkaan ristiriitaisesti. Samalla tavalla mekin voimme tutkia pelastusta ja sen eri osa alueita tuoden niistä erilaisia katsantakantoja esiin, eikä kenekään tarvitse silti olla väärässä. Ristiriitojakin on, mutta ne ovat tulkinnallisia ristiriitoja, ei Raamatun ristiriitoja.
ja kiitos sinulle, jos jaksoit sen kokonaan lukea. Näissä kirjoituksissa on monesti se ongelma, että ne venyvät turhan pitkiksi, eikä monikaan jaksa niitä enään lukea. Vaikea siitä on sitten saada keskustelua aikaan.
Kannattaa huomioida se, että "eri" teologiat eivät kuitenkaan välttämättä eroa tosistaan siten, että se vaikuttaisi pelastusopin toimivuuteen ratkaisevalla tavalla. Ei se niin vaarallista ole, jos meillä on erilaisia näkemyksiä ja tapoja Jumalan palvelus menoissa, tai erilaisia painotuksia opeissa. Vaarallista on se, jos ollaan väärällä perustalla. Monia tuhansia kirjoja on tosiaan kirjoitettu Raamatun pohjalta niin kuin esitit, mutta kirjoissa puhutaan useimmiten ihan samoista asioista, eivätkä ne ole eri teologioita. Asioita vain tarkastellaan eri näkökulmista ja sehän on vain rikkautta. Suuria näkemys eroja on lopulta aika harvassa ja monesti nekin kirjoittajat, kuten esim. Partanen ja Kankaanniemi ovat esittäneet eri näkemyksensä siten, että asiaa voidaan katsoa tältäkin kantilta. Joskus on ihan hyväkin, että meidän pinttyneitä ja urautuneita ajatusmallejamme hiukan ravistellaan. Se pitää hereillä ja laittaa tutkimaan, eikä Partanenkaan aina tarkoita kirjoituksillaan sitä, että hän olisi ehdottomasti joitain mieltä, vaan pikemminkin halua herättää asiasta keskustelua.
Sanon vielä, että teologia on luonteeltaan monikerroksinen ja tämä monesti hämää ajattelemaan, että eri kirjoittajat ovat asioista eri mieltä. Kysymys on kuitenkin vain eri katsantakannasta ja monesti kirjoittajat ovat ihan yhtä oikeassa. Raamatun tutkiminen on hyvin mielenkiintoista siinä on monia eri ulottuvuuksia ja paradokseja, joiden tutkiminen on varsin haastavaa.
Pelastus ei kuitenkaan vaadi teologiaa, eikä tutkimista, vaan vastaanottamista. Sinun ei tarvitse tietää monia asioita, kun voit vastaanottaa pelastuksen. Riittää, että uskot Jeesuksen ja siihen, että hän on sovittanut sinunkin syntisi. Otat tämän lahjan uskolla vastaan ja annat elävän uskon vaikuttaa sinussa ojentautumista Sanan mukaan.
Psalmi käsitteli pitkässä johdannossa muinaisten kirkkoisien näkemyksiä pelastusteoriasta. Hän toi esille todellista historiaa. Jotkut eivät ymmärtäneet tätä. Joitakin epäselvyyksiä haluan kommentoida.
Psalmi viestittää, että teologiaa olisi luotu vasta 300-luvulla ja sen jälkeen. Teologia lähti liikkeelle jo 100-luvulla samaan aikaan kun kirjoitelmien tulva Jeesuksen elämästä ja sen merkityksestä täytti syntyviä kristillisiä yhteisöjä. Teologia- ja pappiskoulut lähtivät juuri eriävien kirjoitusten runsaudesta ja tarpeesta luoda yhtenäinen oppi. Teologian luominen näkyy monien ristiriitaisten virtausten syntymisessä. Yksi kiistan aihe oli pelastusteoria mukanaan kysymys myös sen tarpeellisuudesta sinänsä. Yksi merkittävä tekijä oli myös suhde mooseksenuskoon. Kiistat opista, järjestöllinen kehitys, virtausten välinen kilpataistelu. Nämä kaikki synnyttivät kristinuskon.
Kiistat näkyvät UT:n kirjoissa. Tämän Psalmi haluaa kieltää ja joku muukin. Ihmiset kirjoittivat ja rakensivat kristinuskon järjestöjä. Kiistat näkyvät UT:n kirjoissa kompromisseina tai kunkin virtauksen kantana. Laillinen ja ainoa sallittu kirkko yritti luonnollisesti ratkaista keskenjääneitä (UT:ssa) ongelmia kirkolliskokouksissa. Sitä edustavat Psalmin esittelemät varhaiset teologit. Tätä samaa väittelyä käydään edelleen syksyllä 2009.
