Ei-koiraihmiset 2

Kovin harvoin on osunut ei-koiraihmisiä tielle jotka kovin ärsyttäisivät. Toisista koiranomistajista nyt voisi toki laatia vaikka tiiliskiviromaanin ;). Koirattomat siis ovat yleisesti ottaen varsin hyvin kunnioittaneet meitä...

Kovan miettimisen jälkeen tuli mieleen yksi tapaus, joka on vähän kaivellut joskus sielua syvemmältäkin. Eli tuossa naapurikerrostalossa asuu eräs iäkkäämpi rouva ja (ilmeisesti)hänen miehensä. Ovat molemmat kait hiukan päästään sekaisin. Rouva on sellainen että vuorotellen hauva on ihanan suloinen ja toisina päivinä taas pitäs tappaa tollaset pedot. Kehtaavatkin haukkua ja vielä hänelle. Ja rouva itse on kokolailla kovaääninen ja rääväsuinen. Ikuinen valittaja.

Tämä isäntä taas kerran tuli käytäväparvekkeelle huutamaan niin että koko kylä raikui jotta jollei tuo möly lopu niin tulee haulikosta tmv. Tuolla kerralla oli kyseessä keskenään tuttujen koirien ilottelu yli sadan metrin päässä ko. talosta. Toki meidän rekusta desibelejä löytyy, mutta vähän liioitellulta tuntui että 10 minuutin jälkeen alkaa joutua pelkäämään luotimyrskyä...

Mutta muuten ei mitään kummempaa kahnausta ollut koirattomien kanssa...

Ei usein kirjoitti:

Kovin harvoin on osunut ei-koiraihmisiä tielle jotka kovin ärsyttäisivät. Toisista koiranomistajista nyt voisi toki laatia vaikka tiiliskiviromaanin ;). Koirattomat siis ovat yleisesti ottaen varsin hyvin kunnioittaneet meitä...

Kovan miettimisen jälkeen tuli mieleen yksi tapaus, joka on vähän kaivellut joskus sielua syvemmältäkin. Eli tuossa naapurikerrostalossa asuu eräs iäkkäämpi rouva ja (ilmeisesti)hänen miehensä. Ovat molemmat kait hiukan päästään sekaisin. Rouva on sellainen että vuorotellen hauva on ihanan suloinen ja toisina päivinä taas pitäs tappaa tollaset pedot. Kehtaavatkin haukkua ja vielä hänelle. Ja rouva itse on kokolailla kovaääninen ja rääväsuinen. Ikuinen valittaja.

Tämä isäntä taas kerran tuli käytäväparvekkeelle huutamaan niin että koko kylä raikui jotta jollei tuo möly lopu niin tulee haulikosta tmv. Tuolla kerralla oli kyseessä keskenään tuttujen koirien ilottelu yli sadan metrin päässä ko. talosta. Toki meidän rekusta desibelejä löytyy, mutta vähän liioitellulta tuntui että 10 minuutin jälkeen alkaa joutua pelkäämään luotimyrskyä...

Mutta muuten ei mitään kummempaa kahnausta ollut koirattomien kanssa...

Lue lisää

Ei hyvänen aika... Aika järkkyä haulikolla uhkailut. Kuulostavat sen verran kukuilta, että kannattaa olla varovainen kanssaan. Jos esim. joskus tulisi jotain suukopua heidän kanssaan, niin vain rauhoittaa tilanne ja myötäillä hulluja tms. "Juu juu, varmasti teillä nyt on päänsärkyä, voi voi, koirallakin on joskus ollut kipeyttä, niin että sekin sympatisoi jo teitä. Mukavia naapureita olette ja noin, haulikko vaan poies eiköstä jookos kookos. Kivasti ollaan."

Ei mullakaan isoja ärsyyntymisen/ihmettelyn aiheita. Näin ei kenties pitäisi sanoa, mutta ärsyttää kyllä myös nykymaailman meno "epäluonnolliseen" suuntaan - suin päin jotkut valittavat allergioista yleisissä tiloissa jos siellä koira jossain puolella, vaikka yhtä hyvin yhtä suurta allergiaa (lievissä tapauksissa) voi aiheuttaa sen vieressä seisovan daamin yliväkevä hajuvesi.
Ja välillä pistää ajattelemaan ns. koirat vs lapset-asetelmat yleisissä paikoissa , esimerkiksi kirjastoissa ja kuinka byrokraattisten määräysten tasalla koirat bannataan paikoista ylipäätään koirina. Pikku-Erkit ja Kerkot saavat sen sijaan melskata ja rähmiä paikkoja näppien ensin käydessä sieraimissa ja sitten muualla, sitten itketään ja hyvä ettei lopuksi plötsätä keskelle käytäviä. Koirista en ole koskaan nähnyt sitä vaivaa ja hälyä, minkä naperoiset ovat eri paikoissa aiheuttaneet.
Muualla Euroopassa, jopa "hienostomaa"- Ranskassa, koiriin suhtautuminen on erilaista, suvaitsevampaa eikä niin byrokraattista kuin meillä.

Ja entäpä suhteet ei-koiraihmisten kanssa, seurustelu ei-koiraihmisen kanssa jne. Palstallakin oli traaginen kertomus pariskunnan valtataistosta mitä tuli koiran hyväksymiseen yhtenä perheenjäsenenä, lopulta ei-koiraihmismies "voitti" ja koira annettiin kodista pois. Tämä nyt äärimmilleen kärjistetty esimerkki eläinrakkaan ja ei-eläinrakkaan ihmisen suhteesta ja sen tuloksista. Yleensä kuitenkin on niin, ettei koiran taikka eläimen omistamattomuus tee ihmisestä eläinrakkaudetonta, mutta toki se, että toinenkin ihminen on eläinrakasta, lisää suhteeseen yhden yhteisen jutun.

Kuka eläinrakas haluaisikaan seurustella ei-eläinrakkaan ihmisen kanssa?

Asiaa kirjoitit.

