Olen taistellut paniikkihäiriön kanssa yli 20- vuotta ja tunnen olevani melkoinen asiantuntija myös sen hoidossa. Tunnen myös velvollisuudekseni auttaa muita tätä pirullista vaivaa potevia.Jos haluat keskustella asiasta kanssani, voit kirjoittaa joko sähköpostitse tai osoitteeseen Taatonk.1 A 3 48700 KYMINLINNA.
Kännykkäni numero on 040-8154215.
Kännykkäni numero on 040-8154215.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Ja sähköpostiosoite löytyy mistä? :)
Oudon pitkään olet sairastanut. En muista yhtään potilasta joka olisi sairastanut sitä yli 10 vuotta. Voisiko kyseessä olla samanaikainen muu ahdistuneisuushäiriö kuten GAD? Nämä menevät hyvin usein sekaisin ja joskus psykiatritkin töppäilevät juuri näiden diagnoosien kanssa.
Ehkä sinä et tiedä, mutta minä tunnen yhen mieshenkilön jolla kyseinen sairaus ollut jo 27 vuotta.
Mikä on GAD??
Tässä luettavaa
http://www.gsk.fi/asiakaspalvelu/potohjeet/ylahdistus.pdf
Oletko varma että kyse on vain ja ainoastaan paniikkihäiriöstä?
Mitä varten on olennaista että sairastaa "vain" paniikkihäiriötä? Itse sairastuin paniikkihäiriöön 80-luvun puolivälissä. En tajunnut mikä minua vaivasi, ennen kuin luin Duodecim-lehdestä että tällainen uusi sairaus on keksitty. Virallisen diagnoosin sain vuonna 1993, jolloin sairauteni oli kasvanut jo vaikeaksi depressioksi.
Depressio on hoidossa ja suunnilleen poissa, mutta yhä saan ihan "puhtaita" paniikkihäiriökohtauksia silloin tällöin. Vaikka näiden kanssa psykiatrit töppäilisivätkin, parikymmentä vuotta sairauden kanssa elänyt tuntee kyllä nahoissaan, milloin on kyse ahdistuksesta, milloin selkeästä paniikkikohtauksesta esim. keskellä yötä.
Koska paniikki voi joskus olla depression oire, joka poistuu kun depressio paranee. Paniikki muistuttaa joskus muita ahdistusskaalan sairauksia joita hoidetaan toisin ja joiden ennuste on hieman toisenlainen kuin paniikin. Sinun on oltava varma omasta diagnoosistasi jotta voi neuvoa muita!
Siis MINÄ en suinkaan ole tuo viestiketjun aloittaja joka on ilmeisesti käynnistämässä yksityistä paniikkihäiriöklinikkaa....
Sen sijaan olen kyllä varma omasta diagnoosistani. Olen ko. aihetta opiskellut ehdottoman omistautuneesti niin kauan että tiedän asiasta takuulla enemmän kuin keskivertopsykiatri. Ja tällä en tietenkään tarkoita sinua, älä ymmärrä väärin - arvostan todella sitä että jaksat tällä neuvoa ihmisiä joista monet ovat todellisessa hädässä.
ihan tosissan,että nimimerkki Psykiatrin taakse kätkeytyy lääkäri??
Jos uskoo,niin huh,huh...halpaan tekin olette menneet.
Olen varmaan kymmenes joka arvelee etten oli alan ammattilainen. Luepa viestit aiheesta Terveyden Masennus-keskustelusta. Ne on puitu moneen kertaan.
GAD,aiemmin dg.oli laaja-alainen paniikkihäiriö.
Puitu on,mutten minä ainakaan usko sinun olevan psykiatri,et ainakaan harjoita ammattiasi.
Syitä voi vain arvella jos näin on.....
Olen lukenut viestejäsi eri palstoilta ja kirjoitat ympäripyöreitä vastauksia,useimpiin,juuri "sinun" erikoisalaasi oleviin kysymyksiin et edes osaa vastata.
Jopa minä maallikkona olen tietänyt vastauksia ihmisten kysymyksiin,sellaisiin joihin sinä et ole.
Olet joko jäänyt ammatissasi junasta jo monia pysäkkejä sitten tai......
Mielestäni on edesvastuutonta huijata ihimisiä,etenkin sairaita ihmisiä.
Vastata voi,vastauksessa kannattaa pyytää kysyjää AINA kääntymään oman,hoitavan lääkärin puoleen,ei ottamaan jonkun haaveissaan lääkäriä leikkivän ihmisen juttuja tosijuttuina.
Leikitään lääkäriä leikit voisi unohtaa kun on kyse hädässä olevista ihmistä.
Kas kun et ole kertaakaan kehoittanut noissa paniikkiasioissa kysyjää pyytämään lähetettä niin aivojen serotoniinimittauksiin,siis huom,aivojen,samoin PET-tutkimuksesta et pahemmin ole kirjoitellut....
