Kalevan numerossa 20.3.2004 oli etusivulla muista lehdistä ajankohtaisia lainauksia. Yksi lainaus oli Opettaja - lehdestä:
" Opetushallituksen viestintätaitoja koskeva tutkimus osoittaa, että koulu käyttää tytöille luontaisia ja helpommin omaksuttavia opiskelutapoja. Yksi keino poikien motivoimiseksi olisi lisätä teknisiä välineitä, joita koululla jo on sekä liittyy opiskelu nykyistä enemmän todellisiin elämäntilanteuisiin", sanoo Opettaja - lehden päätoimittaja Hannu Laaksola.
" On huolestuttavaa, että heikot viestintätaidot kasaantuvat erityisesti maaseudulla asuvien poikien harteille, jotka ovat suuntautumassa ammatilliseen jatkokoulutukseen."
Feministit ovat puolestaan käyneet vastahyökkäykseen näille väitteille, että pojat pärjäävät tyttöjä huonommin koulussa. Äskettäin naistutkija väitti, että kouluissa "tyttöjä kohdellaan kuin toisen luokan kansalaisia." Toinen naistutkija totesi, että pojat kuitenkin etenevät naisia paremmin työelämässä, joten pitäisikö tästä päätellä, että poikien huonoon koulumenestykseen ei siis tarvitse puuttua ollenkaan. Ilmeisesti hänen mielestään pojat voivat vaikka olla käymättä koko koulua, koska tie muka aukeaa heille automaattisesti työelämässä. Jälkimmäinen väite on siis pikemminkin ongelman kätkemistä kuin kieltämistä.
Joidenkin äärifeministien ideologialta putoaa pohja, jos naiset eivät olekaan se kollektiivisesti alistettu sukupuoli yhteiskunnassa eli miesten ongelmien vähättely ja suora kieltäminen on yritys pitää ideologia uskottavasti koossa. Kyllä on aika paisuteltua väittää tyttöjen olevan toisen luokan kansalaisia kouluissa. Kysehän oli siitä, että jonkun tutkimuksen mukaan opettajat käyttävät enemmän aikaa poikiin ja ovat kiinnostuneempia heistä ( minusta luonnollista etenkin kun pojilla niitä pärjäämisongelmia on). Tarkoittaako tämä siis, että heikompaa osapuolta ei saisi auttaa, ellei heikompana ole tyttö? Miten tämä toisen luokan kansalaisuus näkyy kouluissa? Onko tytöiltä evätty tiettyjä oikeuksia, eivätkö he saa olla samoissa tiloissa poikien kanssa?
" Opetushallituksen viestintätaitoja koskeva tutkimus osoittaa, että koulu käyttää tytöille luontaisia ja helpommin omaksuttavia opiskelutapoja. Yksi keino poikien motivoimiseksi olisi lisätä teknisiä välineitä, joita koululla jo on sekä liittyy opiskelu nykyistä enemmän todellisiin elämäntilanteuisiin", sanoo Opettaja - lehden päätoimittaja Hannu Laaksola.
" On huolestuttavaa, että heikot viestintätaidot kasaantuvat erityisesti maaseudulla asuvien poikien harteille, jotka ovat suuntautumassa ammatilliseen jatkokoulutukseen."
Feministit ovat puolestaan käyneet vastahyökkäykseen näille väitteille, että pojat pärjäävät tyttöjä huonommin koulussa. Äskettäin naistutkija väitti, että kouluissa "tyttöjä kohdellaan kuin toisen luokan kansalaisia." Toinen naistutkija totesi, että pojat kuitenkin etenevät naisia paremmin työelämässä, joten pitäisikö tästä päätellä, että poikien huonoon koulumenestykseen ei siis tarvitse puuttua ollenkaan. Ilmeisesti hänen mielestään pojat voivat vaikka olla käymättä koko koulua, koska tie muka aukeaa heille automaattisesti työelämässä. Jälkimmäinen väite on siis pikemminkin ongelman kätkemistä kuin kieltämistä.
Joidenkin äärifeministien ideologialta putoaa pohja, jos naiset eivät olekaan se kollektiivisesti alistettu sukupuoli yhteiskunnassa eli miesten ongelmien vähättely ja suora kieltäminen on yritys pitää ideologia uskottavasti koossa. Kyllä on aika paisuteltua väittää tyttöjen olevan toisen luokan kansalaisia kouluissa. Kysehän oli siitä, että jonkun tutkimuksen mukaan opettajat käyttävät enemmän aikaa poikiin ja ovat kiinnostuneempia heistä ( minusta luonnollista etenkin kun pojilla niitä pärjäämisongelmia on). Tarkoittaako tämä siis, että heikompaa osapuolta ei saisi auttaa, ellei heikompana ole tyttö? Miten tämä toisen luokan kansalaisuus näkyy kouluissa? Onko tytöiltä evätty tiettyjä oikeuksia, eivätkö he saa olla samoissa tiloissa poikien kanssa?
Vastaukset 46
Vanhimmat
Alunperin vain pojat saivat käydä koulua. Silloin luotiin jo perusta nykyopetukselle. Vasta kun tytöt pääsivät opiskelemaan herättiin huomaamaan, että tytöt menestyvät paremmin kuin pojat.
Se on harhaluulo, että tytöt sen kummemmin tykkäisivät nykyisistä opetusmenetelmistä. Tytöille on yhtä tärkeää toiminnallisuus ja tekeminen, kuin pelkkä pänttääminen. Tytöt vain sopeutuvat paremmin ikäviinkin opetusmetodeihin, mutta uskon, että tyttöjenkin koulumenestys paranisi jos opetus liitettäisiin enemmän käytäntöön. Tytöt ja pojat ovat molemmat ihmisiä ja taidoiltaan lähestulkoon yhtä hyviä, eivät eri rotua.
Pojat saavat koulussa paljon enemmän huomiota, koska he ovat äänekkäämpiä ja haluavat olla keskipisteessä. Tytöt on taas kasvatettu kilteiksi suorittajiksi, joiden ei sovi häiritä opettajaa turhilla tempauksilla.
"Tytöt on kasvatettu kilteiksi suorittajiksi..."