Ja tuo flexi on muutenkin sellainen kapine, että sen kanssa saa olla tarkkana ja etenkin jos koira on vilkasta sorttia eikä sen kulkuun voi luottaa. En ole vielä tähän päivään mennessä hommannut flexiä, jotenkin kun tuli koira opetettua ja lenkitettyä alusta lähtien normihihnassa, niin sitä "jämähti" sitten siihen. Ja alkuaikoina etenkin, sen ollessa pentua, oli kyllä aika poukkoilija, niin epäilenpä että flexin käytöllä siitä olisi jäänyt aivan poukkopää.

Ja lisäisin vielä listaan senkin, että vaikka koiranomistajilla on velvollisuus katsoa esim. kaduilla ja muutenkin, että vastaantulijat pääsevät ok ohitse eikä koira tule liian lähelle, niin yhtä hyvin kyllä pitäisi päteä asia toisinpäin. Normaalit huomiointi- ja käytöstavat kunniaan. Etenkin pääkaupunkiseudulla kun on yleisenä ilmiönä se, että mennään kun ei muita ihmisiä tai eläimiä olisi olemassakaan, kävellään melkein päin itsekeskeisesti. Ilman koiraakin tätä on huomattu. Kerran tein ihan testin ja päätin, että jaahas, nyt en väistykään, antaa tulla vaan seuraava itsekeskeinen "en näe mitään, kävelen vaikka päin"- city-ihminen ja katsotaan miten käy. No kävi niin, että molempien veskat ottivat yhteen ohitustilanteessa.

Huomiointia maailmaan.

Olet oikeassa ja tämäkin liittyy normaaleihin huomioimis- käytöstapajuttuihin. Ei pitäisi kysymättä mennä lähestymään toisen koiraa eikä pitää hihnaa niin löysällä koiranohitustilanteessa että oma koira pääsee yhyttämään toisen koiran varoittamatta.
Ja silloinkin kun ihmiset tulevat, esimerkiksi ilman koiraa, eli ovat kiinnostuneita juttelmaan kanssasi koirastasi, niin heidän soisi ottavan huomioon, etenkin jos heillä mukana koko perhe ja haluavat tehdä tapaamisesta ns. session että onko se vastapuoli ok session kanssa. Useimmiten kyllä ookoosti kysyvät saako tulla silittämään jne. Mutta kerran esimerkiksi tapasin sukulaiseni pitkän ajan jälkeen parkkipaikalla ja koirani oli siinä kanssa, juuri oltiin sanomassa kuulumisia, niin annas olla kun kulman takaa tullut perhe keskeytti koko juttumme, suoraan puhuivat puheen päälle ja itsekkäästi "Onko tämä koira pölö pölö...."
Silloin ajattelin että, ihan oikeasti, maailmassa on muitakin ihmisiä ja intressejä kuin heitin, katsokaa ympärillenne ihmiset.

:D

Mutkat suoriksi vai miten se nyt meni.

Ovatko naiset pehmeämpiä kuin miehet ja onko tästä haittaa koirankasvatuksessa, ovatko miehet aggressiivisempia kuin naiset ja onko tästä haittaa koirankasvatuksessa. Hyvässä suhteessa kun on pehmeyttä ja tarvittavaa jämeryyttä, niin voisi olla ok paketti.

koirakuisk. kirjoitti:

:D

Mutkat suoriksi vai miten se nyt meni.

Ovatko naiset pehmeämpiä kuin miehet ja onko tästä haittaa koirankasvatuksessa, ovatko miehet aggressiivisempia kuin naiset ja onko tästä haittaa koirankasvatuksessa. Hyvässä suhteessa kun on pehmeyttä ja tarvittavaa jämeryyttä, niin voisi olla ok paketti.

Lue lisää

tuntematonta (varsinkaan) koiraa EI saa pieni lapsi lähestyä kuolaa valuen, kädet ojossa, kiljuen, kompuroiden, jne, äidin säestä vieressä kimeällä äänellä "katso pikku-taavi, siinä on pentu". Koiraani ei missään tapuksessa tulla silittämään tuolla tyylillä lähestyen, etenkään lupaa kysymättä. Uskomattoman töykeää, muista piittaamatonta käytöstä. Koiranihan voi olla sairas, kipeä, arka tai mitä tahansa ja vaikka ei olekkaan, niin joku tolkku pitäisi näillä äideilläkin olla.

eivät ymmärrä, että kirjoitti:

tuntematonta (varsinkaan) koiraa EI saa pieni lapsi lähestyä kuolaa valuen, kädet ojossa, kiljuen, kompuroiden, jne, äidin säestä vieressä kimeällä äänellä "katso pikku-taavi, siinä on pentu". Koiraani ei missään tapuksessa tulla silittämään tuolla tyylillä lähestyen, etenkään lupaa kysymättä. Uskomattoman töykeää, muista piittaamatonta käytöstä. Koiranihan voi olla sairas, kipeä, arka tai mitä tahansa ja vaikka ei olekkaan, niin joku tolkku pitäisi näillä äideilläkin olla.

Lue lisää

Kerran vilkkaammalla kävelytiellä ykskaks joku sellainen 5-7v. tyttö hyökkäsi koiraani kiinni takaapäin halaamaan. Koirani enkä minä tajunneet tytön juokseneen takaatamme, ennen kuin oli koirani hanurissa kiinni. Kumpikin meistä sai sätkyn ja varmaan lapsikin sen jälkeen, kun pidin sille sellaisen läksytyksen. Ja samaten pidin perästä tulleelle äidillekkin... Onneksi koirani on aika rauhallinen, joten ei pelästyksestä huolimatta tehnyt lapselle mitään. Sitä en takaisi mitä nuorempi koirani tekisi tuollaisessa tilanteessa, joka muutenkin on arka ja pelkää lapsia.

hoovee kirjoitti:

Kerran vilkkaammalla kävelytiellä ykskaks joku sellainen 5-7v. tyttö hyökkäsi koiraani kiinni takaapäin halaamaan. Koirani enkä minä tajunneet tytön juokseneen takaatamme, ennen kuin oli koirani hanurissa kiinni. Kumpikin meistä sai sätkyn ja varmaan lapsikin sen jälkeen, kun pidin sille sellaisen läksytyksen. Ja samaten pidin perästä tulleelle äidillekkin... Onneksi koirani on aika rauhallinen, joten ei pelästyksestä huolimatta tehnyt lapselle mitään. Sitä en takaisi mitä nuorempi koirani tekisi tuollaisessa tilanteessa, joka muutenkin on arka ja pelkää lapsia.

