Aivan niin kuin Suomen itsenäisyyspäivästä yritetään nykyisin (kun Suomen EU-jäsenyys ja Lissabonin sopimus ovat Suomen varsinaisen itsenäisyyden kaventaneet kenties jopa vähäisemmäksi kuin Suomen autonomian aikana) tehdä leimallisesti venäläisvihan päivä, yritetään myöskin Mannerheimista tehdä suomalaisen venäläisvastaisuuden symboli, koska hän sattui johtamaan kolmea sotaa, joissa suomalaiset taistelivat venäläisiä vastaan. Tietenkään tämä Mannerheimin anastaminen russofobian palvelukseen ei voi milloinkaan onnistua, koska jokainen historiaa tunteva suomalainen tietää totuuden Mannerheimin suhteesta Venäjään ja venäläisiin.
Mannerheim oli Venäjän keisarin uskollinen alamainen vielä silloinkin, kun Suomessa maan itsenäisyyttä tavoittelevat tahot jo harjoittivat avointa terroria Venäjän hallitusvaltaa vastaan. Tällainen laiton meno, jota myös "laillisuusmies" Svinhufvud puolusteli, oli Mannerheimille täysi mahdottomuus ja rikos. Venäjä oli hänen toinen kotimaansa, melkeinpä toinen isänmaansa, jonka hän jätti vasta välittömän hengenvaaran uhatessa v. 1917, ja jonka hän olisi tahtonut pelastaa bolsevikkien käsistä vielä v. 1919, tai miksei myös vielä v. 1941. Mannerheim ei koskaan tahtonut Venäjän maan ja kansan tuhoa, niin kuin keisarin Saksa v. 1917 antaessaan Leninin matkustaa Saksan kautta Venäjälle, tai niin kuin natsien Saksa v. 1941 pyrkiessään tekemään venäläisistä "ali-ihmisistä" orjakansan itselleen.
Mannerheim olisi varmasti onnellinen, jos tietäisi Venäjän vapautuneen kommunismista ja aloittaneensa v. 2000 Putinin johdolla taloudellisen ja henkisen jälleenrakennuksen projektin. Nyky-Venäjä tuomitsee kommunismin rikokset, mutta myöskin jokaisen yrityksen tahrata suuren isänmaallisen sodan veteraanien, fasismin kukistajien, patrioottista kunniaa. Mannerheim tiesi, että pääpiru Saksan lisäksi myös länsivallat olivat syyllisiä natsilaisen aggression valloillepääsyyn ja toisen maailmansodan puhkeamiseen, ei ainoastaan Neuvostoliitto. Molotov-Ribbentrop-paktia oli edeltänyt Münchenin sopimus. Mannerheimilla oli kunnia sotia sekä kommunisteja että natseja vastaan. Mutta Venäjän ja Saksan kansoja vastaan hän ei sotinut.
Suomalaiset myöntävät, että Mannerheim on suomalaisista suurin, mutta eivät henkisesti kykene nousemaan hänen tasolleen. Suomessa ajatellaan että länsi ja itä, Eurooppa ja Venäjä, ovat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja Suomelle ja muille Venäjän naapureille. Mutta Mannerheim tunsi Venäjän aikana jolloin se oli eurooppalaisimmillaan. Tuota kultakautta hän ei unohtanut, ei vaikka kommunismin barbaria sai - osittain Saksan takia - Venäjällä vallan v. 1917. Natsismissa ja fasismissa Mannerheim tunnisti saman barbarian, jonka alkuperä oli reaktio hävittyyn sotaan. Hän pystyi aina erottamaan kommunismin ja venäläiset, natsismin ja saksalaiset toisistaan. Ja Mannerheim kykeni olemaan korrekti niin Keitelin kuin Zhdanovinkin kanssa, vaikka molemmat olivat rikollisia, joskin vain Keitel joutui vastaamaan teoistaan.
