Yrityksessä työt painaa päälle, on stressiä ja sellaista. Miten tässä mitään parisuhdetta voi perustaa saati perheettä. Jaksaako nykyihmiset tätä katsoa puolisona tai tarvitseeko heidän edes? Miten teillä nuoremmilla yrittäjillä nämä asiat on onnistunut?
Kun en haluaisi alistuvaa puolisoa joka kiltisti hoitaa kaiken kotona vaan sellaisen, joka uskaltaa sanoa kunnolla oman mielipiteensä myös työnteostani. Tarkoittaen, että puoliso uskaltaa sanoa, että "nyt sovitaan milloin on lomaa ja piste". Jos en itse huomaa, että perhe tarvitsee minua pitkän työputken jälkeen. Mutta työtunteja, niitä riittää eikä aina voi joustaa vaan välillä työtä on painettava niin perk..leesti. Että kuka tällaista jaksaa katsoa?
Kun en haluaisi alistuvaa puolisoa joka kiltisti hoitaa kaiken kotona vaan sellaisen, joka uskaltaa sanoa kunnolla oman mielipiteensä myös työnteostani. Tarkoittaen, että puoliso uskaltaa sanoa, että "nyt sovitaan milloin on lomaa ja piste". Jos en itse huomaa, että perhe tarvitsee minua pitkän työputken jälkeen. Mutta työtunteja, niitä riittää eikä aina voi joustaa vaan välillä työtä on painettava niin perk..leesti. Että kuka tällaista jaksaa katsoa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Parisuhteen olen saanut väsättyä, mutta jos vielä lapsia hommaisi, niin vaikeaksi menis.
Kenellä yrittäjällä ei olisi stressiä? Stressi tarkoittaa sitä että asiat tulee hoidettua, ne joilla ei ole stressiä, ovat niitä vuoden yrittäjiä(jotka lopettaa vuoden sisällä todettuaan että liian rankaa ja tulos huono).
Itse en kahteen vuoteen pitänyt lomaa, vime vuonna pidin vain viikon, mutta silloinkin oli vuokrattuna mökki ja grilli täys ruokaa, hyvä loma, mutta tuntui aika lyhyeltä lomalta, joten ehkä pidän nyt jo 2 viikkoa...tuntuuhan se rahoissa tietenkin, mutta ajattelen sen mielenterveyden kannalta. Maksan mielelläni muutaman tonnin siitä lisäviikosta nyt kun ei ole enää pikkurahasta kiinni hommat.
Niin ja naisesta...itse teen ruoan(koska osaan sen paremmin tehdä kuin naiseni) ja hoidetaan koti ihan yhdessä, siitä huolimatta että olen yrittäjä ja teen joskus pitkää päivää.
Minä osaan sanoa nykyään asiakkaille myös kellonajat jolloin olemme auki ja kieltäytyä töistä sen työajan ulkopuolella. On harvoja vakioyrityksiä ja erikoistapauksia joissa enää teen edes ylityötä, mutta niistä sitten tuleekin hyvät korvaukset, jotka usein vastaa muutaman kuukauden hommia.
itse olin yrittäjänä 5v, mies oli ja sama on edelleen, mutta kyllä on ollut elämä mukavempaa palkkatöihin siirtymisen jälkeen. nyt kohta kolme vuotta palkollisena eri alalla on tehnyt samaa kuin loma, ja ensi vuonna siirryn oma alani palkkatöihin. lapsikin on tuloillaan ja elämä muutenkin mallilllaan. onhan yrittäjyydessä puolensakkin, mutta toivottavasti ei tarvitse itse alalle enää ryhtyä, kun helpommallakin pääsee.
stressaavasta palkkatyöstä yrittäjäksi siirtyminen on leikannut stressin pois kun voit itse vaikuttaa ajankäyttöön, asiakasmäärään sekä kenen kanssa teet yhteystyötä. Kotitoimistosta käsin voi halutessaan tehdä kotitöitä kun on sopiva hetki ja meidän parisuhteeseen muutos on vaikuttanut positiivisesti.
Näyttää välillä, että tuo tavallisten palkkatyöntekijöidenkin arki lasten kanssa on raskasta, mutta että yrittäjänä. Onko ketään yrittäjää, jolla olisi lapsia? Miten sellainen sujuu?
