Olipa kerran nuori teurastaja ja tämän vaimo, joiden luona asui vanha, hampaaton, kuuro ja ilkeä muori.
Tuo vanha muori oli niin paha ja häijy, että häntä pelkäsivät kylän lapset ja pienet koiratkin. Puhuttiin, että tuo ruma vanhus olisi aikoinaan nuorempana ollut mustien ja pimeitten tietojen harrastaja sekä pahojen valtakuntien suosija.
Kuitenkin nuori teurastaja vaimoineen halusi sietää vanhaa happamenhajuista muoria, sillä he muistivat Suuren Pyhän kirjan käskyt eivätkä olisi halunneet rikkoa niitä vastaan.
Niinpä he antoivat anteeksi kun vanha muori pudotti kaivoon ja hukutti heidän vahtikoiransa. Ja he antoivat anteeksi kun vanha muori panetteli ja häpäisi heitä kylällä käydessään. Ja he antoivat anteeksi kun muori vieraisilla laski alleen ja suttasi vierastupien penkit ja lattiat. Ja he antoivat anteeksi kun muori valehteli ja petti ja herjasi. He antoivat anteeksi vanhan muorin ahneuden, epäkiitollisuuden, vihan, moitteet ja soimaukset, haukut, omaneduntavoittelun ja jumalattomuuden.
Mutta hiljalleen nuoren teurastajan mitta alkoi täyttyä ja viimein eräänä yönä nuori teurastaja otti kirveensä ja löi yhdellä iskulla vanhan, ilkeän ja ruman muorin pään poikki.
Ja oli kuin suuri valo ja ihmeellinen raikkaus olisi täyttänyt ilman ja maan heti muorin kuoltua.
Nuori teurastaja kaivoi kymmenen jalan syvyisen kuopan pitkän matkan päähän kylästä ja heitti vanhan, ilkeän muorin jäännökset sinne ja peitti ne hyvällä, mustalla mullalla. Eikä kulunut kuin aavistus ja hetki kun vanhan, ilkeän muorin haudan kohdalle kohosi pahanhajuinen, limaa uhoava hetteikkö, jonne ei kukaan koskaan halunnut eksyä.
Ja kylä, nuori teurastaja ja tämän vaimo elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.
Sen pituinen se.
Tuo vanha muori oli niin paha ja häijy, että häntä pelkäsivät kylän lapset ja pienet koiratkin. Puhuttiin, että tuo ruma vanhus olisi aikoinaan nuorempana ollut mustien ja pimeitten tietojen harrastaja sekä pahojen valtakuntien suosija.
Kuitenkin nuori teurastaja vaimoineen halusi sietää vanhaa happamenhajuista muoria, sillä he muistivat Suuren Pyhän kirjan käskyt eivätkä olisi halunneet rikkoa niitä vastaan.
Niinpä he antoivat anteeksi kun vanha muori pudotti kaivoon ja hukutti heidän vahtikoiransa. Ja he antoivat anteeksi kun vanha muori panetteli ja häpäisi heitä kylällä käydessään. Ja he antoivat anteeksi kun muori vieraisilla laski alleen ja suttasi vierastupien penkit ja lattiat. Ja he antoivat anteeksi kun muori valehteli ja petti ja herjasi. He antoivat anteeksi vanhan muorin ahneuden, epäkiitollisuuden, vihan, moitteet ja soimaukset, haukut, omaneduntavoittelun ja jumalattomuuden.
Mutta hiljalleen nuoren teurastajan mitta alkoi täyttyä ja viimein eräänä yönä nuori teurastaja otti kirveensä ja löi yhdellä iskulla vanhan, ilkeän ja ruman muorin pään poikki.
Ja oli kuin suuri valo ja ihmeellinen raikkaus olisi täyttänyt ilman ja maan heti muorin kuoltua.
Nuori teurastaja kaivoi kymmenen jalan syvyisen kuopan pitkän matkan päähän kylästä ja heitti vanhan, ilkeän muorin jäännökset sinne ja peitti ne hyvällä, mustalla mullalla. Eikä kulunut kuin aavistus ja hetki kun vanhan, ilkeän muorin haudan kohdalle kohosi pahanhajuinen, limaa uhoava hetteikkö, jonne ei kukaan koskaan halunnut eksyä.
Ja kylä, nuori teurastaja ja tämän vaimo elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka.
Sen pituinen se.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.