Neuvostoliiton politiikka oli toisinaan maailmanlaajuisen kommunismin, toisinaan Venäjän suurvallan etujen edistämistä. Vanhana Venäjän tuntijana Mannerheim kykeni erottamaan nämä asiat toisistaan. Mannerheim tajusi syksyllä 1939, että Neuvostoliitto oli vaatimuksissaan Venäjän eikä kommunismin asialla. Siksi hän kehotti myönnytyksiin uhmamielisyyden asemesta. Mutta hallituksessa oli voimia, jotka vihasivat sekä kommunismia että venäläisiä. Heidän taipumatonta päätään ei mikään kääntänyt, ei edes se, että pahimman tapahtuessa Suomen armeija joutuisi kurjasti varustautuneena taistelemaan maailman vahvimpia maavoimia vastaan. Poliitikot tekivät venäläisvihansa vallassa virheellisen ratkaisun, sotilas Mannerheim joutui selvittämään tilanteen ja pelastamaan Suomen. Sama kaava toistui jatkosodan loppuvaiheessa.
Mannerheim ei ole suomalaisen russofobian, vaan suomalais-venäläisen ystävyyden merkkihenkilö. Kannustakoon hänen ylevä esimerkkinsä suomalaisia jatkuvasti ylläpitämään hyviä suhteita Venäjään ja venäläisiin, nyt ja aina, ja välttämään kaikkea, mikä voisi noita välejä huonontaa. Mitä enemmän Suomi Venäjän suhteissaan erottuu eduksi Venäjän muista rajanaapureista (Valko-Venäjää lukuunottamatta), sitä arvokkaammaksi ja rakkaammaksi Suomi Venäjälle tulee. Venäjä tahtoo ystävyyttä. Molemminpuoliset suuret uhrit vuosien 1939-1944 sodissa eivät saa olla vihanpidon tekosyy vaan painava peruste pysyvälle sovinnolle. Mannerheim olisi ymmärtänyt Naton roolin kommunismin vastaisena pelotteena kylmän sodan aikana, mutta varmasti myös yhtynyt Putinin kantaan: Nato on nyt joko hajotettava, tai annettava Venäjän liittyä siihen, jolloin myöskin Baltian maiden on luovuttava venäläisvihamielisestä politiikastaan.
Mannerheim oli Venäjän keisarin uskollinen alamainen vielä silloinkin, kun Suomessa maan itsenäisyyttä tavoittelevat tahot jo harjoittivat avointa terroria Venäjän hallitusvaltaa vastaan. Tällainen laiton meno, jota myös "laillisuusmies" Svinhufvud puolusteli, oli Mannerheimille täysi mahdottomuus ja rikos. Venäjä oli hänen toinen kotimaansa, melkeinpä toinen isänmaansa, jonka hän jätti vasta välittömän hengenvaaran uhatessa v. 1917, ja jonka hän olisi tahtonut pelastaa bolsevikkien käsistä vielä v. 1919, tai miksei myös vielä v. 1941. Mannerheim ei koskaan tahtonut Venäjän maan ja kansan tuhoa, niin kuin keisarin Saksa v. 1917 antaessaan Leninin matkustaa Saksan kautta Venäjälle, tai niin kuin natsien Saksa v. 1941 pyrkiessään tekemään venäläisistä "ali-ihmisistä" orjakansan itselleen.
Mannerheim olisi varmasti onnellinen, jos tietäisi Venäjän vapautuneen kommunismista ja aloittaneensa v. 2000 Putinin johdolla taloudellisen ja henkisen jälleenrakennuksen projektin. Nyky-Venäjä tuomitsee kommunismin rikokset, mutta myöskin jokaisen yrityksen tahrata suuren isänmaallisen sodan veteraanien, fasismin kukistajien, patrioottista kunniaa. Mannerheim tiesi, että pääpiru Saksan lisäksi myös länsivallat olivat syyllisiä natsilaisen aggression valloillepääsyyn ja toisen maailmansodan puhkeamiseen, ei ainoastaan Neuvostoliitto. Molotov-Ribbentrop-paktia oli edeltänyt Münchenin sopimus. Mannerheimilla oli kunnia sotia sekä kommunisteja että natseja vastaan. Mutta Venäjän ja Saksan kansoja vastaan hän ei sotinut.