Mulla on sellainen pieni yritys, joka toimii ainoastaan netissä. Tarkoituksena ei olekkaan laajentaa vaan ainoastaan tulla toimeen.Vaimo tekee normi palkkahommia. Tässä päiväni kaikessa lyhyydessä.
KLO 7.00 Vien pojan hoitoon,
8.00 Teen hieman töitä ja katson minkä verran on tullu tilauksia ja päivitän nettisivut. Tähän menee aikaa noin 2 tuntia. Sivustollani on myös mainoksia ja ne teen aina yhdessä viikossa. Myyn mainostilaa kuukaudeksi kerrallaan.
Tosiaan niin tuossa se mun päivä on. Kaikki muu aika menee salilla käymiseen ja elämiseen. Mä keksin pari vuotta sitten sellasen yritystoiminnan missä aikaa jää oikeesti perheelle.
Joo minuakin kiinnostaa, onko yrittäjiä joilla olisi lapsia?
Itse tahtoisin mutta tuntuu lähes mahdottomalta.. Olen nainen.
Ei taida yrittäjillä kovin lapsia olla, kun ei vastauksia paljon tule.
täällä on yirttäjä jolla on lapsia 2 toinen eskarissa toinen par vuotta nuorempi. Välillä oli raskasta,mutta nyt helpottaa kummasti. saanut vähentää töitä ja antaa vielä enempi aikaa lapsille.
Yritystoimintaa takana 20 vuotta.Hoidan kodin,teen n.12 h päivässä viikon joka päivä töitä yrityksessä.
Kaksi teini-ikäistä lasta.Vaikeaa oli järjestellä silloin kun lapset olivat pieniä,mutta selvitty on.
Puolison kanssa lomat eri aikaan,jos niitä yleensä on vietetty.Jotkut alat ovat tällaisia,ettei kaikkea voi saada.
Yrittäjyys on pitkälle elämäntapa ja yrittäjät työhullua porukkaa.
Te joilla on lapsia niin oletteko jossain vaiheessa laittanut yritystä kiinni lasten takia tai onko teillä ollut työntekijöitä pitämässä firmaa pystyssä, vai kuinka olette selvinneet?
Aloitin kotihoitoalan yrittäjänä n. vuosi sitten. Minulla on yrittäjänä toimiva mies ja kaksi lasta (5 ja 9 v). mies oli tyytyväinen kun jätin pienipalkkaisen ja epäsäännöllisen työajan ja ryhdyin tienaamaan paremmin. Otan kunnon lisät ilta- , la ja pyhätöistä jos niitä eteen tulee. Ja niitä on tullutkin, nytkin ihan ylitarjontaa, en oikeastaan jaksa tehdä enää enempää. Tai ehkä jaksaisin, mutta syyllisyys ja harmitus vie niin paljon voimia että joudun noita hyväliksaisia vuoroja rajoittamaan. Siis mua harmittaa se etten olisi lasten kanssa niin paljoa kuin haluasin jos kaiket illat ja viikonloput painaisin duunissa. Mies niitä hoitelee kun olen töissä, mutta välillä kotona on aika kaaos kun olen esim. pari iltaa pois.. Pääasia tietysti että pärjäävät. Stressiä ja väsymystä on, mutta kyl se siinä nyt on sujunut arki. Lasten asiat päiväsaikaan menevät aina töitten edelle; niistä ei lipsuta. Harrastuksiin, lääkäreihin yms juttuihin löytyy äidin ja isän kalenterista aikaa aina. Mies on teollisuuden alan yrittäjä ja hän tekee säännöllistä työaikaa, joten se helpottaa tilannetta. Ihan eri juttu olisi jos hän olisi vaiks joku kauppias tms. en ole ajatellut hankkia enempää lapsia joten en kanna huolta äitislomiosta tms. katkoista. Tosin tällä alalla sillä ei olisi dramaattista vaikutusta menestykseeni vaikka olisinkin esim. 1-2 vuotta pois hommista. Varmaan vaan ilmottaisin lomien jälkeenyhteistyökumppaneille että olen kehissä ja hommia alkaisi jälleen tulemaan.. näin luulen ainakin. Ja fiksut pärjää aina, tuli mitä tuli! Onnea pohdinnoillesi!
