mummini on helluntalainen ja olen aina ihmetellyt miksi hän halusi olla helluntalainen ja erosi evlut. kirkosta. Miksi helluntalaisiksi kääntyneet näkevät helluntalaisuuden parempana vaihtoehtona?
miksi helluntalaiseksi?
evlut
14362
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Helluntailaisuus on lähempänä Raamatun totuutta. Heti kaste asiassa Helluntailaiset noudattavat Raamatun "määräystä" ja kastavat vasta sitten kun on uskoon tultu. Luterilaisethan kastavat jo lapsena. Joten on oikein liittyä Helluntaiseurakuntaan siksi, kun me Helluntaiaiset noudatamme Raamattua paremmin kuin kukaan muu. :)
toivoakseni tulee asiallisia vastauksia. Itse en ole helluntailainen joten olen vähän huono vastaamaan. Parhaan vastauksen tietysti antaisi mummisi miten juuri hänestä tuli helluntailainen...
Yhden täsmennyksen haluan tuoda keskusteluun. Evankelisluterilaisessa kirkossa ja helluntaiseurakunnissa usko on pohjimmiltaan sama: usko Jeesukseen Kristukseen. Helluntaiseurakuntaan liittyminen ei ole kääntymistä toiseen uskontoon. Kumpikin edustaa kristinuskoa.
Enemmän on kyse opillisista seikoista. Kun itse tulin uskoon syksyllä 1989 minua kovasti hämmensi että kristilliseksi itseään nimittävään kirkkoon kuuluu henkilöitä joilla ei ole uskoa ollenkaan. Miten se voi olla mahdollista? Sitten minulle selvisi, että ev.lut.kirkon opetuksen mukaan ihmisestä tulee Jumalan lapsi luterilaisen lapsikasteen kautta. Jos tämä olisi totta suurin osa Suomen kansasta olisi kristittyjä ja Jumalan lapsia. Mutta mitä Raamattu asiasta opettaa on nähdäkseni ihan toista. Uskoontullessaan ihminen saa syntinsä anteeksi ja sisimpäänsä Pyhän Hengen. Pyhä Henki vaikuttaa elämässä muuttumista ja opastaa Raamatun sisällisen sanoman ymmärtämiseen. Henkilö haluaa kasvaa Jumalan tuntemisessa eikä enää halua elää omien pinnallisten halujen vaan Jumalan tahdon mukaan. Suuri osa evankelisluterilaisen kirkon jäsenistä ei elä niin kuin uskovan tulisi elää. Heiltä puuttuu Pyhä Henki. Kuitenkin he nimellisesti kuuluvat kirkon jäsenyyteen ja luulevat olevansa kristittyjä, heille opetetaan että kirkon jäseninä, kastettuina ja rippikoulun käyneinä he ovat matkalla taivaaseen, mikä ei Raamatun mukaan ole totta. Raamatun selvä opetus on että tarvitaan henkilökohtainen usko.
Jotkut haluavat uskoontultuaan pysyä ev.lut.kirkon jäseninä ja mielestäni se on ok, se on heidän henkilökohtainen valintansa. Toiset haluavat liittyä seurakuntaan jossa on näistä asioista selkeä ja niin kuin he asian ymmärtävät raamatullisempi eli oikeampi opetus.
Helluntailiikkeen opetuksen mukaan ihminen ei pelastu kasteessa. Ihminen pelastuu henkilökohtaisen uskon kautta, ja sitten kun hän on tullut uskoon hän menee kasteelle. Helluntaiseurakunnissa on siis käytössä ns. uskovien kaste. Tämä on yksi suurimpia opillisia eroavaisuuksia evankelisluterilaisen ja helluntailaisen raamatuntulkinnan välillä.
Tärkeintä on että ihmisellä - kuuluu hän sitten evankelisluterilaiseen kirkkoon tai helluntaiseurakuntaan tai mihin tahansa muuhun kristilliseen yhteisöön - on henkilökohtainen usko Jeesukseen. Kirkko tai seurakunta ei pelasta. Jeesus pelastaa. Jokaisen kristillisen kirkkokunnan ja yhteisön tehtävä on julistaa, ei itseään eli kirkkokuntaa vaan Jeesusta.
Se on kristillisen julistuksen tärkein tehtävä. Pitää esillä evankeliumia eli hyvää sanomaa Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta pelastukseksi jokaiselle joka uskoo.
Jeesuksen pelastustyön pohjalta jokainen kristitty on yhtä ja kuuluu samaan Jumalan perheväkeen vaikka nimellisesti kuuluisi mihin tahansa seurakuntaan. Siksi meidän pitäisi arvostaa ja kunnioittaa toisiamme veljinä ja sisarina opillisista eroavaisuuksista huolimatta. Se on Jeesuksen pelastustyön kunnioittamista.
Vielä eräs seikka. Suomen mittapuussa helluntailiike tuntuu pieneltä ja oudolta "lahkolta". Suomalaiset ovat niin tottuneet luterilaisuuteen että jopa monet ei-uskovat pitävät sitä jotenkin oikeampana kuin helluntailaisuutta. Monessa paikassa maailmalla on toisin. Maailmanlaajuisesti katsottuna helluntailiike on evankelisluterilaista kirkkoa suurempi, siihen kuuluu enemmän jäseniä ja sillä on enemmän kirkkoja kuin luterilaisilla.