Käytit passiivia. Haluaisin tietää, kuka on kasvattanut tytöt kilteiksi suorittajiksi ja vastaavasti pojat "äänekkäiksi huomion keskipisteessä olijoiksi".
tähän asiaan että eiköhän se ole jotenkin geeneissäkin, ts naiset on ehkä enemmän sopeutuvia luonnostaan, onhan nainen ollut kymmenet tuhannet vuodet se, joka liiton myötä vaihtaa kylää ja myydään tai viedään uuteen perheeseen ja uusiin oloihin, ja miehet ovat jääneet kotikylään. Siitä voisi ajatella että naissukupuolella on enemmän omaksuttu tuo ominaisuus sopeutua (epämiellyttäviinkin) olosuhteisiin nopeammin tai ainakin vähemmän valittamatta kuin pojat.
Olen samaa mieltä, että yhtä lailla tytöt hyötyisivät käytännönläheisemmistä opetusmetodeista. Kaikki tytöt eivät todellakaan ole kilttejä suorittajia, paskan marjat! Yhtä lailla sieltä löytyy raikulityttöjä kuin poikien joukosta niitä hiljaisempia. Ei viitsittäisi enempää pitää yllä näin kärjistetysti nuita sukupuolimyyttejä.
Sellainen tutkimus on muuten tehty joskus pari vuotta sitten, missä opettajat arvostelivat lasten koepapereita. Kun papereissa ei ollut nimeä (vaan pelkkä tunnistenumero), arvosanat olivat ns. tasa-arvoisia. Kun koepaperissa oli nimi, papereiden, joissa oli poikaoppilaan nimi, arvosanoja oli taipumus hieman nostaa, eli kyllä pojatkin saavat koulussa "poikalisää".
Lisäisin vielä että eiköhän nämä ole aika lailla koulu-/opettajakohtaisia asioita, toivoisin niin.
Itse kärsin kyllä tyttöydestäni poikavaltaisessa koulussa, joku toinen siitä olisi saattanut nauttia. Onneksi nykyään opettajat ovat toivottavasti hieman järkevämpiä kuin 20 vuotta sitten. Ja oppilaatkin toivottavasti pitävät enemmän oikeuksistaan kiinni.
Kiltteys on aina liitetty naiselliseksi ominaisuudeksi yhteiskunnassamme. Tytöt ovat saaneet vanhemmiltaan hyväksyntää olemalla kiltti ja "tyttömäinen", kukapa ei kaipaisi hyväksyntää. Ahtaat naisen roolit ovat ajaneet naisetkin kasvattamaan tyttäristään kilttejä. Tietysti tytöt ottavat mallia omasta äidistään, jos hän saa hyväksyntää olemalla uhrautuvainen ja periksiantavainen miesten edessä niin miksei tyttö samastuisi tähän. Miehet tietenkin ovat halunneet ylläpitää tällaista naisen roolia, feministejä haukutaan harva se päivä, vaikka he haluavat laajentaa naisen asemaa. Heti on syyttävä sormi osoittamassa miten nämä niittivyö "telaketju" femakot myrkyttävät kaiken. Pojat ovat taas saaneet erityisesti miehiltä hyväksyntää olemalla rohkeita ja rämäpäisiä.."pojat ovat poikia".
Monikohan äiti ajattelee näin "Minä ajattelen melkein aina, että kuinka tekisin toisten puolesta asioita. Jos teen semmoista, mitä itte tahdon, koen syyllisyyttä. Kyllä mun pitäis osata itteänikin ajatella".
nykypäivänä heittää asenteet romukoppaan ja ajattelee itseään, on hän syyllistynyt lamaan, työttömyyteen, työvoimapulaan, avioerolukuihin, lasten huostaanottojen lisäntymiseen, lasten psyykkisiin häiriöihin, lasten päihdeongelmiin, lasten väkivaltaisuuteen, miesten itsemurhiin, miesten alkoholismiin, miesten syrjääntymiseen, miesten väkivaltaisuuteen, naisten alkoholiongelmiin... äh, jatkakoon listaa joku muu, minä lähden Alkoon :)
Ahtaat naisen roolit tuskin enää viime vuosikymmeninä ovat olleet kovinkaan sitovia. Pelkästään kotona kouluikään asti kasvaneita lapsia on entistä vähemmän. Päiväkotien henkilökunnastakin on todella suuri enemmistö naisia, samoin koulujen opettajista. Eikö tämä naispuolisten ammattikasvattajien armeija mitenkään kykene murtamaan sukupuolirooleja?
Katsoppas työelämän tilastoja. Suurin osa hoitoalan henkilöstöstä on naisia, sosiaali-ja terveysala on hyvin naispainotteinen.
Viimeaikoina tämä on alkanut muuttumaan, kun tyttöjäkin kannustetaan opiskelemaan tekniikkaa ja muita aiemmin "miehisiä" aloja. Matematiikkaa on Suomessakin pidetty miesten erityisalana ja kyllähän se tyttöjen itsetuntoon on vaikuttanut. Mietipä jonkun 15-vuotiaan tytön kannalta asiaa...olisiko se kovin kivaa mennä yksin tyttönä sähkölinjalle, räkäisten teinipoikien kiusattavaksi. Ei saisi ketään kavereita ja joutuisi olemaan yksin kummajaisena silmätikkuna, vaikka ala kiinnostaisi. Opinto-ohjaajat vielä 5 vuotta takaperin eivät pahemmin kannustaneet tyttöjä miesten aloille. Tästä on paljon esimerkkejä elävästä elämästä.
" Eikö tämä naispuolisten ammattikasvattajien armeija mitenkään kykene murtamaan sukupuolirooleja?"
Ei pysty ei, päinvastoin kouluissa on taipumus pikemminkin vahvistaa sukupuolirooleja ja muitankin perinteisiä arvoja. Tuskin päiväkotikasvatuksessakaan on asiat toisin. Ihmettelen, minkä vuoksi koulu on jämähtänyt menneille vuosikymmenille arvoissaan ja asenteissaan?
Sinulla ainakin tuntuu olevan varsin stereotyyppiset käsitykset "räkäisistä teinipojista", joiden joukkoon tytön on ikävä mennä...
Mikä mielestäsi estää poikia hakeutumasta naisvaltaisille aloille? Onko sosiaali- ja terveysalan tytöissä joku poikien "räkäisyyttä" vastaava naisellinen piirre, joka pelottaa poikia?
Toistan vielä, että myös opetusalan henkilöstöstä on valtaosa naisia, joten eivätkö he kykene murtamaan sukupuolirooleja ja kannustamaan oppilaitaan hakeutumaan tasapuolisemmin eri aloille?
Me miesopettajat (itse olen ollut alalla vuodesta 1982 lähtien) yritämme kovasti tuoda asioihin uusia näkökulmia, mutta joudumme vuodesta toiseen suuren naisenemmistön jyräämäksi, joten ei ole mikään ihme etteivät arvot ja asenteet muutu...
