Ilmastonmuutos.MIKÄ?
http://talousdemokratia.blogspot.com/
http://nwo.11syyskuu.net/index.htm
Tiedotusvälineille 2.12.2009
Julkaisuvapaa klo 14
Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle Kööpenhaminan ilmastokokouksesta
Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoro
Kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner
ILMASTOKOKOUS JA KANSALLISET EDUT
YK:n kansainvälisen ilmastokokouksen lähestyessä ollaan maailmalla pääosin yhtä mieltä siitä, että toimenpiteisiin ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi on ryhdyttävä. Tarkemmista yksityiskohdista eri valtioilla on kuitenkin hyvinkin erilaisia näkemyksiä, ja monet tärkeät kysymykset ovat yhä avoinna. Ennen kaikkea kysymys on rahasta: kuka maksaa, kenelle ja kuinka paljon? Odotettavissa on, että yhteisymmärryksen saavuttaminen tulee olemaan haastavaa. Useat maat haluaisivat muille tiukat velvoitteet, mutta itselleen erilaisia helpotuksia.
On kohtuullista, että teollisuusmaat jossain määrin tukevat taloudellisesti kehitysmaita näiden työssä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kehittyneemmiltä kehitysmailta edellytetään kuitenkin myös omaa rahoituspanosta, ja ylipäätään kaikkien kehitysmaiden on otettava vastuuta ja aidosti sitouduttava päästöjen hillitsemiseen ja kestävään kehitykseen.
KOHTUUTTOMUUKSIIN EI VARAA
EU:n arvion mukaan kehitysmaat tarvitsevat vuoteen 2020 mennessä sata miljardia euroa vuodessa, josta teollisuusmaiden osuus on 22-50 miljardia vuodessa. Summa on kokonaisuudessaan valtava, ja myös Suomelle lankeava maksuosuus tulee olemaan merkittävä. Voidaan kysyä, onko meillä todella varaa tällaisiin ratkaisuihin, kun samanaikaisesti kotimaassa kunnat rimpuilevat taantuman kourissa, työttömyys kasvaa ja peruspalveluita ajetaan alas tuottavuusohjelmien nimissä.
Oman haasteensa ilmastoneuvotteluihin tuovat tietyt rikkaat valtiot, jotka eivät haluaisi maksaa ilmastotavoitteiden edellyttämiä kuluja omasta pussistaan. Esimerkiksi Saudi-Arabian näkemyksen mukaan kehitysmaiden ohella myös öljyntuottajamailla tulisi olla oikeus saada ulkopuolista avustusta, mikäli uusi ilmastosopimus vaatii merkittäviä leikkauksia fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Käsi ojossa ovat olleet myös vauraat Etelä-Korea ja Singapore. Tällaisiin kohtuuttomiin vaatimuksiin ei pidä suostua.
SUHTAUDUTTAVA VAKAVASTI
Vaikka täyttä varmuutta ihmisen osuudesta ilmastonmuutoksen aiheuttamisessa ei ole, tulee lämpenemiseen liittyviin uhkakuviin suhtautua vakavasti. Eniten luonnonolojen muutoksesta kärsivät jo valmiiksi heikossa asemassa olevat Afrikan ja Aasian kehitysmaat, joissa kuivuuden paheneminen vaikuttaa haitallisesti ruoan tuotantoon ja kasvattaa nälänhätää. Lämpenemisen rajoittaminen alle kahteen celsiusasteeseen on kannatettava tavoite. Siihen pyrittäessä on kuitenkin syytä muistaa pitää järki matkassa.
Koska ilmastonmuutos on globaali ongelma, on tärkeää, että kaikki valtiot osallistuvat Kööpenhaminan kokoukseen ja sitoutuvat yhteisiin päästöjenvähentämistavoitteisiin. Vapaamatkustajille ei ole sijaa.
http://talousdemokratia.blogspot.com/
http://nwo.11syyskuu.net/index.htm
Tiedotusvälineille 2.12.2009
Julkaisuvapaa klo 14
Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle Kööpenhaminan ilmastokokouksesta
Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoro
Kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner
ILMASTOKOKOUS JA KANSALLISET EDUT
YK:n kansainvälisen ilmastokokouksen lähestyessä ollaan maailmalla pääosin yhtä mieltä siitä, että toimenpiteisiin ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi on ryhdyttävä. Tarkemmista yksityiskohdista eri valtioilla on kuitenkin hyvinkin erilaisia näkemyksiä, ja monet tärkeät kysymykset ovat yhä avoinna. Ennen kaikkea kysymys on rahasta: kuka maksaa, kenelle ja kuinka paljon? Odotettavissa on, että yhteisymmärryksen saavuttaminen tulee olemaan haastavaa. Useat maat haluaisivat muille tiukat velvoitteet, mutta itselleen erilaisia helpotuksia.
