Olen kovasti miettinyt sitä, ymmärtääkö narsisti tekevänsä väärin, olevansa paha ja julma. Ensi alkuun yritin selitellä oman narsuni käytöstä "stressillä" ja milloin milläkin. Olin kertonut hänelle omasta menneisyydestäni juuri sen verran, että minusta tuli hyvä lähde. Narsu kertoi "myös" (*) olevansa "sellainen ihminen, jonka kaikki pettävät", mutta että hän on siitä päässyt yli, ja keksinyt lukuisia keinoja kostaa. Narsu kertoi minulle, miten ihminen tuhotaan: laitetaan joku huhu liikkeelle, mitä alempaa sitä parempi. Ja että pahinta mitä ihmiselle voi tehdä on se, että saa hänen alaisensa halveksumaan. Ihmettelin silloin itsekseni, että mitähän hiivatin väliä sillä on, mitä joku alemmassa asemassa oleva ajattelee - alemmassa asemassa olevilla on joka tapauksessa aina jotain narinaa. Narsu neuvoi keinoja jolla toteuttaa tällainen huhujen liikkellepano. Ihmettelin, ja ajattelin että jonkun on täytynyt satuttaa häntä tosi pahasti.
Vähän myöhemmin, kun onnistuin suututtamaan narsun yksinkertaisesti pitämällä omat rajani ja kertomalla hänelle ääneen oman arvoni, huomasin joutuneeni erinäisten toimenpiteiden kohteeksi... Narsu levittelee minusta itse keksimään juttuja sekä ystäväpiiriini (osittain yhteinen) että aivan tuntemattomille. Osassa tarinoista on sen verran totuuden jyvää, että hän kertoo minulle tekemistään asioista (mm. uhkailu) aivan kuin minä olisin ne tehnyt. Ensin ajattelin, että hänellä viiraa todella pahasti päässä, että hän tarvitsee apua, koska hänellä heittää todellisuudentaju, ja koska hän kuullostaa ihan siltä kuin itsekin uskoisi siihen mitä hän laukoo. Mutta ei se ole niin. Hänen todellisuudentajussaan ei ole mitään vikaa. Hän päättää tietoisesti tuhota kiittämättömän lähteen keinolla millä hyvänsä. Ne keinot hän oli minulle kuvaillut, enkä koskaan ymmärtänyt, että minäkin saattaisin joutua samojen keinojen kohteeksi, koska minulla ei ollut mitään halua tai tarvetta suututtaa narsua. Halusin vain, että narsu kunnioittaa minun rajoja ja ihmisarvoani. Vaadin sitä kohteliaasti, solvaamatta ja faktoissa pysyen. Mutta kun ei niin ei. Oletan, että narsu oli alun alkaenkin pitänyt minua itseään alempiarvoisena, mutta kuitenkin yksilönä josta olisi hänelle jotain hyötyä. Suhteen rikkouduttua, eräs yhteinen ystävä joka joutui siihen välikäteen sanoi: "minusta tuntuu, että hänellä on sinuun joku riippuvuussuhde". En ollut uskoa korviani, koska narsu oli jo diagnosoinut minut läheisriippuvaiseksi, mutta silti en tuntenut olevani riippuvainen ihmisestä joka sai minut aina tuntemaan oloni kurjaksi. Silloin kun päätin jättää narsun, minua suretti aika lailla, koska meillä oli ollut hyviäkin hetkiä.
Enkä muuten silloin pitänyt häntä narsuna. Pidin häntä ihmisenä, joka purkaa pahaa oloaan väärällä tavalla mm. ilkeydellä. Narsu reagoi hylkäämiseen uhkailulla. Minulla on tallessa uhkauskirjeet, mutten ole vienyt niitä poliisille koska ajattelin että hän vain purkaa pahaa oloaan, eikä oikeasti tarkoita mitään pahaa. Mutta siinä vaiheessa kun korviini alkoi kantautua huhuja, joiden mukaan minä olin uhkaillut narsistia, ja minä muka olin uhannut laittaa liikkeelle perättömiä huhuja ja tuhota narsistin elämän - siinä vaiheessa ymmärsin minkä kanssa olen tekemisissä. Narsisti tietää täsmälleen mitä hän tekee. Hän muistaa mitä hän on tehnyt uhreilleen, ja kun homma alkaa lähteä lapasesta, hän syyttää uhriaan siitä, mitä hän todellisuudessa tekee uhrilleen. Alkaen maineen pilaamisesta ja mustamaalauksesta uhkailuun saakka. Ja vielä pidemmälle, jos huonosti käy. Narsisti on läpeensä paha ja tietää täsmälleen mitä hän uhrilleen tekee - ja nauttii siitä, tai ainakin siitä miten kuvittelee uhrinsa reagoivan.
