Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille tasapuolisesti. Itsenäisen Suomen historiasta nousee vaivattomasti mieleen muutamia tärkeitä persoonia, joista muutama sana. Sitä ennen saatteeksi. Suurmiesten ja -naisten korostaminen toki aina vääristää sitä todellisuutta, mitä tavalliset ihmiset toteuttavat päivittäin, ja mitkä toimet mahdollistavat "suurmiesten nostamisen" historiankirjoituksessa.
Suomen ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg oli erityisen viisas mies. Hänen johdollaan Suomen perustuslaista tuli aikaansa nähden moderni ja demokraattinen. Lisäksi Ståhlberg vastusti kiivaasti kokoomuksen ajamaa "kuningas-hanketta". Voidaankin katsoa kokoomuksen viime vuosina siirtyneen presidentti Ståhlbergin linjoille suhteessa "vahvaan johtajaan". Suomalaiset pohjanmaalaiset äärioikeistolaiset eivät pitäneet Ståhlbergistä. Hänet muilutettiin 1930 Kulosaaren (Helsinki) kodistaan Joensuuhun, missä hän oli aiemmin pitänyt äärioikeistoa vastustavan puheen. Sellaista oli meno Suomessa noina vuosina, edes liberaalia ei hyväksytty maalaisliittolaisten piirissä.
Suomen kolmas presidentti P. E. Svinhufvud on seuraava merkittävä henkilö Itsenäisyytemme historiassa. Aatelinen ja "Siperian kiertänyt Ukko-Pekka" oli alunpitäen nuorsuomalainen, mutta liittyi kokoomukseen 1918. Vaikka Svinhufvud valittiin Suomen presidentiksi osin äärioikeiston tuella, on hänen suurin ansionsa juuri äärioikeiston tukahduttaminen Mäntsälän Kapinan vallankaapausyrityksen johdosta. Ukko-Pekan kuuluisa radiopuhe lannisti humalaiset fasistit.
Seuraava merkkihenkilö on Suomen viides presidentti Risto Ryti. Mystikko ja vapaamuurari Ryti osasi tärkeillä pakkoraon hetkillä hankkia Suomelle resursseja, ja toisaalta eroamalla virastaan myöhemmin antaa tuleville päättäjille vapaat kädet noudattaa "uutta politiikkaa". Äärioikeistolaisuudesta neuvostoliittolaisten kommunistien liehettiläjäksi ryhtyneen Urho Kekkosen toiminnan ansiosta presidentti Ryti vietti suuren osan lopuvuosistaan vankilassa.
Juho Kusti Paasikivi on itsenäisyyshistoriamme painava järkäle. Hänen johdollaan Suomi säilytti pienen palan itsenäisyyttä niinä vaikeina aikoina, kun neuvosto- ja kotikommunistit kekkoslaisten avustuksella pyrkivät romuttamaan laillisen yhteiskunnan perusteet. "Käsivarren mitta" oli Paasikiven suhde Neuvosto-Venäjään, jonka hän hyvin tunsi. Siperia oli häntäkin henkisesti opettanut. Paasikivi oli ensimmäinen "länsimaalainen" Lenin-kunniamerkin saanut valtiojohtaja.
Suomen yhdeksäs presidentti Mauno Koivisto on nykyisen, kehittyvän parlamentarismin isä. Hän vastusti Kekkosen ylipitkän presidenttiyden jähmettämän parlamentarismin ja dementoituneen vanhuksen hyväksikäyttäjien pyrkimyksiä. Koivisto itse hyytyi toisella kaudellaan ulko- ja sisäpolitiikan perinteen vaalijaksi, mitkä seikat eivät ole hänelle eduksi. Uutena presidenttinä hän kuitenkin avasi kansanvallalle mahdollisuuden ja samalla antoi demareille kolmekymmentä vuotta presidenttiyttä.
Tarja Halonen on onnistunut lähes kaikessa, mihin on ryhtynyt. Ihmisoikeuksiin keskittynyt Halonen on kyennyt kahdella kaudellaan puolustamaan homoseksuaalien lisäksi palestiinalaisia, naisia sukupuolena ja miehistä vallankeskittymää Presidentin Linnassa. Ensimmäisestä naispresidentistämme on siis moneksi.
Hyvää Itsenäisyyspäivää.