Lue lisää

Niinpä. Hooveetä edeltävä kirjoitti myös tästä aiheesta.

Välillä on täälläkin nähtynä juuri näitä joitain vanhempia (ja etenkin ei-koiraihmisäitejä), jotka ajattelavt maailman pyörivän heidän ympärillään eivätkä siinäkään ajattelussa näe sitten edes vastuullisuutta. "Kato Elli Velli, kun on hauva, on hauva ja vauva, hauva vauva!" ja sitten ilman kysymisiä lähennytään lapsen kanssa kuin pitäen päivänselvyytenä sitä, että näin vain tullaan ja muiden tulee ilman muuta olla siinä paikalla heitä varten. Ja jos muistetaan kysyä lähenemisistä "saako silittää" yms, niin yleisin toimintamalli tämän jälkeen on se, ei anneta lapselle ohjeistuksia tai katsota ja oteta esim. lasta kädestä kiinni jotta tämä ihan ookoosti koskisi koiraan eikä esimerkiksi lämpsisi kädellä koiraa päähän.

Että sen monet ovat tuntuneet mieltävän muiden ihmisten huomiointiin ja käytöstapoihin kuuluvaksi, että kysytään toi lupa lähenemiseen (tosin ei näin tod. aina), mutta sen jälkeen sitten... Joten näissä tilanteissa saa aina varautua siihen, että SINÄ koiraihmisenä olet tilanteessa vastuussa sekä koirasta että lapsesta ja olet lapsen puolesta lapselle se vanhempi siinä tilanteessa, jopa ohjeistat lasta kädestä pitäen ja saatat joutua pysäyttämään lapsen käden kun se on jo kerran lämäissyt koiraa päähän, jonkunhan tilanteessa on pidettävä rotia.
On toki vastuullisiakin ja fiksuja vanhempia jotka osaavat ottaa siinä tilanteessa myös sen koiran (!) huomioon, mutta ikäväksi on sanottava että näitä ihmisiä on n. 5% kaikista näistä omalle kohdalle osuneista tapauksista, mikä ei loppujen lopuksi kuitenkaan yllätä, sillä ihmiset ovat aika mänttejä yleisesti ottaen.

Mutta kunhan muistaa, että nuo ns. sessiot perheiden kanssa kannattaa ottaa haltuun/ruotuun, vanhemmista harvoin on siihen oman lapsensa puolesta.

koirakuisk. kirjoitti:

Niinpä. Hooveetä edeltävä kirjoitti myös tästä aiheesta.

Välillä on täälläkin nähtynä juuri näitä joitain vanhempia (ja etenkin ei-koiraihmisäitejä), jotka ajattelavt maailman pyörivän heidän ympärillään eivätkä siinäkään ajattelussa näe sitten edes vastuullisuutta. "Kato Elli Velli, kun on hauva, on hauva ja vauva, hauva vauva!" ja sitten ilman kysymisiä lähennytään lapsen kanssa kuin pitäen päivänselvyytenä sitä, että näin vain tullaan ja muiden tulee ilman muuta olla siinä paikalla heitä varten. Ja jos muistetaan kysyä lähenemisistä "saako silittää" yms, niin yleisin toimintamalli tämän jälkeen on se, ei anneta lapselle ohjeistuksia tai katsota ja oteta esim. lasta kädestä kiinni jotta tämä ihan ookoosti koskisi koiraan eikä esimerkiksi lämpsisi kädellä koiraa päähän.

Että sen monet ovat tuntuneet mieltävän muiden ihmisten huomiointiin ja käytöstapoihin kuuluvaksi, että kysytään toi lupa lähenemiseen (tosin ei näin tod. aina), mutta sen jälkeen sitten... Joten näissä tilanteissa saa aina varautua siihen, että SINÄ koiraihmisenä olet tilanteessa vastuussa sekä koirasta että lapsesta ja olet lapsen puolesta lapselle se vanhempi siinä tilanteessa, jopa ohjeistat lasta kädestä pitäen ja saatat joutua pysäyttämään lapsen käden kun se on jo kerran lämäissyt koiraa päähän, jonkunhan tilanteessa on pidettävä rotia.
On toki vastuullisiakin ja fiksuja vanhempia jotka osaavat ottaa siinä tilanteessa myös sen koiran (!) huomioon, mutta ikäväksi on sanottava että näitä ihmisiä on n. 5% kaikista näistä omalle kohdalle osuneista tapauksista, mikä ei loppujen lopuksi kuitenkaan yllätä, sillä ihmiset ovat aika mänttejä yleisesti ottaen.

Mutta kunhan muistaa, että nuo ns. sessiot perheiden kanssa kannattaa ottaa haltuun/ruotuun, vanhemmista harvoin on siihen oman lapsensa puolesta.

Lue lisää

kerrostalossa yksi isoäiti suuttui minuun kun tuli portaissa vastaan ja koska koiralla oli kova pissihätä niin sanoin rouvalle että anteeksi minulla on kiire. Tunki ahtaissa portaissa sylivauvan aivan koirani naaman eteen. Ja loukkaantui kun minulla oli kiire..eikä tuon ikäinen lapsi edes vielä osaa tiedostaa koiraa oli sen verran pieni. Hm joillakin se maailma tosiaan pyörii oman navan ympärillä. :(

no ja olen sen jälkeen aatellut että jos haluan kohdata itsekin näin ok mutta minullakin on oikeus kieltäytyä jos haluan..en kuljeta mitään ilmaista kotieläintarhaa vieraille lapsille.

viia32 kirjoitti:

kerrostalossa yksi isoäiti suuttui minuun kun tuli portaissa vastaan ja koska koiralla oli kova pissihätä niin sanoin rouvalle että anteeksi minulla on kiire. Tunki ahtaissa portaissa sylivauvan aivan koirani naaman eteen. Ja loukkaantui kun minulla oli kiire..eikä tuon ikäinen lapsi edes vielä osaa tiedostaa koiraa oli sen verran pieni. Hm joillakin se maailma tosiaan pyörii oman navan ympärillä. :(

no ja olen sen jälkeen aatellut että jos haluan kohdata itsekin näin ok mutta minullakin on oikeus kieltäytyä jos haluan..en kuljeta mitään ilmaista kotieläintarhaa vieraille lapsille.