On kohtuullista, että teollisuusmaat jossain määrin tukevat taloudellisesti kehitysmaita näiden työssä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Kehittyneemmiltä kehitysmailta edellytetään kuitenkin myös omaa rahoituspanosta, ja ylipäätään kaikkien kehitysmaiden on otettava vastuuta ja aidosti sitouduttava päästöjen hillitsemiseen ja kestävään kehitykseen.
KOHTUUTTOMUUKSIIN EI VARAA
EU:n arvion mukaan kehitysmaat tarvitsevat vuoteen 2020 mennessä sata miljardia euroa vuodessa, josta teollisuusmaiden osuus on 22-50 miljardia vuodessa. Summa on kokonaisuudessaan valtava, ja myös Suomelle lankeava maksuosuus tulee olemaan merkittävä. Voidaan kysyä, onko meillä todella varaa tällaisiin ratkaisuihin, kun samanaikaisesti kotimaassa kunnat rimpuilevat taantuman kourissa, työttömyys kasvaa ja peruspalveluita ajetaan alas tuottavuusohjelmien nimissä.
Oman haasteensa ilmastoneuvotteluihin tuovat tietyt rikkaat valtiot, jotka eivät haluaisi maksaa ilmastotavoitteiden edellyttämiä kuluja omasta pussistaan. Esimerkiksi Saudi-Arabian näkemyksen mukaan kehitysmaiden ohella myös öljyntuottajamailla tulisi olla oikeus saada ulkopuolista avustusta, mikäli uusi ilmastosopimus vaatii merkittäviä leikkauksia fossiilisten polttoaineiden käyttöön. Käsi ojossa ovat olleet myös vauraat Etelä-Korea ja Singapore. Tällaisiin kohtuuttomiin vaatimuksiin ei pidä suostua.
SUHTAUDUTTAVA VAKAVASTI
Vaikka täyttä varmuutta ihmisen osuudesta ilmastonmuutoksen aiheuttamisessa ei ole, tulee lämpenemiseen liittyviin uhkakuviin suhtautua vakavasti. Eniten luonnonolojen muutoksesta kärsivät jo valmiiksi heikossa asemassa olevat Afrikan ja Aasian kehitysmaat, joissa kuivuuden paheneminen vaikuttaa haitallisesti ruoan tuotantoon ja kasvattaa nälänhätää. Lämpenemisen rajoittaminen alle kahteen celsiusasteeseen on kannatettava tavoite. Siihen pyrittäessä on kuitenkin syytä muistaa pitää järki matkassa.
Koska ilmastonmuutos on globaali ongelma, on tärkeää, että kaikki valtiot osallistuvat Kööpenhaminan kokoukseen ja sitoutuvat yhteisiin päästöjenvähentämistavoitteisiin. Vapaamatkustajille ei ole sijaa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
YHTEISET PELISÄÄNNÖT
Yhdysvallat ei aikanaan lähtenyt mukaan Kioton ilmastosopimukseen, mutta toivoa sopii, että nyt on toisin. Päästöjen suurtuottajamaan Kiinan saaminen mukaan ilmastotalkoisiin on myös ratkaisevan tärkeää. Kiina on tähän saakka katsonut päävastuun ilmastonmuutoksen hillinnästä kuuluvan teollisuusmaille ja suhtautunut epäluuloisesti länsimaiden ajamaan ilmastopolitiikkaan, jonka taustalla on uskottu olevan pyrkimys Kiinan kasvun ja vahvistumisen rajoittamiseen.
On selvää, että Suomi osana kansainvälistä yhteisöä tekee osuutensa ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, mutta totuus on, että pienenä valtiona meidän tekemisemme eivät yksin paljoa paina. EU:n jäsenmaana Suomi seuraa Unionin ilmastolinjauksia, jotka näillä näkymin aiotaan toteuttaa Kööpenhaminan sopimuksen syntymisestä riippumatta. Eurooppalaisten yritysten ja siis myös suomalaisen työllisyyden kannalta olisi kuitenkin vahingollista, jos muut merkittävät valtiot eivät sitoutuisi yhteisiin pelisääntöihin. Tällaista kilpailuetua ei pidä kenellekään antaa.
REALISTISTA YMPÄRISTÖPOLITIIKKAA
Perussuomalaiset kannattavat realistista ympäristöpolitiikkaa. Suomalaista teollisuutta ei saa tieten tahtoen ajaa vaikeaan asemaan suostumalla kohtuuttomiin velvoitteisiin, joista viime kädessä hyötyvät kehitysmaissa toimivat ylikansalliset yritykset.
Pidämme nykyistä päästökauppajärjestelmää epäonnistuneena ja epäoikeudenmukaisena. Sen ansiosta pahimmat saastuttajat pääsevät päästöleikkauksista kuin koira veräjästä – niiden ei tarvitse vähentää päästöjään, sillä ne voivat helposti kuitata ylityksensä ostamalla lisää päästöoikeuksia muilta. Tällainen järjestelmä ei palvele ympäristön etua, minkä on todennut osa alan asiantuntijoistakin. Esimerkiksi brittiläisen tutkijan Larry Lohmannin mukaan päästökauppa ei vähennä ilmaston lämpenemistä vaan päinvastoin pahentaa tilannetta.