Teoria että on luovuttava ihmisten ja siten myös teologien tulkinnoista ja turvauduttava raamattuun, on
joutava. UT ja VT ovat ihmisten kirjoittamia vieläpä siten kuin Psalmi esittää. Kirjat syntyivät kymmenien, satojen, kirjoittajien työn tuloksena pitkinä aikakausina ja usein toisistaan tietämättä.
UT:hen kirjatut toisistaan poikeavat kannat (vallitsevien linjojen järjestöllinen yhteensovitus) synnyttivät myöhemmin edelleen ristiriitoja ja katolisuuden hajoamista useihin suuntiin. Hajoaminen näyttää edelleen jatkuvan. Mikään ei ole pysyvää. Kaikki muuttuu. Varsinkin ristiriitainen lähtötilanne.
Kiistoista ei sanoa niin, että ne kuvaavat kolikon eri puolia vaan ne ovat aitoja. Jos eivät olisi, hajoamista ei tapahtuisi.
Psalmin käsitys, että usko Jeesuksen riittää pelastukseen. Se synnytti heti reaktioita. Vasta muutama päivä sitten kaiveltiin UT:sta monta pelastuskäsitystä.
Mihin pelastusta tarvitaan ja miksi? Mikä tässä tunnetussa elämässä on sellaista, joka pitäisi kokea uudelleen tai saada hyvitystä?
Vastaan ensin lopussa olevaan tärkeimpään kysymykseen, mihin pelastusta tarvitaan ja mikä pitäisi kokea uudellen ja saada hyvitystä? Pelastusta tarvitaan siihen yksinkertaiseen asiaan, että me jokainen olemme olemukseltamme iankaikkisia. Jumala puhalsi ihmiseen elämän hengen ja siksi sinun henkesi elää aina ja ikuisesti. Synti erotti ihmisen Jumalasta, mutta Jumala valmisti meille pelastuksen ja tätä kautta mahdollisuuden palata Jumalan luo. Ihminen itse tekee tämän valinnan ja tämä mahdollisuus on meillä kaikilla. Jeesus kuoli siis sinunkin syntiesi puolesta. Kysymys on vain siitä, että lunastatko sinä tämän jo maksetun "matkalipun", vai et. Jos et lunasta, niin Raamatun mukaan olet matkalla kadotukseen. Minä en sinua sinne tuomitse ja hartaasti toivon, ettei sinne kukaan joutuisi, mutta valitettavasti sinne menee paljon ihmisiä. Minun ja kaikkien muidenkin uskovien tehtävä on vain kertoa kaikille evankeliumia Jeesuksesta ja ihmiset sitten itse tekevät päätöksensä ja valintansa oman pelastuksensa suhteen. Raamattu ei anna kuin kaksi vaihtoehtoa. Ikuisuus kadotuksessa ja ikuinen elämä Jumalan luona.
Tämän taki puhutaan pelastuksesta, koska jokainen ihminen on tavallaan hirvittävässä vaarassa. He ovat vaarassa joutua ikuisesti kadotetuiksi. Siksi Raamattu puhuu pelastuksesta.
Psalmi ei viestitä, että teologia olisi alkanut vasta 300 luvulla. Psalmi nyt vain käsitteli näitä muutamia kirkkoisiä, koska heidän opetuksensa ja valintansa ovat vaikuttaneet pelastusoppiin ja heidän opetuksissaan ovat edustettuina tämän päivän pelastusopin pääsuuntaukset ja siksi minä otin ne esiin. Tarkoitus ei ollutkaan paisuttaa jo ennestään pitkää kirjoitusta lisäämällä siihen kaikki ne asiat, jotka tiedän, tai joihin olen perehtynyt.