Lue lisää

Molemmin päin pitäisi huomioinnin mennä, jep.

"Ilmaista kotieläintarhaa.." ;-D

Kunhan huomioivat muutkin eikä tungettele koiran luo kysymättä lupaa..kohteliasta ja tervejärkistä. :)

No tuota, luitko aloituksessa olleen sanankäytön "ärsyttäneet TAI ihmetyttäneet", tällä hain juurikin sitä laajempaa keskustelupohjaa, että jos vaikkapa ei-koiraihmisten tietämättömyys olisi sattunut Ihmetyttämään ja joitakin muita vaikka ei-koiraihmisten ennakkoluulot taasen ärsyttäneet, esimerkiksi.

Mutta kuten ketjusta voi lukea ja varsin hyvin päätellä, ihmisiä on eniten ärsyttänyt muiden ihmisten huomioimaton käytös, joka voi oikeasti aiheuttaa vakaviakin tilanteita. Ei tällöin mielestäni ole kyse "pienistä" ärsytyksen/huolenaiheista.

Eli kannattaa lukea KOKO ketju ja huomata että ihmiset ovat kirjoittaneet aivan asiasta tänne. Kyllä ärsyttää ja juu huolettaa, jos esimerkiksi ei-koiraihmisnainen antaa 4-vuotiaan lapsensa mennä koiraihmisen koiran luo ja käydä sen kimppuun täysin yllättäin, oli sitten halaus tai mikä kimppuun käyminen kyseessä.

Muutenkaan en menisi puhumaan elämisistä mitään jollekin, jonka kengissä ei ole kävellyt. Voin meinaan joutua menemään läpi semmoisten aavikoiden ettei sieltä tule takaisin kuin rotta, heh.

Tuossa olen toki samaa mieltä kanssasi, että myös ne ihmiset ärsyttävät ja huolettavat joilla on jo koira ja ollaan aivan ihmemaiden ihmemaissa.

koirakuisk. kirjoitti:

No tuota, luitko aloituksessa olleen sanankäytön "ärsyttäneet TAI ihmetyttäneet", tällä hain juurikin sitä laajempaa keskustelupohjaa, että jos vaikkapa ei-koiraihmisten tietämättömyys olisi sattunut Ihmetyttämään ja joitakin muita vaikka ei-koiraihmisten ennakkoluulot taasen ärsyttäneet, esimerkiksi.

Mutta kuten ketjusta voi lukea ja varsin hyvin päätellä, ihmisiä on eniten ärsyttänyt muiden ihmisten huomioimaton käytös, joka voi oikeasti aiheuttaa vakaviakin tilanteita. Ei tällöin mielestäni ole kyse "pienistä" ärsytyksen/huolenaiheista.

Eli kannattaa lukea KOKO ketju ja huomata että ihmiset ovat kirjoittaneet aivan asiasta tänne. Kyllä ärsyttää ja juu huolettaa, jos esimerkiksi ei-koiraihmisnainen antaa 4-vuotiaan lapsensa mennä koiraihmisen koiran luo ja käydä sen kimppuun täysin yllättäin, oli sitten halaus tai mikä kimppuun käyminen kyseessä.

Muutenkaan en menisi puhumaan elämisistä mitään jollekin, jonka kengissä ei ole kävellyt. Voin meinaan joutua menemään läpi semmoisten aavikoiden ettei sieltä tule takaisin kuin rotta, heh.

Tuossa olen toki samaa mieltä kanssasi, että myös ne ihmiset ärsyttävät ja huolettavat joilla on jo koira ja ollaan aivan ihmemaiden ihmemaissa.

Lue lisää

Voin- sanan tilalla pitäisi olla voi-sana.

Oli miten oli, mutta kiintoisaa keskustelua ihan. :)

Kyllä minäkin lähes päivittäin ihmettelen juuri koiraihmisten touhuja; siis niiden, joilla on koira. Monesti suorastaan surettaa, kun katselee, miten vaikeaksi jotkut tekevät koiransa elämän ihan silkkaa tietämättömyyttään.

Siitä, miten ihmiset lähestyvät omaa koiraani, en ala edes avautumaan, mutta yhdestä ihmetyttävästä/ärsyttävästä tapauksesta voisin kertoa. Erään kerran koirani ollessa vielä ihan pentu kannoin sitä sylissäni, koska reppana oli kuukahtaa pystyyn riehuttuaan koko aamun metsässä. Kuljin juuri puistoalueen läpi, kun läheisellä penkillä istuva mies kysyi: "Eikös koirien kuuluisi kävellä?" Se suututti niin maan vietävästi, sillä kysymistavasta päätellen mies oli kerran vilkaissut minua ja koiraani ja tullut siihen johtopäätökseen, että pimatsu on ostanut pienen söpön lelukoiran, jotta voisi kanniskella sitä ympäriinsä ja näyttää hyvältä. Valitettavasti tyyppi sai minulta iloisen ja kohteliaan vastauksen, jollaista hän ei mielestäni ansainnut, sillä kaikki hyvät vastaukset tulivat mieleeni vasta käveltyäni jonkin matkaa eteenpäin. :)

K kirjoitti:

Kyllä minäkin lähes päivittäin ihmettelen juuri koiraihmisten touhuja; siis niiden, joilla on koira. Monesti suorastaan surettaa, kun katselee, miten vaikeaksi jotkut tekevät koiransa elämän ihan silkkaa tietämättömyyttään.