Olin itse tyypillisesti mukana nuorena kirkon toiminnassa, mutta edes rippikoulussa kukaan ei osannut kertoa miten opitaan tuntemaan Jumala ja täytytään Pyhällä Hengellä sekä päästään kuoleman pelosta. Vapaakirkon nuortenleirille mentyäni, siellä asiat selvitettiin ja tulin uudestisyntyneeksi ja pyhä Henki täytti minut, niinpä sitten jäin Vapaakirkon helmaan, samoin toimitaan Helluntailiikkeessä, siinä luonnollinen selitys, se toimii, ev lut kirkko ei toimi, harva pappi siellä oikeasti on Pyhällä Hengellä täyttynyt.
Elämme Jeesuksen asettamaa UT:n seurakunnan aikakautta. Seurakuntaan liittyvät vain opetuslapset.
Mikä on seurakunta ja mikä ei ole seurakunta? Tutkihan Raamatusta, ketkä vain kuuluivat siihen ja sieltä jopa eroitettiin, jos jatkoi synnissä elämistä. (1.Kor. 5) Mieti, asiaa nyt voisiko esim. ammattivarkaat tai pikkuvarkaat, Jumalan pilkkaajat, ateistit, prostituoidut, homot, alkoholistit, pedofiilit, huorintekijät, avosuhteessa elävät, kuulua Jeesuksen opetuslapsiin ja samalla hänen omalla verellään lunastamaan seurakuntaan?
Eikö se olisi sinustakin Jumalan seurakunnan irvikuva? Jos, joku helluntailainen entinen tai nykyinen johtava henkilö syyllistyy johonkin vakavaan rikokseen se ylittää heti ilta-päivä lehtien uutiskynnyksen, mutta saamaan aikaan tuhannet ev.lut.kirkon jäsenet ovat jopa uudelleen vankilassa paljon vakavimmista rikoksista ja elävät niissä kuin kala vedessä joka päivä, ilman mitään sensaatiota! Miksi? Joku mättää?
Eräille tuntuu kaikki kelpaavan, mutta jos luet Raamattua joudut toteamaan, että esim. ev.lut.kirkko ei täytä Uuden Liiton seurakunnan ehtoja, silloin seurakunnan sijasta olisi puhuttava jostakin muusta jutusta. Nämä ovat Raamatun sanaan sidotun omantunnon asioita, missä oikeasti palvellaan Jumalaa ja ollaan matkalla Jeesuksen kanssa kohti iankaikkista elämää.
Mitä hyödyttää olla sellainen "kristitty", joka elää synnissä ja herää kerran helvetissä ikuisessa tulessa?
Ehkä nyt ihmettelet, miksi puhun helvetistäkin? Eihän sellainen ole sopivaa suomalaiselle kulttuuripakanalle... niin Jeesus puhui siitä enemmän kuin taivaasta ja käski kaikkien tehdä parannuksen ja uudestisyntyä Jumalan lapseksi. Huonosti on mennyt perille Raamatusta Jeesuksen sanat, vaikka Raamattu on ollut käännettynä kielellemme satoja vuosia!
Ulkomaalaisten pitää tulla nykyään kertomaan suomalaisille mitä tarkoittaa usko Jeesukseen oikeasti ja mikä ja millainen on Jumalan seurakunta käytännössä.
http://video.google.com/videoplay?docid=8781126238313350912#
Ap.t. 2:36-42
"36 Varmasti tietäköön siis koko Israelin huone, että Jumala on hänet Herraksi ja Kristukseksi tehnyt, tämän Jeesuksen, jonka te ristiinnaulitsitte."
37 Kun he tämän kuulivat, saivat he piston sydämeensä ja sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?"
38 Niin Pietari sanoi heille: "Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.
39 Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu."
40 Ja monilla muillakin sanoilla hän vakaasti todisti; ja hän kehoitti HEITÄ sanoen: "Antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukupolvesta".
41 JOTKA OTTIVAT hänen sanansa vastaan, NE kastettiin, ja niin HEITÄ lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua.
42 Ja HE pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa."
ja ainakin siihen asti oli hyvää Raamatun mukaista perusopetusta.
Yksi pieni juttu.
>Jos, joku helluntailainen entinen tai nykyinen johtava henkilö syyllistyy johonkin vakavaan rikokseen se ylittää heti ilta-päivä lehtien uutiskynnyksen, mutta saamaan aikaan tuhannet ev.lut.kirkon jäsenet ovat jopa uudelleen vankilassa paljon vakavimmista rikoksista ja elävät niissä kuin kala vedessä joka päivä, ilman mitään sensaatiota!<
Kyllä sama linja koskee johtavia ev.lut.kirkonmiehiä. Se on lehdistölle mannaa kun tuollaisessa asemassa oleva syyllistyy rikoksiin ja jää kiinni. On minkä kirkkokunnan johtohenkilö tahansa. Siitä saadaan myyviä otsikkoja, ja henkilöt jotka jo ennalta suhtautuvat uskonasioihin kielteisesti lukevat näitä juttuja mielellään koska ne vahvistavat ennakkoluuloja: sitä minä olen aina sanonut että uskovaiset ovat vain bla bla bla.
Tuskin tässä siis on eroa minkä kirkkokunnan johtohenkilö on? On niitä reposteltu lehdissä piispojenkin avioliittosotkuja ym.