Omalla koulullani on 30 opettajaa, joista meitä miehiä on 8. Rehtori on nainen.
Menepäs tutkailemaan amiskan porttien sisäpuolelle sähkölinjalle, niin ehkä voit todeta, että pojat eivät siellä ole henkisesti kovin kypsiä (15-16v ikäiset). Ystäväni koki amiska poikien räkäisyyden nahoissaan, kun meni sähkölinjalle. Pojat ahdistelivat häntä ja puristelivat rinnoista. Kerran jopa työnsivät hänet siivouskomeroon ja puristelivat siellä hänen rintojaan. Ei kaverini kauan viihtynyt sillä linjalla. Tämä on tietysti yksittäinen kokemus. Omin silmin nähtynä 15-16 vuotiaat pojat voivat käyttäytyä hyvinkin törkeästi tyttöopiskelijoita kohtaan. He arvostelevat ulkonäköä ja nauravat jos joku on "lauta" yms.
Sosiaali-ja terveysaloille naistyöntekijät ottavat ilomielin miestyöntekijöitä vastaan. Ne harvat miestyöntekijät ovat suorastaan kultaistuimella. Näin ei käy naisille, kun he hakeutuvat miesvaltaisille aloille. Nämä naiset kohtaavat epäilyjä, kriittisyyttä ja halveksuntaa miesten taholta, hyvä jos edes saavat työpaikkaa. Rekkakuskin hommat ovat naiskuskeilla kiven alla, vaikka olisivatkin yhtä hyviä kuskeja kuin miehet.
Naisopettajat eivät ainakaan ole suosineet tyttöjä, vaan päinvastoin. Naisopettajat ovat itsekin hakeutuneet naisvaltaiselle alalle, osaavatko he kannustaa tyttöjä siinä asiassa niin hyvin? Entä jos naisopettajat itsekin ovat sukupuoliroolien vallassa. Kyllä minun lapsuuden aikana, naisopettajat nimenomaan kannustivat tyttöjä hoiva-alalle. He myös heti tokaisivat "vaikeneminen on kultaa, puhuminen on hopeaa" jos joku tyttö oli liian aktiivinen ja puhelias, poikien aktiivinen käytös jäi ilman tällaista "kansanviisautta". Tytöt eivät vieläkään usko omiin mahdollisuuksiinsa pärjätä miesvaltaisilla aloilla. Tekniikkaa ehkä vieläkin pidetään epänaisellisena ja hoiva-alaa epämiehekkäänä
Itse olen pian 22 vuotta opettanut 13-16-vuotiaita tyttöjä ja poikia, joten minulla lienee riittävästi kokemusta tuon ikäisten henkisestä kypsyydestä.
Kirjoitat: "Naisopettajat ovat itsekin hakeutuneet naisvaltaiselle alalle, osaavatko he kannustaa tyttöjä siinä asiassa niin hyvin? Entä jos naisopettajat itsekin ovat sukupuoliroolien vallassa."
Tuolla logiikalla ilmeisesti meillä miesopettajilla tulisi olla koulussa selvä enemmistö, jotta sukupuoliroolien kahleista vihdoinkin vapauduttaisiin.
...pahasti eri mieltä. Yleensä ihmisen fyysiseen ja henkiseen koskemattomuuteen ja kunnioittamiseen pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota - ja varmasti tämmöinen ongelma on monella tytöllä juuri herkimmässä iässä.
Toisaalta sitten opettajilla ei ole juurikaan valtaa pistää nykyisin törkimyksiä kuriin... Tai rohkeutta - tämmöisen tilanteen, jota kuvaat, oikaisu vaatisi jo sellaisia ihmissuhdetaitoja ja karismaa, kuin mikä tahansa henkilöstöjohtajan homma - ja kaikki opettajat eivät siihen todellakaan yllä.
Mun rouvalla muuten on kuorma-autokortti - eräs kuormuriyrittäjä oli kysynyt häntä töihinkin... ihan oikeasti. (Mulla on vain AB-kortti).
Tämmöiseen tyttöjen ahdisteluun pitää ehdottomasti puuttua - joskus se alkaa jo ala-asteelta asti (omalla vaimollani on kovia kokemuksia vastaavanlaisesta koulukiusaamisesta jo ala-asteen puolelta).
Tuommoiset jutut ovat olleet yksi syy, jonka vuoksi olen esim. omat lapseni pistänyt yksityiskouluun, jossa on nollatoleranssi toisen kiusaamisen suhteen - ja se on todella toiminut. Asioihin tartutaan heti niiden ollessa aluillaan, jos joku sanoo tulleensa kiusatuksi (ja lapsia rohkaistaan kertomaan, jos heidän ei ole hyvä olla). Mun poika koki, että tuli kiusatuksi alussa, kun ei osannut kieltä - asiasta tuli sitten vanhempien kanssa heti juttua, ja kävi ilmi, että kyseessä oli toisen lapsen taholta turhautuminen ja kommunikaatiovaikeudet, olisi halunnut kaveerata mun pojan kanssa, mutta molemmat alkoivat tulkita toistensa signaaleja väärin. Nykyisin nuokin heput ovat toistensa kavereita - ja ko. koulussa tytöt ja pojat leikkivät keskenään ihan siinä missä välillä poika/tyttöporukoissakin...
Julkisissa kouluissa täälläkin tuntuu, että kiusaaminen on karannut käsistä - tosin nyt siihen on kiinnitetty mediassa viime aikoina paljon huomiota, ja julkaisevat jopa tilastoja niistä julkisista kouluista, jotka ovat parhaita ja pahimpia... Ehkäpä homma paranee sitten.
Uskon, että kiusaamisen kitkeminen lähtee kasvatuksesta jo tosi pienenä - kun se kitketään alaluokilta pois yhdessä kodin kanssa, selvittäen asiat ja niin, että vanhemmatkin tietävät mitä lapsille koulussa kuuluu (yksityiskoulu on hyvä sen suhteen, koska se velvoittaa myös vanhemmat/huoltajan tiettyyn minimikommunikaatioon).
Kuvaamasi tilanne johtunee myös nykyisestä seksin ylikorostamisesta ihmiselämässä, jota syötetään yhä nuoremmille ihmisille.
...olen ollut itse havaitsevinani, että kaksi tekijää vaikuttaa siihen ratkaisevasti, miten yksilö on valmis uudistumaan työtapojensa suhteen... joka on aina ihmiselle tuskallista:
1. mitä lähempänä eläkeikä on niin (pääsääntöisesti) sitä isompi on muutosvastarinta tehdä toisin, "kun tähän asti aina on tehty".