Ja nuo nyt kuitenkin olisivat monelle tärkeitä tutkimuksia ENNEN minkään lääkityksen määräämistä.
Sinulla taitaa nimerkki vaihtua jatkuvasti. En osaa siis sanoa oletko tiennut vai et vastauksia. Voitko siis kertoa parhaan esimerkin omasta ammattitaidostasi minuun verrattuna?
Et vaan satu olemaan uudella nimimerkilla se jo joka oli muka ollut aivojen serotoniinitutkimuksessa??? Unohdit vastata niihin kysymyksiin.
Koirat haukkuu ja karavaani kulkee.... Älä sinä välitä noista räksyttäjistä.
ei,en ole tarkoittamasi henkilö,koska olen tähän asti vain lukenut viestejä,en kirjoitellut ennen edellistä,ainuttakaan viestiä,tämä on toinen tälle foorumille kirjoittamani viesti.
Kunhan olen sivusta seurannut.
Aivojen serotoniinimittauksesta sen verran,että se on otettu yksityisellä lääkäriasemalla,ei ollut kivulias,joskin epämiellyttävä.
Myös mainitsemani PET-tutkimus on tehty.
Missä asiasta on kyselty?
Miksi muuten kirjoitat viestissäsi sanan muka aivojen serotoniinitutkimuksen yhteydessä?
Eipä tuo nyt mikään ihmeellinen tutkimus ole,enkä aivan varmasti ole ainut joka siinä on käynyt.
Tosin olen kaikki tutkimukset sairasteluni aikana hoitanut ykistyisellä puolella,joten julkisen puolen terveydenhoidosta ja tutkimuksista en tiedä.
Sen tiedän,että tutkimuksiin on jokaisen mahdollista päästä,kunhan maksaa tutkimukset itse.
Ihmettelen tosiaan tuota sanaasi muka.
Mitä ihmeellistä noissa mainitsemissani tutkimuksissa muka on?
Täällä on sitten lisäkseni ainakin yksi,joka on käynyt samat tutkimukset lävitse,jos kerran niin kirjoittaa,miksi sellaisesta asiasta valehtelisi.
En minulla ainakaan ole syytä valehdella.
Ja lähetteen molempiin tutkimuksiin sain neurologilta,joka on mielestäni myös tärkeä alan erikoislääkäri näissä asioissa,ei pelkkä oman ammattikuntasi edustaja.
Onhan paniikkihäiriö myöskin elimellinen sairaus.
PET-tutkimuksesta maksoin 1500 euroa,lumb.puntiotutkimuksen hintaa en enää muista,siitä on jo aikaa,mutta nuo hinnathan saa selville kysymällä.
Ja vastauksen erilaisiin kysymyksiin saa kyllä siltä omalta,hoitavalta lääkäriltään.
Serotoniinitutkimuksen nimi olisi kiva kuulla, samoin tutkimuspaikka. Lumbaalipunktio ei kerro aivojen serotoniinipitoisuutta vaan ainoastaan sen metaboliitin 5-HIAA:n pitoisuuden. Se taas ei ole kliinisesti arvokas tieto koska tutkimukset ovat olleen hyvin ristiriitaisia. Miten sen vastauksen siis tulkitsisi? Sama koskee PET-tutkimusta. Kukahan mahtaa olla se suomalainen kollega, joka uskaltaa lausua jotain aivojen serotoniinin ja kliinisten sairauksien suhteesta paniikin kohdalla. Laitapa nimi niin katsotaan.
12 vuoden ajan. Eli ei yhtään mahdotonta.
Sairauteeni liittyy myös tulipalon yhteydessä pintaan pulpahtaneita fobioita, jotka vuosien varrella ovat kadonneet melkein olemattomiin.
Paniikkihäiriön määritelmäänhän kuuluu paniikkien haittaaminen jokapäiväistä elämää ja sellaista minun elämäni on ollut viimeiset 20- vuotta. Tiedän toki olevani jokseenkin poikkeustapaus ja nyt kyllä olen tällä "tulta päin"- metodilla saanut itseni hallintaan.
Jospa kyse ei siis olekaan paniikista vaan fobiasta...
Tällainen "pitkän linjan" sairastaja on itse melkoinen asiantuntija sairautensa suhteen aivan kuten diabeetikko pystyy tuntemaan verensokerinsa heittelehtivän, pystyy myös paniikkihäiriöinen jo aamulla tuntemaan onko tänään se päivä, joka on otollinen kohtauksille. On aivan samantekevää tällaiselle henkilölle mitkä tutkimukset tai ketkä kallonkutistajat ovat niitä oikeita.Paniikkihäiriöinen toki haluaisi nopeasti apua sairauteensa.Kokemukseni mukaan se ei kuitenkaan ole mahdollista. Tämän sairauden hoi to vie aikaa, vaikka paniikkihäiriöinen ihminen ei olekaan paras pitkäjännitteiseen itsensä hoitoon.
