Erosimme miehen kanssa n. 2,5 kk sitten. Hän oli pettänyt minua, siis oli suhde toiseen jo ennen kuin kertoi halunsa erota.
Alkushokki oli kauhea, ja kauhean vaikeaa on vieläkin.... no eihän tuota aikaakaan ole kulunut paljoa.
10 vuoden suhde siis takana. Kaikkea valehtelua ja muuta myös liittyi tuohon eroon. Ei siitä nyt sen enempää...
Nyt mies on kuitenkin alkanut pitämään yhteyttä, ja sanoo että on nyt vasta tajunnut miten törkeästi hän minut jätti. Alkuun hän vain mennä paahtoi enempiä miettimättä, ja tietenkin oli rakastunut siihen uuteen...mikä tuntuu edelleen älyttömän pahalta.
En tiedä onko heillä nyt jotain ongelmia tai muuta, mutta mies kertoi että aikoo selvittää yksin nyt päätään, että mitä hän oikein haluaa.
En olisi halunnut oikeastaan kuullakaan mitään tuollaista, koska on jo ollut hetkiä jolloin on ihan muut asiat mielessä. Ettei ihan joka sekunti ole vain paha olla.
En tiedä tulkitsinko ihan väärin, mutta mies ei oikeasti taida tietää itsekään mitä haluaa. Ja minulle tietysti heräsi jokin toivonkipinä... mitä en todellakaan olisi halunnut enää tähän tilanteeseen! Pääni meni aivan sekaisin. Koska jotain sen suuntaistakin hän sanoi, ettei ole hänkään päässyt minusta vielä yli... eikä itsekään tajua mitä oikein tapahtui, kun lähti niin vauhdilla luotani kai jonkun intohimon sokaisemana.
Olisin halunnut mennä rauhassa eteenpäin ja opetella unohtamaan hänet, ja elämään yksin...mutta tilanne nyt on tämä että sain kuulla hänen ajatuksiaan vaikken olisi halunnutkaan....aaarrgghh että ottaa päähän!!
Joten kysyisin nyt, että voinko mielestänne kysyä mieheltä suoraan että: toivooko tai odottaako hän kuitenkin yhteistä tulevaisuutta sen uuden kanssa? kai hän sentään tuohon osaa vastata, vaikka päänsä olisi kuinka sekaisin. Koska ei varmaan kannata mitenkään muuten häntä painostaa.
Koska minä tarvitsisin tuohon vastauksen. Muuten alan taas haikailla hänen peräänsä! Sain vain käsityksen että heillä olisi jotain ongelmia, en tiedä millaisia, onko se nainen vai exäni joka on alkanut epäröimään....vaiko molemmat. Haluaisin vain niin tietää, että mikä on tilanne. Mutta voiko sellaiselta kysyä joka ei itsekään tiedä?!
auttakaa siis, miten voin kysyä häneltä, niin etten mitenkään painosta? vai annanko vain ajan kulua. tarvitsen oikeasti apua nyt!
Tiedän että fiksuinta olisi unohtaa koko mies, mutta se on niin vaikeaa.
Auttakaa minua!
19
944
Vastaukset
- mies-71
Neuvoisin unohtamaan tämän miehen. Koska NYT olet henkisesti täysin rikki ja sekaisin, sinulla on illuusio, että jos saisit miehen takaisin, kaikki kääntyisi jälleen normaaliksi ja hyväksi. Suhde tähän on luokkaa 1:1000. Tuskin tulee onnistumaan, sillä kun kaikki tavallinen ja "harmaa" palaisi arkeenne takaisin, SINÄ muistaisit hänen rottamaisen tekonsa AINA.
Miksi? Siksi tietenkin, koska hän A) petti, B) valehteli ja C) jätti sinut. Valtasuhteenne olisi näin ollen ikuisesti päin helvettiä. Petturimiehesi ahdistuisi tästä ja todennäköisesti luikkisi taas karkuun ensimmäisen sopivan ihastuksen tullessa kohdalle ja syytäisi sinua siitä, ettet ole kykenevä unohtamaan. Näin ollen olisit vielä enemmän rikki kuin nyt, sillä hän petti sinut uudelleen ja sinä tuhlasit TAAS aikaa elämästäsi moiseen selkärangattomaan paskaan. Syrjähypyn voi vielä kovalla ponnistuksella (HUOM. KOVALLA), yrittää antaa anteeksi ja EHKÄ jopa onnistua siinä, mutta suhdetta, ei koskaan. Se olisi ainainen riippakivi suhteessanne.
Onko näin, että siis miehesi ja hänen uudella, ihanalla ja täydellisellä rakkaalla on jokin ongelma, ahaa. Ja mikähän tuo inha käärme on, joka paratiisiin on luikerrellut? Minäpä kerron: SINÄ ja miehesi teko sinulle. Ei kukaan ole loppupelissä niin tyhmä, edes uusi rakas, että voisi 100% luottaa mieheen, joka teki sinulle kuten teki. Uusi kumppani alitajuisesti vain odottaa vuoroaan ja ex-miestäsi (sanon ex, sillä sinunkin kannattaa alkaa häntä tituleeraamaan näin)alkaa ahdistamaan syyllistäminen ja pettymys, että eikö tämä ollutkaan pelkkää ihanuutta ja auvoisuutta. Katsos, sitä niittää, mitä on kylvänyt, eikä sieltä voi niittää, minne ei koskaan edes kylvetty. Hyvin yksinkertaista ihmiselämän logiikkaa, josta vanhat viisaat ovat äänensä käheäksi huutaneet.
Miehesi varmasti katuu ja tarkoittaa sitä, mutta, ei suinkaan SINUN vuoksesi, vaan itsensä. Huomaa tämä! Ja olet edelleen shokkivaiheessa, 2,5 kk ei ole vielä mitään. Anna ajan kulua, puhu ystäviesi ja perheesi kanssa, älä haudo pahaa oloasi yksin. Pidä huoli itsestäsi, liiku paljon (se auttaa oikeasti, sillä kehosi tarvitsee liikuntaa ja kun kehosi voi hyvin, voi myös henkisesti paremmin) ja syö terveellisesti. Ja muista, ettet ole yksin, kohtalotovereita riittää. Äläkä missään tapauksessa syyllistä itseäsi tai sääli itseäsi: Sinä et ole tehnyt vääryyttä, miehesi on; yhden karmeimmista teoista, joka heti seuraavana tapon ja murhan alapuolella. Olet varmasti tehnyt virheitä suhteessanne, mutta kysy itseltäsi: "Olenko tehnyt VÄÄRYYTTÄ". Jos vastauksesi on EI, juokse äkkiä karkuun narsistista eksääsi, äläkä tuhlaa enää sekuntiakaan ainokaisesta elämästäsi hänelle.
