Täällä on kahdenlaisia kirjoittajia: niitä jehovalaisia nuoria jotka eivät ikinä kuuluneetkaan järjestöön. He valittavat kun joku on heistä valittanut pikkuasioista.
Sitten on tosiuskovaisia. He tulivat järjestöön ja näkivät sen saastaisuuden ja jäivät siksi pois.
On siis kaksi luokkaa: uskontoon syntyneet luopiot jotka eivät ikinä kokeneet järjestöä omakseen ja uskontoon tulleet jotka saivat pahan vastaanoton vaikka toimivat juuri niinkuin uskovaisten pitäisikin toimia.
Kumpaan ryhmään sinä kuulut?
Veikkaan että nämä rautarouvaneitokaiset ovat taas ihan oma luokkansa, he kieltävät kaiken arvostelun järjestöstään. Näitäkin on, erityisesti vanhinten tyttäristä ja suvuista.
Sitten on tosiuskovaisia. He tulivat järjestöön ja näkivät sen saastaisuuden ja jäivät siksi pois.
On siis kaksi luokkaa: uskontoon syntyneet luopiot jotka eivät ikinä kokeneet järjestöä omakseen ja uskontoon tulleet jotka saivat pahan vastaanoton vaikka toimivat juuri niinkuin uskovaisten pitäisikin toimia.
Kumpaan ryhmään sinä kuulut?
Veikkaan että nämä rautarouvaneitokaiset ovat taas ihan oma luokkansa, he kieltävät kaiken arvostelun järjestöstään. Näitäkin on, erityisesti vanhinten tyttäristä ja suvuista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
on myös paljon muita, hengellisistä asioista kiinnostuneita, minulla ei ole ollut juuri mitään tietoa jehovantodistajista, ennenkuin luin tätä palstaa, en tiennyt mihinkä he uskoivat, halusin tietää heistä enenmmän, en tiennyt mitään vuosiluvuista ja maaailmanlopun ennustuksista.
Mutta en koskaan laske vieraita ihmisiä sisälle, ovenkin avaan vain niille, jotka etukäteen sopii tulosta, en pidä keskustelusta uskonnosta. koska uskoni on henkilökohtainen asia. Siihen ei voi muut vaikuttaa "selititämällä Raamattua"
Haluan itse lukea Raamattuani, en pidä sitä ollenkaan vaikeaselkoisena, enkä tunne tarvitssevani siihen opetusta.
Pahinta olisi olla yhteisössä, joka määräisi miten minun tulisi uskoa.
Olen kiinnostunut ihmiselämään liittyvistä asioista, jos jossain tutustuisin jt uskovaan, tiedän suurin piirtein jotain mihin hänen uskomuksensa perustuu.
Tuntuisi ahdistavalta ajatukselta että täällä maan päällä tulisi elää ainaisesti, minulle ainakin riittää tämä elämä, ja haluankin päästä pois täältä joskus.
Vaikka on kuinka helppoa ja mukavaa, niin kuka jaksaisi elää aina. Täytyyhän silloinkin töitä tehdä, miten muutoin saisimme asunnot, vaatteet. ruuan, vai järjästääkö Jumala niita tuosta vain ihmisille, esim aamulla herätessä olisi pöytä täynnä ruokaa. Jos joku hajoaisi niin se korjaantuisi itsekseen, tai olisiko kaikki rikkoontumatonta. Taloja ilmaantuisi, kullekkin mieltymyksien mukaan, mistään ei tarvitisi maksaa.
On mielästäni niin utopistinen ajatus, että menee yli minun uskoni.
Ja ihmiset kaikkialla maailmassa ajattelisi kaikesta samalla tavalla, miten tylsäksi maailma muuttuisikaan.
Jos minulta vietäisiin oma tahto ja ajatusmaailma, silloin minä en enään olisi minä.