Asiassa on toki sekin puoli että tuollaisilta henkilöiltä, joilla on paimenvirka, sopii odottaa esimerkillistä elämää. Tämä vain täsmennyksenä, kun rinnastat helluntailaiset johtajat ja tavallisen ev.lut.kirkon jäsenen...
Jos puhutaan helluntaisrk:n tavallisesta jäsenestä ja ev.lut.kirkon tavallisesta jäsenestä tuskin helluntaisrk:n rivijäsen sen paremmin pääsee lehtiin esim. aviosotkujen vuoksi kuin ev.lut.kirkon rivijäsen. Se ei vielä ylitä uutiskynnystä. Mutta jos kyse on törkeämmästä rikoksesta joka jo sinällään nousee otsikoihin varmasti siinä yhteydessä mainitaan että kyseessä on tämän tai tämän seurakunnan jäsen. Paitsi jos kyseessä on ev.lut.kirkon jäsen. Sitä ei katsota tarpeelliseksi mainita. Tätä varmaankin tarkoitit...
Näinhän se on. Koska ev.lut.kirkon jäsenyyteen ei vaadita henkilökohtaista uskoa ja jäsenet saavat elää miten sattuu ei ole mikään uutinen että murhaaja sattui olemaan luterilainen. Helluntailaisen kohdalla se on uutinen kahdesta syystä. 1) Tämän maailman henki, minkä mukaisesti ihmisillä on halu pilkata uskonasioita ja syyllistää uskovia, koska näin vahvistetaan omaa oikeassaolontunnetta ja tavallaan saadaan kielteiselle asenteelle oikeutus, kun "uskovat ovat tuollaisia". 2) Jumalan vanhurskauden vaatimus: on luonnollista että ei-uskova elää synnissä mutta ei ole luonnollista että uskova elää synnissä.
Jos suurin osa luterilaisista on ei-uskovia eli jumalattomia niin kuin sanot, ja niin minäkin ajattelen että valitettavasti taitaa olla asianlaita, mikä erikoinen asia se on että sellainen syyllistyy rikoksiin. Kirkon jäsenyys ei siinä hetkauta suuntaan eikä toiseen. Helluntailaisen kohdalla maailman ihmisillä ja lehdistöllä on tavallaan oikeuskin nostaa asia otsikoihin, koska helluntailainen on (ainakin tulisi olla, niin kuin olemme sanoneet) toisenlaisia arvoja ja korkeampaa moraalia edustava ihminen. Sinänsä on siis aivan oikein ja ymmärrettävää että meiltä tivataan kuinka tuollainen on mahdollista. Ikävä puoli siinä on kysyjän itsensä kannalta, jos uskovien lankeemuksia käytetään tekosyynä että vältettäisiin oman synnillisyyden kohtaaminen ja ratkaisu Jeesuksen puoleen.
Loppupeleissä jokainen vastaa Jumalan edessä itsestään oliko rehellinen vai ei kun Jumala kutsui. On sitten minkä kirkkokunnan jäsen tahansa tai ei minkään. Jumalan edessä on turha vedota tämän tai tuon ihmisen tekemisiin: en voinut uskoa sinuun kun ne uskovaiset olivat sellaisia ja tällaisia.
Valitettavaa jos olivat mutta jokainen vastaa itsestään. Niin minäkin... Tämä on velvoittavaa. Mutta myös armollista. Jumalan edessä olen viallinen, en itsessäni kykene hyvään siinä määrin kuin haluaisin. Hänen armonsa varassa minusta (toivottavasti) tulee armollisempi myös toisia kohtaan. Pyhittyneen uskovan tuntomerkki ei ole että hän tuomitsee toisia, etsii ympäristöstään vikoja ja elää moittimisen hengessä, vaan että rakastaa ja välittää. Mitä pyhittyneempiä olemme sen rakkaudellisempia meidän tulisi olla, kun ymmärrämme, että pyhityskin on Jumalan työtä ja armoa meissä.
- - -
Uskovan siis kuuluu olla esimerkillinen niin että hän jo elämäntavoillaan osoittaa oikeaa tietä. Mutta vaikka uskovainen ei niin tekisikään kukaan ei voi sitä käyttää tekosyynä Jumalan edessä pelastuksesta kieltäytymiseen. Jokainen yksilökohtaisesti on vastuussa ratkaisuistaan.
kuin sadat muutkin ympäri Suomea.
Heidät ajettiin pois luterilaisesta kirkosta kun täyttyivät Pyhällä Hengellä
ja saivat armolahjoja.
Eri puolilla Suomea on tietojeni mukaan vieläkin kirkkoja, joissa ei sallita
elävää ja tunnustavaa uskoa.
Itse olen tullut uskoon helluntailaisten kautta Raamattua lukemalla.
Yksikään luterilainen ei välittänyt iankaikkisuuskohtalostani, eikä siitä
miten elän.
Tämä johtuu varmaan siitä, että kirkossa vieläkin uskotellaan, että
lapsikasteessa on siirretty perkeleen vallasta Jumalan valtakuntaan.
Tällainen opetus harhauttaa valtaosan.
On kuitenkin paljon luterilaisia, jotka ovat käyneet ja käyvät
vapaiden suuntien kokouksissa ja tulevat uskoon.
Jotkut menevät kasteelle uskoontulonsa jälkeen, mutta
osa on jäänyt kirkkoon.