Täysi ero, ei mitään yhteyden ottoja, ei mitään. Älä vastaa kirjeisiin, puheluihin, ignooraa hänet täysin, ITSESI vuoksi. Tämä ei ole itsekyyttä, vaan tervettä itsensä suojelua. Miehesi teko kertoo enemmän kuin yksikään sana, joten. ko. ihminen vedättää sinua juuri niin paljon kuin annat itseäsi vedättää ja todennäköisesti vielä manipuloi. Ei taaskaan sinun vuoksesi, vaan ITSENSÄ, huomaa taas tämä!
Paljon voimia ja toivotan kaikkea hyvää jatkossa sinulle! - vilossohvi
"mies ei oikeasti taida tietää itsekään mitä haluaa"
Voipi olla. Mutta on aivan varmaa, että sinä et tiedä, mitä haluat. Sinun tahtosi tulisi olla aina sama, riippumatta siitä, mitä mies kulloinkin haluaa.
Et voi sekä haluta häntä takaisin että "mennä rauhassa eteenpäin ja opetella unohtamaan hänet, ja elämään yksin". Jompikumpi noista on epätosi.
Jos haluaisit opetella elämään yksin, sinua ei järkyttäisi se, että mies haluaa lämmittää suhdettanne. Toteaisit hänelle vain, että no voivoi.
Joten sisimmässäsi haluat hänet takaisin, mutta sinun on vaikea luopua selityksestä, jonka kehitit kun mies ei halunnut olla sinun kanssasi.
Saat rauhan vasta, kun teet päätöksen, joka on sinun oman tahtosi mukainen, joka pysyy pystyssä riippumatta siitä, mistä tuuli puhaltaa (tai millä mielellä mies milloinkin on).
Tuon päätöksen teossa sinua ei voi kukaan neuvoa.- riina m
ristiriitaista sitten tuo kirjoitukseni näköjään.
Siis haluaisin minä hänet takaisin, tiedän kyllä sen. En ottaisi häntä luokseni asumaan enää heti, mutta haluaisin että voisimme aloittaa seurustelun ikäänkuin aivan alusta, puhtaalta pöydältä. Koska myös minä olen tehnyt suhteessamme virheitä ja haluaisin että saisimme vielä mahdollisuuden.
Mutta kuten todettu olen ollut shokissa ja sekaisin, ja terveyteni kannalta en voinut muutakaan kuin yrittää unohtaa hänet. Kun luulin että yhteenpaluuta on turha haikailla. Ja turhaa se taitaa olla nytkin...
En kyllä näe mitään järkeä tuossa, että minun päätökseni pitäisi pysyä samana.. siis kun se on se, että haluaisin hänet takaisin. En voi olla tuota mieltä loppuikääni, jos esim. mies menisi naimisiin sen uuden kanssa?...
Silloin se olisi kyllä vain yritettävä muuttaa mieltään, ja opeteltava menemään eteenpäin yksin. Vaikka en haluaisikaan.. - vilossohvi
riina m kirjoitti:
ristiriitaista sitten tuo kirjoitukseni näköjään.
Siis haluaisin minä hänet takaisin, tiedän kyllä sen. En ottaisi häntä luokseni asumaan enää heti, mutta haluaisin että voisimme aloittaa seurustelun ikäänkuin aivan alusta, puhtaalta pöydältä. Koska myös minä olen tehnyt suhteessamme virheitä ja haluaisin että saisimme vielä mahdollisuuden.
Mutta kuten todettu olen ollut shokissa ja sekaisin, ja terveyteni kannalta en voinut muutakaan kuin yrittää unohtaa hänet. Kun luulin että yhteenpaluuta on turha haikailla. Ja turhaa se taitaa olla nytkin...
En kyllä näe mitään järkeä tuossa, että minun päätökseni pitäisi pysyä samana.. siis kun se on se, että haluaisin hänet takaisin. En voi olla tuota mieltä loppuikääni, jos esim. mies menisi naimisiin sen uuden kanssa?...
Silloin se olisi kyllä vain yritettävä muuttaa mieltään, ja opeteltava menemään eteenpäin yksin. Vaikka en haluaisikaan..en koskaan ole ymmärtänyt teitä, jotka kirjoitatte palstoille ja sitten äkäilette niille ihmisille, jotka vaivautuvat vastaamaan. Jos teillä on jo etukäteen tiedossa, mitä haluatte kuulla, miksi edes kirjoittaa ja kysyä muilta?
Väänsin sinulle rautalangasta jo kerran vastauksen, jota et ymmärrä. Nyt haluat että selitän sen sinulle uudestaan, jotta voit suuttua taas.
Arvaa kiinnostaako minua. Juu ei. - Mies-71
riina m kirjoitti:
ristiriitaista sitten tuo kirjoitukseni näköjään.
Siis haluaisin minä hänet takaisin, tiedän kyllä sen. En ottaisi häntä luokseni asumaan enää heti, mutta haluaisin että voisimme aloittaa seurustelun ikäänkuin aivan alusta, puhtaalta pöydältä. Koska myös minä olen tehnyt suhteessamme virheitä ja haluaisin että saisimme vielä mahdollisuuden.
Mutta kuten todettu olen ollut shokissa ja sekaisin, ja terveyteni kannalta en voinut muutakaan kuin yrittää unohtaa hänet. Kun luulin että yhteenpaluuta on turha haikailla. Ja turhaa se taitaa olla nytkin...
En kyllä näe mitään järkeä tuossa, että minun päätökseni pitäisi pysyä samana.. siis kun se on se, että haluaisin hänet takaisin. En voi olla tuota mieltä loppuikääni, jos esim. mies menisi naimisiin sen uuden kanssa?...
Silloin se olisi kyllä vain yritettävä muuttaa mieltään, ja opeteltava menemään eteenpäin yksin. Vaikka en haluaisikaan..***ristiriitaista sitten tuo kirjoitukseni näköjään.***
Tietenkin, koska tunne-elämäsi on täysin sekaisin ymmärrettävistä syistä.
