Kohtalokas lainsäädäntövirhe
Merkit viittaavat, että rkp kymmenen vuotta sitten ei ymmärtänyt ruotsalaisten hallintorakenteiden merkitystä, vaihtoehtoisesti puolue myi territoriaaliperiaatteen perustuslaista saadakseen istua hallituksessa.
Nyt kun Christoffer Taxell on saanut tehtävän johtaa parlamentaarista komiteaa tehtävänään valmistella perustuslakiuudistusta on rkp:lle tullut tilaisuus korjata sitä joka yhä enemmän näyttää kohtalokkaalta lainsäädäntövirheeltä.
Se oli noin kymmenen vuotta sitten kun pykälä 50, 1919 vuoden hallitusmuodossa ilman keskustelua korvattiin pykälällä 122 uudessa perustuslaissa.
Ero on huomattava. Kun valtiovalta aikaisemmin hallintoalueiden uudelleensäätämisessä oli pakotettu pyrkimään suomen- tai ruotsinkielisiin hallintoalueisiin joissa olisi mahdollisimman pienet vähemmistöt olikin nyt yhtäkkiä, että hallintoalueiden uudelleenjärjestelyissä pitäisi pyrkiä kielellisesti sopiviin alueisiin niin, että suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluita omalla kielellä katsotaan saatavan samoin perustein.
Kielipalvelua yksilöperiaatteella, kielellisesti kokonaisten hallintoalueiden sijaan territoriaaliperiaatteen mukaisesti, siis.
Se on merkillistä, että rkp ei ole edes jättänyt eriävää mielipidettä pöytäkirjaan ja, että Gunnar Jansson, rkp:n ainoa edustaja perustuslakivaliokunnassa, oli ainoastaan osittain läsnä ratkaisevassa käsittelyssä 21. tammikuuta 1999.
Tiedon mukaan osallistui rkp jo ennen hallituksen ehdotusta hallitusyhteistyösopimukseen joustavasta aluehallinnosta ja ”palvelumallista”.
Seuraukset näemme tänään. Virhe tai ei, niin oletettavasti olisivat tuoreet päätökset keskittää tärkeitä, valtiollisia toimintoja Vaasasta Seinäjoelle ja Kokkolan pohjoiseen suuntautuminen olleet vahvassa ristiriidassa territaarioperiaatteen kanssa joka oli vanhassa hallitusmuodossa vuodelta 1919 kun taas päätös ei yhtä suuressa määrin sodi uutta perustuslakisäädöstä vastaan vuodelta 2000.
Samalla tavoin olisi valtioneuvostolla ollut hiljakkoin vaikeata poistaa viisi poliisiviranomaista, joilla ruotsi on enemmistökieli säilyttämällä pykälä 50, sekä vuodesta 2010 lopettaa toinen kahdesta käräjäoikeudesta jossa ruotsi on enemmistökieli.
Perustuslakivaliokunnan mietinnössä vuodelta 1999, se paperi joka osoittaa eduskunnan tulkinnan laista, sanotaan, että kielelliset olosuhteet voivat olla yksi syy joka oikeuttaa poikkeamaan periaatteesta kahdenkeskisistä yhteensopivista alueista, mutta tulos kädessä näemme nyt, että se muotoilu on riittämätön.
Se Jan-Erik Enestamin johtama rkp oli siihen aikaan täysin suuntautunut kielelliseen palvelunäkökulmaan.
Joko puolueen edustajat eivät ymmärtäneet ruotsinkielisten hallintorakenteiden merkitystä, tai vaihtoehtoisesti tämä oli se hinta jonka rkp sai maksaa hallitusyhteistyön jatkosta.
Toisaalta voidaan myöskin suomenruotsalaista lehdistöä syyttää siitä, että se ei nostanut perustuslakiuudistusta yleiseen keskusteluun silloin kun siitä puhuttiin.