Suomen ensimmäinen presidentti K.J. Ståhlberg oli erityisen viisas mies. Hänen johdollaan Suomen perustuslaista tuli aikaansa nähden moderni ja demokraattinen. Lisäksi Ståhlberg vastusti kiivaasti kokoomuksen ajamaa "kuningas-hanketta". Voidaankin katsoa kokoomuksen viime vuosina siirtyneen presidentti Ståhlbergin linjoille suhteessa "vahvaan johtajaan". Suomalaiset pohjanmaalaiset äärioikeistolaiset eivät pitäneet Ståhlbergistä. Hänet muilutettiin 1930 Kulosaaren (Helsinki) kodistaan Joensuuhun, missä hän oli aiemmin pitänyt äärioikeistoa vastustavan puheen. Sellaista oli meno Suomessa noina vuosina, edes liberaalia ei hyväksytty maalaisliittolaisten piirissä.
Suomen kolmas presidentti P. E. Svinhufvud on seuraava merkittävä henkilö Itsenäisyytemme historiassa. Aatelinen ja "Siperian kiertänyt Ukko-Pekka" oli alunpitäen nuorsuomalainen, mutta liittyi kokoomukseen 1918. Vaikka Svinhufvud valittiin Suomen presidentiksi osin äärioikeiston tuella, on hänen suurin ansionsa juuri äärioikeiston tukahduttaminen Mäntsälän Kapinan vallankaapausyrityksen johdosta. Ukko-Pekan kuuluisa radiopuhe lannisti humalaiset fasistit.
Seuraava merkkihenkilö on Suomen viides presidentti Risto Ryti. Mystikko ja vapaamuurari Ryti osasi tärkeillä pakkoraon hetkillä hankkia Suomelle resursseja, ja toisaalta eroamalla virastaan myöhemmin antaa tuleville päättäjille vapaat kädet noudattaa "uutta politiikkaa". Äärioikeistolaisuudesta neuvostoliittolaisten kommunistien liehettiläjäksi ryhtyneen Urho Kekkosen toiminnan ansiosta presidentti Ryti vietti suuren osan lopuvuosistaan vankilassa.
Juho Kusti Paasikivi on itsenäisyyshistoriamme painava järkäle. Hänen johdollaan Suomi säilytti pienen palan itsenäisyyttä niinä vaikeina aikoina, kun neuvosto- ja kotikommunistit kekkoslaisten avustuksella pyrkivät romuttamaan laillisen yhteiskunnan perusteet. "Käsivarren mitta" oli Paasikiven suhde Neuvosto-Venäjään, jonka hän hyvin tunsi. Siperia oli häntäkin henkisesti opettanut. Paasikivi oli ensimmäinen "länsimaalainen" Lenin-kunniamerkin saanut valtiojohtaja.
Suomen yhdeksäs presidentti Mauno Koivisto on nykyisen, kehittyvän parlamentarismin isä. Hän vastusti Kekkosen ylipitkän presidenttiyden jähmettämän parlamentarismin ja dementoituneen vanhuksen hyväksikäyttäjien pyrkimyksiä. Koivisto itse hyytyi toisella kaudellaan ulko- ja sisäpolitiikan perinteen vaalijaksi, mitkä seikat eivät ole hänelle eduksi. Uutena presidenttinä hän kuitenkin avasi kansanvallalle mahdollisuuden ja samalla antoi demareille kolmekymmentä vuotta presidenttiyttä.
Tarja Halonen on onnistunut lähes kaikessa, mihin on ryhtynyt. Ihmisoikeuksiin keskittynyt Halonen on kyennyt kahdella kaudellaan puolustamaan homoseksuaalien lisäksi palestiinalaisia, naisia sukupuolena ja miehistä vallankeskittymää Presidentin Linnassa. Ensimmäisestä naispresidentistämme on siis moneksi.
Hyvää Itsenäisyyspäivää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
nämä homojen metkut, niin paneeko se penttiä perseeseen?
toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää täällä keskustan palstalla, niille joiden isät ja isoisät ovat sen itsenäisyyden hankkineet.
Kiitos ja hyvää itsenäisyyspäivää.
Isänmaallisia ihmisiä kätellessään illan juhlissa.
Häkämies teki oikein jättäessään juhlat väliin ja mennessään juhlimaan rauhanturvaajien kanssa.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille isänmaallisille!
että, kuinka moni kieltäytyy lähtemästä Tarja Halosen emännöimiin linnanjuhliin?
Sonnimies muu kai menee Linnan juhliin pääovesta, kuten ennenkin. Vai boikotoiko? Erottuuko joukosta?
joku Häkäpönttö voi olla ainoita.
Tarja Halonen on suoralla kansanvaalilla valittu Suomen presidentti ellei pysty sitä kunnioittamaan ei tunnusta demokratiaa eikä Suomen itsenäisyyttä.
Presidentti Halonen on itsenäisen Suomen ensimmäinen presidentti, joka avoimesti on punikki. Hienoa, että Suomi on sellainen maa, jossa isänmaanpetturitkin voivat päästä valtaan, Suomessa ei rikoksista rangaista seitsemänteen polveen raamatullista ilmausta käyttäen, päin vastoin: punikit päästettiin heti sisällissodan jälkeen täysivaltaisina mukaan demokraattiiseen päätöksentekoon mukaan. Pelottaa ajatellakin mitä olisi tapahtunut, jos punikit olisivat voittaneet.