***En ottaisi häntä luokseni asumaan enää heti, mutta haluaisin että voisimme aloittaa seurustelun ikäänkuin aivan alusta, puhtaalta pöydältä.***
Ongelman ydin on vain valitettavasti siinä, että suhteenne ei koskaan tulisi lähtemään puhtaalta pöydältä. Tiedän sen kokemuksesta. Näe se fakta, kuka teki kenelle ja mitä. Ei sanat, vaan teot ratkaisevat! Olet tehnyt perustavaa laatua olevan virheen siinä, että olet ripustanut oman onnellisuutesi toiseen ihmiseen. Luopuisitko omasta onnellisuudestasi jos miehesi sitä vaatisi? Vaatisitko häntä luopumaan onnellisuudestaan sinun vuoksesi? Kumpikin vaatimus on itsekäs ja johtaisi vain siihen surulliseen lopputulokseen, että teitä olisi kaksi onnetonta ihmistä yhdessä, mutta kauan eläköön rakkaus? Eihän siinä ole mitään järkeä.
Mieti pysähtymään mielummin sitä, MIKSI sinä haluaisit hänet takaisin. Nyt sinä todennäköisesti mietit, MITEN sinä sen tekisit.
***Silloin se olisi kyllä vain yritettävä muuttaa mieltään, ja opeteltava menemään eteenpäin yksin. Vaikka en haluaisikaan***
"Älä yritä, vaan tee. Jos yrität, olet jo antanut itsellesi luvan epäonnistua." -Yoda, Jedimestari
Yksin ihminen loppupelissä etenee elämässään aina. Kukaan ei synny puolestasi, kuole puolestasi eikä käy WC:ssä puolestasi. Mielummin ikuisuus yksin, kuin ihmiselämä toimimattomassa suhteessa onnettomana, koska sitä suhteenne lopputuloksesta päätellen on kuitenkin ollut, halusit tai et.
Ajatuksesi on nyt liian itsekeskeinen. Näe mielummin teot ja niiden seuraukset. Tosiasioiden myöntäminen on viisauden alku, totesi J.K Paasikivi aikoinaan. Ihminen on itsekeskeisimmillään aina, kun häntä sattuu, oli kipu sitten henkistä tai fyysistä ja se on täysin inhimillistä, siitä ei pidä syyllistää itseään, mutta siinä on loistava tilaisuus nähdä oma itsensä ja kasvaa.
En yhtään aliarvioi ahdistuksesi ja pahan olon määrääsi, mutta sinun on avattava silmäsi todellisuuteen. Maailmassa on n. 3 miljardia miespuolista ihmistä, joten on aika kummallista, jos niistä ei löydy yhtään rehellisempää ja ihanampaa miestä kuin se, joka petti ja jätti sinut. Tuskin eksäsi mikään Elivis tai muu Alfa-uros on ollut, koska minä en ole hänestä kuullutkaan... ;)
Älä anna petturin lyödä omanarvontuntoasi maahan. Nouse ja olet vahvempi ja varmasti viisaampi seuraavalla kerralla. - riina m
vilossohvi kirjoitti:
en koskaan ole ymmärtänyt teitä, jotka kirjoitatte palstoille ja sitten äkäilette niille ihmisille, jotka vaivautuvat vastaamaan. Jos teillä on jo etukäteen tiedossa, mitä haluatte kuulla, miksi edes kirjoittaa ja kysyä muilta?
Väänsin sinulle rautalangasta jo kerran vastauksen, jota et ymmärrä. Nyt haluat että selitän sen sinulle uudestaan, jotta voit suuttua taas.
Arvaa kiinnostaako minua. Juu ei.en edes tajunnut suuttuneeni sinulle. Olinko muka jotenkin vihamielinen?
Mietin vain ettei ole järkeä siinä että minun täytyisi pysyä päätökseni takana, vaikka se olisi se että haluaisin hänet takaisin. Koska tällä hetkellä se on se.
En voi loppuelämääni odottaa jos huomaan että hän ei tosiaan halua tulla takaisin.
Ei minulla ollut mitään odotuksia vastauksista. Itseasiassa kysyin vain tuota että voinko kysyä häneltä suoraan toivooko hän yhteistä tulevaisuutta sen naisen kanssa. Siihen ei kukaan vastannut vielä. - plaah
riina m kirjoitti:
en edes tajunnut suuttuneeni sinulle. Olinko muka jotenkin vihamielinen?
Mietin vain ettei ole järkeä siinä että minun täytyisi pysyä päätökseni takana, vaikka se olisi se että haluaisin hänet takaisin. Koska tällä hetkellä se on se.
En voi loppuelämääni odottaa jos huomaan että hän ei tosiaan halua tulla takaisin.
Ei minulla ollut mitään odotuksia vastauksista. Itseasiassa kysyin vain tuota että voinko kysyä häneltä suoraan toivooko hän yhteistä tulevaisuutta sen naisen kanssa. Siihen ei kukaan vastannut vielä.miksi sinä sitten kyselet mitään? Nyt kaksi kaveria on yrittänyt tolkuttaa sinulle järkeä, mutta pysyt silti omassa poterossasi. Pitäisikö kaikkien vain myötäillä sinua ja silittää päätäsi, että "Juu, sinä olet oikeassa ja kun vain tarpeeksi toivot, niin miehesi tulee takaisin". Hei kamoon, usko mielummin joulupukkiin, siitä ei edes tule paha mieli...
No mikset kysy haluaako hän yhteistä tulevaisuutta uuden rakkaansa kanssa? Pelottaako vastaus jo nyt, jonka todennäköisesti jo tiedät? Käytä nyt hyvä ihminen järkeäsi. Ja , jos hän vastais että EI, se ei automaattisesti tarkoita, että hän haluaisi viettää tulevaisuuden SINUN kanssasi. Tylyä, mutta totta. Ei kannata kysyä totuutta, jos sitä ei halua oikeasti kuulla. - riina m
Mies-71 kirjoitti:
***ristiriitaista sitten tuo kirjoitukseni näköjään.***
Tietenkin, koska tunne-elämäsi on täysin sekaisin ymmärrettävistä syistä.
***En ottaisi häntä luokseni asumaan enää heti, mutta haluaisin että voisimme aloittaa seurustelun ikäänkuin aivan alusta, puhtaalta pöydältä.***
Ongelman ydin on vain valitettavasti siinä, että suhteenne ei koskaan tulisi lähtemään puhtaalta pöydältä. Tiedän sen kokemuksesta. Näe se fakta, kuka teki kenelle ja mitä. Ei sanat, vaan teot ratkaisevat! Olet tehnyt perustavaa laatua olevan virheen siinä, että olet ripustanut oman onnellisuutesi toiseen ihmiseen. Luopuisitko omasta onnellisuudestasi jos miehesi sitä vaatisi? Vaatisitko häntä luopumaan onnellisuudestaan sinun vuoksesi? Kumpikin vaatimus on itsekäs ja johtaisi vain siihen surulliseen lopputulokseen, että teitä olisi kaksi onnetonta ihmistä yhdessä, mutta kauan eläköön rakkaus? Eihän siinä ole mitään järkeä.
