Pimeiden tultua on jo kaksi ihmistä meinannut päästä tuonpuoleiseen autoni välityksellä.
Ensimmäinen oli koko mustissa, melkein keskellä tietä, kaiveli peppuaan, viis veisasi ympäristöstään.
Ellei vastaan olisi tullut autoa olisi tuo henkilö nyt taivaassa peppuineen.
Heijastimettomuuden hänen kohdallaan ymmärrän, sillä hän oli kehitysvammainen eikä luultavimmin ymmärtänyt heijastimen turvaa.
Toinen tapaus tänä aamuna oli, kun mies ulkoilutti koiraansa mustassa takissa ja beigen värisissä housuissa.
Pysähdyin koululta tullessani, koska liikennemerkki käskee tehdä niin.
Tämä mies luultavasti luuli minun näheen hänet ja oli tulossa tien yli.
En nähnyt halaistuakaan koko ystävällisen näköisestä keski-ikäisestä miehestä vielä siinä vaiheessa.
Jatkoin ajoa pakollisen pysähtymisen jälkeen ja sydän hieman haukkasi ilmaa, sillä säikähdin mikä siinä on. Kunnes huomasin, että tuo mies ihan tarkoituksella kävelee auton alle ja en kerinnyt niiden sekuntien tuhannesosien aikana painaa jarrua ja pelastaa hänen henkeään.
Taivaan kiitos tuo pimeä mies kuitenkin älysi pysähtyä!
Oli kivan ja ystävällisen näköinen mies koiransa kanssa ja on vieläkin, mutta hilkulla oli.
Jos hänellä olisi ollut heijastin, olisin huomannut hänet ja antanut tietä, sillä tykkään kun minulle ollaan kohteliaita, se tekee mielen aurinkoiseksi.
Uskon, että tämä kohteliaisuus palaa takaisin.
Ettekö halua elää tätä talvea pidemmälle?
Ettekö halua nähdä ensi kesää.
Minun maailmani ei kaadu siitä, että pimeä ihminen jää autoni alle, sillä minä kuitenkin teen kaikkeni jottei niin pääsisi tapahtumaan, mutta minä en voi mitään sille, että uhalla tullaan pimeänä alle tai talvella ei tarvitse olla kuin pimeää niin jalankulkijaa ei näy.
Edes katulampun alla ei pysty havaitsemaan ihmistä jos on talvi, sillä hän sulautuu taustaansa eikä siinä auta edes beiget housut.
Itse lähtiessäni lenkille olen kunnolla heijastanut itseni, sillä minä rakastan itseäni ja minulla on ihana elämä joka antaa minulle syyn elää ja siitä elämästäni pidän kynsin ja hampain kiinni.
Tuli se uhka sitten mistä tahansa.
Ensimmäinen oli koko mustissa, melkein keskellä tietä, kaiveli peppuaan, viis veisasi ympäristöstään.
Ellei vastaan olisi tullut autoa olisi tuo henkilö nyt taivaassa peppuineen.
Heijastimettomuuden hänen kohdallaan ymmärrän, sillä hän oli kehitysvammainen eikä luultavimmin ymmärtänyt heijastimen turvaa.
Toinen tapaus tänä aamuna oli, kun mies ulkoilutti koiraansa mustassa takissa ja beigen värisissä housuissa.
Pysähdyin koululta tullessani, koska liikennemerkki käskee tehdä niin.
Tämä mies luultavasti luuli minun näheen hänet ja oli tulossa tien yli.
En nähnyt halaistuakaan koko ystävällisen näköisestä keski-ikäisestä miehestä vielä siinä vaiheessa.
Jatkoin ajoa pakollisen pysähtymisen jälkeen ja sydän hieman haukkasi ilmaa, sillä säikähdin mikä siinä on. Kunnes huomasin, että tuo mies ihan tarkoituksella kävelee auton alle ja en kerinnyt niiden sekuntien tuhannesosien aikana painaa jarrua ja pelastaa hänen henkeään.
Taivaan kiitos tuo pimeä mies kuitenkin älysi pysähtyä!
Oli kivan ja ystävällisen näköinen mies koiransa kanssa ja on vieläkin, mutta hilkulla oli.
Jos hänellä olisi ollut heijastin, olisin huomannut hänet ja antanut tietä, sillä tykkään kun minulle ollaan kohteliaita, se tekee mielen aurinkoiseksi.
Uskon, että tämä kohteliaisuus palaa takaisin.
Ettekö halua elää tätä talvea pidemmälle?
Ettekö halua nähdä ensi kesää.
Minun maailmani ei kaadu siitä, että pimeä ihminen jää autoni alle, sillä minä kuitenkin teen kaikkeni jottei niin pääsisi tapahtumaan, mutta minä en voi mitään sille, että uhalla tullaan pimeänä alle tai talvella ei tarvitse olla kuin pimeää niin jalankulkijaa ei näy.
Edes katulampun alla ei pysty havaitsemaan ihmistä jos on talvi, sillä hän sulautuu taustaansa eikä siinä auta edes beiget housut.
Itse lähtiessäni lenkille olen kunnolla heijastanut itseni, sillä minä rakastan itseäni ja minulla on ihana elämä joka antaa minulle syyn elää ja siitä elämästäni pidän kynsin ja hampain kiinni.
Tuli se uhka sitten mistä tahansa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Varsinkin kun nuo paikalliset mummot ja papat tykkää madella polkupyörillään autotiellä ja kaikista ei sitä
peräheijastina löydy, tai on niin onneton, että ihan samantekevää onko sitä vai ei.
Sitten on vielä noita taskulampun heiluttajia, kantaa huonotehoista taskulamppua mukanaan valo maatakohti ja kun auto on tulossa, niin sitä hieman heiluttavat kädessään, jos muistavat.
Säästyisivät tuoltakin vaivalta, eivät kuluttaisi paristojaan ja olisi turvallisempaa, jos vain kietoisivat heijastimen tai pari jalkoihin/käsivarteen.