Emme ole uskaltaneet hankkia vielä. Olemme molemmat yrittäjiä, minä kotisiivoojana.
En tiedä miten järjestäisin asiani, jos perheenlisäystä olisi tulossa. Joko olisin muutaman viikon poissa hommista ja sitten palaisin normaaliin arkeen lapsen ollessa jonkun muun hoidossa tai sitten lopettaisin työt kokonaan... En voisi olla kovin pitkään poissa, sillä tuskin asiakkaani odottelisivat kuukausikaupalla minua siivoamaan, joten pitkän vapaan jälkeen pitäisi periaatteessa aloittaa kaikki yritystoiminta alusta. Ilman mitään tukia ja muutenkin pienillä rahoilla se ei ole kovin houkutteleva vaihtoehto.
Toisaalta en haluaisi laittaa kovin pientä vauvaa hoitoonkaan, joten veikkaan, että jos lapsi tulisi, niin nykyinen yritystoimintani loppuisi kokonaan.
n 30 : Yrittäminen on meille naisihmisille semmosta "sumplimista" kun lapsia on. Jos mulle tulisi nyt uusi lapsi niin varmaan hiljentäisin yritystoiminnan mutta ottaisin jotain iltakeikkoja yms. "tilapäisjuttuja" silloin kun vauvalle olisi hoito turvattu. Ja kyllähän kampaajat, siivoojayrittäjät, kioskinpitjät lapsia hankkivat. Jos töitä näyttää olevan paljon, he hankkivat itselleen tuuraajan. Onhan siinäkin aina omat kommervenkkinsä, mutta yleensä asiat jollain tapaa järjestyvät. Ja siivoustyötä on aina; lika ja pöly ei maailmasta lopu, joten äitiysloman jälkeenkin hommia varmasti riittää. Itselläni on semmoinen vika, että mietin monesti ihan liian monimutkaisesti asioita; ratkaisut ovat kumminkin ihan simppeleitä loppupeleissä..
yksi lapsi löytyy, ajalta ennen yritystä.
yritystä edelsi ero. rytmiksi on muotoutunut:
viikko kovaa duunia (jos sattuu olemaan) (etävanhempana)
ja viikko vähän töitä (lähivanhempana)
eli ns viikko ja viikko- systeemi.
toimii hyvin työn kannalta, paitsi kiire aikana, jolloin jaksaminen on usein
hankalaa.
oma vapaus mahdollistaa kuitenkin paljon asioita lapsen kanssa.
kun koulu alkaa, ei enää ole niin helppoa pitää yhteisiä ex tempore vapaapäiviä.
ehkä otamme sitten pidennettyjä viikonloppuja tai jotain muuta tarpeen mukaan.
yrittäminen!
Yrittäjän avovaimon näkökulma (yhdessä kolme vuotta, olen itse opiskelija, lomilla töissä itsekin, mutta en mieheni firmassa): Mies herää kuutena päivänä viikossa klo.5.00 töihin. Iltaisin makaa sohvalla ja menee nukkumaan joskus klo.19.30-21.00. Lauantaina, ennen viikon ainoata vapaapäivää, vetää pään täyteen. Ainoana vapaapäivänä makaa sohvalla. Ei halua tehdä puolisonsa kanssa mitään. Lähtee lenkille kanssani ehkä joka kolmas tai neljäs sunnuntai, silloinkin kovan valituksen kera. Saattaa myös jatkaa kaljan juontia vielä sunnuntainakin. Juo välillä myös viikolla. Tämä on aiheuttanut paljon riitoja. Syy juomiselle on kuulemma työstressi ja se, että "ei ole muutakaan tekemistä". Hän tuli kuntaan firman perässä, eikä hänellä siksi ole juuri lainkaan ystäviä.
Miestä ei voisi vähempää kiinnostaa tehdä mitään yhdessä. Ei jaksa lähteä elokuviin, ei jaksa aloittaa mitään yhteistä harrastusta, mikään puheenaihe ei yleensä kiinnosta.. Ainoa, mille on mielenkiintoa, on oma firma, kalja ja sohva.