Mieti pysähtymään mielummin sitä, MIKSI sinä haluaisit hänet takaisin. Nyt sinä todennäköisesti mietit, MITEN sinä sen tekisit.
***Silloin se olisi kyllä vain yritettävä muuttaa mieltään, ja opeteltava menemään eteenpäin yksin. Vaikka en haluaisikaan***
"Älä yritä, vaan tee. Jos yrität, olet jo antanut itsellesi luvan epäonnistua." -Yoda, Jedimestari
Yksin ihminen loppupelissä etenee elämässään aina. Kukaan ei synny puolestasi, kuole puolestasi eikä käy WC:ssä puolestasi. Mielummin ikuisuus yksin, kuin ihmiselämä toimimattomassa suhteessa onnettomana, koska sitä suhteenne lopputuloksesta päätellen on kuitenkin ollut, halusit tai et.
Ajatuksesi on nyt liian itsekeskeinen. Näe mielummin teot ja niiden seuraukset. Tosiasioiden myöntäminen on viisauden alku, totesi J.K Paasikivi aikoinaan. Ihminen on itsekeskeisimmillään aina, kun häntä sattuu, oli kipu sitten henkistä tai fyysistä ja se on täysin inhimillistä, siitä ei pidä syyllistää itseään, mutta siinä on loistava tilaisuus nähdä oma itsensä ja kasvaa.
En yhtään aliarvioi ahdistuksesi ja pahan olon määrääsi, mutta sinun on avattava silmäsi todellisuuteen. Maailmassa on n. 3 miljardia miespuolista ihmistä, joten on aika kummallista, jos niistä ei löydy yhtään rehellisempää ja ihanampaa miestä kuin se, joka petti ja jätti sinut. Tuskin eksäsi mikään Elivis tai muu Alfa-uros on ollut, koska minä en ole hänestä kuullutkaan... ;)
Älä anna petturin lyödä omanarvontuntoasi maahan. Nouse ja olet vahvempi ja varmasti viisaampi seuraavalla kerralla.tekstissäsi on järkeä, ja tiedän että olin liikaa ripustanut onnellisuuteni hänen varaan. Olen sen tajunnut tässä jo, ja yrittänyt alkaa muuttamaan ajatusmaailmaani... Kyllä minun silmäni ovat auenneet moneltakin osin, ja olen huomannut omia virheitäni suhteessamme.
Siksi toivoisinkin että saisimme uuden mahdollisuuden, sitten joskus, jos hänkin sitä haluaisi. Ehkä meidän ei edes kannattaisi heti palata yhteen, vaan antaa ajan vielä kulua, ja kuten sanoin, en ottaisi häntä enää asumaan luokseni.
Minä vain koen että jotain jäi kesken suhteessamme, sitä ei mielestäni katsottu loppuun asti. En osaa tuota tarkemmin selittää.
Oletko sinä sitä mieltä, että jos ollaan kerran erottu, niin suhde ei voi enää koskaan onnistua?
Minusta tuo ei ihan noinkaan ole. Se riippuu aina niistä ihmisistä, on miljoona erilaista syytä, miksi ajaudutaan eroon...
ja jos kumpikin sitten kasvaa ja muuttuu, niin näetkö tosiaan että yhteenpaluu ei ole koskaan mahdollista?
ehkä meillä ei olekaan... mutta silti aika yksioikoinen näkökulma. - riina m
plaah kirjoitti:
miksi sinä sitten kyselet mitään? Nyt kaksi kaveria on yrittänyt tolkuttaa sinulle järkeä, mutta pysyt silti omassa poterossasi. Pitäisikö kaikkien vain myötäillä sinua ja silittää päätäsi, että "Juu, sinä olet oikeassa ja kun vain tarpeeksi toivot, niin miehesi tulee takaisin". Hei kamoon, usko mielummin joulupukkiin, siitä ei edes tule paha mieli...
No mikset kysy haluaako hän yhteistä tulevaisuutta uuden rakkaansa kanssa? Pelottaako vastaus jo nyt, jonka todennäköisesti jo tiedät? Käytä nyt hyvä ihminen järkeäsi. Ja , jos hän vastais että EI, se ei automaattisesti tarkoita, että hän haluaisi viettää tulevaisuuden SINUN kanssasi. Tylyä, mutta totta. Ei kannata kysyä totuutta, jos sitä ei halua oikeasti kuulla.sitä tässä juuri kyselin että kannattaako kysyä, vai onko se painostamista?
Mutta päätin nyt että annan ajan kulua, ja kysyn ehkä myöhemmin. Ja kyllä, vastaus pelottaa, jos se on kyllä. Mutta uskon että vastaus auttaisi minua päästämään irti hänestä. - mies-71
riina m kirjoitti:
tekstissäsi on järkeä, ja tiedän että olin liikaa ripustanut onnellisuuteni hänen varaan. Olen sen tajunnut tässä jo, ja yrittänyt alkaa muuttamaan ajatusmaailmaani... Kyllä minun silmäni ovat auenneet moneltakin osin, ja olen huomannut omia virheitäni suhteessamme.
Siksi toivoisinkin että saisimme uuden mahdollisuuden, sitten joskus, jos hänkin sitä haluaisi. Ehkä meidän ei edes kannattaisi heti palata yhteen, vaan antaa ajan vielä kulua, ja kuten sanoin, en ottaisi häntä enää asumaan luokseni.
Minä vain koen että jotain jäi kesken suhteessamme, sitä ei mielestäni katsottu loppuun asti. En osaa tuota tarkemmin selittää.
Oletko sinä sitä mieltä, että jos ollaan kerran erottu, niin suhde ei voi enää koskaan onnistua?
Minusta tuo ei ihan noinkaan ole. Se riippuu aina niistä ihmisistä, on miljoona erilaista syytä, miksi ajaudutaan eroon...
ja jos kumpikin sitten kasvaa ja muuttuu, niin näetkö tosiaan että yhteenpaluu ei ole koskaan mahdollista?
ehkä meillä ei olekaan... mutta silti aika yksioikoinen näkökulma.***olen huomannut omia virheitäni suhteessamme***
Niin, mutta minun asianydin ei ole nyt virheissä, vaan VÄÄRYYDESSÄ. Huomaatko eron? Ihminen ei koskaan tee virhettä tahallaan, mutta vääryys on tietoinen virhe lähtökohdaltaan. Vai, haluatko oikeasti takaisin miehen, joka ei ilmeisesti osaa erottaa näitä kahta käsitettä toisistaan? MIETI TARKKAAN!