2. ulkoisen paineen puute - ts. "kun menee hyvin ja valtio maksaa kulut", niin ei sitä kannata hösätä...
Olen itse tähän ikään mennessä nähnyt molempien sukupuolten kykenevän sekä innostuneeseen ja innostavaan toimintaan, tai toimimaan kehityksen jarruna. Tosin sitten on olemassa piristäviä poikkeuksia ne vanhemmat ihmiset, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään asioita, vaikka oma eläkeikä on jo lähelläkin - mutta pääsääntöisesti se luutuma lisääntyy, kun ikää kertyy.
Siksi minusta on hassua, kun esim maksetaan "ikälisiä" VAIN siitä, että on onnistunut pysyttelemään samassa duunissa pitkään - ns. "kokemus" ei todellakaan ole aina pelkästään hyvänlaatuista...
Jos naiset ovat hallinneet opetusalaa jo niin kauan(vuosikymmeniä) ei olisi pahitteeksi, että miehet saisivat enemmistön opetusalalta vuosikymmeniksi. Tasapainottas vähän tätä tilannetta.
nämä korkeakoulutetut naiset pysty saamaan muutosta aikaiseksi? Kuka sitten pystyy? Onko naisilla ollenkaan vastuuta tässä kasvatuksessa vai tuleeko se muutos ikään kuin "jostain ylhäältä" lahjana ihmisille?
Ihmiset joilla on voimakas muutosvastarinta haraavat muutosta vastaan. Kouluissa on perinteiset arvot kunniassa ja siihen kuuluu myös rooliodotusten mukainen käytös.
Koulujen hallintorakenne on kuin viime vuosisadalta, hierarkia on järkyttävä. Muutosvoima uuvahtaa jo hallinnon alimilla portailla. Lisäksi kouluissa ovat työskentely olosuhteet hankalat, odotuksia on kaikilta tahoilta.
Opettajiksi hakeutuvat usein ns. kiltit tytöt. Patriarkaalisen yhteiskunnan arvot on nielty päineen ja karvoineen.
Kyllä koulun muutoksen pitää tullä "ylhäältä" yhteiskunnallisen päätöksenteon kautta. Kouluissa on viime aikoina kehittämisen siasta keskitytty lähinnä säästöihin. Taloudenhoito menee kevyesti lasten tarpeiden ohi yhteiskunnassamme.
Naisten vika tämä ei ole, varmaan opettajat parhaansa yrittävät.
Viime kädessä kasvatusvastuu on kodeilla, koulun tehtävä se ole ollut koskaan.
Selitäpä tarkemmin, millainen järkyttävä hierarkia koulun hallintorakenteessa vallitsee? Voisin kirjoittaa paljonkin aiheesta "koulu ja yhteiskunnallinen päätöksenteko", mutta keskityn nyt viikonlopun viettoon.
Koulun hallintorakenne on malli esimerkki hierarkisesta johtamistavasta. Hallintoportaat ovat selkeärajaiset ja käskysuhteet selkeästi ja yksityiskohtaisesti määritellyt. Normaalia päivittäistä opetustoimintaa tuskin ko. käytäntö häiritsee, mutta muutoksen este byrokratia selkeästi on.
Kiinnostuin koulujen hallintoasioista kun koulukiusattujen etujärjestöä ryhdyttiin perustamaan. On hämmästyttävää, kuinka suomalaisessa yhteiskunnassa on vielä rakenteita, jotka ovat niinkin käytännölle vieraita kuin koulun hallinnointi.
Koulukiusaamisesta päästiin eräiden koulujen kanssa keskusteluyhteyteen vasta raastuvan kautta. Opettajat tiesivät ongelmista, mutta jos rehtori ei halunnut asioita nähdä, keskustelu oli mahdotonta.
Maakunnissa yleisesti ongelmana on vieläkin elämänkatsomustiedon opiskelijoiden jopa täysin lainvastainen kohtelu. Rehtori voi asemansa vuoksi tehdä sekä opettajien että oppilaiden elämän todella hankalaksi. Valitustiet ovat olemassa, mutta hitaita ja usein toimimattomia.
En juuri löydä kirjoituksestasi kohtia, jotka pitäisivät yhtä oman pitkäaikaisen kokemukseni kanssa. Siksi vaikea kommentoida.
Mutta mikä olisi se toivomasi muutos, jonka byrokratia nyt estää?
Mielenkiinnolla odotan kokemuksiasi yhteiskunnalliseta päätöksenteosta ja koulusta.
Toisaalta olen sitä mieltä että: "Kukaan ei ole sokeampi kuin hän, joka ei halua nähdä."
Olen kyllä aika perusteellisesti tutustunut koulujen hallintokäytäntöön ja kyllä se jäykkää on ollut.
...varmaan johtuu siitä, että mä olen koulussa vain duunissa. Olen yhteiskunnan palveluksessa, eduskunta säätää ne lait, joiden puitteissa kouluissa toimitaan. Kuntatasolla valtuusto päättää isot asiat, koulutuslautakunta valitsee opettajat ja rehtorit virkoihin ja tekee muut koulua koskevat päätökset koulutoimenjohtajan esityksestä. Tämä on ihan normaalia yhteiskunnallista päätöksentekoa.
Opetushallitus laatii opetussuunnitelmien perusteet, varsinaiset opetussuunnitelmat kirjoittavat kouluissa opettajat itse annettujen raamien puitteissa. Erityisoppilaille laaditaan henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat yhteistyössä vanhempien kanssa.
Rehtori voi mielestäsi "asemastaan johtuen" tehdä oppilaiden ja opettajien elämän hankalaksi. Jos näin on, on kyseessä enemmänkin rehtorin persoona ja huono johtajuus (rehtoria valittaessa muuten pyydetään myös opettajilta lausunto). Itse olen urani aikana toiminut muistaakseni viiden eri rehtorin alaisuudessa ja aina on koulun sisäiset käytännöt sovittu yhteisesti opettajainkokouksissa.
Mielestäni koulussa on tärkeintä varsinainen oppimistapahtuma ja siinä opettaja on avainasemassa. Olen sitä mieltä, että opettajalla on opetuksensa ja käyttämiensä työtapojen suhteen todella vapaat kädet.
Hallintorakeenteessa on vika jos huonoon johtamistapaan ei voi joustavasti puuttua.
Opettajana koulussa en ole koskaan ollut, kokemukseni on lähinnä kertynyt homman jossain kohdin mättäessä.
