UT:n opetus kristitylle varatusta hengellisestä elämästä ja sen toteutumisen esteistä käyttää asian havainnoillistamiseen kahta käsiteparia:
Hengellinen vastaan lihallinen. Hengellinen vastaan sielullinen.
Lihallinen ja sielullinen voivat tarkoittaa samaa. Niitä voidaan siis käyttää samassa merkityksessä. Selvyyden vuoksi on hyvä tehdä ero. Aivan samasta asiasta ei näet ole kyse... En yritä kirjoittaa kattavaa selvitystä mutta toivoakseni suuntaa antava...
Mitä tarkoittavat lihallinen ja sielullinen uskovan elämässä?
LIHALLINEN käyttäytyminen on omien ajatusten ja tarkoitusperien mukaan toimimista kysymättä neuvoa ja antautumatta Pyhän Hengen hallintavaltaan. Tämä ilmenee mm. seurakunnassa omien näkemysten runnomisena kyynärpäätaktiikalla. Näkemykset sinänsä voivat olla oikeita mutta niitä ei toteuteta Hengessä vaan inhimillisin asentein.
Lihallisuus ei koskaan ole suotavaa uskovan elämässä.
Se on aina tuomittavaa koska kuuluu "vanhaan luomukseen" minkä paikka on hauta, Room.6:3.
SIELULLINEN käyttäytyminen on tunneperäistä. Se on tunteiden asettamista ensimmäiselle sijalle ja toimimista niiden mukaan. Sielullisesti toimiva uskova sekoittaa keskenään omat mieltymykset ja hengelliset tosiasiat sekä luulee sielumaailmasta nousevia vaikutteita Jumalan Hengen ääneksi. Sielullisuus usein johtaa lihallisuuteen. Tunneperäisesti asennoituva ryhtyy taistelemaan niitä vastaan joilla on erilainen näkemys tai erilaisia painotuksia kuin itsellä. Hänen on vaikea hyväksyä että srk:ssa on toisellakin tavalla ajattelevia. Esimerkki:
Seurakunnassa päätetään muuttaa penkkien järjestys. MUTTA! "Penkkijärjestys on aina ollut tämä, kaikki 47 vuotta kun minä olen seurakuntaan kuulunut ja aina täällä on toiminut Pyhä Henki." Sitten henkilö hoksaa, että uusi penkkijärjestyshän muistuttaa teatterisaleissa käytettävää. Tämän hoksatessaan hän kokee kiivastumista ja "Pyhä Henki" vahvistaa hänen käsityksensä että ollaan rikkomassa pyhiä asioita ja asettamassa niiden tilalle ihmisten kommervenkkejä. Hänen mielestään Jumalakin on nyt sitä mieltä ettei penkkijärjestystä saa muuttaa. Uskova kirjoittaa seurakunnan vanhimmistolle: "Kuten tiedätte olen seurakunnan uskollisimpia jäseniä. Kuukausittain saatte runsaasta eläkkeestäni täydet kymmenykset. Asia on nyt niin, että mikäli penkkijärjestystä muutetaan ja seurakunnasta tehdään jumalaton teatteri minä ja kymmenykseni siirrymme hengellisempään seurakuntaan missä kunnioitetaan Jumalaa. Tuliko asia selväksi?"
Sielullisuus johtaa lihallisuuteen: inhimilliseen painostamiseen ja uhkavaatimuksiin.
Yleensä sielullisuudella tarkoitetaan HENGELLISYYTENÄ ESIINTYVÄÄ sielumaailman toimintaa, tapahtumia ja ilmiöitä jotka näyttävät hengellisiltä mutta nousevat ihmisestä! Esimerkkinä kielilläpuhuminen tunne-elämän reaktiona eli itsetuotettuna tapahtumana, joka saattaa vaikuttaa oikealta kielilläpuhumiselta mutta ei ole. Ilmenemismuoto ei ratkaise vaan sen lähde, alkuperä.
Näin ollen. Sielumaailmaan kuuluvat yksilölliset mieltymykset muuttuvat sielullisuudeksi siinä vaiheessa kun niille pyritään antamaan hengellinen arvovalta mitä niillä ei itsessään ole.
Sielumaailmaan kuuluvien mieltymysten esittäminen ja toteuttaminen muuttuu lihallisuudeksi jos niitä pyritään toteuttamaan keinoin mitkä eivät ole Jumalan mielen mukaisia. Lihallisuudessa ratkaisevaa ei ole niinkään alkuperä vaan ilmenemismuoto, näkemysten toteuttamistapa.
