Mikä on loppujen lopuksi elämässä kaikkein tärkeintä ja tavoittelemisen arvoista. Mihin kannattaa satsata ja mikä tuo hyvän elämisen tunteen ihmiselle. Itse tunnustaudun Kristityksi ja Kristilliset elämänarvot ohjaavat toimintaani ja sitä miten suhtaudun elämään ylipäätään. Minusta elämä on suuri lahja Jumalalta, suuri mahdollisuus. Olen kiitollinen elämästä ylipäätään vaikka matkani varrelle on myös mahtunut ikäviä ja negatiivisia asioita. Kun en suosi syntiä elämässäni elämäni on parempaa ja tasapainoisempaa ja minulla on hyvä oman tunnon rauha Jumalan kanssa. Jeesus ja hänen sanomansa antaa elämälleni varman pohjan ja kuolemakaan ei niin suuresti pelota tai järkytä minua, sillä tiedän että tietoisuuteni "sieluni" tulee elämään ikuisesti Jumalayhteydessä jos suostun elämään elämäni evankeliumille kuuliaisena. Raha ja valta ovat monelle tavoittelemisen arvoisia asioita, mutta voiko niiden varaan todella rakentaa tämän lyhyen elämänsä, niistä saa nauttia vain hetken ja monesti ne tuovat vain murhetta ja huolta ihmisen lyhyeen elämään. Minun aarteeni on Jumalan luona ja olen tehnyt rauhan hänen kanssaan Jeesuksen sovituksen, oman elämän parannuksen ja toisille anteeksiantamisen kautta.
Mutta eipä tämän ihmeenpää, herättikö ajatuksia kenessäkään?
Mutta eipä tämän ihmeenpää, herättikö ajatuksia kenessäkään?
Vastaukset 4
Vanhimmat
On terveys, sen arvon huomaa vasta kun se on menetetty.
Tämä on usein toistettu asia, se tulee merkitykselliseksi vasta sitten kun liippaa läheltä.
Vaikka omistaisit kaikki maailman rahat ja rikkaudet, et tee niillä mitään jos terveys puuttuu.
Olen sen humannut kun lapseni sairastui vakavasti.
Hänellä on maallista hyvää vaikka muille jakaa, mutta kun kuolema hengittää niskaa kaikki turha menettää merkityksensä.
Jos olet kuolleena syntynt,ehditkö nähdä Jumalaa.Jos olet hyvin sairas,on sinun vaikeampaa seurata Jumalaasi. Jumalan sanotaan olevan rakkaus. Tuskin hän silloin sinua mielellään sairaana katsele? Jeesuskin paransi sairaita ja herätti kuolleita.Niinkauan kuin olet sksi terve että voit toimia haluammallasi suunnalla,eikö asian luulisi olevan parempi kuin istua sähköpyörä tuolissa ja ohjata sitä ainoalla käteen jäänneellä sormellaan jalat eripituisina istuen ja apua melkoisesti tarvitsevana.Eräs ystävä sanoi kauan sitten,että :"Minulla on vakaumus,ja Kyllä kyseiset pyörätuolissaan ovat asennoituneet aivan eri tavalla elämäänsä?" Sanoin että:"Aivan,mutta kyllä hekin varmaan mieluummin viettäisivät täyspainoista elämää ilman pyörätuolia jos saisivat vaihtoehdon?" En tiedä oliko tämä hänen mielensä mukaista vaihtoehtoa sitten silloin vakaumukseensa taikka pyörätuolipotilaan elämäntilanteeseen.
En ole sairas vaan lapseni, hänellä on syöpä.
Eikö uskovaiset sairastu syöpään??
Syöpä ei eroittele ihmisiä uskonnon mukaan, se tulee kenelle on tullakseen.
Mitä pyörätuolilla on tämän asian kanssa tekemistä, en ole vielä koskaan nähnyt kenellekään kasvavan uutta jalkaa tai uusia hampaita, oli miten uskovainen hyvänsä.
Rukoilen lapseni puolesta, tietenkin.
kaikella on tarkoituksensa: kaikki turha heitetään sivuun.
vain tärkeä asia jää !
toivon onnea teille elämäänne, ja sairaudet voi voittaa !