Nyt on väitetty että olisi jotain tutkimuksia ja jopa hinnat on tiedossa. Tarkempaa tietoa ei kerrota ja siksi tietenkin epäilen onko mitään kuvattuja tutkimuksia edes olemassa.
Kaipa näitä juttuja levittavä trollisi taas tulee esiin toisella nimimerkillä jonkin ajan kuluttua ja väittää taas samaa. Motiivia voi vain kummastella.
Minulla on ollut kahdenlaisia kohtauksia. Toisissa on tarve hakeutua ihmisten läheisyyteen kun tuntuu ettei henki kulje ja taju lähtee aivan kohta, päässäkin saattaa kuulua outoa surinaa, mutta ei aina.
Toiset kohtaukset taas ovat sellaisia että ne saattavat yllättää esim. kahvipöydässä ja/tai jos tuntee olevansa huomion keskipisteenä. Silloin tuntuu kuin veri pakenisi päästä tai että veri pakkautuu päähän. En tiedä minkä näköiseksi menen mutta ihmiset ovat katsoneet minua hämmentyneen ja kysyvän näköisenä. Onko ihmisillä, joille tulee äkkiä valkoinen kolmio nenän alle, joku ahdistuneisuushäiriö? Mahtaakohan minullekin tulla tuo "varoituskolmio" nenän alle kohtauksen yllättäessä? Ovatkohan nämä paniikkihäiriötä vai mitä?
Kyseessä on siis trolli joka tietää että tarkempia tietoja antaessaan antaisi myös minulle mahdollisuuden kysyä suoraan tutkimuksen tekijältä, mistä todella oli kyse.
Sairastuin paniikkihäiriöön 17-vuotiaana ja sairastin sitä 25-vuotta erittäin rankasti. nyt vähän vähemmän kun tiedän mitä sairastan ja yritän vältää itseni rasittamista. 25-vuotta elämistä paniikin kourissa yhtä helvettiä. Et voinut liikkua oikein mihinkään, vieraassa paikassa piti jännittää niin, että nykyisin kroppani on ns. rapistunut. jalkani eivät tahdo jaksaa kantaa, kun on pitänyt jännittää niitä ja muitakin kehon osia. Elämä ei ollut silloin elämää vaan raskaat kahleet painoivat kaiken aikaa. En ymmärrä kuinka olen selvinnyt siitä kaikkien lääke, alkoholi ja muitten vaiheitte kautta. Olen nyt ollut suhteellisen terve 10-vuotta, joten toivoa on kaikilla. En vain nykyään ymmärrä, miten selviän, kun lääkärini kieltää minulta fyysisen ja psyykkisen rasituksen. En saa eläkettä, vaikka en pysty käymään töissä, tässä uusi kierre elämässäni. Kunpa joku ymmärtäisi, kun nyt on parempi. että minun ei tarvitsisi kuluttaa erelleen itseäni. Ei sellaiset, jotka eivät ole paniikkia sairastaneet, kuinka raaka tauti se on. Kunpa löytyisi, joku psykiatri, joka pystyisi kirjoittamaan eläkepaperit, ettei minun loppuelämänikin ole pilalla, koska fyysisiä ja psyykkisiä voimia ei ole paljon jäljellä, sellaisen raastavan taudin jälkeen.Kaikille voimia.
Keskeinen kysymys työkyvynarviossa. Täytyy pystyä diagnosoimaan sellainen sairaus, joka estää työnteon ja yrittää parantaa tätä sairautta käytettävissä olevin keinoin. Jos mikään hoito ei auta, on eläkkeen läpimeno aika selvä juttu. Toisaalta jatkuva alkoholin käyttö voi pilata monen psyykkisen sairauden hoidon ja siten este eläkkeelle. Alkoholismi taas ei ole eläkeperuste ellei siitä ole aiheutunut merkittäviä ja pysyviä muutoksia kuten aivovaurio.
Alkoholia en ole käyttänyt 5-vuoteen. Kiitos itselleni siitä. Alkoholin käytön lopettamisen jälkeen olen paljon löytänyt omaa itseäni, mutta melkein 30-vuoden itsensä jatkuva tarkkaileminen ja hulluksitulemisen pelko on syvällä. Olen ollut monenlaisessa terapiassa, mutta ihmistä, joka ymmärtäisi tämänhetkisen rankan tilanteeni ei tunnu löytyvän ja eläkepaperit tulevat aina kielteisenä. Tuntuu, miksen saa rauhaa ja edes vähän elonpäiviä,etten taas kuluttaisi itseäni kokonaan loppuun. jos joku voi antaa neuvoja otan mielelläni vastaan. Omasta elämästäni riittäisi kirjan verran kerrottavaa. Auttakaa, kun omat voimat loppuu. Kiitos.
tämä viestisi täällä on jo todella vanha, etkä varmaan enää ees lue välttämättä täällä näitä juttuja.. mutta löysin tämän kun etsiskelin juttuja ja ihmisiä jolta vois kysellä noista juttuista.. olisko mahdollista että sulta vois vielä kysyä?