Mitä tulee kirjoituksiin, niin on oleellisen tärkeää eroittaa ne kirjoitukset, joita apostolit kirjoittivat, niistä monista kirjoituksista, joita muut kirjoittivat. Lisäksi kannattaa huomioida se, että tuohon aikaan ei edes kirjoitettu kovin paljoa, ja jos kirjoitettiin niin se tehtiin usein kirjurin avulla, joten ei niitä kirjoituksia tuolta ajalta ole suhteessa tähän aikaan kuin olematon määrä. Raamattuun liitetyt kirjoitukset olivat joko silminnäkijoiden kirjoittamia, opetuslasten kirjoittamia, tai sitten heidän sanelemiaan. Näillä kirjoituksilla on aivan erilainen arvo, kun muilla tuohon aikaan liikkuvilla kirjoituksilla ja niitä nimenomaan nimitettiinkin arvonimellä "kirjoitus". Tuo arvonimi oli VT:n kirjoituksilla ja UT:n tekstit saivat tuon saman arvon. Kirjeet olivat suurelta osin kiertokirjeitä ja ne lopulta niputettiin yhteen. Tosin sanoen jo alkuseurakunnat ovat lukeneet Uutta Testamenttia ainakin osin.
Tottakai oli ristiriitoja jo alkuseurakuntien aikana, se on selvää ja onkin mielenkiintoista huomata, kuinka Jumalan Henki vei työtään ja suunnitelmaansa eteenpäin, kun esim Jerusalemin kokouksessa vähemmistö voitti. Kaikki muut olivat vastaan ja olivathan uskoon tulleet juutalaisetkin monista asioista erimieltä, mutta Paavalihan ei halunnutkaan väitellä heidän kanssaan, vaan sanoi että hän on kaikille kaikkea. Juutalaisille juutalainen ja kreikkalaiselle kreikkalainen, pakanaoille pakana jne.. Ei kakista asioista kannata oppiriitoja tehdäkkään, koska niistä tulee vain erottavia tekijoitä. Pelastus on tärkeintä ja siihen pyrkiminen, turhista asioista riitely on vain siltojen polttamista.
Raamattu ei ole ristiriitainen kirja, vaan kuten jo sanoin. Monikerroksinen, profetaalinen, paradoksaalinen ja monia eri kirjoittajien opetuksia sisältävä kirja. Täytyy aina muistaa, ettet lue mitään johdonmukaista teosta, jossa olisi yksi ja sama kirjoittaja, vaan luet yhtä kirjaa, jossa on monta kirjaa ja kirjoittajaa. Raamattua tulee lukea ymmärryksellä, mutta on hyvin tärkeää huomata myös se, että kirjan on lopultakin "kirjoittanut ja kustantanut" Jumalan Henki. Raamatun kirjoittajat ovat kirjoittaneet Pyhän Hengen inspiroimina sen minkä ovat Jumalata saaneet, mutta kuitenkin ihmisinä ja persoonina, katsoen asioita eri suunnista ja osoittaen kirjeet tiettyhin tarkoituksiin. Jos jostain kirjasta, niin Raamatusta on helppo ryhtyä kaivaan epäkotia ja ristiriitoja, mutta saman voi sanoa myös kääntäen. Jos jostain kirjasta, niin Raamatusta voi sanoa, että sen kokonaisuus hipoo täydellisyyttä. Monet tutkijat ovat huomanneet, ettei mikään muu kirja pysty lähellekkään samaan tarkkuuteen ja täsmällisyyteen kuin Raamattu. Suhteellisuusteoriat Raamatun profetioista ovat varsin vakuuttavia.
Meillä voi olla monia pelastuskäsityksiä, mutta perusasiat ovat kyllä aina samat. Monista eri teologioista vain harvat ovat sellaisia, jotka ovat täysin eksyttäviä ja harhaan johtavia. Toisaalta me emme tarvitse teologioita, vaan Raamatun, josta voimme itse lukea, kuinka asiat ovat.
Otsikon lause on mahdoton. Erilaiset kirkkokunnat ovat syntyneet raamatun ristiriitaisuuksien johdosta. Miten kirkot ja virtaukset voisivat yhtyä, kun ovat eronneet eri tulkintojen vuoksi. Jos keinotekoisesti yhtyisivät, alkaisi sama eroamisprosessi heti.
Paavali esitti kaikille kaikkea. Totta toinen puoli. Kirjeet (ja evankeliumit) edustavat nimenomaan eri suuntien yhteensovitusta, kompromissseja, muiden aiemmin syntynyneiden pelastuskontojen (mithra, zarahustralaisuus, suhde mooseksenuskoon jne.) asettamusten sovittamista uuteen uskontoon. Siksi UT on ristiriitojen lähde eikä suinkaan niiden poistamisen kirja.