***Siksi toivoisinkin että saisimme uuden mahdollisuuden, sitten joskus, jos hänkin sitä haluaisi.***
Käytät tässä tiedostamatta ME muotoa, vaikka tosiasiassa puhut ainoastaan MINÄ muodossa. Toivot että miehesi haluaisi samaa kuin SINÄ, jotta olisitte taas ME, mutta kun niin ei ole. Nyt on kyse ainoastaan SINUN halustasi, NÄE TÄMÄ!
***Ehkä meidän ei edes kannattaisi heti palata yhteen, vaan antaa ajan vielä kulua, ja kuten sanoin, en ottaisi häntä enää asumaan luokseni.***
No mitä sinä sitten haluat? Olla yhdessä, mutta ei kuitenkaan. Elää yhdessä, mutta ei asua yhdessä? Anteeksi, mutta jos et itsekään tiedä, mitä haluat, kuinka kuvittelet, että sen tietäsi joku muu puolestasi?
***Minä vain koen että jotain jäi kesken suhteessamme, sitä ei mielestäni katsottu loppuun asti***
Huomaa nyt tämä, ja en halua olla ilkeä: Minä, minun haluni, minä minä minä... Kun tämän oivallat, pääset asian yli ja lopetat katteettoman kaipauksen. Oikeasti.
***Oletko sinä sitä mieltä, että jos ollaan kerran erottu, niin suhde ei voi enää koskaan onnistua?***
Ei koskaan kannata sanoa ei koskaan, ja kirjoitan ainoastaan omasta puolestani. Minä en haikaile sellaisen ihmisen perään, joka on PETTÄNYT minut ja tehnyt minulle VÄÄRYYTTÄ. Miksi ihmeessä?
***ja jos kumpikin sitten kasvaa ja muuttuu, niin näetkö tosiaan että yhteenpaluu ei ole koskaan mahdollista?***
Muuttuu millaiseksi? Sellaiseksi kuin SINÄ haluat? Mitäpä jos kävisikin niin, että ainoastaan sinä muutut (lue:kasvat), etkä enää haluaisi olla misään tekemisissä tuon petturin kanssa?
***ehkä meillä ei olekaan... mutta silti aika yksioikoinen näkökulma***
Miten niin ME? Puhut taas vain omasta puolestasi, mutta kuvittelet että olette ME. Ei yksioikoista, vaan REALISTISTA. Olen pahoillani. - riina m
mies-71 kirjoitti:
***olen huomannut omia virheitäni suhteessamme***
Niin, mutta minun asianydin ei ole nyt virheissä, vaan VÄÄRYYDESSÄ. Huomaatko eron? Ihminen ei koskaan tee virhettä tahallaan, mutta vääryys on tietoinen virhe lähtökohdaltaan. Vai, haluatko oikeasti takaisin miehen, joka ei ilmeisesti osaa erottaa näitä kahta käsitettä toisistaan? MIETI TARKKAAN!
***Siksi toivoisinkin että saisimme uuden mahdollisuuden, sitten joskus, jos hänkin sitä haluaisi.***
Käytät tässä tiedostamatta ME muotoa, vaikka tosiasiassa puhut ainoastaan MINÄ muodossa. Toivot että miehesi haluaisi samaa kuin SINÄ, jotta olisitte taas ME, mutta kun niin ei ole. Nyt on kyse ainoastaan SINUN halustasi, NÄE TÄMÄ!
***Ehkä meidän ei edes kannattaisi heti palata yhteen, vaan antaa ajan vielä kulua, ja kuten sanoin, en ottaisi häntä enää asumaan luokseni.***
No mitä sinä sitten haluat? Olla yhdessä, mutta ei kuitenkaan. Elää yhdessä, mutta ei asua yhdessä? Anteeksi, mutta jos et itsekään tiedä, mitä haluat, kuinka kuvittelet, että sen tietäsi joku muu puolestasi?
***Minä vain koen että jotain jäi kesken suhteessamme, sitä ei mielestäni katsottu loppuun asti***
Huomaa nyt tämä, ja en halua olla ilkeä: Minä, minun haluni, minä minä minä... Kun tämän oivallat, pääset asian yli ja lopetat katteettoman kaipauksen. Oikeasti.
***Oletko sinä sitä mieltä, että jos ollaan kerran erottu, niin suhde ei voi enää koskaan onnistua?***
Ei koskaan kannata sanoa ei koskaan, ja kirjoitan ainoastaan omasta puolestani. Minä en haikaile sellaisen ihmisen perään, joka on PETTÄNYT minut ja tehnyt minulle VÄÄRYYTTÄ. Miksi ihmeessä?
***ja jos kumpikin sitten kasvaa ja muuttuu, niin näetkö tosiaan että yhteenpaluu ei ole koskaan mahdollista?***
Muuttuu millaiseksi? Sellaiseksi kuin SINÄ haluat? Mitäpä jos kävisikin niin, että ainoastaan sinä muutut (lue:kasvat), etkä enää haluaisi olla misään tekemisissä tuon petturin kanssa?
***ehkä meillä ei olekaan... mutta silti aika yksioikoinen näkökulma***
Miten niin ME? Puhut taas vain omasta puolestasi, mutta kuvittelet että olette ME. Ei yksioikoista, vaan REALISTISTA. Olen pahoillani.tietenkään voi toisen puolesta puhua. Ja sitähän tässä nyt odottelen, että haluaako hänkin mahdollisesti yhteenpaluuta vai ei. Se kun ei tosiaan ole tiedossa vielä... Mutta JOS hän haluaisi, puhuin nyt siitä lähtökohdasta me muodossa.
Mutta tosiaan, en tiedä haluaako hän, ja mahdollisesti ei. Ja silloin nämä on tosiaan aivan turhia nämä minun haluni.
Ja tuosta muuttumisesta; ajattelin ihan omaa muuttumistani, enkä hänen. Kyllä minä tiedän että ei toista voi muuttaa, ainoastaan itseään.
Ja jos itse kasvan, niin en tietenkään voi varmaksi enää sanoa ottaisinko takaisin petturin. Nyt vain on tunne, että kyllä minä saattaisin ottaa. En tiedä onko se tyhmyyttä vai mitä.
Ja tuosta asumisesta.. JOS hänkin siis haluaisi yhteenpaluuta, niin siksi en ottaisi häntä asumaan (heti), koska tiedän että se suhde palaisi helposti niihin samoihin uomiin, mitä se oli ennen eroa.