Koulukiusaaminen takavuosina ja jatkuva köydenveto uskonnottimien oppilaiden asemasta, ovat kokemusta kerryttäneet. Kanssakäyminen on ollut kankeaa ja muutosvastarinta suurta. Kuitenkin kyseessä on ollut selvästi oppilaiden laillisista oikeuksista. Väkisinkin on herännyt mielikuva byrokratian taakse kätkeytymisestä ja uudistus vihamielisestä yhteisöstä. Helsinkiläiset koulut ei niinkään aiheuta ongelmia, kivenä kengässä ovat pienehköt maaseudun koulut.
Mitenkä on edennyt "peruskoulun sisällön ja hallinon kehittämishankkeen" tulosten hyödyntäminen. Hankehan loppui jo vuonna 2000.
Se on "peruskoulun sisällön ja rakenteen kehittämishanke" ja näkyvimmät tulokset käytännössä ovat viime vuosina olleet:
- ei ole enää erikseen ala- ja yläastetta, on vain perusopetus (paikallisista olosuhteista, tiloista ym. riippuen toimivat hallinnollisesti useimmiten eri yksikköinä, mutta myös 1-9 vuosiluokkien yhtenäisiä kouluja on - varsinkin jos kunnassa on ollut varaa rakentaa kokonaan uusi koulurakennus)
- kouluissa on erikseen suunnitelmat syrjäytymisen ehkäisemiseen, turvallisuuteen, kriisien varalta, kiusaamistapauksiin ym., lisäksi on mm. tietostrategiat
- erityisoppilaiden integrointia tavallisiin opetusryhmiin on lisätty (HOJKS=henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma näillä oppilailla)
- oppilaiden arviointia on monipuolistettu (numeroarvioinnin, sanallisen arvioinnin, arviointikeskustelujen tai näiden kaikkien käyttö yhdessä vaihtelee kouluittain sen mukaan, mitä koulun opetussuunnitelmaan on asiasta kirjattu)
- tietotekniikan hyödyntäminen laajasti oppimisen tukena ja kaikessa koulun toiminnassa
- uudet opetussuunnitelmien perusteet opetushallituksesta (koulujen omat opetussuunnitelmat työstetään tältä pohjalta tämän ja ensi lukuvuoden aikana)
Lisäisin vielä, että niiden 22 vuoden aikana jotka minä olen ollut kuvioissa mukana, on kehittäminen ollut jatkuvaa. 1980-luvun alkupuolella poistettiin tasokurssit ja siirryttiin tuntikehysjärjestelmään. 80-luvun loppupuolella tulivat kuntakohtaiset opetussuunnitelmat. 90-luvun alkupuolella koulukohtaiset opetussuunnitelmat ja erityisoppilaille henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat. Nyt on jälleen sekä rakenteellinen että opetussuunnitelmallinen uudistusprosessi menossa.
Tämä siis ihan näin lyhyesti ja pintapuolisesti...
Mikäli olet kiinnostunut sisällöistä, tässä uudet opetussuunnitelman perusteet:
http://www.oph.fi/info/ops/
Mielestäni yhteiskuntamme muuttumisen helpommaksi paikaksi naisille taustalla on se, että naiset ovat äänestäjistä enemmistö, ja naiset tietenkin äänestävät henkilöä joka miellyttää heitä eniten, ja on ikäänkuin arvomaailmaltaan naismaisin.
Se on niin mitätön enemmistö ettei sillä ole mitään vaikutusta demokraattisessa järjestelmässä. Miksi miespoliitikkoja on sitten enemmistö eduskunnassa?
Miehisyys assosioidaan feminiinisyyttä helpommin suoraan toimintaan ja rehellisyyteen, ja luottamuksen perusta on rehellisyys, joten miehiin luotetaan helpommin.
Kyllä demokratiassa valityksi tulee enemmistön miellyttäjä, oli enemmistö kuinka pieni tahansa.
Naiset ovat enemmistö äänestysikäisistä n54%, ja samasta syystä naiset myös äänestävät aktiivisemmin, joten naisten osuus äänestäjistä lähentelee 60%
Ei ole sattumaa että vähiten äänestää pienin yhteiskuntaluokka nuoret miehet, jolla on yhteiskunassamme vähiten valtaa.
Kyllä se nyt vain menee niin, että ne joilla on eniten valtaa(suurin yhteiskuntaluokka/keskiiäkäset naiset) on vähiten
ongelmia.
Ja ne joilla valtaa on vähiten valtaa (pienin yhteiskuntaluokka/nuoret miehet) on taas eniten vakavia ongelmia(rikollisuutta,päihdeongelmia jne.)
"Kyllä demokratiassa valityksi tulee enemmistön miellyttäjä, oli enemmistö kuinka pieni tahansa"
Eipä niitä naisehdokkaita ole läheskään niin paljon kuin miesehdokkaita. Miehet ovat pitäneet liian kauan vallan kahvasta kiinni ja perustaneet verkostoja joiden avulla tukevat toisiaan. Miehet ovat kauan olleet etulyöntiasemassa. Mutta nykyään politiikassa naiset ovat pärjänneet hyvin ja tulevat pärjäämään.
Ai että keski-ikäisillä naisilla olisi tässä maassa enemmän valtaa kuin nuorilla miehillä?
Johan vitsin murjaisit :D
Mistähän vallasta siinä mahtaa olla kyse? Ei ainakaan työllistymisestä eikä edes seksuaalisuudesta.
siinä on? Tarkoitan, niin omituista, että asia pitää ottaa erikseen esille? Totta hiivatissa jokainen järjissään oleva äänestää sitä, joka miellyttää eniten.
Aikoinaan valmistuin pienehköstä maaseutulukiosta, kuusi laudaturia, enempiä ponnistelematta.
Koulu ei tosin tarjonnut paljon virikkeitä, mutta se oli vain helppoa käydä.
Luokkatovereistani kaksi tyttöä kirjoitti neljä laudaturia... toinen lopetti yliopisto-opintonsa kesken ensimmäisen vuoden jälkeen (muistaakseni psykologiaa, johon oli tosi vaikea varmasti päästä), ollen nykyisin emäntänä, toinen ei koskaan lähtenyt opiskelemaan (vaikka olisi papereillaan suorastaan voinut valita paikan!) meni kaupan kassalle, ja sitten naimisiin toiseen maalaiskuntaan jonkun vuoden perästä... ilmeisesti jätti sikseen.