Kiitos talouden laskusuhdanteen, ei ilmeisesti edes olla menossa ulkomaille lomalle tänä talvena. Se edes pelastaisi jotain, koska lomalla mieheni on todella ihana. Mutta ei se korvaa kaikkea.
Alan olla todella väsynyt siihen, että minä olen aina se, joka ehdottaa, että voitaisiinko vaikka mennä ulkoilemaan, tms.
Ironista on, että olen kuulemma hänelle tärkein asia elämässä. Itsekin rakastan miestäni hyvin paljon. Mutta en tosiaan teidä, jaksanko tällaista elämää...
näyttää olevan otollista aikaa asioiden miettimiselle. Meillä mies on työssä 6 päivää viikossa, 10-12 h päivässä. Ymmärtäisin, jos toisi rahaa, mutta minulla palkka kaksinkertainen häneen nähden ja osittain siis elätän häntä ja jos asuisi yksin ei pärjäisi noin pienillä tuloilla (alle tonni kuussa yrityslainan lyhennyksen jälkeen). Antaa kaiken periksi yhtiökumppaneilleen, eli suostuu siis tekemään ylimääräiset ajat ilman sen suurempia korvauksia kuin muutkaan. Lisäksi tekee vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi kavereilleen ja esim. isälleen paljon töitä, eli ei ole koskaan kotona. Joskus näistä kavereiden hommista jotain kai saakin, mutta ei tuo näitä rahoja kotiin, vaan hankkii jotain kivaa itselleen. Aina on uusimmat kännykät yms.
Kotona ei tee mitään vapaaehtoisesti eikä pidä vapaapäiviä muulloin kuin minä alan suunnitella jotain kivaa menoa. Pakko päästä mukaan, vaikka itsellään ei ole näitä menoja edes varaa kustantaa. Lisäksi on valittanut minun kavereiden kuullen, kuinka vien hänen rahat ja hänelle ei jää omaan käyttöön mitään?! Siis mistä sitä jäisi jos ei tienaakaan? Ja kyse ei tosiaan ole mistään uudesta firmasta, vaan jo monta vuotta pyörineestä ja voittoa tuottavasta. Ei vietä aikaa myöskään lapsensa kanssa eikä ole kiinnostunut koulu- yms. asioista pätkän vertaa.
Tilanne on oikeasti totaalisen hullu ja en jaksa enää... Mitä yrittäjät on mieltä, onko tämä joku ihan yleinen käytäntö vai kannatteko vastuunne myös hankkimastanne perheestä elättämällä edes itsenne?
Ainoa este erolle on se, että mietin jos tuo saa jotenkin puhuttua lapsen itselleen (jota ei hoida) ja minä saan alkaa maksaa yritystukea vielä elatusmaksujenkin muodossa.
ja vaikeaa tuo perheen,parisuhteen ja yrittäjyyden yhdistäminen.
Mieheni on ulkomailla töissä,joten olen käytännössä yh 2/3 vuodesta,lapset "jo" 4 ja 5 vuotiaat,yritys puolitoista vuotta vanha.Kotoa käsin teen töitä,koska rahkeet ei kertakaikkiaan riitä pitämään 10-17 aukioloajoilla puotia kylillä.Turvaverkkoni on tasan äitini verran,joka yli 60 v ja tekee raskasta vuorotyötä (kovin usein en voi apua pyytää).Eli kun mies ulkomailla kultaa vuolemassa,niin koko talouden vastuu töiden lisäksi harteillani.Työpäiväni ei tosin ole tällä hetkellä "kuin" n.6-7h/pv,mutta teen 7pv/vko ja monasti vielä öisin lasten nukkuessa.Mieheni ollessa kotona olisi revettävä vielä hehkeänä parisuhteen riemuihin (joopati-joo...) joten välistä on fiilikset todella huonot uupumuksen,syyllisyyden,unettomuuden ym vuoksi.Hullun hommaa siis.Välistä tekisi mieleni heittää hanskat naulaan ja hakeutua palkolliseksi,mutta vanhaan ammattiini en voi enää palata,joten edessä olisi jokin koulutus kait.