Haluaisin että seurusteltaisiin, mutta kummallakin oma asunto. Ja katsottaisiin mihin se johtaa.. eihän se välttämättä edes johtaisi mihinkään. Tiedä vaikka itse huomaisinkin, että en halua enää hänen kanssaan olla, tai että en pysty unohtamaan sitä mitä hän teki. Mutta silloin suhteemme olisi loppuun katsottu, se kun jäi monella tapaa kesken (en osaa enkä jaksa nyt tässä alkaa noita syitä erittelemään..)
Mutta haluaisin vain vielä mahdollisuuden. Onko tuo jotenkin kamalan typerää, tai vaikea ymmärtää...?
Huomaan kyllä että sinä et ottaisi petturia takaisin, mutta minä ehkä ottaisin (typeryyttänikö sitten.. en tiedä) - Mies-71
riina m kirjoitti:
tietenkään voi toisen puolesta puhua. Ja sitähän tässä nyt odottelen, että haluaako hänkin mahdollisesti yhteenpaluuta vai ei. Se kun ei tosiaan ole tiedossa vielä... Mutta JOS hän haluaisi, puhuin nyt siitä lähtökohdasta me muodossa.
Mutta tosiaan, en tiedä haluaako hän, ja mahdollisesti ei. Ja silloin nämä on tosiaan aivan turhia nämä minun haluni.
Ja tuosta muuttumisesta; ajattelin ihan omaa muuttumistani, enkä hänen. Kyllä minä tiedän että ei toista voi muuttaa, ainoastaan itseään.
Ja jos itse kasvan, niin en tietenkään voi varmaksi enää sanoa ottaisinko takaisin petturin. Nyt vain on tunne, että kyllä minä saattaisin ottaa. En tiedä onko se tyhmyyttä vai mitä.
Ja tuosta asumisesta.. JOS hänkin siis haluaisi yhteenpaluuta, niin siksi en ottaisi häntä asumaan (heti), koska tiedän että se suhde palaisi helposti niihin samoihin uomiin, mitä se oli ennen eroa.
Haluaisin että seurusteltaisiin, mutta kummallakin oma asunto. Ja katsottaisiin mihin se johtaa.. eihän se välttämättä edes johtaisi mihinkään. Tiedä vaikka itse huomaisinkin, että en halua enää hänen kanssaan olla, tai että en pysty unohtamaan sitä mitä hän teki. Mutta silloin suhteemme olisi loppuun katsottu, se kun jäi monella tapaa kesken (en osaa enkä jaksa nyt tässä alkaa noita syitä erittelemään..)
Mutta haluaisin vain vielä mahdollisuuden. Onko tuo jotenkin kamalan typerää, tai vaikea ymmärtää...?
Huomaan kyllä että sinä et ottaisi petturia takaisin, mutta minä ehkä ottaisin (typeryyttänikö sitten.. en tiedä)***En tiedä onko se tyhmyyttä vai mitä***
Ei suoranaista tyhmyyttä, mutta NAIVIUTTA sitäkin enemmän.
***Huomaan kyllä että sinä et ottaisi petturia takaisin, mutta minä ehkä ottaisin (typeryyttänikö sitten.. en tiedä)***
Et typeryyttäsi, vaan NAIVIUTTASI.
***Mutta haluaisin vain vielä mahdollisuuden. Onko tuo jotenkin kamalan typerää, tai vaikea ymmärtää...?***
Todella helppo ymmärtää, mutta mahdoton hyväksyä. - kysyä
riina m kirjoitti:
sitä tässä juuri kyselin että kannattaako kysyä, vai onko se painostamista?
Mutta päätin nyt että annan ajan kulua, ja kysyn ehkä myöhemmin. Ja kyllä, vastaus pelottaa, jos se on kyllä. Mutta uskon että vastaus auttaisi minua päästämään irti hänestä.koska tieto, jota kaipaat on osa ratkaisuasi. Eihän sen tarvitse tarkoittaa, että sä samantien otat miehen takaisin systeemiin, josta itse lähti. Sulla on valttikortti tuossa, voit päättää, tahdotko vai et. Hirvittävän pitkään ei kannata asioitten selvittämistä pitkittää, mutta joskus on hyvä antaa ajan tehdä tehtävänsä. Kunhan nyt kuuntelet itseäsi tovin.
- Lillja
ei sellaisesta suhteesta tule mitään kunnollista, jossa toinen on polvillaan toisen edessä. Ihmiset on sellaisia, ettei ne arvosta, jos toinen ei arvosta itseään.
Luulen tajuavani, mitä tuossa jo sinulle on yritetty sanoa. Kyse ei ole siitä, että sinun pitäisi lopettaa miehen rakastaminen. Kyse on siitä, millaista suhdetta edellytät.
Voit siis pitää kiinni toiveestasi, että palaatte yhteen. Voit kertoa sen miehellekin ja kysyä mitkä hänen suunnitelmansa ovat. Mutta sinun pitäisi kyetä siihen omanarvontuntoisesti.
Mitä se tarkoittaa? Sitä, että sanot miehelle, että "minä rakastan sinua, mutta en voi sallia itseäni kohdeltavan huonosti. Siksi, vaikka toivoisinkin, että meillä olisi yhteinen tulevaisuus, minun täytyy nyt sanoa sinulle, etten tällä hetkellä kykene olemaan tekemisissä kanssasi, kun pohdiskelet 'kumman kaa'. Minä haluan, että tulet vasta sitten minun luokseni, jos olet varma tunteistasi ja kykenet sitoutumaan minuun ja suhteeseemme. Ja nyt sanon sinulle hyvästi, enkä halua että enää soittelet minulle."
Jos et tykkää kengänkuvista naamallasi, lakkaa makaamasta lattialla." Tommy Hellsten- riina m
jotain tuon suuntaista minun tosiaan pitäisi hänelle sanoa.
Mutta tässä vähän lisätietoa..., kun silmäni tosiaan aukesivat tämän tapauksen myötä, siis siltä osin millainen minä olin suhteessamme ollut. Olin ripustautunut liiaksi häneen jne. oli huono itseluottamus ja kaikkea muuta ( kurjasta lapsuudestani johtuen).
Eli olen ollut hankala kumppani...tiedän sen, ja olin sen jo tajunnut hieman aiemminkin. kun en ole oikein osannut itseäni rakastaa, niin miten muka toistakaan (rakastin ja rakastan minä häntä, nyt sen viimeistään tajuan, mutta en osannut/ uskaltanut sitä oikealla lailla näyttää..)
Mutta muutos oli jo alkanut ennen kuin sain tietää koko toisesta naisesta.. olin käynyt jo terapiassakin puhumassa asioitani.
