Rakkaudesta.

aitiparta

05.12.09


Mitä sanoisin sinulle
kun ilta on tullut
eikä ihosi enää vastaa

Mitä sanoisin herättääkseni
väreilyä vaienneen lampesi
pintaan

Ja mistä tiedän
olisiko ollut parempi
olla vain hiljaa

Jos en edes yritä?

Mitä sanoisin sinulle tietääkseni
olisiko sittenkin ollut parempi väistyä taaemmas
ja antaa sinulle hetki aikaa


- - -

Runo syntyi poikkeuksellisesti. Näin unta. Olin jonkinlaisen hallin katsomossa ja esitys oli juuri päättynyt, katsomosta nousi nuori, tuskainen mies - en muista kysymyksen sanamuotoa, mutta sisältö oli tämä: "Kuinka kuvaisitte seuraavanlaisen tilanteen? Haluaisin erään tietyn asian tapahtuvan... pyrin käyttäytymään niin että se tapahtuisi, mutta en tiedä jos ehkä juuri pyrkimykseni tuhoavat, estävät sen... ja vasta myöhemmin, yritettyäni, huomaan käyneen kuten pelkäsinkin." Nuoren miehen tuska kosketti sisintäni, ja kyyneltyvin silmin lausuin hänelle runon... Heräsin ja ajattelin kirjoittaa runon ylös mutta jatkoinkin nukkumista. Aamulla en muistanut runoa aivan tarkasti, kuinka se meni, ja luultavasti se oli vähän lyhyempi kuin tuo. Kirjoitettu aamulla 5.12.2009.

Hyvää itsenäisyyspäivää! Itsenäisyyspäivän runo
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8675587

4

311

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sanoinvain

      Kaunis runo, mutta voisitko kenties jättää nuo muut löpinät pois.
      Ne jotenkin pilaavat tunnelman.
      Sori. Mun mielipide.

      • Riippuu siitä millaista tunnelmaa etsii...
        Minua viehättää runoteksteissä erilaisista elementeistä syntyvät tunnelmat, tunnelmanvaihdokset... ja kokonaisuudet missä tunnelmanrikkominen on osa tunnelmaa. Tietysti se voi tuntua ärsyttävältä... jos haluaisi keinutella vain jossain tietyssä tunnelmassa... mutta silloin tavallaan häivyttää runon pois, ikäänkuin ei olisikaan runoa, koukeroisina kirjaimina näyttöruudulla. Olisi pelkästään sen muodostama tunnelma.

        Sekin on tietysti tärkeää ja yksi vaihtoehto, mutta sen rinnalle ja päälle mielelläni nostan toisen missä näkyviin tulee ajatus kirjoittavasta kädestä, todellisuuksien suhteesta.

        Yksittäinen tunnelma on vain tunnelma - runon luoma mielikuva, illuusio, elämyksellinen tapahtuma - ja sekin on tietysti totta, mutta todellisuus on syvempi. Todellisuuteen kuuluu runo itsessään, ei tunne-elämyksenä jonka siinä käytetty rekvisiitta synnyttää vaan kirjoitettuna tekstinä, pelkkinä kirjaimina itsessään, osana kirjoittajan ja lukijan faktista maailmaa.

        Tunnelma jonka haluan runolla luoda muodostuu siis tunteellisesta elämyksestä (minkä synnyttää runossa käytetty rekvisiitta ja sen kuvien suhde sekä näiden rytmitys) ja ihmisen kokemuksesta hänen havahtuessaan (kesken tunnelmaa tai sen päätteeksi) tarkastelemaan itseään, tunnelman ja tunnelman synnyttäjän (runotekstin) sekä mahdollisesti henkilöhistoriansa ja ajattelunsa suhteita. Vaikka se olisikin vain pinnallinen, ohikiitävä hetki. Jotain sellaista...

        Tämänkertainen runo on itsessään varsin simppeli ja konstailematon, joten kiva kuulla, että loppuun lisätty teksti auttoi synnyttämään tunnelman jota muuten ei ehkä olisi syntynyt.


    • kun aamu on auennut valkeassa puvussa
      tähdet väistyneet taivaalta
      puut värisevät viluissaan metsikössä
      ja yksien tassujen jäljet
      on painuneet ohueen lakanaan

      mitä sanoisin
      kun olen onttoutunut
      tyhjentynyt kaikista tunteistani
      paljaana, arkana kaikille maailman vaaroille

      minusta ei ole siis minkään sanojaksi
      ei puhujaksi pinnallesi
      äänettömäksi varjoksi vatsallesi
      ei sinetiksi silmillesi

      viivähdin vieressäsi hetken
      poistuakseni
      käpertyäkseni itseeni takaisin
      oman vähäpätöisyyteeni huomaan

      -parta, sorry.
      Rauhaisaa Joulun odotusaikaa Sinulle ystäväni.