Suomalaiset myöntävät, että Mannerheim on suomalaisista suurin, mutta eivät henkisesti kykene nousemaan hänen tasolleen. Suomessa ajatellaan että länsi ja itä, Eurooppa ja Venäjä, ovat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja Suomelle ja muille Venäjän naapureille. Mutta Mannerheim tunsi Venäjän aikana jolloin se oli eurooppalaisimmillaan. Tuota kultakautta hän ei unohtanut, ei vaikka kommunismin barbaria sai - osittain Saksan takia - Venäjällä vallan v. 1917. Natsismissa ja fasismissa Mannerheim tunnisti saman barbarian, jonka alkuperä oli reaktio hävittyyn sotaan. Hän pystyi aina erottamaan kommunismin ja venäläiset, natsismin ja saksalaiset toisistaan. Ja Mannerheim kykeni olemaan korrekti niin Keitelin kuin Zhdanovinkin kanssa, vaikka molemmat olivat rikollisia, joskin vain Keitel joutui vastaamaan teoistaan.
Neuvostoliiton politiikka oli toisinaan maailmanlaajuisen kommunismin, toisinaan Venäjän suurvallan etujen edistämistä. Vanhana Venäjän tuntijana Mannerheim kykeni erottamaan nämä asiat toisistaan. Mannerheim tajusi syksyllä 1939, että Neuvostoliitto oli vaatimuksissaan Venäjän eikä kommunismin asialla. Siksi hän kehotti myönnytyksiin uhmamielisyyden asemesta. Mutta hallituksessa oli voimia, jotka vihasivat sekä kommunismia että venäläisiä. Heidän taipumatonta päätään ei mikään kääntänyt, ei edes se, että pahimman tapahtuessa Suomen armeija joutuisi kurjasti varustautuneena taistelemaan maailman vahvimpia maavoimia vastaan. Poliitikot tekivät venäläisvihansa vallassa virheellisen ratkaisun, sotilas Mannerheim joutui selvittämään tilanteen ja pelastamaan Suomen. Sama kaava toistui jatkosodan loppuvaiheessa.
Mannerheim ei ole suomalaisen russofobian, vaan suomalais-venäläisen ystävyyden merkkihenkilö. Kannustakoon hänen ylevä esimerkkinsä suomalaisia jatkuvasti ylläpitämään hyviä suhteita Venäjään ja venäläisiin, nyt ja aina, ja välttämään kaikkea, mikä voisi noita välejä huonontaa. Mitä enemmän Suomi Venäjän suhteissaan erottuu eduksi Venäjän muista rajanaapureista (Valko-Venäjää lukuunottamatta), sitä arvokkaammaksi ja rakkaammaksi Suomi Venäjälle tulee. Venäjä tahtoo ystävyyttä. Molemminpuoliset suuret uhrit vuosien 1939-1944 sodissa eivät saa olla vihanpidon tekosyy vaan painava peruste pysyvälle sovinnolle. Mannerheim olisi ymmärtänyt Naton roolin kommunismin vastaisena pelotteena kylmän sodan aikana, mutta varmasti myös yhtynyt Putinin kantaan: Nato on nyt joko hajotettava, tai annettava Venäjän liittyä siihen, jolloin myöskin Baltian maiden on luovuttava venäläisvihamielisestä politiikastaan.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Poikkeuksellisen järkevä kirjoitus nimimerkiltä. Yksi kohta kiinnitti huomiota:
"Mannerheim tajusi syksyllä 1939, että Neuvostoliitto oli vaatimuksissaan Venäjän eikä kommunismin asialla. Siksi hän kehotti myönnytyksiin uhmamielisyyden asemesta."
Mannerheim kehotti myönnytyksiin, koska halusi ostaa aikaa. Hän oli sitä mieltä, että armeija ei voi taistella. Tarvittiin aikaa varustautua. Mannerheimilla ei ollut mitään harhakuvia Neuvostoliiton aikeista, jotka ymmärsi imperialistisiksi.