Päätellen siitä, mitä narsisti pitää "pahimpana mahdollisena asiana" tuhottaville ihmisille, niin sanoisin, että paras keino tuhota narsisti on kertoa hänen "alapuolellaan" olevien ihmisille, mikä hän oikeasti on. Normaaliin ihmiseen ei juurikaan sen kaltainen arvostelu vaikuta, mutta narsistille "alempiarvoisten" ihmisten tuomitseminen on todella hirveä paikka.
*)Narsu hankkiutui lähelleni, koska olin maininnut jossain yhteydessä, että minulla on "rankka menneisyys". Ensin hän kyseli siitä yksityiskohtia, ja kun kerroin mm. vanhempieni avioerosta, hän vain imi tietoonsa asioita, joita voisi käyttää hyväkseen jos minusta tulisi joskus hankala...
Vähän myöhemmin, kun onnistuin suututtamaan narsun yksinkertaisesti pitämällä omat rajani ja kertomalla hänelle ääneen oman arvoni, huomasin joutuneeni erinäisten toimenpiteiden kohteeksi... Narsu levittelee minusta itse keksimään juttuja sekä ystäväpiiriini (osittain yhteinen) että aivan tuntemattomille. Osassa tarinoista on sen verran totuuden jyvää, että hän kertoo minulle tekemistään asioista (mm. uhkailu) aivan kuin minä olisin ne tehnyt. Ensin ajattelin, että hänellä viiraa todella pahasti päässä, että hän tarvitsee apua, koska hänellä heittää todellisuudentaju, ja koska hän kuullostaa ihan siltä kuin itsekin uskoisi siihen mitä hän laukoo. Mutta ei se ole niin. Hänen todellisuudentajussaan ei ole mitään vikaa. Hän päättää tietoisesti tuhota kiittämättömän lähteen keinolla millä hyvänsä. Ne keinot hän oli minulle kuvaillut, enkä koskaan ymmärtänyt, että minäkin saattaisin joutua samojen keinojen kohteeksi, koska minulla ei ollut mitään halua tai tarvetta suututtaa narsua. Halusin vain, että narsu kunnioittaa minun rajoja ja ihmisarvoani. Vaadin sitä kohteliaasti, solvaamatta ja faktoissa pysyen. Mutta kun ei niin ei. Oletan, että narsu oli alun alkaenkin pitänyt minua itseään alempiarvoisena, mutta kuitenkin yksilönä josta olisi hänelle jotain hyötyä. Suhteen rikkouduttua, eräs yhteinen ystävä joka joutui siihen välikäteen sanoi: "minusta tuntuu, että hänellä on sinuun joku riippuvuussuhde". En ollut uskoa korviani, koska narsu oli jo diagnosoinut minut läheisriippuvaiseksi, mutta silti en tuntenut olevani riippuvainen ihmisestä joka sai minut aina tuntemaan oloni kurjaksi. Silloin kun päätin jättää narsun, minua suretti aika lailla, koska meillä oli ollut hyviäkin hetkiä.
