Häävieraat

puhutaan palvelijoista kutsumassa ihmisiä. Kutsu kuuluu sekä pahoille että hyville. Kyse ei tuossa vaiheessa vielä ole pelastetuista vaan ihmisistä joita kutsutaan. Näihin ihmisiin kuuluu kaikenlaista väkeä. Osa on inhimillisestä näkökulmasta katsottuna hyviäkin ihmisiä. Mutta kukaan ei pelastu oman hyvyytensä kautta.

"Häähuone" ei anna tarkkaa kuvaa mistä on kyse. Ollaanko jo taivaassa. Ollaanko jo Karitsan häissä? Useiden tulkintojen mukaan kyseessä on eteinen, joka tapauksessa jonkinlainen edeltävä tila. Näin opettaa esim. Wilkerson.

"Normaalisti me ajattelemme, että hääjuhlat kestävät muutamia tunteja. Jeesuksen ajan kulttuurissa sellaiset juhlat saattoivat kestää viikon. Mutta Jumalan silmissä yksi päivä vastaa tuhatta vuotta. Tässä vertauksessa ne juhlat, jotka näemme, ovat kestäneet Golgatalta saakka. Ne ovat jatkuneet vuosisatojen ajan. Eivätkä ne pääty, ennen kuin sulhanen palaa.

Rakas pyhä, ymmärrätkö mitä tämä tarkoittaa? Joka päivä on hääpäivä. Kun olet osa Kristuksen ruumiista, olet osa Hänen morsiantaan. Tämä tarkoittaa sitä, että joka aamu, kun nouset, sinun tulee pukeutua valkeisiin häävaatteisiisi. Jos se likaantuu tai tahrautuu, sinun on vietävä se Hänen sanansa puhdistettavaksi. Ja sinun on pidettävä kihlasormusta koko ajan. Se ilmaisee tilanteesi avioliiton suhteen, Pyhän Hengen sinetöimänä. Lopuksi, sinun tulee juhlia taivaan leivällä: Kristuksella, taivaan mannalla.

Näitä juhlia vietetään Kristuksen ruumiissa joka päivä. Mutta eteisessä on havaittu kuokkavieras."

Raamatunkohta puhuu PÖYTÄVIERAISTA. Tämä tuntuisi olevan Wilkersonin tulkintaa vastaan. Ei eteisessä aterioida. Kuinka lienee että asia oli juutalaisessa kulttuurissa tuohon aikaan? No, ei myöskään sanota että mies jonka Kuningas (Jeesus) tapaa ilman häävaatteita, olisi aterioimassa. Sanotaan että kun Kuningas meni katsomaan pöytävieraita, näki hän siellä [jossain] myös miehen, jota ei oltu puettu häävaatteisiin.

Wilkersonin mukaan "mies, joka ei ollut puettu häävaatteisiin" (jae 11) ja "jäi sanattomaksi" (12) ja "heitetään ulos pimeyteen" (13) on sielunvihollinen, Saatana, joka yrittää tunkeutua vielä Karitsan häihinkin. Jumalan valtasuuruuden edessä hän jää sanattomaksi. Jeesus osoittaa auktoriteettinsa (sekä pelastuksen pätevyyden, koska on vuodattanut verensä lunastaakseen itselleen "puhtaan morsiamen") ja sinetöi sielunvihollisen tuomion, heittäen hänet ulos...

Häähuone on niille jotka on kutsuttu, mutta kutsuttujen joukkoon voi tulla myös kuokkavieraita tai henkilöitä jotka on kutsuttu mutta eivät ole suhtautuneet kutsuun sen edellyttämällä tavalla. Tässä mielessä voimme ajatella häähuonetta kuvana seurakunnasta. On henkilöitä joiden luullaan olevan uskovia, he kulkevat uskovien joukossa ja nimellisesti ehkä kuuluvat kristillisen kirkon tai yhteisön jäsenyyteen, mutta eivät ole kokeneet pelastusta tai sitä säilyttäneet. Jos käytetään vertauskuvaa Jeesuksesta sulhasena ja seurakunnasta morsiamena häävaatteettomat ihmiset eivät kuulu morsiameen, siis todelliseen hengelliseen seurakuntaan, vaikka ulkonaisesti ovat vaikuttaneet kristityiltä. Siksi heillä ei ole pääsyä taivaallisiin juhliin vaan jäävät pelastuksesta osattomiksi.

He voivat kyllä juhlia seurakunnan eli uskovien joukossa - tässä ajassa, kokien tunne-elämyksiä ja uskonnollista hartautta. Se on vain ajallista. Todellinen hengellinen siunaus puuttuu.

