Tässä on minun elämänkertani mihin myös perustuu uskoni raamatun jumalaan.
Lapsena uskoin Jumalaan, mutta varttuessani minua ei enää kiinnostanut uskon asiat ja keskityin lähinnä niihin asioihin jotka nyt yleensäkin vie nuorilta miehiltä muut asiat mielestä, eli viina ja naiset.
Ollessani n.15-vuotias aloitin joka viikonloppuisen juhlimisen. Se oli parasta mitä tiesin ja kaikki arkipäivät meni viikonloppua odotellessa.
Mitä vanhemmaksi vartuin sen syvemmälle jouduin, lopputulos oli se että en malttanut olla edes armeijassa loppuun asti koska halusin päästä juomaan useammin kuin armeijasta pääsi lomille.
Seuraavaksi lopetin ammattikoulun ja lähdin reissuhommiin, mikä tarkoitti periaatteessa jokapäiväistä ryyppäilyä. Tässä kohtaa olin 19-vuotias.
Voin sanoa että kännissä ollessani olin agressiivinen kusipää kaikkia kohtaan, joskus jopa kavereitani. selvispäin olin rento ja suurimmaksi osaksi mukava.
2006 kesällä otin tinat työstäni koska en malttanut lähteä töihin, oli turhan nätit kelit tuhlattavaksi jossain hikisissä tehtaissa.
Kuukausi tästä niin rahani loppuivat ja hakeuduin uusiin töihin, missä viihdyin kaksi päivää, en kestänyt sitä krapulaa mikä oli seurausta n. puolen vuoden jatkuvasta ryyppäämisestä.
Joten tein sitä mikä tuntui ainoalta vaihtoehdolta siinää kohtaa jatkoin juomista.
Rahoitin ryyppäämiseni lainoilla ja pikavipeillä.
N.2 kuukautta tämän jälkeen, viettäessäni elämäni pahinta "liskojen yötä" alkoi seinät kaatua päälle, koin sellaisen hermoromahduksen että ahdistun vieläkin kun muistelen sitä.
Silloin murruin ja aloin lähes itkunpartaalla rukoilemaan jotenkin näin:
"Isä jos olet olemassa niin nyt on se hetki jolloin tarvitsen sinun apuasi.
En kestä enää, ei tästä vain tule mitään, minä kuolen tähän paikkaan kohta jos en saa apua, olen tehnyt vääriä asioita ja olen pahoillani niistä.
Anna minulle joku nainen tai joku ketä saa minut kuriin ja lopettamaan tämän ryyppäämisen ja sekoilun että pystyisin aloittamaan normaalin elämän."
Jos ei hetkellistä hyvänolon tunnetta lasketa ja sitä että nukahdin vähän aikaa sen rukouksen jälkeen, niin mitää ihmeellistä ei tapahtunut.
Joten 2 päivää tämän jälkeen aloin taas juomaan ja sekoilemaan.
2kk tämän rukouksen jälkeen olin taas normaaliin tapaani baarissa valomerkin aikaan, notkuin nurkka pöydässä tuhannen juovuksissa, kun eräs uskovainen tyttö jonka tiesin jo entuudestaan monen vuoden takaa tuli minun viereeni ja juttelimme jonkin aikaa kunnes hän sanoi että, tule lähdetään pois täältä. olin yötä tytön luona ja juttelimme asioistamme yön yli ja aamusti lähdin pois sieltä. n.viikko tämän jälkeen aloimme seurustelemaan.
Elämäni alkoi muuttumaan totaalisesti. Tosin en lopettanut juomista heti kokonaan mutta vähensin sitä roimasti.
Aikaa kului muutama viikko ja muistin mitä olin rukoillut silloin kun olin "romahtanut"
Olin yksin kotona ja päätin pyytää syntejäni anteeksi ja kiittää jumalaa kun elmämäni oli lähtenyt sujumaan, silloin tapahtui jotakin aivan käsittämätöntä itselleni,rupesin itkemään hillittömästi, olin itkenyt viimeksi joskus ala-asteella. Aloin näkemään mielessäni niitä kaikkia pahuuksia joita olin tehnyt ja se mursi minut. jollakin tapaa Jumala näytti minulle miltä hänestä oli tuntunut silloin kun olin hylännyt lapsenuskoni ja alkanut toteuttamaan omia halujani jotka olivat viedä minut tuhoon.