- - -
Raamatun mukaan LIHA (siinä mielessä kuin käsitettä käytetään Room. luvut 6-8, ristiriita hengen ja lihan välillä) ei voi olla otollinen eikä pyhittyä. Siksi lihallisuus on aina ja poikkeuksetta väärin. Uskovan ei kuulu antaa sille sijaa käyttäytymisessään vaan pyrkiä Hengen hallitsemaan käyttäytymiseen. Lihallisuus pitää tuomita itsessään ja sen tekoja ei tule puolustella.
SIELU (ihmisen ajatusmaailma ja tunne-elämä) ei kuitenkaan ole väärä eikä tuomittava. Kyse onkin vain siitä mikä elämäämme hallitsee, hallitseeko sieluani Henki vai omat mieltymykset. Kummalle annamme sijaa ja kumman mukaan toimimme: hengellisten periaatteiden ja Jumalasta kumpuavan elämän vai inhimillisten mieltymysten? Ajatukset ovat tärkeitä. Jokaisella on lupa yksilölliseen ajatteluun. Myös tunteet ovat tärkeitä. Tunteiden ei tule johtaa eikä hallita uskovan käyttäytymistä, vaan ne on alistettava, samoin kuin ajatuksetkin, hengellisten periaatteiden alaisuuteen.
Sielullinen ja lihallinen uskova kokee helposti että kokonaisvaltainen antautuminen Herralle olisi orjuutta ja nöyristelyä, persoonallisuuden ja yksilöllisyyden väheksymistä ja johtaisi rampautumiseen. Kuitenkin asia on päinvastoin. Kokonaisvaltainen antautuminen johtaa kokonaisvaltaiseen vapautumiseen, jolloin ihmisen on hyvä olla - koko ihmisenä Jumalan hyvässä huolenpidossa ja Häneen turvaten:
"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen."
1.Tess.5:23.
Hengellinen vastaan lihallinen. Hengellinen vastaan sielullinen.
Lihallinen ja sielullinen voivat tarkoittaa samaa. Niitä voidaan siis käyttää samassa merkityksessä. Selvyyden vuoksi on hyvä tehdä ero. Aivan samasta asiasta ei näet ole kyse... En yritä kirjoittaa kattavaa selvitystä mutta toivoakseni suuntaa antava...
Mitä tarkoittavat lihallinen ja sielullinen uskovan elämässä?
LIHALLINEN käyttäytyminen on omien ajatusten ja tarkoitusperien mukaan toimimista kysymättä neuvoa ja antautumatta Pyhän Hengen hallintavaltaan. Tämä ilmenee mm. seurakunnassa omien näkemysten runnomisena kyynärpäätaktiikalla. Näkemykset sinänsä voivat olla oikeita mutta niitä ei toteuteta Hengessä vaan inhimillisin asentein.
Lihallisuus ei koskaan ole suotavaa uskovan elämässä.
Se on aina tuomittavaa koska kuuluu "vanhaan luomukseen" minkä paikka on hauta, Room.6:3.
SIELULLINEN käyttäytyminen on tunneperäistä. Se on tunteiden asettamista ensimmäiselle sijalle ja toimimista niiden mukaan. Sielullisesti toimiva uskova sekoittaa keskenään omat mieltymykset ja hengelliset tosiasiat sekä luulee sielumaailmasta nousevia vaikutteita Jumalan Hengen ääneksi. Sielullisuus usein johtaa lihallisuuteen. Tunneperäisesti asennoituva ryhtyy taistelemaan niitä vastaan joilla on erilainen näkemys tai erilaisia painotuksia kuin itsellä. Hänen on vaikea hyväksyä että srk:ssa on toisellakin tavalla ajattelevia. Esimerkki:
Seurakunnassa päätetään muuttaa penkkien järjestys. MUTTA! "Penkkijärjestys on aina ollut tämä, kaikki 47 vuotta kun minä olen seurakuntaan kuulunut ja aina täällä on toiminut Pyhä Henki." Sitten henkilö hoksaa, että uusi penkkijärjestyshän muistuttaa teatterisaleissa käytettävää. Tämän hoksatessaan hän kokee kiivastumista ja "Pyhä Henki" vahvistaa hänen käsityksensä että ollaan rikkomassa pyhiä asioita ja asettamassa niiden tilalle ihmisten kommervenkkejä. Hänen mielestään Jumalakin on nyt sitä mieltä ettei penkkijärjestystä saa muuttaa. Uskova kirjoittaa seurakunnan vanhimmistolle: "Kuten tiedätte olen seurakunnan uskollisimpia jäseniä. Kuukausittain saatte runsaasta eläkkeestäni täydet kymmenykset. Asia on nyt niin, että mikäli penkkijärjestystä muutetaan ja seurakunnasta tehdään jumalaton teatteri minä ja kymmenykseni siirrymme hengellisempään seurakuntaan missä kunnioitetaan Jumalaa. Tuliko asia selväksi?"
