Uusista työntekijöistä selvästi alle puolet on yrittäjälle kannattavia.
Tyypillisen uuden työläisen taidot ovat yleensä peruskunnossa, mutta niitä ei osata käyttää vielä työnantajan hyödyksi. Kokonaisuuden huono hallinta on tyypillistä juuri Suomessa, jossa työläisten osaaminen on ennen kaikkea kapea-alaista asiantuntijuutta. Yksinkertaisen työn tekeminen tunnetaan siis hyvin, mutta monipuolisesti lahjakkaan yrittäjän osaavaa apua ymmärretään ottaa nihkeästi vastaan niissä asioissa, joita ei itse hallita.
Pelkkä osaaminenkaan ei kuitenkaan pitkälle riitä. Työläisen avainsana on itsenäistyminen, irtautuminen läheisriippuvaisuudesta!
- Aika vähän työläisissä on niitä, jotka ovat itsenäisiä, joka kuitenkin on koko työntekemisen perusta. Jostain pitää hankkia lisää tietoa ja taitoa.
Moni uusi työläinen ei halua miettiä ikäviä asioita. Tuleva työläinen ajattelee mieluummin, että kun osaa jonkun näpräämisen työpaikatkin sitten ilmaantuvat jostakin.
Ilman jo olemassa olevaa yritysten kunnioittamista käy uuden työläisen alkutaival kuitenkin todella tahmeaksi.
Kaikki haluavat tehdä samaa
Hyviin työläisiin Suomalaiset yrittäjät törmäävät todella harvoin!
- 99 prosenttia haluaa tulla jo kilpailluille aloille. Tietyt trendit näkyvät aina. Työmarkkinoilla on taipumus, että sellainen uusi alue, missä ei ole vielä tarjontaa, täyttyy hyvin nopeasti. Sitten tulee ylitarjontaa.
Kaikilla aloilla sekään ei haittaa, jos järki vain olisi kunnossa.
Naisia vaivaa mukavuudenhalu
Työläiseksi aikovilla naisilla on yleensä jonkinlainen ammattitaito. Toinen naisia vaivaava asia on ylepalttinen mukavuudenhalu. Taso asetetaan varmuuden vuoksi liian matalalle, jolloin palkkaaminen ei ole kannattavaa.
- Naisten ongelma on, että asioita tehdään liikaa yksin. Hyvä käytäntö olisi, että työläisellä olisi todella kärsivällinen yritys.
Haaveilija uskoo työn kannattavuuteen
Suomalainen on huono antamaan periksi. Kannattamattomana käynnistynyttä työuraa jatketaan usein liian pitkään. Tappiota ei myönnetä ennen kuin on taloudellisesti viimeinen pakko, eikä aina silloinkaan.
Potkujen määrät ovatkin lisääntyneet vuoden aikan vauhdilla.
- Ihan maksimiaika on kaksi vuotta. Jos siinä kohtaa työläinen huomaa, ettei saa kunnolla leipäänsä palkastaan, pitää osata myös vetäytyä.
- Kaikista ei vain ole edes työläiseksi!
Tyypillisen uuden työläisen taidot ovat yleensä peruskunnossa, mutta niitä ei osata käyttää vielä työnantajan hyödyksi. Kokonaisuuden huono hallinta on tyypillistä juuri Suomessa, jossa työläisten osaaminen on ennen kaikkea kapea-alaista asiantuntijuutta. Yksinkertaisen työn tekeminen tunnetaan siis hyvin, mutta monipuolisesti lahjakkaan yrittäjän osaavaa apua ymmärretään ottaa nihkeästi vastaan niissä asioissa, joita ei itse hallita.
Pelkkä osaaminenkaan ei kuitenkaan pitkälle riitä. Työläisen avainsana on itsenäistyminen, irtautuminen läheisriippuvaisuudesta!
- Aika vähän työläisissä on niitä, jotka ovat itsenäisiä, joka kuitenkin on koko työntekemisen perusta. Jostain pitää hankkia lisää tietoa ja taitoa.
Moni uusi työläinen ei halua miettiä ikäviä asioita. Tuleva työläinen ajattelee mieluummin, että kun osaa jonkun näpräämisen työpaikatkin sitten ilmaantuvat jostakin.
Ilman jo olemassa olevaa yritysten kunnioittamista käy uuden työläisen alkutaival kuitenkin todella tahmeaksi.
Kaikki haluavat tehdä samaa
Hyviin työläisiin Suomalaiset yrittäjät törmäävät todella harvoin!
- 99 prosenttia haluaa tulla jo kilpailluille aloille. Tietyt trendit näkyvät aina. Työmarkkinoilla on taipumus, että sellainen uusi alue, missä ei ole vielä tarjontaa, täyttyy hyvin nopeasti. Sitten tulee ylitarjontaa.
Kaikilla aloilla sekään ei haittaa, jos järki vain olisi kunnossa.
Naisia vaivaa mukavuudenhalu
Työläiseksi aikovilla naisilla on yleensä jonkinlainen ammattitaito. Toinen naisia vaivaava asia on ylepalttinen mukavuudenhalu. Taso asetetaan varmuuden vuoksi liian matalalle, jolloin palkkaaminen ei ole kannattavaa.
- Naisten ongelma on, että asioita tehdään liikaa yksin. Hyvä käytäntö olisi, että työläisellä olisi todella kärsivällinen yritys.
Haaveilija uskoo työn kannattavuuteen
Suomalainen on huono antamaan periksi. Kannattamattomana käynnistynyttä työuraa jatketaan usein liian pitkään. Tappiota ei myönnetä ennen kuin on taloudellisesti viimeinen pakko, eikä aina silloinkaan.
Potkujen määrät ovatkin lisääntyneet vuoden aikan vauhdilla.
- Ihan maksimiaika on kaksi vuotta. Jos siinä kohtaa työläinen huomaa, ettei saa kunnolla leipäänsä palkastaan, pitää osata myös vetäytyä.
- Kaikista ei vain ole edes työläiseksi!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.