Samalla tunsin myös kavereistani ja heidän touhuistaan suurta ahdistusta ja surua.
Itkin koko tämän ajan ja pyysin anteeksi monta kertaa itseni ja kavereitteni puolesta, jolloin tunsin kun suru alkoi väistyä ja aloin kokemaan todellista rauhaa ja tunsin että mennyt oli mennyttä ja sain syntini anteeksi siinä hetkessä.
Olin tämän jälkeen monta kuukautta juomatta ja elin ns. "uskovaisen elämää"
Kunnes retkahdin ja vedin vanhojen kavereitteni kanssa kännit. Jatkuu.....
Lapsena uskoin Jumalaan, mutta varttuessani minua ei enää kiinnostanut uskon asiat ja keskityin lähinnä niihin asioihin jotka nyt yleensäkin vie nuorilta miehiltä muut asiat mielestä, eli viina ja naiset.
Ollessani n.15-vuotias aloitin joka viikonloppuisen juhlimisen. Se oli parasta mitä tiesin ja kaikki arkipäivät meni viikonloppua odotellessa.
Mitä vanhemmaksi vartuin sen syvemmälle jouduin, lopputulos oli se että en malttanut olla edes armeijassa loppuun asti koska halusin päästä juomaan useammin kuin armeijasta pääsi lomille.
Seuraavaksi lopetin ammattikoulun ja lähdin reissuhommiin, mikä tarkoitti periaatteessa jokapäiväistä ryyppäilyä. Tässä kohtaa olin 19-vuotias.
Voin sanoa että kännissä ollessani olin agressiivinen kusipää kaikkia kohtaan, joskus jopa kavereitani. selvispäin olin rento ja suurimmaksi osaksi mukava.
2006 kesällä otin tinat työstäni koska en malttanut lähteä töihin, oli turhan nätit kelit tuhlattavaksi jossain hikisissä tehtaissa.
Kuukausi tästä niin rahani loppuivat ja hakeuduin uusiin töihin, missä viihdyin kaksi päivää, en kestänyt sitä krapulaa mikä oli seurausta n. puolen vuoden jatkuvasta ryyppäämisestä.
Joten tein sitä mikä tuntui ainoalta vaihtoehdolta siinää kohtaa jatkoin juomista.
Rahoitin ryyppäämiseni lainoilla ja pikavipeillä.
N.2 kuukautta tämän jälkeen, viettäessäni elämäni pahinta "liskojen yötä" alkoi seinät kaatua päälle, koin sellaisen hermoromahduksen että ahdistun vieläkin kun muistelen sitä.
Silloin murruin ja aloin lähes itkunpartaalla rukoilemaan jotenkin näin:
"Isä jos olet olemassa niin nyt on se hetki jolloin tarvitsen sinun apuasi.
En kestä enää, ei tästä vain tule mitään, minä kuolen tähän paikkaan kohta jos en saa apua, olen tehnyt vääriä asioita ja olen pahoillani niistä.
Anna minulle joku nainen tai joku ketä saa minut kuriin ja lopettamaan tämän ryyppäämisen ja sekoilun että pystyisin aloittamaan normaalin elämän."
Jos ei hetkellistä hyvänolon tunnetta lasketa ja sitä että nukahdin vähän aikaa sen rukouksen jälkeen, niin mitää ihmeellistä ei tapahtunut.
Joten 2 päivää tämän jälkeen aloin taas juomaan ja sekoilemaan.
2kk tämän rukouksen jälkeen olin taas normaaliin tapaani baarissa valomerkin aikaan, notkuin nurkka pöydässä tuhannen juovuksissa, kun eräs uskovainen tyttö jonka tiesin jo entuudestaan monen vuoden takaa tuli minun viereeni ja juttelimme jonkin aikaa kunnes hän sanoi että, tule lähdetään pois täältä. olin yötä tytön luona ja juttelimme asioistamme yön yli ja aamusti lähdin pois sieltä. n.viikko tämän jälkeen aloimme seurustelemaan.
Elämäni alkoi muuttumaan totaalisesti. Tosin en lopettanut juomista heti kokonaan mutta vähensin sitä roimasti.
