Konginkankaan liikenneonnettomuuden jälkeen koko Suomen valtasi suuri suru. Lippuja pidettiin koko maassa puolitangossa, hiljaisia hetkiä vietettiin monin paikoin. Kaunista ja liikuttavaa kyllä, mutta miksi näin suuri reaktio? Sen kyllä ymmärtää, että onnettomuudessa kuolleiden omaisilla ja lähiympäristöllä on suuri suru, mutta että näin suuri huomio koko maassa? Eikö ihmiset pikemminkin sure omaa kuolevaisuuttaan ja haavoittuvaisuuttaan? Elämän rajallisuus tulee karuna totuutena vastaan ja kuolema pelottaa. Yhteiskunnassamme kuolemahan on piilotettuna laitoksiin, sairaaloihin ja harva meistä on esim. nähnyt kuolleen tai juuri kuolemassa olevan ihmisen. Jospa tuollaiset onnettomuudet tuovatkin kuoleman lähemmäksi meitä kaikkia lopulta ihan hyvälläkin tavalla? Itse järkytyin uutisesta, mutta en vetänyt lippua puolitankoon. Mielestäni se kuuluu oikeasti läheistänsä surevalle...
kauhea liikenneonnettomuus
realisti
8708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ootko koskaan kuullut sellaisista asioista kuin myötätunto ja osanotto? Tai empatia?
Todellisuus on, että esimerkiksi valtakunnan poliittinen johto ei todellakaan koe tapahtuneesta empatiaa.
Joka päivä miljoonia ihmisiä kidutetaan, vielä useammat näkevät nälkää, lapsia käytetään seksiorjina, ihmisiä jopa pakotetaan kiduttamaan omia rakkaitaan, mutta ei siten, että me nähtäisiin sitä... Noh, nyt kun 20 samaa kieltä puhuvaa ihmistä kokee kivuttoman kuoleman niin johan politbyroo osoittaa osanottonsa ja tekee kaikkensa vaikuttaakseen ymmärtäväisiltä.
Tosiasia on, että ei ihmisten hätä kiinnosta, vaan oma maine. Raadollista ja paskamaista, mutta totta.
Parinkymmenen suomalaisen nopea ja kivuton kuolema on tragedia, mutta miljoonien ulkomaalaisten suunnattomat kärsimykset ovat tilasto!
[email protected]
toi loppu oli lainaus Neuvostoliiton johtaja Josif Stalinilta! "When few peoples dies its a tragedy, but when million people dies its only a statistics!"
ja teetä. Mitä eroa on jos liikenneonnettomuudessa kuolee 1 tai 40 ihmistä. Kukaan muu kuin uhrin omaiset ei sure yhden ihmisen menetystä, ei vedetä valtakunnallisesti lippuja puoleen tankoon jne... Minusta joukko sureminen on vain joku muotijutti kun toisetkin on mukamas surullisii ni sit olen minäkin. Kauhea asia se on en väitä, mutta tasapuolisuuden vuoksi tarttis surrra valtakunnallisesti sen yhdenkin ihmishengen vuoksi.
Suretko sinä erikseen jokaista kuollutta ihmista? Tunnetko empatiaa tai myötätuntoa? Ihmisiä kuolee liukuhihnalla, ethän ehdi kuin itkeä...
Olet täysin oikeassa. Suomalaiset elävät laput silmillä.
Onko sinulla lapsia?Onko läheisesi kuollut?Oletko itse ollut vakavasti sairas ja ystävät sinua muistaneet? Tottahan toki kuolema on yleisesti ottaen, enempää ajattelematta, lopullista ja kauheaa, mutta syvenmmin ymmärtäen luonnollinen tapahtuma, kun Huom. se tapahtuu vanhuudessa, elämäsi jo elettyäsi. Voitko käsittää,,,?Minusta on luonnollista tuntea empatiaa noita surevia ihmisiä kohtaan ja näyttää, että otamme osaa pohjattomaan suruunne.
Miten vitussa se liittyy tähän aiheeseen? saatanan homoja paikat täynnä....