Riippumatta siitä, mitkä Neuvostoliiton lopulliset tavoitteet Suomen suhteet syksyllä 1939 olivat, ei voitettu mitään, kun annettiin Moskovan neuvottelujen katketa ja sodan puhjeta. Mannerheim oli koko 1930-luvun yrittänyt puolustusneuvoston johtajana puhua Suomen armeijan tarpeiden puolesta, mutta Suomen pankin Ryti ja Elannon Tanner olivat koko ajan olleet vastaan. He eivät tajunneet niin kuin Mannerheim, että maailma oli menossa uutta suursotaa kohti. Suomen olisi kannattanut unohtaa tiukka rahapolitiikka ja hankkia velaksi aseita, kun vielä oli aikaa. Taipumattomuus Moskovassa 1939 oli huonoa politiikkaa maalta, jolla ei ollut kunnon tykistöä (olennaisin puute) tai edes univormuja joukoille.
Paasikivi ja Mannerheim olivat Suomen johtavat myöntyväisyysmiehet 1939, Paasikivi pessimistisen luonteensa takia, Mannerheim siksi että tiesi armeijansa kurjan tilan. Muutaman kuukaudenkin lisäaika olisi auttanut Suomea. Todennäköisesti Suomi ei olisi joutunut pahimman eteen ennen kesää 1940.
Ongelma oli kuitenkin siinä, että venäläisten vaatimuksiin suostuminen olisi heikentänyt puolustusmahdollisuuksia olennaisesti. Pääasema olisi jäänyt hyödyttömäksi. Tätä ei Mannerheimkaan puoltanut, vaikka kannatti joitakin myönnytyksiä. Stalinin vaatimuksiin ei voitu suostua ja hän ei tinkinyt, loppu on historiaa. Sota on harvoin täysin onnistunutta ulkopolitiikkaa kummaltakaan osapuolelta.
"Poikkeuksellisen järkevä kirjoitus nimimerkiltä."
Kyllä totuus on ihan toinen. Olen aikaisemmin uskonut, että "Koroljov" on oikealla asialla, koska hän on arvostellut suomalaista fasismia ja oikeistopolitiikkaa, mutta tämä avaus kyllä vei tältä Mannerheimin saappaiden nuolijalta kaiken uskottavuuden. Mannerheim oli verinen lahtari ja Hitlerin liittolainen. Niin hyvä liittolainen että Hitler oikein kävi henkilökohtaisesti lahtarimarskia mielistelemässä, ja komeljanttari Mannerheim vastavierailulla natsidiktaattorin luona.
Mannerheim oli natsien paras ystävä ja suomalaisten työläisten tapattaja 1918 ja 1939-1944. Sitä ei mikään saivartelu voi kumota. Miekantuppipäiväkäsky kesältä 1941 todistaa Mannerheimin aikomuksista jatkosossa ihan tarpeeksi, samoin Itä-Karjalan keskitysleirit.
Rajavaatimuksia Kannaksella Stalin suostui lieventämään siten, että Mannerheim-linjan pääosa jäisi Suomen puolelle (tosin venäläisillä ei ollut Mannerheim-linjasta kunnon tiedustelutietoa). Lisäksi hän kysyi neuvottelujen viime vaiheessa, eikö Suomi voisi Hangon asemesta antaa edes jotain suurta saarta sen läheltä. Paasikiven mielestä Stalin pyrki suorastaan epätoivoisesti neuvotteluratkaisuun. Stalinin uskottavuus oli vaakalaudalla, maailman silmissä, Neuvostoliiton kommunistipuolueen ja sotilaspiirien silmissä. Huom! Maaliskuussa 1940 Stalin kannatti rauhaa Suomen kanssa, kun monet puolueen ja armeijan nokkamiehistä halusivat hyökkäyksen jatkamista Helsinkiin saakka, koska Suomi oli selvästi sotilaallisen romahduksen partaalla.
1939-41 ja hyökkäsi kuuteen maahan liittäen ne kokonaan tai osittain NL:on. Stalin vannoi pitävänsä liiton uskollisesti loppuun asti.