Enkä muuten silloin pitänyt häntä narsuna. Pidin häntä ihmisenä, joka purkaa pahaa oloaan väärällä tavalla mm. ilkeydellä. Narsu reagoi hylkäämiseen uhkailulla. Minulla on tallessa uhkauskirjeet, mutten ole vienyt niitä poliisille koska ajattelin että hän vain purkaa pahaa oloaan, eikä oikeasti tarkoita mitään pahaa. Mutta siinä vaiheessa kun korviini alkoi kantautua huhuja, joiden mukaan minä olin uhkaillut narsistia, ja minä muka olin uhannut laittaa liikkeelle perättömiä huhuja ja tuhota narsistin elämän - siinä vaiheessa ymmärsin minkä kanssa olen tekemisissä. Narsisti tietää täsmälleen mitä hän tekee. Hän muistaa mitä hän on tehnyt uhreilleen, ja kun homma alkaa lähteä lapasesta, hän syyttää uhriaan siitä, mitä hän todellisuudessa tekee uhrilleen. Alkaen maineen pilaamisesta ja mustamaalauksesta uhkailuun saakka. Ja vielä pidemmälle, jos huonosti käy. Narsisti on läpeensä paha ja tietää täsmälleen mitä hän uhrilleen tekee - ja nauttii siitä, tai ainakin siitä miten kuvittelee uhrinsa reagoivan.
Päätellen siitä, mitä narsisti pitää "pahimpana mahdollisena asiana" tuhottaville ihmisille, niin sanoisin, että paras keino tuhota narsisti on kertoa hänen "alapuolellaan" olevien ihmisille, mikä hän oikeasti on. Normaaliin ihmiseen ei juurikaan sen kaltainen arvostelu vaikuta, mutta narsistille "alempiarvoisten" ihmisten tuomitseminen on todella hirveä paikka.
*)Narsu hankkiutui lähelleni, koska olin maininnut jossain yhteydessä, että minulla on "rankka menneisyys". Ensin hän kyseli siitä yksityiskohtia, ja kun kerroin mm. vanhempieni avioerosta, hän vain imi tietoonsa asioita, joita voisi käyttää hyväkseen jos minusta tulisi joskus hankala...
Vastaukset 12
Vanhimmat
Rohkeaa puhetta narskuista ja koettu on tuo kaikki ja edelleen narskuu niin että korvat soi...
tuo narsku. Onpa siinäkin lyhenne sanasta NARSISTI. Ja kyllä hän tietää tekevänsä väärin>Perkele nauttiikin vielä.
Oli paljon tuttua asiaa. Minulla on lapsi niin narsisti sai minut aina riitelemään hänen kanssaan ja ihmettelin miten olin muuttunut niin paljon että oli aina riitaa, mutta syy oli narsistin taitavassa manipuloinnissa koska hänellä ei ollut minkäänlaisia suhteita lapsiinsa tai lähipiiriinsä, ei minullakaan olisi saanut olla. Nyt kun olen hänestä eronnut ja uudessa suhteessa niin välini ovat lasteni ja läheisteni kanssa mainiot. Elin koko aika jännityksessä mitä uskallan tehdä ja sanoa, mieletön stressi. Itkin kun olin monesti niin väsynyt jännityksestä. Hänessä oli rakastettavia piirteitä mutta myös pelottavia. Hänellä oli aina reservi tarvittaessa toisia naisia jos meille tuli riitaa. Syy miksi erosin hänestä oli kun en saanut koskaan kertoa mielipiteitäni, päättää omista asioistani, siis saanut tehdä mitään asioita lupaa kysymättä ja sitten arvostuksen/kunnioituksen puute. Empatia puuttui häneltä täysin. Läheiseni ovatkin ihmetelleet että miten olin voinut ihastua noin huono käytöksiseen mieheen. Olin kiltti ja helposti hyväksikäytettävissä. En enään !!! Nyt ovat asiat toisin ja jäljelle jäänyt vain muisto...negatiivinen muisto !
siellä paskaa. Sinä itse olet tuo narsisti,älä kuule sääliä täältä hae.
kirjoitus,
Tuo voi olla ihan totta tuosta ihmisestä, josta kirjoitit. Kuitenkin tuo ystävänne lause oli kuvaava:
"minusta tuntuu, että hänellä on sinuun joku riippuvuussuhde"
-> voiko olla, että tuollainen peli ei toimisi, ellei ole sopivia osapuolia? Eli voiko olla niinkin, että myös itselläsi on jonkin sortin riippuvuussuhde tähän manipuloivaan ihmiseen? Miksi keräät tuollaista "todistusaineistoa", kun voit elää ilmankin? Tarkoitan tällä, että ehkä itsekin olet hieman syyllinen sikäli, että olet antanut itseäsi kohdeltavan tuolla lailla. Ei kaikki ihmiset ole luotettavia, mutta ei tuleen kannata jäädä makaamaan. Siitä tulee helposti itseään ruokkiva ruikutuksen kehä!