Käyvät silti saamassa hengellistä ruokaa vapaiden suuntien tilaisuuksissa.
Joka lukee Sanaa haluten elää sen mukaan, löytää
Jeesuksen esimerkistä, apostolien teoista, Kol. ja Pietarin kirjeistä totuuden.
ja siitä olen enemmän kirjoittanut uskontojen uhrit palstalla.
helluntailaisilla ei ole syntiä enää aikuskasteen jälkeen - he ovat pyhiä ja tämä viehättää monia, jotka eivät perusta uskoaan Raamatun sanaan. Syntiä ei siis ollut rikkoa minun avioliittoni niin että lapset siitä kärsivät.
Jeesus sanoo lähetyskäskyssä: Kastakaa ja opettakaa ja siinäkin helluntailaiset rikkovat Jeesuksen sanaa. Raamattu sanoo myös selkeästi, että vain yksi kaste - Raamattu ei määrittele missä iässä tämä kaste tulee suorittaa.
helluntailaiset mielestään parempia kuin Luterialiset uskovat. Pirkko Jalovaara on Luterilainen ja hänellä on parantamisen armolahja samoin Tuula Ekbom - näitä on vaikka kuinka paljon.
helluntailaiset ovat myös sitämieltä, että maallinen rikkaus seuraa heitä kun ovat helluntailaisia - tämä kaikki itse koettua helluntailaisten solussa.
Kuuluin Luterilaiseen seurakuntaan kun sain kielilläpuhumisen armolahjan - olen eronnut siitä koska se vastoin Raamatun määräystä vihkii naisia papeiksi ja samaa syntiä harrastavat myös helluntailaiset.
helluntailaisten puheet ja teota ovat aivan eri asia. Yhtä puhutaan ja toisin tehdään.
kun helluntailainen herjaa Luterilaista, hän sanoo tälle: sinä olet herkkä eikä pyydä anteeksi vaikka meillä on tästä selkeät ohjeet Jeesukselta Raamatussa.
Syntiä tehdessään kristitty toteuttaa vanhasta luonnosta (lihallisuudesta eli itsekkäästä minäelämästä) kumpuavia käyttäytymismalleja, synnillistä taipumustaan, joka kyllä on "kasteen kautta haudattu" (Room.6:4) ja näin ollen voitettu Kristuksessa, mutta Kristuksen voitto lihallisuuden yli ei ole automaatio. Siksi Roomalaiskirjeen opetus "kasteen haudasta synnillisen minän kuolemana" jatkuu opetuksella rististä (Room.6:6, 12-14).
Muistaakseni Luther sanoi jotenkin sillä tavalla että "vanha ihminen on joka päivä uudestaan upotettava kasteen hautaan"? Mielestäni Lutherin opetus menee tuossa kohtaa Raamatun yli.
"Sillä minkä hän kuoli, sen hän kerta kaikkiaan kuoli pois synnistä; mutta minkä hän elää, sen hän elää Jumalalle. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa." (6:10-11).
Kuolema pois synnillisyyden vallasta - mitä kaste kuvaa - on kristityn elämässä totta KRISTUKSESSA ja siinä määrin kuin HÄN saa elämässä vallita ja vaikuttaa. Huomaa:
Minkä hän kuoli, sen hän KERTA KAIKKIAAN kuoli.
Roomalaiskirje 6:3-7.
"Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman. Sillä jos me olemme hänen kanssaan yhteenkasvaneita yhtäläisessä kuolemassa, niin olemme samoin myös yhtäläisessä ylösnousemuksessa, kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä."
Luterilaisessa kirkossa kuultu opetus parannuksesta jokapäiväisenä "vanhan luonnon hukuttamisena kasteen hautaan" on teologisesti harhauttava ja vaikuttaa yritykseltä saada lapsikaste vaikuttamaan jotenkin raamatullisemmalta kuin on? Luterilainen kirkko opettaa kastetta uudestisyntymänä ja Jumalan lapseksi tulemisena - mikä on UT:n sanoman kanssa ristiriitainen ja on aiheuttanut monenlaista, toisistaan poikkeavaa opetusta myös luterilaisuuden sisällä niin että jotkut kirkossa opettavat kastetta Jumalan lapseksi tulemisena, jotkut että se on vasta kutsu Jumalan lapseuteen tms. Jos siis ajatellaan että lapsi kasteessa tulee Jumalan lapseksi ja saa Pyhän Hengen, minkä mukaisesti hän on UUSI LUOMUS (Roomalaiskirjeen kuudes luku sekä mm. 2.Kor.5:17) niin tuossa hetkessä hän kerta kaikkiaan kuolee pois synnistä KRISTUKSEN TÄYTETYN TYÖN KAUTTA joka tulee hänen omakseen ja omistettavakseen. Mutta näin ei ole. Lapsikasteessa ei (helluntailaisen uskonkäsityksen mukaan) ole sellaista voimaa. Voiman puuttuminen on niin ilmeinen, että luterilaisetkin ovat sen varmaan huomanneet ja ymmärtäneet, koska raamatulliseen kasteteologiaan olennaisesti kuuluva totuus vanhan olemuksen kuolemasta yritetään kiertää opettaen "joka päiväistä hukuttamista"?
RISTI on uskovalle voima elääkseemme kasteen kuvaamaa elämää.