Siitä, miten ihmiset lähestyvät omaa koiraani, en ala edes avautumaan, mutta yhdestä ihmetyttävästä/ärsyttävästä tapauksesta voisin kertoa. Erään kerran koirani ollessa vielä ihan pentu kannoin sitä sylissäni, koska reppana oli kuukahtaa pystyyn riehuttuaan koko aamun metsässä. Kuljin juuri puistoalueen läpi, kun läheisellä penkillä istuva mies kysyi: "Eikös koirien kuuluisi kävellä?" Se suututti niin maan vietävästi, sillä kysymistavasta päätellen mies oli kerran vilkaissut minua ja koiraani ja tullut siihen johtopäätökseen, että pimatsu on ostanut pienen söpön lelukoiran, jotta voisi kanniskella sitä ympäriinsä ja näyttää hyvältä. Valitettavasti tyyppi sai minulta iloisen ja kohteliaan vastauksen, jollaista hän ei mielestäni ansainnut, sillä kaikki hyvät vastaukset tulivat mieleeni vasta käveltyäni jonkin matkaa eteenpäin. :)

Lue lisää

No kyllä tosiaan tulee ihmeteltyä ja ihan huolestuttuakin joidenkin koiraihmisten edesottamuksista, mutta näissä tapauksissa on ollut sitäkin tuuria heille päin, että jos ovat avatuneet asioista muille koiraihmisille, nämä ovat kyenneet auttamaan jotenkin.

Usein hieman surettaa sekin, etteivät suinkaan kaikki koiraihmiset edes paneudu koiraan yksilönä, he eivät niin sanotusti näe koiraansa. Heille koira saattaa olla vain näyttelyesine tai sen arvo olla korostetusti tässä (voi myös olla ok suhtautumista mutta voi olla tällaistakin siis), käskytettävä orja (pahimmillaan näin), statussymboli jne. Koulutuksien ja kasvatuksien suhteen samaa, joskus tuntuu etteivät ihmiset vain pysähdy ja "näe" sitä koiraa. Koiran yksilöys pitäisi aina huomioida.

Juu, aina minäkin mukavasti olen vastaillut. Mutta kyllähän se alkaa ärsyttää, jos esim. juuri tuota "voi voi":ta kuulee toistona vuodesta toiseen ei-koiraihmisnaisilta. Ymmärrän kyllä joka kerran mikä herättää tämän söpöilylinjan, pikkukoiran olemus. Tältä sentään välttynevät tosiaan dobberien ja bokserien omistajat. Mutta heillä on sitten vastassa niitä ennakkoluuloja, kuten on palstaltakin luettu. Ja onhan niitä välillä täälläkin päin tosiaan koettu, aivan kuten sinäkin kerroit tuosta stereotypisointiasiasta pienen koiran omistajana.
Paras stereotypioiden sekoittaja oli kyllä yhden koiratuttavan liikkuminen taistelukoirahistoriaisen rodun edustajan että puudelikoiran kanssa, kuulemma silloin muilla ihmisillä meni pasmat sekaisin siinä mielessä etteivät avautuneet sen "hirveän" koiran hirveydestä.

meille ei tarvitse tulla. Minä en laita koiria eri huoneeseen sen takia, että joku ei niistä pidä. Eihän kukaan laita pikku-Taaviakaan eri huoneeseen, kun minä menen kylään ja vaikka en pidäkkään siitä että kiljutaan ja kuolaisin käsin lääpitään housujani :)

sitä ymmärrä, kirjoitti:

meille ei tarvitse tulla. Minä en laita koiria eri huoneeseen sen takia, että joku ei niistä pidä. Eihän kukaan laita pikku-Taaviakaan eri huoneeseen, kun minä menen kylään ja vaikka en pidäkkään siitä että kiljutaan ja kuolaisin käsin lääpitään housujani :)

Lue lisää

Jos koira osaa olla ja lapsia katsotaan, niin nimenomaan ihan normaalisti voisvat vierailut sujua - samassa tilassa ja yhteishengessä.

Tuleepa mieleen semmoinenkin tapaus, joka aikoinaan kyllä loukkasi vähän meikäläitä - tai loukkasi alkuun mutta sitten vain ihmetytti, kun yksi pariskunta tuli vierailulle kotiin ja tämä nainen sitten heti kärkeen sanoi, että "ei sitten ylipäätään halua koiran koskevan itseensä". Tämähän voisi olla ymmärrettävää, jos hänellä olisi ollut allergiaa/koirapelkoa tmv, mutta ei ollut, hän vain sanoi jatkoselitykseksi ettei pidä koirista/niiden kosketuksesta.

Kaikista surkuhupaisinta on se, että tällä pariskunnalla on nykyään sitten lapsen lisäksi koira. Pariskunta oli tuttavieni tuttavapariskunta ja välillä olen kysynyt, että "no, vieläkö heillä on se koira..." En ihmettelisi vaikka koira saisi väistyä lapsen tieltä, kuten usein käy. Koira oli hommattu ennen lasta.

Tästä ei ole tarkoitukseni tehdä mitään yleisiä johtopäätöksiä lapsen ja koiran hankkimisista vuoden aikavälillä, mutta onhan tätäkin.
Toivottavasti kaikki ok siellä perheessä kuitenkin.

sitä ymmärrä, kirjoitti:

meille ei tarvitse tulla. Minä en laita koiria eri huoneeseen sen takia, että joku ei niistä pidä. Eihän kukaan laita pikku-Taaviakaan eri huoneeseen, kun minä menen kylään ja vaikka en pidäkkään siitä että kiljutaan ja kuolaisin käsin lääpitään housujani :)

Lue lisää

Joo jatkan vielä tuohon aiempaan viestiin, että ei todellakaan meilläkään sitä koiraa teljetä mihinkään eri huoneeseen tai laiteta kiinni vaikka vieraat ei tykkää, mutta tämä aiheuttaa aina sitä naaman mutrustelua ja kommentteja, että "se on vaan koira, kyllä sen voi eri huoneeseen laittaa ei se siitä kärsi". Meillä on pari kertaa käytetty tätä eri huoneeseen laittamista jäähynä, jos koira on tehnyt jotain luvatonta eli mellä se on toiminu "rangaistuksena" pari kertaa ja on tehonnut hyvin. Joten ei tule itselle mieleenkään sulkea koiraa mihinkään, koska tällöin koira kokisi sen rangaistuksena (vaikkei ole mitään tehnyt). Tätä kun yrität selittää niin sitten nauretaan päin naamaa ja pidetään ihan pimeenä.

