Olen huomannut, että kreationistit pitävät kovasti todennälöisyyslaskennasta. Haluaisin siis esittää yhden todennäköisyyslaskentaan liittyvän kysymyksen.
1. Kuinka todennäköistä on, että atomit järjestäysivät Sattumalta siten, että niistä muodostuu hiekanjyvä?
Itse olen ennemmin loogisesti, kuin matemaattisesti suuntaunut ja siten kykenemätön vastaamaan tuohon kysymykseen itse. Vastauksesta riippuen, lisäksi voisi pohtia, että onko hiekanjyvä sattuman synnyttämänä niin epätodennäköinen, että A) niitä ei ole oikeasti olemassakaan, tai B) niiden on pakko olla älykkään suunnittelijan aikaansaannosta.
1. Kuinka todennäköistä on, että atomit järjestäysivät Sattumalta siten, että niistä muodostuu hiekanjyvä?
Itse olen ennemmin loogisesti, kuin matemaattisesti suuntaunut ja siten kykenemätön vastaamaan tuohon kysymykseen itse. Vastauksesta riippuen, lisäksi voisi pohtia, että onko hiekanjyvä sattuman synnyttämänä niin epätodennäköinen, että A) niitä ei ole oikeasti olemassakaan, tai B) niiden on pakko olla älykkään suunnittelijan aikaansaannosta.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kysymys vaatii alkuehtoja. Mikäli esimerkiksi aikaa on äärettömästi, on todennäköisyys kaikelle mahdolliselle aina yksi. Mikäli aikaa on äärettömästi, myös ihminen voi syntyä sattumalta kreikkalaisten atomistien oppien mukaisesti. Järkevän laskun tekemiseksi tarvitsisimme alkuehtoja myös materian/energian muodosta. Jos esimerkiksi meillä on pelkkiä metalliatomeja, on niistä aika vaikea saada hiekkaa aikaiseksi. Jos meillä on alkuehtona oletettu tähden olemassaolo, hiekanjyvä syntyy todennäköisyydellä yksi.
Minkälaisessa tilanteessa meillä olisi ainoastaan metalliatomeja?
Sanottakoon että materia olisi kokonaisuudessaa piidioksidia, joka lienee hiekanjyvän pääaine. Helpotukseksi voimme unohtaa kalsiumit sun muut joita on vain vähän. Eli pelkkää piidioksidia ja sanottakoon painoksi vaikka 2 gramman tuhannesosaa.
Aika sun muut ehdot voidaan kätevästi unohtaa, koska kysymyksen on tarkoitus liikkua kreationismitieteen sfääreissä. Silloin voidaan samaan aikaan sivuuttaa kehitys ja luonnollinen muovautuminen ajan kuluessa, ja sitten kuitenkin syytellä niiden lopputuotteita monimutkaisuudessaan liian epätodennäköisiksi.
Vähän riippuu olosuhteista, mitä tuosta saat aikaiseksi. Onko koko roska sitten yhtenä hiukkasena? Siinähän olisi juuri riittävästi yhteen hiekanjyväseen. Missä lämpötilassa se sitten käykään, niin voi olla kvartsia, kristobaliittia, tms. Suattaapi hyvinkin olla jopa amorfista silikaa, tuostahan saa tekemällä monenkinlaista tavaraa.
Tuskin tuohon tarvii jumalan kättä edes kreationistikaan. Ehkä kreationisti voisi väittää, että suuressa viisaudessaan Jumala ohjasi älykkäästi pii sitoutumaan juuri ja tasan tarkkaan vain ja ainoastaan kahteen happeen (jos joku on tätä mieltä, niin voin kenties tarvittaessa myöhemmin kertoa, miten asia oikeasti on).
Minkälaisessa tilanteessa?
Mikä on todennäköisyys vetyatomille koskaan muuttua muuksi alkuaineeksi.
Nytkin vielä 94% universumin kaikesta materiasta on vetynä?
Suosittelen peruskoulun käymistä loppuun. Sattuma...Kreationistien ikuisesti jatkuva sarja olkiukkoja... Varmoja mielipiteitä asioista, joista eivät ymmärrä yhtään mitään. Jos ei peruskoulu maita, niin tuolla asenteella konsultiksi voi kyllä ryhtyä....
Oletkohan koskaan kuullut tähdistä? Ymmärrän kyllä, että kretupellenä elät jatkuvassa synkässä pimeydessä, mutta meillä muilla paistaa aurinko taivaalla.