Narsistien analysointi on nykyään paljon tapetilla, ja hyvä niin, jos ihmiset oppivat itsestään sitä kautta. En mitenkään vähättele narsistien aiheuttamaa kärsimystä, koska sitä he ovat aiheuttaneet. Mutta siinä vaiheessa kun arvioinneissa jämähdetään paikalleen, ei ole kyse enää paranemisprosessista. Kyseessä on vähän niin kuin tupakointi: tietää epäterveelliseksi, mutta silti on vaikea lopettaa kessuttelua. Sitten haetaan tupakasta syytä siihen ja tuohon vaivaan. Ja sitten kun on lopetettu tupakointi, meinataan jälleen sortua samaan vanhaan tapaan.
Ei muuta kuin lopetus tuollaiselle narsistiselle suhteelle, asian käsittely jonkun luotettavan henkilön kanssa ja uuden sivun aloittaminen. Ei kannata muistella menneitä, koska ne ovat olleet, mutta kannattaa muistaa maksaneensa oppirahat tuollaisista suhteista. Jos oma itsetuntemus kasvoi, niin eipä ole silloin turha ollut tuollainenkaan "ystävyys".
Narsisti yleensä kokee että hänen asemansa tai paikkansa on uhattu. Joku hänen mielestään onkin ehkä "vähän parempi" tai "pätevämpi" kuin hän itse, niin pitää vähän ns. puhua paskaa ja ilkeillä, jotta oma ego vähän nousisi. Tällaiset narsistit voi jättää omaan arvoonsa, sillä todellisuudessa he ovat kuorensa alla epävarmoja pelkureita, jotka kokevat alemmuutta ja huonoutta. Jos heitä kohtaan jotakin tulisi tuntea, niin se on sääli. Ihmisen joka voi hyvin, ei tarvi lyödä muita alas. Hän tuntee oman arvonsa ja sua myös muiden menestyä ja olla sitä mitä he ovat. Erilaisuus rikastuttaa. Pomojen tulisi pitää silmänsä ja korvansa auki, niin huomaavat kyllä kuka sitä ilkeyttä viljelee, jos vaan halutaan huomata.
kuinkahan moni vain tiukan paikan tullen puuttuu asiaan.
"Ei muuta kuin lopetus tuollaiselle narsistiselle suhteelle, asian käsittely jonkun luotettavan henkilön kanssa ja uuden sivun aloittaminen."
Narsistin yksi tuntomerkki on se ettei hänestä pääse millään eroon
Kopiovatkohan nämä tyypit noi keinonsa, meillä täällä vaappuu juurikin moinen äijänkuvatus, harmaa tonttu
yksi oikein tehokas keino: älä anna hänelle sitä, mitä hän tarvitsee.
narsismi on persoonallisuushäiriö eikä siitä juuri parane. Tietty itsetunnon heikkous näkyy juuri noin, he tekevät myyräntyötä kaukaa ja toisten kautta mutta ei itse uskalla selvittää mitään asioita ja se työ mitä nämä veijarit jaksavat tehdä kiittämättömän lähteensä tuhoamiseksi on käsittämätöntä. Senpä vuoksi esim. työpaikoilla nämä ovat tod. näköisesti firmalle ne kannattamattomimmat työntekijät, sekä työpanoksen ja hengen tuhoamisen kannalta. Persoonallisuushäiriöisen tunnistaa siitä, että heidän ympärillään voidaan huonosti, alkaa epäluulo ja kyräily. Ainoa mitä heille voi tehdä niin kylmästi katkaista välit ja jos se ei ole mahdollista, niin olla tekemisissä niin vähän kuin mahdollista. Seuraava uhri on aina jonossa, he elävät tästä pelistä koska muuten sielu on tyhjä.