STLK:n (Suomen Tunnustuksellinen Luterilainen Kirkko) opetuksen mukaan kirkon jäsen on "kasteessa puettu Jeesuksen armoon" mutta pelastukseen tarvitaan henkilökohtainen usko: "Tämä puku on meidän päällämme, kun uskomme Jeesukseen. Joka hylkää Jeesuksen, heittää pois sen puvun, jonka Jumala on hänelle antanut, eikä ole Jumalan armon turvissa. Vaikka hän olisi samassa paikassa kuin uskovat, ei se häntä auttaisi, sillä ilman uskoa Jeesukseen ei voi pelastua." STLK:n mukaan Jeesuksen vertaus pöytävieraista tarkoittaa kastettuja kirkon jäseniä. Ne joilla ei ole hääpukua ovat kastettuja mutta heiltä puuttuu usko.

Kun hääjuhlia käytetään pelastuksen vertauskuvana, on kaksi kuvaa jotka mielestäni tarkoittavat samaa, mutta käsittelevät asiaa eri tavalla. Jeesus on sulhanen ja pelastetut (seurakunta) morsian. Joskus puhutaan uskovista Jeesuksen morsiamina mutta se on epäraamatullinen kuva, ei ole useaa morsianta vaan yksi morsian (yksikkö): seurakunta. Jeesus on sulhanen ja pelastetut (seurakunta) ovat häävieraita (monikko). Kummassakin tapauksessa pelastuksen puku on Jeesuksen ansaitsema lahjavanhurskaus että meidät on pesty Hänen verellään.

On Matt.22:9-14 tulkinta hääpuvuttomasta vieraasta mikä tahansa, olennaista on, että häneltä puuttuu Jeesuksen antama pelastus. Hän ei kuulu Jumalan lasten joukkoon. Siksi hänen osansa on kadotus, olotila mikä on valmistettu Perkeleelle ja sen henkivalloille.

Sielunvihollisen paikka on kadotus.
Epäpyhä, jumalaton ihminen on (syntiensä vuoksi, joita Jeesus ei ole saanut antaa anteeksi) sidottu viholliseen ja sitä kohtaavaan tuomioon.

unohtui sanoa. :)

Edellisen luvun vertauksissa Jeesus puhuu erityisesti juutalaisuuteensa luottaville ylipapeille ja fariseuksille. 21:28-32 vertaus juutalaisista poikana joka lupaa mutta ei mene, ja pakanoista poikana joka ei lupaa mutta kuitenkin menee. 21:33-44 juutalaisista viinitarhureina jotka pieksevät isäntänsä lähettiläät (profeetat) ja hylkäävät hänen poikansa (Jeesuksen).

Matt.21:45-46.
"Kun ylipapit ja fariseukset kuulivat nämä hänen vertauksensa, ymmärsivät he, että hän puhui heistä. Ja he olisivat tahtoneet ottaa hänet kiinni, mutta pelkäsivät kansaa, koska se piti häntä profeettana."

Seuraavan luvun vertaus hääjuhliin kutsutuista ja valituista (Matt.22:1-14) voidaan nähdä jatkona edelliselle luvulle, jolloin tämäkin vertaus kohdistuu juutalaisten ja pakanoiden suhteeseen, osoittaen ylipapeille ja fariseuksille heidän perusteettoman turvansa.
Juutalainen uskonto sinällään ei riitä pelastukseen.

En usko että tämä on vertauksen koko sisältö mutta varmasti yksi sen taso.

Kun juutalaiset huomaavat erehtyneensä suhteessaan Jeesukseen hekin tahtoisivat tulla sisälle, mutta se ei onnistu jos heiltä puuttuu Pojan eli sulhasen hankkima häävaate?

Selvää on fariseukset kokivat Jeesuksen vertaukset epämiellyttävänä ja loukkaantuivat niistä.
"Silloin fariseukset menivät ja neuvottelivat, kuinka saisivat hänet sanoissa solmituksi." (Jae 15)

Hyvä on tällaisten raamatunkohtien ja jaejaksojen kanssa olla polvillaan Herran edessä, pyytää viisautta Häneltä ja siinä viipyä Pyhän Hengen työn alaisuudessa. Silloin tapahtuu ainakin yksi asia. Jeesuksen merkitys kirkastuu ja Hän saa tulla rakkaammaksi. Seurustellessamme Jumalan kanssaan kaipaavin ja avoimin sydämin juurrumme Kristuksessa olevaan pelastukseen.

Se on tärkeintä. Henkilökohtainen suhde Jeesukseen ja oma vaellus maailman keskellä. Tässä Jumala haluaa meitä Sanallaan ja Hengellään rohkaista ja tukea. Jos emme ainoastaan tutki sanaa vaan sana saa tutkia meitä vaellamme sen sisällisen sanoman eli rakkaan Vapahtajan tuntemisessa, siinä mikä Raamatussa on olennaisinta. Hän ruokkii meitä sanallaan silloinkin kun emme täysin ymmärrä emmekä osaa selittää kuinka jokin kohta olisi tulkittava.

Näin Jumalan armo Sanan ja Hengen välityksellä tekee työtä sydämissämme ettei yksikään meistä joutuisi kohtaamaan Pyhää Jumalaa ilman häävaatteita.

Siunausta!