POHJAKSI OMINAISPÄÄSTÖJÄRJESTELMÄ
Niin sanotuista prosenttimääräisistä päästötavoitteista on syytä luopua, sillä ne eivät huomioi lainkaan jo tehtyjä yritysten ilmastoinvestointeja. Niiden sijasta tulisi päästötavoitteiden laskentapohjaksi ottaa ominaispäästöjärjestelmä, jossa teollisuudessa ja energiatuotannossa sovitaan päästörajat esimerkiksi tuotetulle tonnille, kappaleelle tai megawatille.
Ominaispäästörajat ylittäville tuotteille voidaan asettaa ilmastopoliittiset tullit, ja sakot maksetaan kansalliseen tai kansainväliseen, ilmastotavoitteita tukevaan rahastoon. Näin pystytään tehokkaasti estämään halpatuotteiden tuonti maihin, joissa samoja tuotteita valmistavat yritykset toimivat ympäristöystävällisesti aivan toisella kustannusrakenteella. Teollisuus tulee pyrkiä säilyttämään kehittyneessä Länsi-Euroopassa, jossa siihen liittyvät ympäristönäkökohdat osataan ja halutaan huomioida.
PIENVILJELYÄ VAHVISTETTAVA
Kuten valtioneuvoston tiedonannossa todetaan, rahoituksen antaminen kehitysmaille avaa liiketoimintamahdollisuuksia, jotka Suomen tulee hyödyntää. Markkinoilla on tilausta uudelle, kestävää kehitystä tukevalle teknologialle. Siirryttäessä pois fossiilisten polttoaineiden käytöstä myös länsimaiden energiantarpeen on pienennyttävä huomattavasti, ja tarvitaan esimerkiksi liikenteeseen ja asumiseen liittyviä energiatehokkaita ratkaisuja.
Maataloudessa on etsittävä vaihtoehtoja öljystä riippuvaisille koneille, lannoitteille ja torjunta-aineille. Pienviljelyn vahvistaminen on kestävää ympäristöpolitiikkaa parhaimmillaan.
Jätemateriaaleja hyödyntämällä on mahdollista saavuttaa merkittäviä päästövähennyksiä, ja tulevaisuudessa jätteiden kierrättämiseen ja hyödyntämiseen tuleekin panostaa entistä enemmän.
Perussuomalaisten mielestä energiantuotannossa on myös tärkeää hyödyntää kaikki nyt metsiin jäävä hake ja kehittää sen korjuumenetelmiä. Meidän tulisi nykyistä voimakkaammin tukea myös metsä- tai karjatalouden sivutuotteita hyödyntäviä pienvoimalahankkeita kylissä ja maatiloilla.
METSIEN MERKITYS
Metsillä on globaalisti merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa. Hallituksen tiedonannon mukaan miltei 20 prosenttia maailmanlaajuisista päästöistä johtuu kehitysmaiden metsien häviämisestä. Metsäkadon pysäyttämiseen on siis syytä pyrkiä.
Kööpenhaminan ilmastoneuvotteluissa Suomen kannalta tärkeää on kehittyneiden maiden hiilinielujen määrittely ja niihin liittyvät laskentamallit. Vuosina, jolloin metsiä hakataan Suomessa runsaasti, voi joillakin malleilla syntyä laskennallista päästöä, vaikka tosiasiassa hakkuusäästöjä kertyy joka vuosi. Pahimmassa tapauksessa tästä aiheutuu meille valtavat kustannukset – valtioneuvoston tiedonannossa puhutaan jopa sadoista miljoonista euroista vuodessa.
Perussuomalaiset edellyttävät, että nämä metsiimme liittyvät taloudelliset riskit pyritään välttämään. Mikäli hiilinieluista kuitenkin aiheutuu Suomelle kustannuksia, on tärkeää, että ne eivät lankea yksin metsänomistajien maksettavaksi vaan jakautuvat oikeudenmukaisesti kaikkien päästöjä aiheuttavien sektoreiden kesken. Suomen metsien hiilinielu vastaa jopa puolta muiden sektoreiden hiilipäästöstä, minkä perusteella metsänomistajille olisi perusteltua maksaa korvausta ilmastopalveluista.
KANSALLISET EDUT
Odotukset poliittisen sopimuksen aikaansaamiseksi Kööpenhaminassa ovat suuret. Perussuomalaiset pitävät yhteisten ilmastotavoitteiden asettamista tärkeänä, mutta muistutamme, että vaikka neuvottelemme osana EU:ta, tulee Suomen valtuuskunnan ensisijaisesti pitää huolta kansallisista eduistamme.
Ratkaisut, joihin sitoudumme, eivät saa pitkällä tähtäimellä koitua yhteiskunnallemme vahingoksi. Suomalaista työtä, teollisuutta ja työntekijää on puolustettava sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
Lisätietoja:
[email protected]