Sielullisuus johtaa lihallisuuteen: inhimilliseen painostamiseen ja uhkavaatimuksiin.
Yleensä sielullisuudella tarkoitetaan HENGELLISYYTENÄ ESIINTYVÄÄ sielumaailman toimintaa, tapahtumia ja ilmiöitä jotka näyttävät hengellisiltä mutta nousevat ihmisestä! Esimerkkinä kielilläpuhuminen tunne-elämän reaktiona eli itsetuotettuna tapahtumana, joka saattaa vaikuttaa oikealta kielilläpuhumiselta mutta ei ole. Ilmenemismuoto ei ratkaise vaan sen lähde, alkuperä.
Näin ollen. Sielumaailmaan kuuluvat yksilölliset mieltymykset muuttuvat sielullisuudeksi siinä vaiheessa kun niille pyritään antamaan hengellinen arvovalta mitä niillä ei itsessään ole.
Sielumaailmaan kuuluvien mieltymysten esittäminen ja toteuttaminen muuttuu lihallisuudeksi jos niitä pyritään toteuttamaan keinoin mitkä eivät ole Jumalan mielen mukaisia. Lihallisuudessa ratkaisevaa ei ole niinkään alkuperä vaan ilmenemismuoto, näkemysten toteuttamistapa.
- - -
Raamatun mukaan LIHA (siinä mielessä kuin käsitettä käytetään Room. luvut 6-8, ristiriita hengen ja lihan välillä) ei voi olla otollinen eikä pyhittyä. Siksi lihallisuus on aina ja poikkeuksetta väärin. Uskovan ei kuulu antaa sille sijaa käyttäytymisessään vaan pyrkiä Hengen hallitsemaan käyttäytymiseen. Lihallisuus pitää tuomita itsessään ja sen tekoja ei tule puolustella.
SIELU (ihmisen ajatusmaailma ja tunne-elämä) ei kuitenkaan ole väärä eikä tuomittava. Kyse onkin vain siitä mikä elämäämme hallitsee, hallitseeko sieluani Henki vai omat mieltymykset. Kummalle annamme sijaa ja kumman mukaan toimimme: hengellisten periaatteiden ja Jumalasta kumpuavan elämän vai inhimillisten mieltymysten? Ajatukset ovat tärkeitä. Jokaisella on lupa yksilölliseen ajatteluun. Myös tunteet ovat tärkeitä. Tunteiden ei tule johtaa eikä hallita uskovan käyttäytymistä, vaan ne on alistettava, samoin kuin ajatuksetkin, hengellisten periaatteiden alaisuuteen.
Sielullinen ja lihallinen uskova kokee helposti että kokonaisvaltainen antautuminen Herralle olisi orjuutta ja nöyristelyä, persoonallisuuden ja yksilöllisyyden väheksymistä ja johtaisi rampautumiseen. Kuitenkin asia on päinvastoin. Kokonaisvaltainen antautuminen johtaa kokonaisvaltaiseen vapautumiseen, jolloin ihmisen on hyvä olla - koko ihmisenä Jumalan hyvässä huolenpidossa ja Häneen turvaten:
"Mutta itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonansa, ja säilyköön koko teidän henkenne ja sielunne ja ruumiinne nuhteettomana meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tulemukseen."
1.Tess.5:23.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oli uutta asiaa minulle.
Piti muuten kirjoittaa uusiksi tämä vastaus kun laskin väärin 16 4, vastaten 20, jonka suomi24 tietenkin huomasi ja siitä huomautti. Olen laskenut aikaisemminkin väärin, oppien suomi24ltä esimerkiksi ettei 16 6 ole 22, 4 4 ei ole 8 ja niin edelleen.
>>SIELU (ihmisen ajatusmaailma ja tunne-elämä) ei kuitenkaan ole väärä eikä tuomittava. Kyse onkin vain siitä mikä elämäämme hallitsee, hallitseeko sieluani Henki vai omat mieltymykset. >>>
Nimenomaa! sielun elämään osana myös erehdykset, virheet ja lankeamiset. Jumala haluaa että olemme aitoja ja rehellisiä. Ei sitä että paemme johonkin pumpulimaailmaan toiseen ulottuvuuteen.
Jäitä vain kovasti hattuun ja jalat maihin!