      • Sorry? Ei mitään sorry... Arvostan runoasi liian paljon ryhtyäkseni nyt vastaamaan runolla. Sellainen tuntuisi liiaksi... runoilulta. Kiitos runosta arvokas Linda.

        Jos ajatellaan tekstiä, niin "minusta ei ole siis minkään sanojaksi" on paradoksaalisuudessaan kiehtova. Nimittäin, jo se että joku (tässä tapauksessa minä) kuulee tuollaisen lauseen, osoittaa että on joku, josta on ollut sen sanojaksi. Jos sinusta ei olisi sanojaksi ei olisi tuollaista lausettakaan. Runot peilaavat todellisuutta mielenkiintoisella tavalla, lähestyvät asioita jotka ovat useinkin vaikeasti lähestyttäviä ja joihin voi päästä käsiksi vain kiertokautta.

        Hmm. Joskus on aika puhua ja joskus aika olla hiljaa. Itsensä kohtaaminen vaatii monta kertaa hetkiä missä todella joutuu olemaan vaieten, ja ryhtymättä kuvailemaan todellisuutta ja tunteitaan, elää ne läpi sanoitta. Se tuntuu kipeältä mutta ainakin itse olen tarvinnut niitä hetkiä havaitakseni itsestäni asioita joita muuten en olisi havainnut. Täytyy vain uskaltautua pysähtymään. En aikonut tähän mitään sanoa, muuta kuin että arvostan runoasi liiaksi lähteäkseni runoilemaan, ja kas, huomaan kuitenkin sanoneeni minäkin. Niin tai näin...

        Jokainen on arvokas. Siis JOKAINEN. Emme sen enempää mutta emme myöskään vähempää kuin joku toinen. Vähäpätöisyyskin on tunne mitä koemme ja mikä kuuluu elämään. Sen keskellä on hyvä muistaa että tunteet, vaikka ovatkin todellisia, eivät kerro totuutta - totuus on että olet äärettömän tärkeä; ja kohtaaminen, vaikkakin vain hetken ja tällaisessa omalla tavallaan absurdissa nettimaailmassa, tuotti minulle iloa. Ajattelen sinua lämmöllä. Moiks.

        parta.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Näin Enter-napilla tehdään miljardi euroa - Helsingissä

      "Ei se nyt niin kovin ihmeelliseltä näytä. Tavallinen nappi, musta muovinpala, joka kököttää parikymppiä maksavan mustan
      Maailman menoa
      27
      19397
    2. Minulla ei ole ketään muita

      Enkä halua ketään muita kuin sinut.
      Ikävä
      75
      6382
    3. 4,5 promillee

      Aika rajut lukemat joku eilen puhaltanut.
      Suomussalmi
      28
      6026
    4. Perussuomalaiset kirjoittaa vain positiivisista uutisista

      Ei tarvitse palstaa paljon seurata, kun sen huomaa. Joka ainoa positiivinen uutinen Suomen taloudesta tai ylipäätään, ni
      Maailman menoa
      96
      5850
    5. Jätä minut rauhaan

      En pidä sinusta. Lopeta seuraaminen. Älä tulkitse keskustelutaitoa tai ystävällisyyttä miksikään sellaiseksi mitä ne eiv
      Ikävä
      43
      5699
    6. Ben Z: "SDP ei ole ollut 50 vuoteen näin huolissaan velasta"

      "– Olen ollut eduskunnassa noin 50 vuotta, eikä SDP ole koskaan ollut niin huolissaan velasta kuin nyt. Se on tietysti h
      Maailman menoa
      99
      5584
    7. Harmittaako sinua yhtään?

      Tuntuuko pahalta ollenkaan?
      Ikävä
      62
      5013
    8. Voiku saisi sen sun

      Rakkauden kokea. Tykkään susta niin paljon edelleen.
      Ikävä
      43
      4697
    9. Mitä luulet, miten Martina Aitolehti pärjää Erikoisjoukoissa?

      Kohujulkkis, yrittäjä ja hyvinvointivalmentaja Martina Aitolehti on mukana Erikoisjoukot-realityssä. Erikoisjoukot on
      Suomalaiset julkkikset
      57
      4046
    10. Olitpa ikävän

      Kylmä eilen. Miksi ihmeessä?
      Ikävä
      49
      3665
    Aihe