Siksikin tämä tuntuu niin pahalta, kun olisin halunnut näyttää hänelle, että on minustakin johonkin. Etten ole vain se tyttö jolla on surkea itseluottamus ja kaikenmaailman traumoja. Koska sellainen suhteemme alkuvuosina olin, ja melkeinpä tähän päivään asti...
Mutta sitten asiat tapahtui jotenkin aivan yhtäaikaa... minä olin alkanut muuttua, ja samaan aikaan mies katseli ihan toisaalle (siis tämä uusi nainen).. eikä huomannut edes muutosta minussa. enkä minä tajunnut hänen ajatuksiaan...
Siinä mielessä koen siis että suhteemme jäi aivan kesken.
Siksi kai jotenkin haluaisin olla vielä tekemisissä (jos mieskään ei ole aivan poissulkenut ajatusta yhteenpaluusta..tai en halua edes puhua yhteenpaluusta, vaan uudelleenaloittamisesta mieluummin)
Että voisin näyttää hänelle muuttuneen itseni. En minä tällä hetkellä nyt muuta haluaisi kuin sitä, että voisimme olla yhteyksissä ja nähdäkin vaikka silloin tällöin... ja katsoa mihin se johtaa, vai johtaako mihinkään.
Olin tuommoisen ajatuksen haudannut jo, kun luulin että hänelllä on sen naisen kanssa jotain vakavampaa. Ajattelin että ei auta muu kuin unohtaa...
Mutta nyt kun asiat ei ehkä olekaan niin että he olisivat yhteenmuuttamassa tai vastaavaa, niin haluaisin vielä häntä nähdä.
Mutta kun en nyt tosiaan tiedä vielä miten ne asiat oikeasti on hänellä... niin en tiedä... kokoajan on se pelko että hän on sittenkin aivan rakastunut siihen toiseen.
vaikeeta on... - Lillja
riina m kirjoitti:
jotain tuon suuntaista minun tosiaan pitäisi hänelle sanoa.
Mutta tässä vähän lisätietoa..., kun silmäni tosiaan aukesivat tämän tapauksen myötä, siis siltä osin millainen minä olin suhteessamme ollut. Olin ripustautunut liiaksi häneen jne. oli huono itseluottamus ja kaikkea muuta ( kurjasta lapsuudestani johtuen).
Eli olen ollut hankala kumppani...tiedän sen, ja olin sen jo tajunnut hieman aiemminkin. kun en ole oikein osannut itseäni rakastaa, niin miten muka toistakaan (rakastin ja rakastan minä häntä, nyt sen viimeistään tajuan, mutta en osannut/ uskaltanut sitä oikealla lailla näyttää..)
Mutta muutos oli jo alkanut ennen kuin sain tietää koko toisesta naisesta.. olin käynyt jo terapiassakin puhumassa asioitani.
Siksikin tämä tuntuu niin pahalta, kun olisin halunnut näyttää hänelle, että on minustakin johonkin. Etten ole vain se tyttö jolla on surkea itseluottamus ja kaikenmaailman traumoja. Koska sellainen suhteemme alkuvuosina olin, ja melkeinpä tähän päivään asti...
Mutta sitten asiat tapahtui jotenkin aivan yhtäaikaa... minä olin alkanut muuttua, ja samaan aikaan mies katseli ihan toisaalle (siis tämä uusi nainen).. eikä huomannut edes muutosta minussa. enkä minä tajunnut hänen ajatuksiaan...
Siinä mielessä koen siis että suhteemme jäi aivan kesken.
Siksi kai jotenkin haluaisin olla vielä tekemisissä (jos mieskään ei ole aivan poissulkenut ajatusta yhteenpaluusta..tai en halua edes puhua yhteenpaluusta, vaan uudelleenaloittamisesta mieluummin)
Että voisin näyttää hänelle muuttuneen itseni. En minä tällä hetkellä nyt muuta haluaisi kuin sitä, että voisimme olla yhteyksissä ja nähdäkin vaikka silloin tällöin... ja katsoa mihin se johtaa, vai johtaako mihinkään.
Olin tuommoisen ajatuksen haudannut jo, kun luulin että hänelllä on sen naisen kanssa jotain vakavampaa. Ajattelin että ei auta muu kuin unohtaa...
Mutta nyt kun asiat ei ehkä olekaan niin että he olisivat yhteenmuuttamassa tai vastaavaa, niin haluaisin vielä häntä nähdä.
Mutta kun en nyt tosiaan tiedä vielä miten ne asiat oikeasti on hänellä... niin en tiedä... kokoajan on se pelko että hän on sittenkin aivan rakastunut siihen toiseen.
vaikeeta on..."Siksikin tämä tuntuu niin pahalta, kun olisin halunnut näyttää hänelle, että on minustakin johonkin." Sinun pitää nyt keskittyä siihen, että tuo kirjoittamasi lause muuttuu muotoon: "haluan näyttää itselleni, että minusta on johonkin."
Mikään suhde ei jää kesken ja kaikki suhteet päättyvät eroon. Lyhytkin suhde voi olla täyttänyt tehtävänsä ja tullut tiensä päähän. Se ei silti ole ollut turha.
Sinäkin olet oivaltanut paljon tämän suhteen kautta. Suhde on siis sellaisenaan jo hyvä, vaikka se nyt päättyisikin.
Kaikki suhteet päättyvät, viimeistään kuolemaan. Kun suhteen aloittaa, tietää jo, että se päättyy. Suhteen loppuminen ei ole yllätys, vaan ennalta tiedetty tosiasia.
Olet jo huomannut, että et osannut elää suhteessa tasapainoisesti. Olit omien sanojesi mukaan hankala ja ripustautuva, koska hait häneltä sellaista (hyväksyvää rakkautta), jota ilman olet jäänyt lapsuudessasi. Parisuhde ei voi antaa sinulle sitä, mitä vanhemman kuuluisi antaa lapselleen. Ehdotonta, pyyteetöntä rakkautta.
(Terve) parisuhde on kahden tasavertaisen ja tasavaltaisen suhde. Siihen ei pysty, jos kokee olevansa vähemmän ilman toista. Sinun arvosi ja onnistumisesi ei ole kiinni toisen hyväksynnästä. Sinun täytyy saada omanarvontuntosi itsestäsi, ei toiselta. Ei siitä, että "kelpaat" jollekin toiselle. Sinun pitää kelvata itsellesi.
Muistaakseni Eeva Kilpi on kirjoittanut:
"Itsensä kanssa
pitää oppia elämään
kuin pahan taudin."