Se, että Suomen ruotsalaiset kansankäräjät 30. toukokuuta 2008 julkilausumassaan oikeusministeriön työryhmälle, Perustuslaki 2008 peräänkuuluttaa uutta perustuslakisäädöstä joka vastaa vanhaa pykälää 50, 1919 vuoden hallitusmuodossa osoittaa, että suomenruotsalaiset poliitikot jälkikäteen kun tieto oli selvillä ovat huomanneet kohtalokkaan perustuslakiuudistuksen vuodelta 2000.
Perusteluissa viitataan mm. muotoon ”samoin perustein”. Kansankäräjät katsoo, että käsitys sovellutuksesta tulee epäselvä silloin kun ruotsin kieli Suomessa joutuu yhä ahtaammalle.
Kansankäräjät viittaa myöskin professori Markku Sukseen, joka yhdessä lausumassa väittää, että kielelliset oikeudet pitäisi ottaa huomioon kun valtioneuvosto tai muu viranomainen tekee päätöksen viranomaisten jakamisesta oikeuden jakoalueisiin. Siten virkapiiri jossa suomi on enemmistökieli pitää täydentää virkapiirillä jossa ruotsi on enemmistökieli.
jatkuu...
Merkit viittaavat, että rkp kymmenen vuotta sitten ei ymmärtänyt ruotsalaisten hallintorakenteiden merkitystä, vaihtoehtoisesti puolue myi territoriaaliperiaatteen perustuslaista saadakseen istua hallituksessa.
Nyt kun Christoffer Taxell on saanut tehtävän johtaa parlamentaarista komiteaa tehtävänään valmistella perustuslakiuudistusta on rkp:lle tullut tilaisuus korjata sitä joka yhä enemmän näyttää kohtalokkaalta lainsäädäntövirheeltä.
Se oli noin kymmenen vuotta sitten kun pykälä 50, 1919 vuoden hallitusmuodossa ilman keskustelua korvattiin pykälällä 122 uudessa perustuslaissa.
Ero on huomattava. Kun valtiovalta aikaisemmin hallintoalueiden uudelleensäätämisessä oli pakotettu pyrkimään suomen- tai ruotsinkielisiin hallintoalueisiin joissa olisi mahdollisimman pienet vähemmistöt olikin nyt yhtäkkiä, että hallintoalueiden uudelleenjärjestelyissä pitäisi pyrkiä kielellisesti sopiviin alueisiin niin, että suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluita omalla kielellä katsotaan saatavan samoin perustein.
Kielipalvelua yksilöperiaatteella, kielellisesti kokonaisten hallintoalueiden sijaan territoriaaliperiaatteen mukaisesti, siis.
Se on merkillistä, että rkp ei ole edes jättänyt eriävää mielipidettä pöytäkirjaan ja, että Gunnar Jansson, rkp:n ainoa edustaja perustuslakivaliokunnassa, oli ainoastaan osittain läsnä ratkaisevassa käsittelyssä 21. tammikuuta 1999.
Tiedon mukaan osallistui rkp jo ennen hallituksen ehdotusta hallitusyhteistyösopimukseen joustavasta aluehallinnosta ja ”palvelumallista”.
Seuraukset näemme tänään. Virhe tai ei, niin oletettavasti olisivat tuoreet päätökset keskittää tärkeitä, valtiollisia toimintoja Vaasasta Seinäjoelle ja Kokkolan pohjoiseen suuntautuminen olleet vahvassa ristiriidassa territaarioperiaatteen kanssa joka oli vanhassa hallitusmuodossa vuodelta 1919 kun taas päätös ei yhtä suuressa määrin sodi uutta perustuslakisäädöstä vastaan vuodelta 2000.
Samalla tavoin olisi valtioneuvostolla ollut hiljakkoin vaikeata poistaa viisi poliisiviranomaista, joilla ruotsi on enemmistökieli säilyttämällä pykälä 50, sekä vuodesta 2010 lopettaa toinen kahdesta käräjäoikeudesta jossa ruotsi on enemmistökieli.
Perustuslakivaliokunnan mietinnössä vuodelta 1999, se paperi joka osoittaa eduskunnan tulkinnan laista, sanotaan, että kielelliset olosuhteet voivat olla yksi syy joka oikeuttaa poikkeamaan periaatteesta kahdenkeskisistä yhteensopivista alueista, mutta tulos kädessä näemme nyt, että se muotoilu on riittämätön.