Mannerheim pelasti Suomen kolmessa sodassa ja kahdessa rauhan teossa. Vielä -48 Mannerheimin muisto jo eläkeläisenä innosti taustalla suomalaiset torjumaan kommunistien etenemisen. Kyllä siinä on Stalinin saappaanuolijoilla kiroamista, myös sinulla Viljanen.
Mananerheim ei tapattanut suomalaisia työläisiä missään vaiheessa. 1918 tappamisen aloittivat punaisten johtajat jo edellisenä vuonna. Viime sodissa suomalaisia työläisiä tappoivat NL:n kansanvankilasta lähetetyt sotilaat. Mannerheimin miehet tappoivat niitä kyllä noin neljä kertaa enemmän. Se on ennätys alallaan, Viljanen. Harmittaako?
Miekantuppipäiväkäsky oli hieno juttu.Siinä haluttiin palauttaa Suomelta ryöstetyt maat Suomen kansan tahdon mukaisesti ja yhdistää Suomen heimo samaan maahan. Harmi, ettei se onnistunut. Nyt on Karjala ja sen kansa tuhottu. Taidat olla onnellinen, Viljanen? Tiedätkö, että Stalin halusi 1939 yhdistää Karjalan ja Suomen yhdeksi valtioksi? Oliko se rikollista? Ihan samaan pyrki Mannerheim.
"Rajavaatimuksia Kannaksella Stalin suostui lieventämään siten, että Mannerheim-linjan pääosa jäisi Suomen puolelle..."
Stalin halusi Suomen hävittävän puolususlinnoitukset rajalta kokonaan.
"Lisäksi hän kysyi neuvottelujen viime vaiheessa, eikö Suomi voisi Hangon asemesta antaa edes jotain saarta sen läheltä."
Niinhän se kysyi. Mutta Paasikivi oli kysynyt samaa asiaa aikaisemmin ja saanut kieltävän vastauksen. Stalin saatoi hyvinkin olla tietoinen Paasikiven ja Erkon sähkeenvaihdosta, jos sen tiedustelupalvelu osasi avata Suomen salakieliset diplomaatyisähkeet. Koska emme tiedä sitä, niin Stalinin esityksen merkitys pysyy arvoituksena.
"Paasikiven mielestä Stalin pyrki suorastaan epätoivoisesti neuvotteluratkaisuun."
Tämän vaikutelman Stalin halusi antaa ja onistui ainakin Paasikiven kohdalla hyvin.
"Stalinin uskottavuus oli vaakalaudalla, maailman silmissä, Neuvostoliiton kommunistipuolueen ja sotilaspiirien silmissä."
Viktor Vladimirov sanoo samaa ja pitää sitä Stalinin virheenä, että ei nimenyt valtuutettua neuvotelijaa, kuten Erkko oli tehnyt. Antamalla neuvotelutehtävän toiselle Stalin olisi voinut sysätä epäonnistumisen valtuuteltulle. Mutta tuskin kukaan oli valmis syrjäyttämään diktatuuria sen vuoksi, että ei kyenyt neuvottelemaan "joidenkin suomalaisten" kanssa.
"Huom! Maaliskuussa 1940 Stalin kannatti rauhaa Suomen kanssa, kun monet puolueen ja armeijan nokkamiehistä halusivat hyökkäyksen jatkamista Helsinkiin saakka, koska Suomi oli selvästi sotilaallisen romahduksen partaalla."
Stalin oli vapaa kannattamaan mitä tahansa, eikä kenelläkään ollut siihen nokan koputamista. Mutta rauhan kannattaminen jonkun nokkamiehen taholta ei olisi vältämättä ollut turvallista. Rauhan solmimisen kannattaminen olisi voittu tulkita Stalinin politiikan arvosteluksi.
Stalin antoi mieluusti Suomelle sellaisen vaikutelman, että toimi sotilapiirien painostuksen alla. Nykyisin venäläiset itse sanovat, että Stalin päätti sodasta ja että Sodan käyntiä Suomea vastaan vastustettiin upseerien piirissä. Joten siinä mielessä Stalinin sanoja ei kannata ottaa kirjamellisesti.