Meillä koira rakastaa lapsia ja osaa lasten kanssa olla. On toki hieman villi (rotu on sellainen), mutta ei hypi päälle eikä tunge syliin. Ei kaada lapsia ja ei tallo lasten päältä jos ovat lattialla, mutta silti vanhempien mielestä koira on uhka ja pitäisi laittaa pois.

Meillä koira on koulutettu, mutta toki virtaa ja energiaa riittää ja se voi jonkun hermoille käydä, mutta ei meille silloin tarvi tulla. Koira on sisällä rauhassa oman perheen kanssa, mutta vieraita kun on ei osaa samalla tavalla rauhoittua varsinkin jos vieraat yhtään "oudompia", jolloin koira tassuttelee ympäri taloa.

Miksi ei koiraihmiset ymmärrä. että koira on meille rakas vaikka he eivät siitä pidä. En minäkään välttämättä pidä heidän lapsesta joka koko ajan kitisee, huutaa, tonkii toisten ihmisten kaappeja ja tavaroita, eikä usko mitään jne...

...... kirjoitti:

Joo jatkan vielä tuohon aiempaan viestiin, että ei todellakaan meilläkään sitä koiraa teljetä mihinkään eri huoneeseen tai laiteta kiinni vaikka vieraat ei tykkää, mutta tämä aiheuttaa aina sitä naaman mutrustelua ja kommentteja, että "se on vaan koira, kyllä sen voi eri huoneeseen laittaa ei se siitä kärsi". Meillä on pari kertaa käytetty tätä eri huoneeseen laittamista jäähynä, jos koira on tehnyt jotain luvatonta eli mellä se on toiminu "rangaistuksena" pari kertaa ja on tehonnut hyvin. Joten ei tule itselle mieleenkään sulkea koiraa mihinkään, koska tällöin koira kokisi sen rangaistuksena (vaikkei ole mitään tehnyt). Tätä kun yrität selittää niin sitten nauretaan päin naamaa ja pidetään ihan pimeenä.

Meillä koira rakastaa lapsia ja osaa lasten kanssa olla. On toki hieman villi (rotu on sellainen), mutta ei hypi päälle eikä tunge syliin. Ei kaada lapsia ja ei tallo lasten päältä jos ovat lattialla, mutta silti vanhempien mielestä koira on uhka ja pitäisi laittaa pois.

Meillä koira on koulutettu, mutta toki virtaa ja energiaa riittää ja se voi jonkun hermoille käydä, mutta ei meille silloin tarvi tulla. Koira on sisällä rauhassa oman perheen kanssa, mutta vieraita kun on ei osaa samalla tavalla rauhoittua varsinkin jos vieraat yhtään "oudompia", jolloin koira tassuttelee ympäri taloa.

Miksi ei koiraihmiset ymmärrä. että koira on meille rakas vaikka he eivät siitä pidä. En minäkään välttämättä pidä heidän lapsesta joka koko ajan kitisee, huutaa, tonkii toisten ihmisten kaappeja ja tavaroita, eikä usko mitään jne...

Lue lisää

Lainaus: "... Miksi ei koiraihmiset ymmärrä. että koira on meille rakas vaikka he eivät siitä pidä. En minäkään välttämättä pidä heidän lapsesta joka koko ajan kitisee, huutaa, tonkii toisten ihmisten kaappeja ja tavaroita, eikä usko mitään jne... "

Juuri niin. No, jotkut käsittävät, mutta useinkaan ei-koiraihmisperheelliset (mikä sana!) eivät käsitä ja viljelevät tuota "se on vain koira/eläin, meillä on tässä nyt 500 albumillista kuvia Ellistä ensimmäisen kerran pytyllä.. kas toossa... nyt oli ripulipäivä... silleettii..."

Ylipäätään pitäisi ymmärtää ottaa muidenkin ihmisten viihtyvyys huomioon tässä paljon harrastetussa hartaassa valokuvaalbumien syventymispakotuksissa. Yksi albumi riittää ja senkin voi mennä läpi nopeasti, ei oikeasti jaksa alkaa katsoa miten tuolla on se ja se käly ja niiden kummipoika ihmisistä, joita ei edes tunne.

koirakuisk. kirjoitti:

Lainaus: "... Miksi ei koiraihmiset ymmärrä. että koira on meille rakas vaikka he eivät siitä pidä. En minäkään välttämättä pidä heidän lapsesta joka koko ajan kitisee, huutaa, tonkii toisten ihmisten kaappeja ja tavaroita, eikä usko mitään jne... "

Juuri niin. No, jotkut käsittävät, mutta useinkaan ei-koiraihmisperheelliset (mikä sana!) eivät käsitä ja viljelevät tuota "se on vain koira/eläin, meillä on tässä nyt 500 albumillista kuvia Ellistä ensimmäisen kerran pytyllä.. kas toossa... nyt oli ripulipäivä... silleettii..."

Ylipäätään pitäisi ymmärtää ottaa muidenkin ihmisten viihtyvyys huomioon tässä paljon harrastetussa hartaassa valokuvaalbumien syventymispakotuksissa. Yksi albumi riittää ja senkin voi mennä läpi nopeasti, ei oikeasti jaksa alkaa katsoa miten tuolla on se ja se käly ja niiden kummipoika ihmisistä, joita ei edes tunne.

Lue lisää

toiseen huoneeseen, en missään tapauksessa ole laittanut. Tietävät tullessaan, että meillä on koira, olen sanonut suoraan, että meillä koirat kuuluvat perheeseen, niitä ei suljeta ilman syytä yhtään mihinkään. En menetä mitään tärkeää, jos nämä ihmiset eivät enää käy meillä.

koirakuisk. kirjoitti:

Jos koira osaa olla ja lapsia katsotaan, niin nimenomaan ihan normaalisti voisvat vierailut sujua - samassa tilassa ja yhteishengessä.

Tuleepa mieleen semmoinenkin tapaus, joka aikoinaan kyllä loukkasi vähän meikäläitä - tai loukkasi alkuun mutta sitten vain ihmetytti, kun yksi pariskunta tuli vierailulle kotiin ja tämä nainen sitten heti kärkeen sanoi, että "ei sitten ylipäätään halua koiran koskevan itseensä". Tämähän voisi olla ymmärrettävää, jos hänellä olisi ollut allergiaa/koirapelkoa tmv, mutta ei ollut, hän vain sanoi jatkoselitykseksi ettei pidä koirista/niiden kosketuksesta.