Ihmisellä on siis vielä uskoon tultuakin ei ainoastaan taipumus (se on hänen lihassaan) vaan myöskin ilmeinen mahdollisuus ja kiusaus tehdä syntiä. En ole kenenkään helluntailaisen kuullut opettavan ettei niin olisi.
Jos pyhä elämä olisi automaatio eikä mitään syntiä, edes mahdollisuutta sen tekemiseen enää olisi, ei myöskään Raamattu opettaisi:
6:12 Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille,
6:13 älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle.
6:14 Sillä synnin ei pidä teitä vallitseman, koska ette ole lain alla, vaan armon alla.
6:15 Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se!
6:16 Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?
Jos joku yksittäinen tai yksittäiset helluntailaiset vastoin ilmiselvää totuutta opettavat että aikuiskasteen jälkeen ei ole syntejä, niin kuin ilmeisesti ajattelet heidän opettavan, se on väärä opetus.
Uskovalla kylläkään ei ole syntiä SIINÄ MIELESSÄ, ETTÄ Jumala katsoo meitä Kristuksen läpi. Meillä on Jeesuksen ansaitsema lahjavanhurskaus, meidät on vanhurskautettu. Asemamme Jumalan edessä on muuttunut. Tietyssä mielessä se on myös olemuksellinen muutos, koska hengellisesti olemme tulleet uusiksi luomuksiksi. Mutta tällöin SYNTI on yksikössä ja kuvaa olemuksellista synnillisyyttä. Uskova on vanhurskas ja pyhä, niin kuin Room.6:22 sanoo "...nyt kun olette synnistä (yksikkö!) vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet...". Olemme siis vapautetut synnistä (syntiolemuksen orjuudesta) mutta se ei eliminoi mahdollisuutta SYNTEIHIN (monikko) jolloin on kyse tekosynneistä.
Helluntailaiset julistavat ja opettavat ennen kastetta ja kasteen jälkeen: Raamattu kehottaa julistamaan evankeliumia, elämän sanaa. Julistuksen seurauksena ihmisiä tulee uskoon. Uskovien kohdalla opetus jatkuu että vahvistuvat Jeesuksen opetuslapsina.
On turha kiistellä sanajärjestyksestä "ensin kaste ja sitten opetus" vai "ensin opetus ja sitten kaste". Jeesus käytti kumpaakin muotoa. Hän kehotti tekemään itselleen opetuslapsia kastamalla ja opettamalla (Matt.28:19,20) ja sanoi (Mark.16:16): "Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen". Lähetyskäskyn yhteydessä Jeesus puhui kielellipuhumisesta ja sairaiden parantumisesta.
Apostolien teot 2. luku kuvaa Pietaria julistamassa evankeliumia suurelle väkijoukolle. Saarnan tuloksena noin kolmetuhatta ihmistä tuli uskoon. Uskoa seurasi kaste:
"Jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin kolmetuhatta sielua."
Huolestunut vanginvartija kysyi mitä hänen pitäisi tehdä. Paavalin ja Silas kehottivat häntä uskomaan. Kehotusta seurasi profetia. "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi". Vanginvartija uskoi. Sen seurauksena perhekuntaa koskeva profetia toteutui ja hekin tulivat uskoon, jonka jälkeen "hänet ja kaikki hänen omaisensa kastettiin kohta".
Filippus julisti herätyksen tilassa olevalle hoviherralle. Otettuaan evankeliumin vastaan hoviherra halusi myös kasteen:
"Ja hän käski pysäyttää vaunut, ja he astuivat kumpikin veteen, sekä Filippus että hoviherra, ja Filippus kastoi hänet."
>Raamattu ei määrittele missä iässä tämä kaste tulee suorittaa.<
Vastasyntyneellä ei ole eikä hän myöskään vielä tarvitse henkilökohtaista uskoa. Luterilaisen kirkon oppi ja tulkinta perisynnistä on että kastamaton lapsi automaattisesti joutuu kadotukseen (vaikka tästäkin on luterilaisessa kirkossa myös poikkeavaa opetusta): ainoastaan kaste pesee synnin pois, siirtää Perkeleen valtakunnasta Jumalan valtakuntaan ja tekee pienokaisesta Jumalan lapsen. Helluntailainen näkemys on toisenlainen ja kastetta tulee edeltää usko. Ikä ei ole merkittävä mutta kaste kuuluu uskovalle. Oppi on raamatullisesti perusteltavissa.
Olet varmaan samaa mieltä että pelastukseen tarvitaan omakohtainen usko. Ja asiaa tuntemattomille on hyvä täsmentää ettei helluntailaisuus opeta pelastumista HELLUNTAILAISUUDEN vaan USKON KAUTTA, niin kuin Raamattu opettaa: "nämä ovat kirjoitetut, että te uskoisitte, että Jeesus on Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä uskon kautta olisi elämä hänen nimessänsä" Joh.20:31, "se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat" Room.3:22, "koska tiedämme, ettei ihminen tule vanhurskaaksi lain teoista, vaan uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, niin olemme mekin uskoneet Kristukseen Jeesukseen tullaksemme vanhurskaiksi uskosta Kristukseen eikä lain teoista" Gal.2:16.
Kaste ei pelasta. Ei myöskään kirkko tai seurakunta.
"Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan."
Room.10:9-10.