"Rajavaatimuksia Kannaksella Stalin suostui lieventämään siten, että Mannerheim-linjan pääosa jäisi Suomen puolelle (tosin venäläisillä ei ollut Mannerheim-linjasta kunnon tiedustelutietoa)."
Osalla linjaa ei tee mitään. Sen tiesi Stalin ja sen tiesivät suomalaiset. Venäläiset olivat tiedustelleet Mannerheim-linjan hyvin tarkkaan. Sen pesäkkeistä ja bunkkereista oli tehty lujuuslaskelmat. Tämä kaikki on luettavissa aihetta käsittelevästä kirjasta, jossa on kuvia venäläisten tiedustelutuloksista.
"Lisäksi hän kysyi neuvottelujen viime vaiheessa, eikö Suomi voisi Hangon asemesta antaa edes jotain suurta saarta sen läheltä."
Talvisodan päätyttyä Stalin kertoi lähimmille upseereilleen, että Hangosta kohdistuu uhka Helsinkiä kohti. Tämä oli koko ajan tukikohdan tavoitteena.
"Neuvostoliiton kommunistipuolueen ja sotilaspiirien silmissä. Huom! Maaliskuussa 1940 Stalin kannatti rauhaa Suomen kanssa, kun monet puolueen ja armeijan nokkamiehistä halusivat hyökkäyksen jatkamista Helsinkiin saakka, koska Suomi oli selvästi sotilaallisen romahduksen partaalla."
Stalin arvioi suursodan koko kuvaa, kuten sittemmin Mannerheim Leningradin kysymyksessä. Olisi ihan hyvä pikku hiljaa ymmärtää, että Stalin ei ollu mikään mukava setä.
Nyt puhut pehmoisia. Mannerheim-linjan nimen saanutta pääpuolustusasemaa eivät venäläiset divisioonat tunteneet kovinkaan hyvin. Tietämättömyys selviää mm.Timo Vihavaisen ja Andrei Saharovin toimittamasta Tuntematon Talvisota -kirjasta. Kleio 2009-
Kumma juttu etteivät tunteneet. Venäläiset olivat kuitenkin vuonna -38 tehneet kuva-albumin Mannerheim-linjan bunkkereista. Siis valokuvia, piirustuksia, ampumasuuntia ja tulenkestävyys. Voi olla, että divisioonilla ei tietoa ollut. NL:n sodanjohdolla tieto joka tapauksessa oli. Tämä käy ilmi Uiton ja Geustin kirjasta Manneheim-linja, talvisodan legenda (2006).
Talvisota oli myös venäläisille tärkeä tapahtuma. Se kiinnostaa vieläkin…..
Alla lainaus kirjasta: Mannerheim-linja talvisodan legenda. Antero Uitto – Carl Fredrik Geust.
"Venäläiseen talvisota innostukseen liittyy varsin mielenkiintoisena ilmiönä myös Mannerheim-ihannointi: Vuonna 1998 Veijo Meren Mannerheim-biografia ilmestyi venäjäksi. Myöhemmin venäjäksi ilmestyi myös Mannerheimin muistelmat. Siitä on otettu useita painoksia ja se on arvosteltu monessa lehdessä. Uusvenäläisen Mannerheim-kultin mukaan onkin varsin
ymmärrettävää, että VENÄLÄISEN sotilaskoulutuksen saanut älykäs ja taitava kenraali Mannerheim pystyi talvisodassa miltei lyömään sivistymättömät bolshevikit. Myöhemmin Venäjällä on ilmestynyt toistakymmentä Mannerheim elämänkertaa.”
Voisiko joku palstan stallareista kertoa miten Комсомольская правда lehti on suhtautunut näihin Mannerheim kirjoihin?
"Nato on nyt joko hajotettava, tai annettava Venäjän liittyä siihen, jolloin myöskin Baltian maiden on luovuttava venäläisvihamielisestä politiikastaan."
Venäjän politiikasta se riippuu, ei Baltian.
Naton politiikka ei salli uuden ydinasevaltion ongelmineen liittyä natoon.