Kaikista surkuhupaisinta on se, että tällä pariskunnalla on nykyään sitten lapsen lisäksi koira. Pariskunta oli tuttavieni tuttavapariskunta ja välillä olen kysynyt, että "no, vieläkö heillä on se koira..." En ihmettelisi vaikka koira saisi väistyä lapsen tieltä, kuten usein käy. Koira oli hommattu ennen lasta.

Tästä ei ole tarkoitukseni tehdä mitään yleisiä johtopäätöksiä lapsen ja koiran hankkimisista vuoden aikavälillä, mutta onhan tätäkin.
Toivottavasti kaikki ok siellä perheessä kuitenkin.

Lue lisää

No meillä menee ihan simppelisti niin,että jos meille tulee joku,ketä tosissaan pelkää koiria,niin yksinkertaisesti pistän koirat yläkertaan.Minä ymmärrän pelon,enkä koe ongelmaksi koiria pistää välillä pois jaloista.
Mutta,jos olisi jostain muusta kyse,esim.ei pidä koirista,niin silloin on tulijalla kaksi vaihtoehtoehtoa,tulla ja "kestää" koirat tai olla tulematta.
Jos taas on kyse mukuloista,joita vanhemmat ei saa kuriin eli ei osaa ihan normisti olla koiran kanssa,siis nyppimättä ym.niin ei tartte tulla.Vaikka meillä koissut on aina mukuloita ymmärtäneet ja pitäneet niistä,niin itse vedän rajan siihen,ettei mitään kiusaamisia pätkääkään tarvi kestää.

molossi kirjoitti:

No meillä menee ihan simppelisti niin,että jos meille tulee joku,ketä tosissaan pelkää koiria,niin yksinkertaisesti pistän koirat yläkertaan.Minä ymmärrän pelon,enkä koe ongelmaksi koiria pistää välillä pois jaloista.
Mutta,jos olisi jostain muusta kyse,esim.ei pidä koirista,niin silloin on tulijalla kaksi vaihtoehtoehtoa,tulla ja "kestää" koirat tai olla tulematta.
Jos taas on kyse mukuloista,joita vanhemmat ei saa kuriin eli ei osaa ihan normisti olla koiran kanssa,siis nyppimättä ym.niin ei tartte tulla.Vaikka meillä koissut on aina mukuloita ymmärtäneet ja pitäneet niistä,niin itse vedän rajan siihen,ettei mitään kiusaamisia pätkääkään tarvi kestää.

Lue lisää

Jep, pelisääntöjä on hyväksi olla olemassa.

Täällä ei ole tullut tilanteita oikein vastaan kummemmin (perheelliset eivät ole vierailleet perheensä kanssa, ystäviä joilla joillain on perhettä on hankala saada toteutettua aikatauluja perhe-elämän ja muun elämän puitteissa) mutta jos/kun tulee, niin omia ja muita kunnioittavalla tavalla mennään kuten tuolla tapaa, kuin kirjoitit.
Onneksi noi muutamat perheelliset ystävät ovat hyviä tyyppejä, mutta eihän sekään merkitse varmuuksia, perheellisyys saattaa kuin sekoittaa perheelliseksi tulevan äidin/isän (yleensä äidin) mielen (etenkin ensimmäisen lapsen kohdalla) neuroottiseksi joksikin aikaa, kun on niin huolissaan että olisi hyvää vanhempaa. Lapsesta saattaa tulla se keskipiste niin ettei mieskään sijaa löydä, hieman kuin koirana nurkissa pyörii. Siis joidenkin kohdalla voi olla noinkin ja vähän humoristisesti maalailin kuvaa yllä mahdollisista asian tiloista, mutta eri ihmisiä, eri tilanteita jne. Hyvä olisi vanhempien jakaa rakkautta toisiinsa ja lapseensa/lapsiinsa ja mahdollisiin eläimiinsä.

Muistuttaa vähän tuota kokemustani pariskunnasta, jonka nainen ilmoitti sisälle päästyään koskemattomuuksistaan eläinten suhteen. Ei kuitenkaan vaatinut koiraa siirrettävksi minnekään, jos olisi, niin olisi ollut eri tilanteen edessä siinä. Silloin tämä tilanne meni niin, että katsoin ettei koira mennyt naisen luokse. Mutta kyllä semmoinen mieli jäi, että eipä tarvi enää mieluiten tulla. Ja eivät tule, olimme silloin sukulaisten talossa ja käymisensä liittyi tuttavuuksiin, joihin itsellä ei juuri osaa.

Tuo sinun tapauksesi kuulostaa siltä, kuin tällä ihmisellä olisi ollut pomotusongelmaa. Päätti tulla ja sanella säännöt. Tai oli huonolla/veemäisellä päällä ja epäkypsästi päätti korostaa egoaan tilanteessa ja härkkiä teitä, kenties jopa jonkinlaista kateutta, mikäli asutte yhdessä avopuolison kanssa ja sitten oli suloinen koira teille tullut ja tämä tuttava vain kotonansa videopelejä pelaili. Esimerkiksi.

itseäni ärsytti ja huvitti, kun koirani oli pentu, ja otin sen syliin joskus, kun ei jaksanut kävellä, oli ihan pikkunen, niin käveli tosi lyhyitä lenkkejä, jos kannoin, niin ihmiset sano, et "antakaa sen koiran vaan juosta! miksi pidätte sylissä, se varmasti haluaisi juosta!" argh:D tällasta tänää:)

epskula kirjoitti:

itseäni ärsytti ja huvitti, kun koirani oli pentu, ja otin sen syliin joskus, kun ei jaksanut kävellä, oli ihan pikkunen, niin käveli tosi lyhyitä lenkkejä, jos kannoin, niin ihmiset sano, et "antakaa sen koiran vaan juosta! miksi pidätte sylissä, se varmasti haluaisi juosta!" argh:D tällasta tänää:)

Lue lisää

Se on sitä, kun ovat niin vahvasti mieltäneet nimenomaan pientä koiraa kantavan ihmisen heti sellaiseksi, joka Aina kantaa pikkupuppelia sylissä. Että tosiaan ihan tapauskohtaisia asioita ja koiraa voi kantaa, jos sille on tullut juurikin väsy tai sen terveydentila on sellainen. Taikka jos koiran kanssa on tehty lenkkiä ja on kiire jonnekin, mutta koira ei nopeaan tahtiin pysty.