Tässä ei ole erotusta luterilaisen ja helluntailaisen välillä. Käsitykset kasteesta ovat erilaisia. Kuitenkin suurin osa luterilaista uskovista (oikeastaan kaikki ne luterilaiset, jotka ovat omakohtaisesti kokeneet pelastuksen Jeesuksessa eli tulleet sisälle evankeliumin sanomaan) tunnustavat ettei pelkkä kaste (vaikka siinä tultaisiinkin Jumalan lapseksi) riitä, tarvitaan henkilökohtainen usko Jeesukseen.
STLK:n (Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko) opetuksen mukaan kirkon jäsen on "kasteessa puettu Jeesuksen armoon" mutta pelastukseen tarvitaan henkilökohtainen usko: "Tämä puku on meidän päällämme, kun uskomme Jeesukseen. Joka hylkää Jeesuksen, heittää pois sen puvun, jonka Jumala on hänelle antanut, eikä ole Jumalan armon turvissa. Vaikka hän olisi samassa paikassa kuin uskovat, ei se häntä auttaisi, sillä ilman uskoa Jeesukseen ei voi pelastua."
Tärkeintä on siis usko. Saman uskon pohjalta voimme eri kirkkokuntiin kuuluvina harjoittaa yhteyttää, kunnioittaa toistemme uskoa ja opetella ymmärtämään toistemme erilaisuutta. Kasteen haudan julistama totuus johon uskovina olemme tunnustautuneet (voitto synnin yli) on lähtökohta mistä käsin voimme elää ristin kautta toteutuvaa pyhityselämää eli ylösnousemuselämää (voittoa synneistä, niiden kiusauksista ja houkutuksista). Tämä merkitsee jokapäiväistä kilvoitusta, ja kilvoitukseen kuuluu anteeksipyytäminen ja -antaminen:
"...kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa." Kol.3:13.
Ellei olisi mahdollisuutta tehdä syntiä (harjoittaa synnin olemusta tekoina) ei tarvittaisi myöskään anteeksiantamista.
Tahdommehan toteuttaa Kol.3:13 kehotusta?
Koska olet viimeksi tunnustanut syntisi ? Minä eilen illalla ennenkuin nukahdin ja pyysin niitä anteeksi vedoten Jeesuksen ristinkuolemaan.
Jumalanpalvelukseeen kuuluu synnnintunnustust ja synninpäästö jonka Jumalan palavelija julistaa - tätä teillä helluntailaisilla ei ole koska omasta mielestänne ette sen aikuiskasteen jälkeen ole syntisiä.
Teillä ei ole myöskään uskontunnustusta. Luterilaiset joka Sunnuntai tunnustavat uskonsa.
Teillä saarnaaja puhuu ihan mistä itse tykkäää ja kuulijoiden korvasyyhyn, koska hänen oma palkkansa on riippuvainen onko hän puhunut ihmisiä viihdyttäväksi ja laittavatko nämä rahaa kolehtiin.
Katkeruuden synnistä pääsee helposti eroon kun avioliittoni rikkoneet helluntailasiet laittavat avioliittoni kuntoon ja pyytävät minulta anteeksi ja kysyvät mitenkä voivat hyvittää.
Se mitä minä tiedän helluntailaisista riippuu siitä mitä koin ja kuulin ollessani helluntailaisten solussa.
Ihminen on perisynnin alainen ja siksi myös lapsi tulee kastaa. Olen peräisin Luterilaisesta perheestä ja koskaan ei ole opettettu tai rippikoulussakaan, että ihminen tulee uskoon kasteessa. Rippileirillä pastori keskusteli jokaisen nuorenkanssa erikseen ja korosti että uskoon pitää tulla ja palata kasteen armoliittoon.
Koska te helluntailaiset ette tunnnusta oilevanne syntisiä oppinne menestyy perkeleen vallassa olevassa maailmassa - saatanalle mikään ei ole syntiä.
Minä olen nähnyt mitä tekopyhiä helluntailaiset ovat - seurasin sitä monta vuotta ja miten Raamattu syrjäytettiin, joten minulle on turha tulla kertonaan jotain muuta.
Pyhän kasteen olemuksesta
13.07.2005
PYHÄN KASTEEN OLEMUKSESTA
Uskonpuhdistaja tohtori Martti Lutherin
VÄHÄN KATEKISMUKSEN SELITYS eli
KRISTINOPPI
NELJÄS LUKU, PYHÄN KASTEEN SAKRAMENTTI
PYHÄN KASTEEN OLEMUKSESTA
Mitä kaste on? Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan se on vettä, joka liittyy Jumalan käskyyn ja yhdistyy Jumalan sanaan. Mikä on se Jumalan sana? Tämä, jonka Herramme Jeesus Kristus sanoo Matteuksen evankeliumin viimeisessä luvussa: Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
295.
Millaisessa käytössä vesi on kasteessa?
Kasteessa vesi ei ole tavallisessa käytössä, sillä siihen liittyy Jumalan sana. Luther: "Kaste onkin aivan jumal'vettä, mutta ei sen vuoksi, että kastevesi itsessään olisi jalompaa kuin muukaan vesi, vaan siksi, että siihen liittyy Jumalan sana ja käsky."
296.
Kuka on asettanut pyhän kasteen?
Vapahtajamme Herra Kristus itse asetti pyhän kasteen antaessaan opetuslapsillensa lähetyskäskyn.
Matt. 28:18-20: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heidät pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.
297.
Kuka toimittaa kasteen?
