Olen ollut aika kauan ihastunut yhteen poikaan, ja olen miettinyt, että olisikohan hänkin ihastunut mahdollisesti minuun - vai olenko vain vainoharhainen? Haluaisin vähän kokeneilta ihmisiltä neuvoja, itse kun olen aika nuori vielä.
Olen huomannut, että hän on minun seurassani jotenkin erilainen kuin muiden tyttöjen. Muiden seurassa hän on aika vapaampi ja olen huomannut, että keskustellessaan heidän kanssaan hän pitää katsekontaktia siihen kenelle puhuu. Minulle puhuessaan hän ei katso minua silmiin. Joskus jos hän vaikka istuu vieressäni ja juttelee, saattaa hän hitaasti kääntää katseensa minua kohti, mutta kääntää sen kuitenkin äkkiä pois.
Olen myös monesti huomannut (sivusilmällä) hänen katselevan minua. Ei mitenkään suoraan läpitunkevasti, mutta vähän niin kuin "salaa". Kun minä katson takaisin hän kääntää katseensa pois.
Kaikista eniten minua mietityttää se, että hän käyttäytyy kovin välinpitämättömästi välillä. Hän juttelee minulle vain silloin, jos minä aloitan juttelemaan hänelle. Harvoin hän minulle oma-aloitteisesti
mitään sanoo. Hän juttelee paljon muille tytöille myös oma-aloitteisesti ja nauraa aika paljon ja vaikuttaa jotenkin.. enemmän omalta itseltään. Yleensä (tai oikeastaan aika harvoin) kun kunnolla jutellaan, niin on
hän sitten vaikuttanut rentoutuneemmalta, kun ollaan päästy juttuun.
Näin kovin mustasukkaisena ihmisenä minua kovin inhottaa se, että kun oikeasti sen huomaa miten hän juttelee toisille tytöille. Kerran istuin lukemassa kirjaa ja hän ja muutama muu istui siinä lähettyvillä,
ja sitten siihen "seurueeseen" liittyi eräs tyttö, niin kas hän alkoi heti oma-alotteisesti kysellä tämän tytön kuulumisia ja jotain miessuhteista. Kerran olimme samassa tilassa kahdestaan varmaan puolituntia - eikä hän sanonut sanaakaan minulle. Ei yhtään mitään. (Tosin en minäkään sanonut mitään. Tiedän, että olisi pitänyt, mutta olen vain niin hiton ujo)
Joku voisi tähän sanoa, että no voi se poikakin olla ujo, mutta ei hän minusta mitenkään ujolta vaikuta. Päinvastoin, ihan sosiaaliselta. En sitten tiedä. Minusta hän on vain niin välinpitämätön minua kohtaan. Mutta en voi sille mitään, että tunnen aina pientä toivoa, kun huomaan hänen katselevan ja kun tunnen hänen pienen vaivautuneensa seurassani. Tai sitten olen vain vainoharhainen ihastuksesta..
Olen huomannut, että hän on minun seurassani jotenkin erilainen kuin muiden tyttöjen. Muiden seurassa hän on aika vapaampi ja olen huomannut, että keskustellessaan heidän kanssaan hän pitää katsekontaktia siihen kenelle puhuu. Minulle puhuessaan hän ei katso minua silmiin. Joskus jos hän vaikka istuu vieressäni ja juttelee, saattaa hän hitaasti kääntää katseensa minua kohti, mutta kääntää sen kuitenkin äkkiä pois.
Olen myös monesti huomannut (sivusilmällä) hänen katselevan minua. Ei mitenkään suoraan läpitunkevasti, mutta vähän niin kuin "salaa". Kun minä katson takaisin hän kääntää katseensa pois.
Kaikista eniten minua mietityttää se, että hän käyttäytyy kovin välinpitämättömästi välillä. Hän juttelee minulle vain silloin, jos minä aloitan juttelemaan hänelle. Harvoin hän minulle oma-aloitteisesti
mitään sanoo. Hän juttelee paljon muille tytöille myös oma-aloitteisesti ja nauraa aika paljon ja vaikuttaa jotenkin.. enemmän omalta itseltään. Yleensä (tai oikeastaan aika harvoin) kun kunnolla jutellaan, niin on
hän sitten vaikuttanut rentoutuneemmalta, kun ollaan päästy juttuun.
Näin kovin mustasukkaisena ihmisenä minua kovin inhottaa se, että kun oikeasti sen huomaa miten hän juttelee toisille tytöille. Kerran istuin lukemassa kirjaa ja hän ja muutama muu istui siinä lähettyvillä,
ja sitten siihen "seurueeseen" liittyi eräs tyttö, niin kas hän alkoi heti oma-alotteisesti kysellä tämän tytön kuulumisia ja jotain miessuhteista. Kerran olimme samassa tilassa kahdestaan varmaan puolituntia - eikä hän sanonut sanaakaan minulle. Ei yhtään mitään. (Tosin en minäkään sanonut mitään. Tiedän, että olisi pitänyt, mutta olen vain niin hiton ujo)
Joku voisi tähän sanoa, että no voi se poikakin olla ujo, mutta ei hän minusta mitenkään ujolta vaikuta. Päinvastoin, ihan sosiaaliselta. En sitten tiedä. Minusta hän on vain niin välinpitämätön minua kohtaan. Mutta en voi sille mitään, että tunnen aina pientä toivoa, kun huomaan hänen katselevan ja kun tunnen hänen pienen vaivautuneensa seurassani. Tai sitten olen vain vainoharhainen ihastuksesta..
Vastaukset 2
Vanhimmat
se on pelottavaa. ja sosiaalisestakin voi tulla niin ujo, ettei saa sanaa suustaan, tai uskalla edes katsoa. merkityksettömille ihmisille on helppo pulista. kun on merkityksellisestä ihmisestä kysymys, voi pelottaa, että jos jotain sanoo, kuulostaako aivan typerältä jne. tai jos katseista paljastuu tykästyminen, kohde tyrmää tyyliin "mitäs kyyläät". mitä en kyllä oikeasti tiedä koskaan tapahtuneen. korostunut "välinpitämättömyys" on myös itsesuojelua. harva ihastuneena on alkuun ihan oma itsensä.
mutta siis; kun ihmisellä paljon tunteita, tulee esiin myös paljon pelkoja. mitä syytä hänellä muutoin olisi "jumittaa" seurassasi?
koita kääntää tilanne toisinpäin, miten käyttäydyt ja miten haluaisit, että sinua kohdeltaisiin, jos/kun olet ihastunut?
Sori jos pudotan sinut hieman alaspäin muttei ole kysymys siitä että hän ehkä huomaa että sinä olet ihastunut ehkä häneen ja hän ei tiedä oikein tiedä mitä tekisi sinun kanssasi kun olet ujo?
Totuus on se ettei kukaan palstalla olevista osaa noiden havaintojen perusteella joihin vaikuttaa sinun omat olettamuksesi päätellä oikein mitään.
Ainut mitä tiedämme on todennäköisesti se että hän on vaivaantunut seurassasi. Otetaan nyt huomioon ettei hän ehkei itsekään tiedä miksi. Se voisi olla orastavaa ihastusta tai jotakin muuta.