Aikaa kului muutama viikko ja muistin mitä olin rukoillut silloin kun olin "romahtanut"
Olin yksin kotona ja päätin pyytää syntejäni anteeksi ja kiittää jumalaa kun elmämäni oli lähtenyt sujumaan, silloin tapahtui jotakin aivan käsittämätöntä itselleni,rupesin itkemään hillittömästi, olin itkenyt viimeksi joskus ala-asteella. Aloin näkemään mielessäni niitä kaikkia pahuuksia joita olin tehnyt ja se mursi minut. jollakin tapaa Jumala näytti minulle miltä hänestä oli tuntunut silloin kun olin hylännyt lapsenuskoni ja alkanut toteuttamaan omia halujani jotka olivat viedä minut tuhoon.
Samalla tunsin myös kavereistani ja heidän touhuistaan suurta ahdistusta ja surua.
Itkin koko tämän ajan ja pyysin anteeksi monta kertaa itseni ja kavereitteni puolesta, jolloin tunsin kun suru alkoi väistyä ja aloin kokemaan todellista rauhaa ja tunsin että mennyt oli mennyttä ja sain syntini anteeksi siinä hetkessä.
Olin tämän jälkeen monta kuukautta juomatta ja elin ns. "uskovaisen elämää"
Kunnes retkahdin ja vedin vanhojen kavereitteni kanssa kännit. Jatkuu.....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muutama päivä tämän jälkeen näin tämänkaltaisen unen:
Olin kävelemässä kujaa pitkin kohti yhtä vakio baareistani missä kaverini odottivat minua, oli tarkoitus ottaa kunnon "pörrö"
Kävellessäni kujalla näin sokean kaljupäisen miehen kellä oli vaalea viitta päällänsä ja puinen keppi kädessänsä.
kävelin vähän hänen ohitsensa ja yritin olla niin etten huomaisikaan häntä, sitten mies löi minua kepillänsä niskaan ja kysyi, mihinkä sinä olet menossa? En halunnut vastata joten sanoin että kävelen tässä vain.
Silloin mies kysyi minulta, uskotko Jeesukseen? Vastasin kyllä. Sitten mies kysyi, miten sinä uskot Jeesukseen? Vastasin että uskon kaiken mitä raamatussa sanotaan Jeesuksesta. Sen jälkeen mies kysyi, mihin sitten olet menossa? Tunsin häpeää ja myönsin että olin menossa ryyppäämään.
Sitten mies sanoi, tajuatko kuinka paljon demoneja pyörii ympärilläsi ja villitsee sinua kun olet kännissä? Vastasin että en.
Sitten mies levitti kätensä ja hänen sylinsä kasvoi aivan järkyttävän isoksi, en nähnyt hänen sylissänsä mitään, mutta kuulin siitä karmivaa yliluonnolliselta kuulostavaa valitusta ja sihinää.
Näin paljon mies vastasi, ja jatkoi älä juo enää ikinä.
Sitten heräsin.
Se miten todelliselta tuo uni tuntui oli aivan käsittämätöntä.
Siitä on nyt n.1.5vuotta aikaa, ja olen senkin jälkeen retkahtanut pari kertaa, mutta muuten elämäni on muuttunut täysin.
Olen nyt naimisissa sen saman tytön kanssa joka haki minut baarista,
ja kolmivuoro työtä olen painanut nyt hiukan yli 1.5vuotta elämä ja työ maistuu todella hyvältä.
Mitä enemmän olen lukenut raamattua ja käynyt kokouksissa sitä enemmän on alkanut hengellinen ymmärrys kasvaa minussa, ja nälkä kasvaa syödessä!
Armosta minä pelastuin,en omien tekojeni tai oman itseni tähden, olin todellinen luupää, muttavaikka olisin ollut kuinka "hyvä" tahansa niin en usko että olisin pelastanut, ellen olisi huutanut herralta apua ja myöntänyt että tarvitsen häntä elämässäni. Jos en olisi kääntynyt Jumalan puoleen niin todennäköisesti en olisi nyt tässä kirjoittamassa.
Kiitos ja kunnia herralle! Joka kuulee rukouksen silloin kun se tulee sydämestä! Rauhaa.
uskoontulostasi oli avointa ja rehellistä ja mielenkiintoista luettavaa!
On mahtavaa lukea omakohtaisista uskoontulokokemuksista!
Toivottavasti palstalla saisi lukea lisää tälläisistä Jumalan teoista.
Toivotan sinulle nimim.uskovainen poika Jumalan runsasta siunausta!