Kasteen toimittaa säännönmukaisesti seurakunnan pastori, mutta hätätapauksessa jokaisella kristityllä on siihen oikeus ja velvollisuus. (Katso liite 4, ohje kasteen toimittamiseksi hätätapauksessa).
1 Kor. 4:1: Niin pitäköön jokainen meitä (sananpalvelijoita) Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina.
298.
Millä tavoin kaste on toimitettava?
Herramme Kristus ei ole antanut käskyä siitä, millaista kasteen muotoa on käytettävä. On kristittyjen vapaassa harkinnassa, kastetaanko valelemalla, upottamalla vai pirskottamalla, kunhan vain käytetään vettä ja kaste toimitetaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Sanaa kastaa (kreikaksi baptidzein) käytetään Raamatussa pesemisestä, valelemisesta, pirskottamisesta ja upottamisesta, siis kaikenlaisesta vedellä koskettamisesta.
Tehtävä: Lue Mark. 7:4, Apt. 22:16, Matt. 3:11, Ef. 5:26 ja Hebr. 9:10.
299.
Mitä merkitsee kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen?
Kun kaste Vapahtajan käskyn mukaan toimitetaan Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, merkitsee se sitä, että itse kolmiyhteinen Jumala kastaa ja ottaa siinä kastettavan yhteyteensä ja kaiken armonsa osallisuuteen.
2 Moos. 20:24: Joka paikassa, mihin minä säädän nimeni muiston, minä tulen sinun tykösi ja siunaan sinua.
Luther: "Jumalan nimeen kastaminen ei näet ole kasteen saamista ihmiseltä, vaan itse Jumalalta. Vaikka siis kaste saadaankin ihmiskäden välityksellä, se on todella itse Jumalan aikaansaannos."
300.
Keitä on kastettava?
Herramme Kristuksen käskyn mukaan on kastettava kaikkia kansoja, siis kaikkia elossa olevia ihmisiä sekä lapsia että aikuisia seuraavaa järjestystä noudattaen:
1. Kun on kastettava sellaisia, joita jo voidaan opettaa, on heille ensiksi opetettava kristillisen opin pääkohdat. Sen jälkeen heidät kastetaan, kun he samalla tunnustavat uskonsa Kristukseen.
Tehtävä: Lue Apt. 8:26-39: Filippus kastoi etiopialaisen hoviherran.
2. Ne pienet lapset, jotka syntyvät kristillisen seurakunnan keskuudessa, on ensin kastettava ja sitten opetettava. Samoin on tehtävä niille lapsille, jotka seurakunta saa heidän huoltajansa luvalla kasvattaa kristillisessä uskossa ja opettaa.
« Edellinen Seuraava »
« Takaisin
Kristinoppi
En ole pyrkinyt tekemään tyhjäksi uskoasi. En myöskään ole väheksynyt kokemustasi että avioliittosi on rikottu.
Mutta niin minua kuin sinua koskee sama Raamattu. Jos olisit hetken miettimättä mitä minä olen ja ajattelisit itseäsi Jumalan sanan valossa. Kirjoitan sinulle hyvässä mielessä ja tiedän sydämessäni etten halua sinua loukata enkä kiusata. Jumalan sanan edessä olen vastuussa sanoistani ja teoistani. Meidän tulee omakohtaisesti peilata asennettamme Jumalan sanaa vasten. Pyydän sinua ajattelemaan asiaa mihin alussa viittasin. Ei tarvitse vastata mutta mieti kohdallasi, olisiko Jumalalla sinulle asiaa tämän kautta, omaksi parhaaksesi:
"Kaikki katkeruus ja kiivastus ja viha ja huuto ja herjaus, kaikki pahuus olkoon kaukana teistä. Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut."
Ef.4:31,32.
En ole helluntailainen mutta sillä ei olennaista merkitystä. Olennaista on uskonko Jeesukseen. Minä uskon. Jos sinäkin uskot suhtaudun sinuun veljenä (tai siskona, jos olet nainen) Herrassa. Ja Raamattu sanoo meille että meidän ei tule olla katkeria eikä herjata, vaan anteeksiantavaisia toisiamme kohtaan
NIIN KUIN JUMALAKIN ON KRISTUKSESSA ANTANUT.
Jumalan sanan kunnioittaminen on Jumalan pelastusteon kunnioittamista.
Ihminen voi uskonnollisesti vaikka kuinka paljon huutaa että kaikki on Jumalan lahjaa kaikki on Jumalan lahjaa eikä ihmisen tekoa. Mutta annammeko Jumalan Hengelle sydämissämme tilaa niin että alamme kunnioittaa Jumalaa Hänen kallisarvoisen lahjansa vuoksi? Muutenhan tuollainen huutaminen (vaikka huudettaisiin oikeistakin asioista) on pelkkää uskontoa.
Jumalan sana anteeksiantamuksesta ja mitä sanotaan esim. Hengen hedelmästä (Gal.5:22) laittaa minut kovin pienelle paikalle. Ei tulisi mieleenkään vedota omiin tekoihin Jumalan edessä. Minä tunnustan syntisyyteni Jumalalle päivittäin ja jos tarpeelliselta tuntuu erikseen vielä tekosyntejä mihin olen päivän aika sortunut on ne sitten ajatuksia, tekoja tai tekemättä jättämisiä. Mutta haluan Vapahtajan kanssa myös käsitellä niitä asioita. Olla Hänen edessään hiljaa ja antaa Pyhän Hengen työlle sijaa jos Hän haluaa minulle jotakin sanoa. Joskus Hän näyttää että elämässäni on nyt tällainen ja tällainen asenne mitä pitäisi käsitellä jne. Minun kokemukseni Jumalasta on ettei Hän halua että jään vain syntien tunnustamiseen, vaikka se onkin tärkeää, vaan että annan Hänen myös käsitellä ja hoitaa niitä asioita.