Mutta onhan tämä aika palkitsevaakin ja sopii ennen kaikkea itsenäiselle ihmiselle.Minulla oli aikoinani edellisessä ammatissa välillä vaikeuksia sopeutua ryhmätyöhön mielipide-erojen takia tai näkemyserojen takia.Nyt ei tarvitse funtsia semmoista.Funtsia joudun aika paljonkin,sillä teen osittain luovaa työtä.Haittapuolena pakko mainita vaara käydä ylikierroksilla ja sitä seuraa helposti unettomuuskierre.Lisäksi sosiaaliset kontaktit ovat vähenneet.Silti pidän tätä hyvänä ratkaisuna itselleni,kaikesta huolimatta.
Raskainta on ehkä lasten kanssa säätäminen,kun on joka aamu raahattava tarhaan (15km sivu),työt,kotityöt ja illansuussa taas hakumatka vaikka mikä homma olisi kesken.Iltarutiinit väsyneitten muksujen kanssa kun työasiat pyörii mielessä ei myöskään ole siitä rentouttavimmasta päästä.Sitten kun vielä parisuhdetta pitäisi hoitaa,niin homma vaikeutuu entuudestaan.Kun on vuosi ehtinyt olla "naimisissa yksinhuoltajana" ja fyysinen ero mieheen voi olla useita kuukausia,niin se onkin sitten mukava lisämauste koko perheelle sopeutua taas tilanteeseen.Onneksi muksut kasvaa ja viisastuu päivittäin ja me perheen aikuiset olemme saaneet molemmat venyä suuntaan jos toiseenkin ja vieläpä äärimmilleen pyörittäessä tätä rumbaa.Hurjan stressin seurauksia hoidetaan loppuelämämme,joten hinta on ollut kova.Mutta se on ollut valintamme.Asiat olisi ehkä voinut tehdä toisin,mutta sitä nyt on enää turha itkeä.Onneksi oravanpyörästä VOI hypätä pois.
Olen yrittäjän lapsi ja ollut yrittäjä-äiti, eikä perheessä ykskään parisuhde ole pysynyt kasassa. Siis olen eronnut eronneiden vanhempien tytär.
Edellinen sukupolvi kärsi työnarkomaniasta, koska toimiala oli niin kiintoisa, ettei yrittäjä-isä malttanut paneutua muihin asioihin. Lapset hoiti katkeroitunut puoliso. Traumoja jäi kaikille osapuolille eikä parisuhteen rakennuspalikoita saanut perinnöksi. Oma liitto kariutui siksi, etten itse mahtunut kodinhengetär-muottiin, vaan veri veti yrittämään. Yksinhuoltajana oli kovaa hommaa ja vaati tiukkaa itsekuria asettaa perhe etusijalle, kun toimeentulo pysyi niukkana rajallisen aikaresurssin vuoksi.
Nykyään puoliso tuskin suostuu elämään yksinhuoltajan elämää. Yhden parin tiedän, jossa mies sai viisi vuotta aikaa tehdä työtä vuorotta ja vaimo lupasi hoitaa perheen sen aikaa. Sitten yrittäjä myi firman ja aloitti uuden, leppoisamman elämän.
Suurin juttu taitaa olla lasten asema. Siihen pitäisi panostaa yhtä lailla kuin parisuhteeseen, jos tuntuu ettei paukut riitä niin jättää lisääntymättä.
Kaamein kokemus aiheen tiimoilta oli yrittäjäisä, jolle soitin, kun hänen poikansa kiusasivat yhtä omistani. "Meillä vaimo hoitaa ne k..päät, minä en ees tunne niitä ja aina niistä valitetaan". Sydäntä kylmäsi ja tuli sääli. Rouva piti hyvänä, että pojilla on aatteita, kun koittivat olla uusnatseja ja kokoontuivat heidän olohuoneessaan! Muutaman vuoden päästä oli ne pojat linnassa väkivaltarikoksista, että ihan aina ei vanhempia syytetä suotta.
Taitaa olla hyvin yksilöllistä, miten kukin onnistuu yhdistelemään perheen ja yrittäjyyden. Todennäköisyys sössiä koko juttu on kyllä isompi kuin keskimäärin.