Jokainen varmaan tunnistaa marttyyrin. Ihmisen jonka elämä pyörii oman navan ympärillä, jota ruokkii sääli ja itsekkyys. Käytösmalli, jossa ihminen tekee itsestään tietoisesti tai tiedostamatta uhrin eli marttyyrin, jonkinlaisen sankarin oman mielensä sisällä.
Marttyyrin tunnistaa työpaikoilla siitä, että hän tekee kysymättä muidenkin työt ja sitten valittaa muille, kuinka hänellä on ollut kiire tai rankkaa, joskus jopa syyllistää muita kun hän on "joutunut" tekemään muidenkin hommat...
Kotona marttyyrin tunnistaa siitä, että hän valittaa jatkuvasti perheelleen kuinka hänelle on tapahtunut milloin mitäkin, kuinka hän kärsii, kuinka esim. läheisen sairaus tai kuolema on hänelle kohdistuvaa pahaa..
Marttyyri tekee asioita, jotta voisi myöhemmin syyllistää muita tekemättömyydestä.
Marttyyrit yleensä "sairastaa" muita enemmän ja nauttii kertoessaan erilaisista vaivoistaan ja nauttii saamastaan säälihuomiosta. Marttyyrille myös yleiset tapahtumat kuten huono sää tai vaikkapa liian pitkät kauppajonot ovat vain hänelle kohdistettua huonoa palvelua ja kärsimystä.
Marttyyri ei koskaan kysy aidosti toiselta mitä kuuluu, vaan sekin on keino päästä purkamaan omia kuulumisiaan.
Ikävä kyllä tämä käytösmalli usein periytyy myös marttyyrin lapsille, jotka joutuvat kasvamaan hänen ympäristössään.
Marttyyrin tunnistaa työpaikoilla siitä, että hän tekee kysymättä muidenkin työt ja sitten valittaa muille, kuinka hänellä on ollut kiire tai rankkaa, joskus jopa syyllistää muita kun hän on "joutunut" tekemään muidenkin hommat...
Kotona marttyyrin tunnistaa siitä, että hän valittaa jatkuvasti perheelleen kuinka hänelle on tapahtunut milloin mitäkin, kuinka hän kärsii, kuinka esim. läheisen sairaus tai kuolema on hänelle kohdistuvaa pahaa..
Marttyyri tekee asioita, jotta voisi myöhemmin syyllistää muita tekemättömyydestä.
Marttyyrit yleensä "sairastaa" muita enemmän ja nauttii kertoessaan erilaisista vaivoistaan ja nauttii saamastaan säälihuomiosta. Marttyyrille myös yleiset tapahtumat kuten huono sää tai vaikkapa liian pitkät kauppajonot ovat vain hänelle kohdistettua huonoa palvelua ja kärsimystä.
Marttyyri ei koskaan kysy aidosti toiselta mitä kuuluu, vaan sekin on keino päästä purkamaan omia kuulumisiaan.
Ikävä kyllä tämä käytösmalli usein periytyy myös marttyyrin lapsille, jotka joutuvat kasvamaan hänen ympäristössään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
-tä? Rakkaus on älykästä. On viisasta kieltäytyä kaikesta väkivallasta, niin uhrina, kuin tekijänä. Pidemmän päälle se koituu kaikkien hyväksi.
Kaikki sairaudet eivät automaattisesti johdu mistään marttyyriudesta, eivätkä johda siihen. Sairaudet ikävä kyllä kuuluvat elämään, kuten terveyskin. Niistä pitää voida puhua siinä missä kaikesta muustakin.
Sairaiden syyllistäminen sairauksista on epä-älyllistä, kovaa ja väkivaltaista. Sitä käyttävät usein kovan linjan omien etujen ajajat, mutta lopulta se koituu kaikkien vahingoksi. Monien sairauksien takana todellakin saattaa usein olla ankaraa ja kovaa nöyryyttämistä ja alistamista. Yhteisen edunkin kannalta kannattaa siis olla armollisempi niin itseä, kuin muitakin kohtaan. Lempeydellä saavutetaan niitä todellisia voittoja.
Eikä aina tarvitse olla niin itsekäs, että odottaa muiden kysyvän mitä sinulle kuuluu, jokainen saa vapaasti kertoa itse mitä kuuluu ja kysyä sitä sitten toisiltakin, jos siltä tuntuu.
ja luetun ymmärtäminen sekä sisäistäminen ohjaa kummasti ettenpäin päätelmissä.