>Katkeruuden synnistä pääsee helposti eroon kun avioliittoni rikkoneet helluntailaiset laittavat avioliittoni kuntoon ja pyytävät minulta anteeksi ja kysyvät mitenkä voivat hyvittää.<
Voi sentään... Tämä kuulostaa varmasti kovalta mutta katkeruuden synnistä ei pääse eroon tuolla tavalla. Synnissä on aina kyse ihmisen ja Jumalan suhteesta. Me emme voi viimeisellä tuomiolla vedota toisiin ja heidän synteihinsä.
Jumalalla on valta ja voima pitää sisimpäsi puhtaana katkeruudesta (mikä pilaa oman elämäsi jos annat sille sijaa) tehköön toiset mitä tahansa. Siinä tulee esiin Jeesuksen veren ja Pyhän Hengen voima. Mutta ihmisen pitää itse tehdä se päätös että suostuuko antautumaan Jumalalle niissä asioissa.
Minä en voi sitä päätöstä sinun puolesta tehdä eikä kukaan muukaan.
>Teillä ei ole myöskään uskontunnustusta. Luterilaiset joka Sunnuntai tunnustavat uskonsa.<
Kyllä minä tunnustan uskoni Jumalan ja ihmisten edessä. Ja tunnustan että usko on Jumalan lahja. Mutta kysymys on tunnustaako minun elämäni uskoa? Ei auta mitään jos se on pelkkää huulten höpinää ja hetkellistä tunteilua. Raamattu sanoo että jolla ei ole Kristuksen Henkeä se ei ole Hänen omansa. On mieletön ristiriita jos elämässä toteutan vain omia haluja ja mieltymyksiä, en anna Jumalan Hengen korjata vääriä asenteita ja puhutella omaatuntoani, mutta kuitenkin suullani tunnustan että uskon. Ei Jumala ole koskaan tarkoittanut sitä niin.
Jos joku on minua kohtaan tehnyt väärin se on hänen syntinsä. Jos en anna hänelle anteeksi se on minun syntini. Silloin kiellän itseltäni Jumalan avun ja parantavan työn kun hän haluaisi minua korjata saamistani iskuista.
Ymmärrätkö kuinka vakavasta asiasta on kysymys?
Hyvällä sanoin ja toivon sinulle kaikkea hyvää Jumalan huolenpidossa.
Se millä helluntailaiset rikkoivat avioliittoni oli kiivastuksissa huudettua herjaa. Tästä Jeesus sanoo, joka sanoo veljelleen sinä tyhjänpäiväinen on ansainnut suurenneuvoston tuomion ja joka sanoo vlejelleen sinä hullu on ansainnut helvetin tulen.
Asiat tulee sopia ennen auringon laskua.
Niin minua herjattiin ja kerroin heille sen, minulta ei pyydytty anteeksi eikä kysytty miten he voisivat hyvittää asian. Sen sijaan he ´saivat käännytettyä vaimoni minua vastaaan.
Saatuani aivovamman tämä minuuun kohdistunut terrori lisääntyi - keskivaikea aivovamma haittaluokka 10.
Antamalla anteeksi ennenkuin itse on siihen valmis on vain itsensä pettämistä.
Antamalla anteeksi viestitän ´näille ihmisille, että heidän käytöksessään ei ollut mitään väärää. Sen sijaan, että annan vihani rauhassa elää omaa elämäänsä ja tuon sen jokapäivä Jeesukselle voin toipua.
Jeesuskin vihastui ja vihastuminen ei ole synti.
Olet typerä siinä että rupeat syyllistämään minua katkeruudesta. En ota syyllisyyttä vastaan.
Nämä ihmiset eivät ole armahtaneeet minua , joten olen rukoilllut Jumalaa ettei hänkään armahda näitä ihmisiä.
Se että nämä ihnmiset esiintyvät lampaina ja ovat raatelevia susia ei ole pikkkujuttu. Heidät on saatava kääntymään väärältä tieltään, jos yhtään välitämme heidän tuleivaisuudestaan.
Se että sanot, että minulle on tehty väärin auttaa jo pitkälle.
Henkiset iskut paranevat aivan samoin kuin fyysisetkin. Sen olen huomannut.
Ei ollenkaan auta, jos kiellät haavan ja sanot ettei sitä ole eikä iskua ollut, josta haava tuli.
Saarnaajan kirjassa sanotaan: aika parantaa.
Kaikelle on aikansa.
Ole itsellesi armollinen kuten Kristus on Sinua kohtaan armollinen. Hyväksy tunteesi ja kipusi. Uskovat ovat henkisesti sinua lyöneet ja nyt tunnet kipua ja tunnet että on hyvä olla rehellinen.
Minua kirjoituksesi siunasi. Varmasti on muitakin, jotka ovat joutuneet kokemaan vastaavaa uskovien taholta kuin sinä.
Leuka pystyyn.