Häpeällistä kyllä Suomen porvari tahtoo tapattaa meidän poikia Afganistanissa Naton hyväksi, vaikka Suomi ei siihen terroriorganisaatioon virallisesti edes kuulu, koska kansa vastustaa. Eikö oikeistokekkuleille tässä maassa mitään lakia löydy. Neuvostoliiton aikana porvari joutui nielemään rakkautensa imperialistista sotaa kohtaan, mutta nyt on taaas vanha natsiaikainen ääni kellossa.
murhasi meidän poikiamme 1939-40? Emme olleet mitenkään uhaksi NL:lle ja Leningaradille. Olihan NL:n ja Saksan liitto takeena rauhasta, vai mitä toveri Viljanen?
oli siellä Afganistanissa kymmenen vuotta, ennen Natoa, eikä edes Neuvostosotilaat tienneet miksi he ovat siellä.
Eipäs nyt innostuta! Ei Suomen 'pidä erottua edukseen' Venäjää varten. Venäjä hyökkäsi Suomeen ja me maksamme heille sotakorvauksia. Mitä ihmettä pelleilyä se on? Paljonkin olisi sanomista, mutta periaatteisiini ei kuulu kristittynä haukkua ketään ihmistä/kansaa. Ainoastaan pitää antaa oikeutta sodan uhreille ja sitä me suomalaiset teemme esim. itsenäisyyspäivänämme 6.12.2009. Sotilasparaatikin on aika lähellä! Me suomalaiset tekisimme väärin niitä omaisiamme kohtaan, jotka elivät silloin ja puolustivat omaa maataan. Venäläiset ovat monia naapureitaan vastaan hyökkäilleet. Miksiköhän? Se kait kuuluu geeneihin vai mihin kummaan? Eikö Jumala yleensä halua antaa ihmisille rakkautta toisia kohtaan? Sitä eivät kaikki kansat näköjään ymmärrä. Tuskin Venäjälläkään tykättäisi, jos heiltä yritettäisi viedä maita, kuten meille tehtiin. Meillä suomalaisilla on siis oikeus surra ja itkeä, mutta onnellisina kiitämme Jumalaa ja veteraanejamme ja heitä me huomenna juhlimme. Ketään ihmistä eikä maata vastaan kukaan halua kantaa vihaa, oikeutta muistelemiseen kyllä!
http://www.iltasanomat.fi/videot/kotimaa/1771546
Muuten ihan asiallinen kirjoitus, mutta hyvin selväksi tulee esiin sanoma, että naapureiden pitää rakastaa Venäjää. Vasta sitten voi toivoa ettei enää lyötäisi.
Minusta pitäisi olla niinpäin että Venäjä ensin jotenkin hyvittäisi rikoksensa. Jollakin tapaa selvittäisi Karjalan anastuksen. Pysyvä ja oikea sovinto ei toistaiseksi ole mahdollinen. Venäjäviha siirtyy tuleville sukupolville tällaisten vääristelevien kuninkaiden ansiosta.
Uhrinko pitäisi rakastaa rikollista?
Jospa menisit katsomaan, josko marraskuun työttömyyskorvauksesi olisi maksettu. Kommunismi on murskattu ja haudattu pysyvästi. Te muutamat eloonjääneet änkyrät ette pysty muuhun kuin nettisaiteilla itkemään, mutta vaalipäivinä on hiljaista todellisen kannatuksen suhteen. Eikö sapetakkin ? Joskus ennen vanhaan jopa 60 000 suomalaista kantoi SKP:n jäsenkirjaa, mutta viisastuttuaan heittivät ne roskiin jalon aateensa mukana. Turunkin telakalla entiset 70-luvun kansandemokraatit ja jatkuvat lakkoänkyrät ovat nykyisin hiljaista poikaa. 400 saa skloboa ensi keväänä ja voit arvata mistä päästä alkaa viikate heilua. Entiset kommarit lähtevät ekana ja se on oikein se.
Kylmän sodan voittaja Ronald Reagan murskasi kommunismin rauhanomaisesti ja laukaustakaan ampumatta. Näin tapahtui myös Suomessa.