Totta kai koira on koira ja nauttii menemisestä omin jaloin, mutta kuten tuossakin tapauksessa jonka kerroit, niin sitten ihan maalaisjärjen mukaan voi syliin ottaa, jos terveydell. tilanne vaikkapa semmoinen. Näin saattaisvat isompienkin koirien omistajat tehdä, jos koiraa olisi helpompi tuollaisissa tilanteissa kuljettaa.

Olisi kyllä suloa nähdä rotikka sylissä. "Väsähti tuossa noin ja nyt Reiska ottaa hieman torkkua tässä." ;-)

koirakuisk. kirjoitti:

Se on sitä, kun ovat niin vahvasti mieltäneet nimenomaan pientä koiraa kantavan ihmisen heti sellaiseksi, joka Aina kantaa pikkupuppelia sylissä. Että tosiaan ihan tapauskohtaisia asioita ja koiraa voi kantaa, jos sille on tullut juurikin väsy tai sen terveydentila on sellainen. Taikka jos koiran kanssa on tehty lenkkiä ja on kiire jonnekin, mutta koira ei nopeaan tahtiin pysty.

Totta kai koira on koira ja nauttii menemisestä omin jaloin, mutta kuten tuossakin tapauksessa jonka kerroit, niin sitten ihan maalaisjärjen mukaan voi syliin ottaa, jos terveydell. tilanne vaikkapa semmoinen. Näin saattaisvat isompienkin koirien omistajat tehdä, jos koiraa olisi helpompi tuollaisissa tilanteissa kuljettaa.

Olisi kyllä suloa nähdä rotikka sylissä. "Väsähti tuossa noin ja nyt Reiska ottaa hieman torkkua tässä." ;-)

Lue lisää

Tuosta rotikkakommentista tuli mieleen, kuinka joskus kun pystykorvani oli nuori, jo täysikasvuinen silti, ja ensimmäistä kertaa käytiin puistoilemassa. Siellä sitten muutama tunti viivähdettiin ja lähdettäessä nuoriherra oli niin puhki poikki että ei jaksanut askeltakaan ottaa. Väsähti heinikkoon tienposkeen. Siinä hetken mietein mitäs nyt jotta kutsutaankos taksia vai vedetäänkö väkiste perässä. Päätinpä ottaa herran kantoon, nappasin etu ja takatassuista kiinni, heivasin hartiapuuhkaksi. Ei tuo kauan siinä viihtynyt vaan tuumi että jätkähän kävelee kuin känninen kameli ja rimpuili ittensä alas kävelläkseen loppumatkan itte. Taisi sen tilanteen joku mummo nähdäkin. Ei puhunut mitään mutta ilme taisi olla kuvauksellinen. xD

Tulipa mieleen kirjoitti:

Tuosta rotikkakommentista tuli mieleen, kuinka joskus kun pystykorvani oli nuori, jo täysikasvuinen silti, ja ensimmäistä kertaa käytiin puistoilemassa. Siellä sitten muutama tunti viivähdettiin ja lähdettäessä nuoriherra oli niin puhki poikki että ei jaksanut askeltakaan ottaa. Väsähti heinikkoon tienposkeen. Siinä hetken mietein mitäs nyt jotta kutsutaankos taksia vai vedetäänkö väkiste perässä. Päätinpä ottaa herran kantoon, nappasin etu ja takatassuista kiinni, heivasin hartiapuuhkaksi. Ei tuo kauan siinä viihtynyt vaan tuumi että jätkähän kävelee kuin känninen kameli ja rimpuili ittensä alas kävelläkseen loppumatkan itte. Taisi sen tilanteen joku mummo nähdäkin. Ei puhunut mitään mutta ilme taisi olla kuvauksellinen. xD

Lue lisää

http://img2.travelblog.org/Photos/30211/121808/t/839115-my-funny-camel--lala-4.jpg

koirakuisk. kirjoitti:

http://img2.travelblog.org/Photos/30211/121808/t/839115-my-funny-camel--lala-4.jpg

Lue lisää

olipas siinä mahtava kuva:D heh

epskula kirjoitti:

olipas siinä mahtava kuva:D heh

Itse en erityisemmin pidä koirista, etenkään isoista. Ne ovat uhkaavia ja pelottavia enkä luota yhteenkään ihmiseen kenellä koira on, että osaisivat pitää koiran poissa hyppimästä päälleni taikka puremasta tms. Itselläni on myös koira, pieni sekarotuinen joka ei taatusti mene yhdenkään vieraan ihmisen luokse ilman ihmisen lupaa. Koiraihmisissä ärsyttää eniten se, että he luulevat kaikkien ihmisten rakastavan mustiaan. Mutta monet ihmiset pelkäävät koiria.

Sitten, koirani on pentu joka on vielä hieman arka muiden koirien kanssa. Joka pv. tulee joku ihana koiraihminen joka tunkee oman koiransa pentuni naamaan, jotta se sosialisoituu. Minun mielestäni ei ole mitenkään pakollista että koirani tutustuu jokaiseen erkkiin ja mustiin joka vastaan tulee. Sosiaalistan koirani omilla ehdoillani. Muutenkin haluan itse ensin rapsutella koiraa ja näin osoittaa pennulleni että toinen koira on turvallinen eikä tee pahaa. Minä olen kuitenkin pennulleni se joka häntä suojelee, joten ei ole kiva että joku tunkee oman rakkinsa väkisin pentuni naamaan niin että se saa sydärin.

Eli pakko sanoa että itseäni harvoin ei-koiraihmiset häiristee millään tavoin kun lenkkeillään, mutta koiraihmiset ovatkin asia ihan erikseen.