Kouluja käyneiden ja sivistyneistön on vaikea niellä edes kuvitteellisesti raamatun ns. ihmetekoja ja -tapahtumia. Miksi niitä tapahtui muinoin vain n. 1.300 vuoden aikana, raamatun kirjallisen muotoutumisen aikana! Samana aikana kirjattujen raamatun ulkopuoliset ihmeet pitäisi leimata mielikuvituksen tuotteiksi! Puhuva ja älykäs aasi, kuolleista herättäminen (UT, VT), sääilmiöiden määrääminen, auringon liikkumisen pysäyttäminen jne.. Jo näiden perusteella alkeiskoulutuksen saanut miettii muitakin raamatun todistamattomia tapahtumia.
Pyhä Henki ei lähesty täydellisyyttä juuri missään suuremmassa asiakokonaisuudessa mitä raamattuun on kirjattu. PH päinvastoin aliarvioi ihmistä. Järjellä silloin ymmärtämättömät asiat tai tiedon saannin lisääntyessä valheellisiksi osoittautuneet osoittavat PH:n aliarvioineen ihmisen tiedostusprosessin kehittymistä. Tänä päivänä yksikään uskovainen ei kirjoittaisi raamatun kaltaista ihmisten suhteita ja maailman olemusta käsittelevää teosta.
Pelastusopista:
Synti erotti jumalasta. Synti lähti liikkeelle paratiisissa naisen tiedonhaluna. Perisynti tuli todeksi, kun mieskin halusi tietää asioita. Juutalaisuus ei koe perisyntiä siten, että sen voittamisen seurauksena ihmiselle tulisi kuolemattomuus. He käsittävät sen siten kuin 1. Moos. 3 luvussa esitetään. Elämän kaksi puolta ovat syntymä ja kuolema. Ennen syntiä ensimmäiset ihmiset olivat jumalia. Synnin jälkeen he muuttuivat kuolevaisiksi kuten muut eläimet ja kasvit.
100-luvulla persialaiset pelastusopit, joihin liittyi ihmisen ikuinen elämä syntymisen jälkeen, olivat laajemmalle levinneet kuin k-uskon virtaukset. Zarahutralaisuuden pelastusteoria on ihmeteltävän samankaltainen kuin UT:ssa. Se on yli 500 vuotta vanhempi oppi kuin UT:n oppi. UT sai ilmiselvästi vaikutteita Persian opeista, mutta ei saanut mitään VT:n luomiskertonmuksesta.
Ikuinen elämä. Siltä ei UT:n teorian mukaan säästy kukaan. Mahdollisuus on mustavalkoisesti hyvä tai huono valtakunta. Ihan vain voi kysyä, voiko näin olla! Ihmiset ovat keskivertoihmisiä ja luonnon ehdoilla ja joutuvat kanssakäymisen suhteissa monenlaisiin tapauksiin. Sitä sanotaan elämän kirjoksi. Ruumiin kuoleman jälkeinen elämä, jos se joskus virkoaa, ei olisi enää ihmisten elämää. Se muuttuu silloin ihmisen kannalta merkityksettömäksi. Teoria pelastuksen tarpeellisuudesta muuttuu kyseenalaiseksi, vaikka UT niin kirjoittaakin.
Pelastuksen elementit ovat kyseenalaiset. Jeesus-ihmisen piti kuolla, jotta muut voisivat pelastua. Jeesuksen kuoleman pelastavaan voimaan pitää uskoa. Muuten pelastus ei ole mahdollista. Entä jos ei usko teoriaan. Tai uskoo kuin mooseksenusko. Jää kaksi mahdollisuutta. Jeesus on niin väkevä henki, että kadotusvaltakunta tulee uskottomille tai mooseksenuskon reaalinen kuolema ja luonnon kiertokulkuun joutuminen on totta. VT ja UT edustavat tässä asiassa täysin erilaista linjaa.
Teesi: Jumala on läsnä kaikkialla. Se on kaikissa materiaalisen maailman olioissa, tähdissä, galakseissa, atomeissa, elektroneissa, kvanteissa, myoneissa, kasveissa, eläimissä, siis kaikissa olioissa. Onko se olioiden sisällä vai pinnalla, on yhdentekevää. Kaikki materiaaliset oliot olisivat täten osa Jumalaa. Kaikki materia, mitä on olemassa, olisi Jumala. Siis laajempi käsitys kuin kolminaisuusoppi.
Nousee kysymyksiä. Jumala on läsnä kaikkialla. Kaikki materian osaset ovat aina olleet Jumalan luona. Ne eivät enää erikseen voi hakeutua Jumalan yhteyteen. Olion kuolema ei muuta tilannetta. Jumalasta koostuneet materiaaliset oliot muuttuvat, hajoavat ja yhtyvät toisissa muodoissa eli ovat koko ajan Jumalan luona.