Miespuolinen useita laudatureja kirjoittanut luokkatoverini on vienyt käsittääkseni myös vähintään maisteritasoiset opinnot lävitse, ja on nykyisin hyväpalkkaisissa hommissa.
Ne muutamat vähän meluisammat pojat ovat osa insinööreinä, osa isäntinä, osa muissa duuneissa - vähintään AMK-tasoiset jutut käyneinä.
Minä sitten menin suoraan väittelyputkeen, tehden maisteritutkinnon jälkeen projekteja teollisuuteen, joista sitten väitöskirja vähitellen valmistui.
Oman luokkani osalta - jota on ehkäpä sinänsä turha yleistää - siis näyttäisi, että jotenkin naiset ovat jättäneet "leikin sikseen", tai seuranneet niitä miehiä sitten, joihin ovat ihastuneet jne. Tietäen noidenkin naisten taustat, voin todeta, ettei kyse ole ollut kotiväen kasvatuksesta - vaan heidän omista valinnoistaan - kotiväkensä tiedän kehottaneen opiskelemaan kaikkia.
Mutta olisiko tässä yleensä kuitenkin se perusolettamus kulttuurissamme, että miehen oletetaan tuovan rahaa ja elanto pöytään - jotta nainen voisi sitten tehdä mitä haluaa? (uraa tai perhettä?)... Tosin omana tavoitteenani oli ura jo ennen kuin tapasin vaimoni. Urani on toisaalta mahdollistanut sen, että hän on voinut mm. valita kodin lasten ollessa pieniä ilman välttämätöntä taloudellista tarvetta mennä kodin ulkopuolelle työhön välittömästi.
Minulla ei myöskään henkilökohtaisesti ole valittamista siitä, että koulu olisi sortanut minua - mutta valtaosa kavereistani koki koulun epämotivoivana, tytöt olivat sitten enemmän sellaisia puurtajatyyppejä. Varmaan olisi hienoa saada uusia opetusmenetelmiä myös lukioihin, jossa olisi asioiden yhdistämistä konkretiaan huomattavasti nykyistä enemmän... uskon, että se voisi motivoida myös tyttöjä - en nyt suoraan usko, että tytöt ovat "epäkäytännöllisempiä" kuin pojatkaan, mutta ehkäpä kiltimpiä taipumaan systeemiin, jolloin "kiltti tyttö" vetää tylsässäkin opiskelusysteemissä paremmat arvosanat kuin "turhautunut poika".
"Heikot viestintätaidot" koskevat kyllä usein myös opettajia, jotka eivät osaa oikeasti saada ihmiskontaktia oppilaisiinsa - yleensä ne opettajat, jotka saavat myös oikean kontaktin oppilaisiinsa, saavat kaikki myös innostumaan aiheesta. Valitettavasti kaikilla opettajilla ei ole sellaista itseluottamusta / karismaa yläaste ja lukiotasolla... Minun aikanani paras opettaja oli eräs naispuolinen englanninmaikka, joka sai oppilaat todella innostumaan - ja jota rehtori (mies) inhosi... jännää.
Aina puhutaan opettajan persoonasta, karismasta, innostavuudesta, samoin kuin "opettamisesta" ja "opetusmenetelmistä". Tällöin syntyy automaattisesti perinteinen kuva korokkeella seisovasta luennoitsijasta, jonka odotetaan kaatavan oppilaiden päähän erilaisia tietoja ja taitoja.
Nykyään onneksi on jo paremmin oivallettu, että paitsi "opettamista" tarvitaan ennen kaikkea "oppimista", joka tapahtuu "oppijan" päänupissa erilaisten prosessien tuloksena. Myös oppijat ovat persoonaltaan hyvin erilaisia ja aivan samoin kuin on monia tapoja opettaa on monia tapoja oppia.
Opettaja tuleekin mieltää ennen kaikkea oppimistapahtuman ohjaajana, jonka pitää saada oppilaat itse ajattelemaan ja prosessoimaan asioita passiivisen vastaanottamisen sijasta. Tähän suuntaan ainakin ollaan koulumaailmassa menossa.
Opettajalla on kuitenkin tärkeä rooli siinä, että yleensä se oppimiskäsitys tulee ensinnäkin välitetyksi oppilaille - samalla yläaste ja lukioikäisillekin on opettajan kyettävä vielä pitämään myös "ohjat käsissään", omattava tiettyä auktoriteettia - jota läheskään kaikki opettajat valitettavasti eivät omaa... ikävä kyllä - ja silloin pennut alkavat riehumaan.
On myös tilanteita, joissa opiskelijat eivät todellakaan aina halua ajatella ja prosessoida itse - esim. tietyillä menetelmillä omilla kursseillani saan parhaiden menestyvän 30% mukaan, kun taas sitten kurssipalautteessa puolet antavat monasti huonoa palautetta kurssista valittaen työmäärän suuruutta... ihan yliopistotasollakin (jopa suoria kommentteja, että haluaisivat "valmiimmaksi pureskeltua tavaraa", ilmeisesti ovat lukiotasolla siihen tottuneet).
Tosin suomessa opettaessani koin, että suomalaisista lukioista tulevat oppilaat olivat yleensä itsenäisempiä kuin täkäläiset noin pääsääntöisesti. Suomalaiset olivat sitten huonoja noin yleensä keskustelemaan asioista.
Ehkäpä tuo projekti- ja ongelmakeskeinen oppiminen on hyvä - se tosin vaatii sen, että myös opettaja on sisäistänyt asiansa todella hyvin, ja osaa vetää lankoja aina välillä yhteen ja näyttää, miten kokemukset ja kirjatieto suhteutuvat toisiinsa - monesti ainakin itse olen huomannut, että tulee oletettua useilta oppilailta liikaa, sekä motivaation että kykyjen suhteen - paras parikymmenprosenttinen sitten porskuttaa menetelmällä kuin menetelmällä, kun ovat jo valmiiksi kiinnostuneita asiasta.
...että palkitsevinta työtä minulle ovat projektien ja gradutöiden ohjaukset, kun taas vasta lukiosta tulleille en tahdo osata opettaa niin valmiiksi pureskellulla tavalla, että he arvostaisivat sitä.
Parhaat arviot olen saanut aina aikuisilta / opinton loppuvaiheeseen sijoittuneista kursseista. Kun taas olen huomannut, että lukiosta juuri tulleet olettavat todella vielä samantyyppistä "valmista tietoa" paljon enemmän - tilanne on muuttunut kyllä kymmenessä vuodessa jo - myös siihen suuntaan, että opiskelijatkin alkavat olla kriittisempiä (milloin perustellusti, milloin vain todeten, että se ja se on ihan paska).