Se Jan-Erik Enestamin johtama rkp oli siihen aikaan täysin suuntautunut kielelliseen palvelunäkökulmaan.
Joko puolueen edustajat eivät ymmärtäneet ruotsinkielisten hallintorakenteiden merkitystä, tai vaihtoehtoisesti tämä oli se hinta jonka rkp sai maksaa hallitusyhteistyön jatkosta.
Toisaalta voidaan myöskin suomenruotsalaista lehdistöä syyttää siitä, että se ei nostanut perustuslakiuudistusta yleiseen keskusteluun silloin kun siitä puhuttiin.
Se, että Suomen ruotsalaiset kansankäräjät 30. toukokuuta 2008 julkilausumassaan oikeusministeriön työryhmälle, Perustuslaki 2008 peräänkuuluttaa uutta perustuslakisäädöstä joka vastaa vanhaa pykälää 50, 1919 vuoden hallitusmuodossa osoittaa, että suomenruotsalaiset poliitikot jälkikäteen kun tieto oli selvillä ovat huomanneet kohtalokkaan perustuslakiuudistuksen vuodelta 2000.
Perusteluissa viitataan mm. muotoon ”samoin perustein”. Kansankäräjät katsoo, että käsitys sovellutuksesta tulee epäselvä silloin kun ruotsin kieli Suomessa joutuu yhä ahtaammalle.
Kansankäräjät viittaa myöskin professori Markku Sukseen, joka yhdessä lausumassa väittää, että kielelliset oikeudet pitäisi ottaa huomioon kun valtioneuvosto tai muu viranomainen tekee päätöksen viranomaisten jakamisesta oikeuden jakoalueisiin. Siten virkapiiri jossa suomi on enemmistökieli pitää täydentää virkapiirillä jossa ruotsi on enemmistökieli.
jatkuu...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kansankäräjien esittämä pyyntö perustuslain tarkistamiseen, koskien selvennystä pykälä 122:a, jätettiin oikeusministeri Tuija Braxin (vihr) johtamalle työryhmälle, joka puolestaan viime vuoden lokakuussa muodosti parlamentaarisen työryhmän ministeri Christoffer Taxellin johdolla.
Pääpaino taxellilaisessa tehtävässä tulee olemaan ulkopoliittisessa johtotavassa, mutta se, että tehtävänkuvaan myöskin kuuluu tarkistus perimmäisistä vapauksista ja oikeuksista luulisi, ainakin teoriassa, ryhmällä olevan käytännön mahdollisuuksia tehdä tarkistuksia perustuslakiin ja sen periaatteisiin hallintoalueiden uudelleen organisoimisessa.
Tämä tietenkin edellyttää, että rkp välittömästi tarttuu toimeen ja ne muut puolueet näkevät vastuunsa ruotsinkielistä väestöä kohtaan Suomessa.
Odotetusta perustuslain tarkistuksesta voi tulla jopa tulikoe suurille poliittisille puolueille suhteessaan suomenruotsalaisiin.
Toisaalta voi olla liian myöhäistä nousta aikaisin ylös. Uuden perustuslain odotetaan astuvan voimaan vasta 2012 ja siihen mennessä voi ruotsalaisuus Suomessa ollut tehnyt useita suuria aluemenetyksiä siihen tyyliin kuin on jo päätetty elinkeino-, ympäristö- ja liikennekeskus Elyn, poliisin ja tuomioistuimien suhteen.
Tähän mennessä kukaan ei ole piitannut yhtenäistää Suomen kansallista lainsäädäntöä eurooppalaisen säädöksen osalta joka koskee maan osia ja vähemmistökieliä, jonka Suomi on allekirjoittanut ja jonka periaatteita pääpiirtein pitää myöskin ruotsin osalta Suomessa noudattaa.
Kenneth Myntti
http://www.vasabladet.fi/story.aspx?linkID=90838&storyID=50889