Kuka on teidän mielestänne, arvoisat keskustelijat, Suomen toiseksi huonoin presidentti? Halonen on niin ylivoimainen, ettei siitä tarvitse edes äänestystä laittaa alulle kuka on surkein.
Halonen on toistamiseen Suomen kansa valinnut presidentiksi, demokraattisilla vaaleilla on kansa sanononut Halosen olevan paras tarjolla olleista. Joka muuta väittää on isänmaan petturi.
Suomen itsenäisyys tarkoittaa sitä, että Suomi (Suomalaiset) voi vapaasti päättää omista asioistaan. Perustuslain mukaan valta kuuluu Suomessa kansalle, ja korkeinta hallitusvaltaa Suomessa käyttää kansan valitsema eduskunta.
Suomessa on itsenäisyys ollut uhattuna kaksi kertaa: Sisällissodan jälkeen kun Saksalaiset joukot olivat miehittäneet Helsingin ja Suomeen suunniteltiin Saksalaista kuningasta. Toisen kerran itsenäisyys oli uhattuna 1944 kun Suomi oli hävinnyt Jatkosodaksi nimetyn kostohyökkäyksen.
Suomalainen työväenluokka (vasemmistolaiset) eivät ole koskaan ollut uhkaamassa Suomen itsenäisyyttä vaan täsmälleen päinvastoin, heidän uhrauksiensa tuloksena voimme viettää Suomen itsenäisyyspäivää.
Pidä tuo mielessäsi vitun porvaritonttu!
menikään.
Kun Suomen eduskunta äänesti itsenäisyyden puolesta demarit äänesti vastaan. Joten pienempikin uho riittää. Kiitos!
Demarit olivat tottakai itsenäisyyden kannalla. Eduskunnassa oli erimielisyys itsenäisyysjulistuksen sanamuodoista oli siis olemassa kaksi eri esitystä joista oli äänestys.
Ei saa vääristellä asioita, tai jos ei tiedä parempi olla kirjoittelematta.
Rautakurttu ei sitten jaksanut olla oksentamatta edes itsenäisyyspäivänä. Parlamentarismi oli Suomessa samallta tasolla aina 1990-luvulle saakka. Sitä ennen kysymys oli ainoastaan puolueiden kyvyttömyydestä yhteistoimintaan. Vahvat presidentit (Rautakurtun pitää ymmärtää tämä "monet presidentit ennen Koivistoa") olivat siunaukseksi Suomelle niinä aikoina, kun puolueiden väliset erot olivat suuret. Ei tarvitse kuin tarkastella demarien ja muiden vasureiden historiaa, niin ymmärtää Kekkosen pessimistisyyden. Vallankumouksen (Rautakurtun pitää ymmärtää, että kysymys ei ole ainoastaan poliittisesta vallasta) puolesta marssittiin joka vuosi.
Rautakurtun on hyvä laittaa kiittimensä ristiin siitä, että meillä oli Kekkonen. Jos mietit vaikkapa sitä, millaisen Suomi Kekkosen jälkeen jäi ja millainen jäi Koiviston jälkeen. Kekkosen aikana meillä ole edes vähän malttia. Kun hänen kannettiin haudan lepoon, hiiret alkoivat hyppiä pöydällä. Koiviston ja sir Holkerin allianssi johti Suomen pidemmälle kuin allikkoon. Valtiolla on yhä runsain määrin velkaa, kiitos näiden herrojen.
Suomella on tosiaan ollut lähes pelkästään hyviä presidenttejä. Lisäisin listaan ainakin nobelisti Ahtisaaren,
joka varsinkin kautensa jälkeen on osoittanut olevansa todellinen suurmies. Myös presidenttikaartin ulkopuolella on ollut useita valtiomiehiä, kuten vaikka Väinö Tanner, joka vastusti ryhdikkäästi ja ainakin osin menestyksellisesti sekä äärioikeistoa että äärivasemmistoa ja Paavo Lipponen, joka vei pienen Suomen EU:n ytimeen (josta ollaan nyttemmin jouduttu sivuraiteelle). UKK on tietysti maamme poliittisen historian käsittämättömän vahva ikoni ja poikkeusyksilö, joka oli suurmies ja teki siis myös suuria virheitä. Totta on sekin, että loppujen lopuksi historiaa vievät eteenpäin rakenteet ja aatteet ja niiden kautta toimivat ihmisjoukot, joiden harteilla "suurmiehet" voivat toimia.