Kriittisyys-sanan kanssakin kannattaa olla varovainen. Esim. tietty feministinen keskustelu käsittää kriittiseksi keskusteluksi sen, että asioita vain kritisoidaan feministisestä näkökulmasta, ilman, että muita näkökulmia otettaisiin legitiimisti huomioon. Mielestäni se ei ole kriittisyyttä - myös esim. Habermasin kriittistä sosiaaliteoriaa siteerataan usein löperösti sukupuolitutkimuksessa (lue; naistutkimuksessa).
Habermasin mukaan kriittisyyttä on juuri sellainen, että kaikkien osapuolten perustellut argumentit otetaan huomioon - niin feministien, kuin vaikkapa pienyrittäjien, isien, jne... kun puhutaan erilaisista asioista.
Suomesta minulla jäi sellainen kuva, että lukiosta tulleilla oppilailla on yliopistoissa lisääntymässä ns. epärakentava kriittisyys - asioita arvostellaan, mutta ei esitetä tilalle rakentavampaa vaihtoehtoa. Tämmöiseen ajatteluun pitäisi kyllä nuorisoamme osata kannustaa enemmän. Tosin ns huippuyksilöt ovat koulusysteemistämme huolimatta (tai vaikkapa kohdattuaan hyviä opettajayksilöitä!) kykeneviä tällaiseen ihan luonnostaan - mutta sen taidon harjaannuttamiseen pitäisi kyllä kiinnittää paljon enemmän huomiota.
Itse olen työskennellyt koko urani ajan 13-16-vuotiaiden oppilaiden parissa, vieläpä erityisopettajana, joten suurimmalta osalta oppilaitani ovat (hieman kärjistäen) puuttuneet a)oppimiskyvyt b)oppimishalut c)molemmat. Minulla ei siis todellakaan ole mitään harhakäsityksiä "sisäisen prosessoinnin" tasosta ja hyvin usein asioita vaivaudutaan tekemään vain sen takia "kun ope käskee".
Näissä olosuhteissa opettajalta vaaditaankin taitoa toimia oppimisen ohjaajana siinä mielessä, että onnistuu "jujuttamaan" oppilaansa työskentelemään opittavan asian parissa ilman että päivästä ja vuodesta toiseen vallitsisi pakottamismentaliteetti. Olkoon se sitten vaikka sitä motivointia toiselta nimeltään.
...on se, että oikein lahjakas tyyppi sopeutuu millaisiin menetelmiin tahansa ja oppii vaikka häntä ei opetettaisikaan. Jotkut taas eivät opi, vaikka kuinka opetettaisiin ja sovellettaisiin erilaisia menetelmiä.
Epärakentavan kriittisyyden lisääntymisen allekirjoitan. Tosin murrosikäisten kohdalla se tulee ymmärtää suurelta osin kehitysvaiheesta johtuvaksi, mutta minulla on tuntuma että lukiossa ja korkeakouluissakin se on lisääntymään päin.
...en tiedä, miten luit viestini, mutta alunperäisen tarkoituksena ei ollut olla vihamielinen opettajia kohtaan - vain todeta sekin fakta, että kouluissa on myös opettajia, joilta joskus tuntuvat puuttuvan "opettamishalut" :-)
Luulisin, että teini-ikäisen ihmisen opettaminen on haastavampaa kuin vaikkapa yrityksen henkilöstöjohtaminen... yrityksissä ihmisillä on edes palkan vuoksi motivaatiota olla jotenkin mukana, ainakin useimmiten, kun taas yläasteella/lukioissa on mukana aina jengiä, joka ei todellakaan ole pahemmin läheskään joka asiasta ns. paskan vertaa kiinnostunut.
Tilannetta ei tietystikään paranna isot luokkakoot, joissa opettajat eivät millään pystykään kiinnostumaan yksilöistä.
Omien lasteni osalta (kristillisessä) yksityiskoulussa on yksi opettaja kymmentä tenavaa kohti + pari erityisopettajaa... ja aikaa ottaa lapset jo varhain yksilöinä huomioon. Kahdesta tenavasta menee 100 eken kieppeillä maksua kuussa (koulu toimii omakustannusperiaatteella, saaden oppilasta kohti myös valtiolta 60% julkisen koulun oppilasta kohti nauttimista valtiontuista)...
Siinä mielessä esim. lasteni kaltaisessa koulumallissa voittavat mielestäni sekä lapseni että valtio, joka maksaa paljon vähemmän oppilasta kohden, kuin julkisille kouluille. Ko. koulu ei ole myöskään mikään eliittikoulu - erityisopetusta vaativia lapsia on 27%... (ns. hyperaktiivisia jne).
Meille homma maksaa sitten sen verran enemmän, että koulu on kauempana, ja sinne on lapset vietävä... + sitten tuo koulumaksu, joka mielestäni ei ole kahdesta lapsesta mitenkään kohtuuton.
Lapset viihtyvät koulussa todella hienosti - täällä 1. luokka alkaa 6-vuotiaana, ja eppuluokkalaiseni lukea paukuttaa saaden myös kykyjensä ja halujensa mukaan opettajilta lisätehtäviä, kun hän joillakin alueilla tahtoo jo mennä pidemmälle, mitä opetussuunnitelma näyttää.
Tähän mennessä myös paikan ovat saaneet kaikki halukkaa - koulussa käy oppilaita useammalta hallintoalueelta, jotka vastaavat suomen kuntia.
Uskon, että tuommoinen yksityiskoulujen tyyppinen homma varmaan lisii suomessakin - Steiner-kouluthan ovat jo sillä linjalla, sekä muutama kristillinen koulu myös. Opetussuunnitelmat ovat valtiollisen kouluviranomaisen hyväksymiä, joka onkin mielestäni hyvä asia - sillä estetään se, ettei mikä tahansa hihhulijärjestö opeta lapsille mitä tahansa.
Yksityiskoulussa myös opettajat ovat motivoituneita, ja koska homma vaatii myös vanhemmilta oletusarvoisesti panosta (oikeastaan ainut ehto sille, että lapsi pääsee kouluun, jota kysytään hakupapereissa on se, että vanhemmat sitoutuvat olemaan paikalla vanhempainilloissa jne. kommunikaatiossa koulun kanssa - malli siis lähtee jo syvällisestä yhteistyöstä vanhempien kanssa).
Jännää on, että kouluun on hakeutunut myös ns. "ei kovin julkikristittyjen" ihmisten lapsia, jotka ovat todenneet koulun hyväksi - vaikka eräs kristillinen seurakunta vastaa koulun hallinnosta, on jo kohta yli puolet lapsista ihan muiden seurakuntien jäsenien lapsia (ml. meidän).
Tässä maassa sitten sossut ovat kovaäänisesti vastustaneet tämmöisiä - minkä ymmärtäisin, mikäli koulu valikoisi oppilaitaan, mitä se ei tee... Kyseisissä tilanteissa molemmat, valtio ja lapsi, voittavat. (Koulu on jopa ottanut täyttä vuokraa vastaan käyttöönsä vasta kunnan lakkauttaman koulun rakennuksen... ts. kyennyt tuomaan siihen oppilaat, johon kunta ei kyennyt).
Ihmisten motivaatio ja yhteen hiileen puhaltaminen on ihmeellinen asia - sen sijaan, että odotettaisiin passiivisesti "julkishallinnon" tai "systeemin" kantavan jotenkin automaattisesti huolen kaikesta.
Ehkäpä ihan joka koulussa pitäisi päästä "systeemiajattelusta" eroon - jota sinä joudutkin jo erityisopettajana soveltamaan heille, jotka eivät "systeemissä" tahdo pärjätä...
...taas aihealue, joka sopisi paremmin yleiselle tasa-arvopalstalle?
Mitä on tasa-arvo koulutuksessa yleensä? (ei pelkästään tyttöjen vs. poikien)... esim. kuten viittasin tuolla ylempänä, täällä sossut pitävät yksityiskouluja "epätasa-arvoisina", vaatien, että kaikkien pitäisi käydä "samanlaisessa" koulussa... Josta taas sitten itse olen vähän eri mieltä, uskoen, että aktiivisemmin lapsen yksilönä huomioonottava opetus on todella mahdollista julkiskouluja paljon kustannustehokkaamminkin, juuri pienehköissä yksityiskouluissa... Mutta tämä olisi mielenkiintoinen aihe keskustella yleensä tasa-arvopalstalla - ei niinkään feminismi-palstan aiheisiin kuulu tämä.
Tasa-arvopalstaa kaivataan!
...asiasta on mielenkiintoista keskustella juuri feminismi-palstalla, että tässäkin ketjussa on naisten suulla todettu koulun jämähtäneen asenteissaan ja arvoissaan menneeseen aikaan. Miten asia voi olla niin, vaikka opettajistakin on 70 prosenttia naisia?
Onhan se teidän kiva keskustella kaikista epäkohdista feministipalstalla ja pistää vielä naisten syyksi koulun vanhoillisuus ja kaikki muu.
"Naiset ovat tyhmempiä" "Naiset haisevat" ja "Naisilla on epämiellyttävä ääni" jne tyyppiset topicit kun kuuluisivat kiistatta tuonne sovinistipalstan puolelle. Voisitte siellä rauhassa haukkua naisia ja heidän epätoivoisia yritelmiään parantaa maailmaa /tehdä tästä kaikille tasa-arvoisempi paikka.
Ikävä joutua tuollaisen purkauksen kohteeksi, kun on itse mielestään aina pyrkinyt keskustelemaan asiallisesti.
Koulun vanhoillisuutta ja sukupuolirooleja korostivat tässä keskustelussa naiset, en minä.
Minun vakaat mielipiteeni siitä, että mielestäni naiset eivät ole tyhmempiä, eivät haise pahemmalle, eikä ainakaan suomalaisilla naisilla ole epämiellyttävämpi ääni?
...ihan vain siltä varalta, ettet nyt yleistä "teidän"-sanaa koskemaan vaikkapa M46:tta ja minua, kun tietääkseni esim. M46:kaan ei ole esittänyt noita sinun esittämiäsi väitteitä...
Kannattaa vähän silleen katsoa, miten rankasti yleistää - se voi olla rakentavampi lähtökohta paremman huomisen tekemiselle yhdessä.
Niinhän se koulun tilanne on... löytyy mm. vanhentuneita asenteita ja perinteisiä arvoja. Perinteisten arvojen vankkoina kannattajina ovat naiset.
Luin joskus jonkin perustutkimuksen, jossa todettiin perinteisissä ammateissa toimivien kouluttettujen naisten olevan vahvasti muutoksia vastaan (muutosvastarinta suurinta suhteessa muihin ryhmiin). He ovat ilmeisesti kaikki päätyneet opettajaksi.
Poikeuksellisen vahvasti yhteiskunnallisia muutoksia vastustivat myös uskonnollisen vakaumuksen omaavat - riippumatta koulutuksestaan
Koulu on vanhoillinen, ja opettaa myös perinteisiä sukupuolirooleja. Olen kuitenkin pahoillani, jos mielipiteeni vuoksi jouduit "purkauksen " kohteeksi suotta.
Ei ollut sinua tarkoitus mitenkään "syyllistää". Harmittaa vain tuollaiset Mirandan kaltaiset kiukuttelijat, jotka eivät keskustelun varsinaiseen aiheeseen osaa sanoa mitään järkevää vaan räiskivät päin naamaa täysin asiaankuulumattomia juttuja... Keskenkasvuisilta nuorilta työpaikallani sen voin kokemuksesta ymmärtää, mutta en aikuisilta ihmisiltä.
Opettajissa, niin miehissä kuin naisissakin, on sekä "vanhoillisia" että "edistyksellisiä" - mikäli tuollaisia luonnehdintoja halutaan käyttää.
Monen nuoren ja innokkaan opettajan uudistusmielisyys kokee kovia kolauksia, kun koulun arki kaatuu päälle eikä kaikki mihin koskee muutukaan kullaksi... Opettajat kohtaavat päivittäin yhteiskuntamme koko kirjon ja kokevat usein olevansa sekä joidenkin oppilaiden että heidän huoltajiensa sylkykuppeja. Kaikkien lasten ja nuorten elämä ei todellakaan ole näennäisestä aineellisesta hyvinvoinnista huolimatta kehittynyt pelkästään parempaan suuntaan. Myös taistelu viihdeteollisuuden syytämää soopaa vastaan tuntuu vuosi vuodelta toivottomammalta.
Siinä myllytyksessä ei ole ihme, jos opettajien asenteet muokkautuvat vanhoillisempaan suuntaan. Olen itsekin hakannut päätäni seinään tarpeeksi enkä enää yritä haukata liian isoja paloja. Lisäksi lienee tyypillistä, että ihminen vanhemmiten aina alkaa vierastaa muutoksia.