Minulla on sinulle hyviä uutisia. Voit itse antaa itsellesi sitä, mitä vanhempasi eivät antaneet. Tiedän sen kokemuksesta, tarinani on varmaankin samankaltainen kuin sinun. Jatka terapiaa, se on hyvä alku itsesi eheyttämiselle.
Mutta terapiassakin kaikki on kiinni sinusta itsestäsi. Sinä teet ajatustyön, terapeutti on vain opas.
Usko itseesi. - riina m
Lillja kirjoitti:
"Siksikin tämä tuntuu niin pahalta, kun olisin halunnut näyttää hänelle, että on minustakin johonkin." Sinun pitää nyt keskittyä siihen, että tuo kirjoittamasi lause muuttuu muotoon: "haluan näyttää itselleni, että minusta on johonkin."
Mikään suhde ei jää kesken ja kaikki suhteet päättyvät eroon. Lyhytkin suhde voi olla täyttänyt tehtävänsä ja tullut tiensä päähän. Se ei silti ole ollut turha.
Sinäkin olet oivaltanut paljon tämän suhteen kautta. Suhde on siis sellaisenaan jo hyvä, vaikka se nyt päättyisikin.
Kaikki suhteet päättyvät, viimeistään kuolemaan. Kun suhteen aloittaa, tietää jo, että se päättyy. Suhteen loppuminen ei ole yllätys, vaan ennalta tiedetty tosiasia.
Olet jo huomannut, että et osannut elää suhteessa tasapainoisesti. Olit omien sanojesi mukaan hankala ja ripustautuva, koska hait häneltä sellaista (hyväksyvää rakkautta), jota ilman olet jäänyt lapsuudessasi. Parisuhde ei voi antaa sinulle sitä, mitä vanhemman kuuluisi antaa lapselleen. Ehdotonta, pyyteetöntä rakkautta.
(Terve) parisuhde on kahden tasavertaisen ja tasavaltaisen suhde. Siihen ei pysty, jos kokee olevansa vähemmän ilman toista. Sinun arvosi ja onnistumisesi ei ole kiinni toisen hyväksynnästä. Sinun täytyy saada omanarvontuntosi itsestäsi, ei toiselta. Ei siitä, että "kelpaat" jollekin toiselle. Sinun pitää kelvata itsellesi.
Muistaakseni Eeva Kilpi on kirjoittanut:
"Itsensä kanssa
pitää oppia elämään
kuin pahan taudin."
Minulla on sinulle hyviä uutisia. Voit itse antaa itsellesi sitä, mitä vanhempasi eivät antaneet. Tiedän sen kokemuksesta, tarinani on varmaankin samankaltainen kuin sinun. Jatka terapiaa, se on hyvä alku itsesi eheyttämiselle.
Mutta terapiassakin kaikki on kiinni sinusta itsestäsi. Sinä teet ajatustyön, terapeutti on vain opas.
Usko itseesi.juu.. itseni takia minun on tosiaan ensisijassa muututtava.. tajuan minä senkin, huonosti vain ilmaisin.
Ja en koe että suhteemme oli turha, ei missään nimessä, vaikka se nyt tähän loppuisikin. Sain siitä paljon... ja ehkä siksi haluaisin antaa nyt vuorostani miehelle (exälle..) sitä, mitä minä häneltä vuosien aikana sain. Haluaisin niin paljon sitä, että saisin vielä mahdollisuuden.
Mutta, tiedän kyllä että oikealla tiellä olen... vaikka emme yhteen palaisikaan.
Tämä ero vain toi niin paljon taas takapakkia tähän tielleni, että vaikeaa on ollut... mutta haluan uskoa että selviän..!
Ja kiitos noista lopun hyvistä uutisista:) - En muista
riina m kirjoitti:
juu.. itseni takia minun on tosiaan ensisijassa muututtava.. tajuan minä senkin, huonosti vain ilmaisin.
Ja en koe että suhteemme oli turha, ei missään nimessä, vaikka se nyt tähän loppuisikin. Sain siitä paljon... ja ehkä siksi haluaisin antaa nyt vuorostani miehelle (exälle..) sitä, mitä minä häneltä vuosien aikana sain. Haluaisin niin paljon sitä, että saisin vielä mahdollisuuden.
Mutta, tiedän kyllä että oikealla tiellä olen... vaikka emme yhteen palaisikaan.
Tämä ero vain toi niin paljon taas takapakkia tähän tielleni, että vaikeaa on ollut... mutta haluan uskoa että selviän..!
Ja kiitos noista lopun hyvistä uutisista:)kokdenut kerran ja toinen krt tulossa.
- Kokemusta on
riina m kirjoitti:
juu.. itseni takia minun on tosiaan ensisijassa muututtava.. tajuan minä senkin, huonosti vain ilmaisin.
Ja en koe että suhteemme oli turha, ei missään nimessä, vaikka se nyt tähän loppuisikin. Sain siitä paljon... ja ehkä siksi haluaisin antaa nyt vuorostani miehelle (exälle..) sitä, mitä minä häneltä vuosien aikana sain. Haluaisin niin paljon sitä, että saisin vielä mahdollisuuden.
Mutta, tiedän kyllä että oikealla tiellä olen... vaikka emme yhteen palaisikaan.
Tämä ero vain toi niin paljon taas takapakkia tähän tielleni, että vaikeaa on ollut... mutta haluan uskoa että selviän..!
Ja kiitos noista lopun hyvistä uutisista:)Mainitsit jossain vaiheessa että haluaisit ehkä aloittaa seurustelun exäsi kanssa ikään kuin puhtaalta pöydältä. Kaunis ajatus, mutta melkoisen mahdoton. Jos toisella puolisolla on ollut ulkopuolinen suhde, ei parisuhde toivu siitä juuri koskaan omin avuin, toipumiseen tarvitaan ulkopuolista apua ja molempien täysi motivatio. Parisuhteenne ei ollut toimiva ennen eroanne, joten sitä olisi hyvä tarkastella kriittisesti ja pyrkiä korjaamaan siinä havaitut puutteet. Fisherin eroseminaari antaa hyvät työkalut myös paremman parisuhteen rakentamiseen. Kun aikanaan tulin itse petetyksi parisuhteessani, kävin seminaarin. Opin paljon omista kokemuksistani enkä enää tee samoja virheitä. Olen ollut jo toimivassa parisuhteessa 5 vuotta seminaarin jälkeen. Suosittelen sinullekin!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olen päivä päivältä vain varmempi siitä että rakastan sinua
Onhan se tällä tuntemisen asteella jokseenkin outoa, mutta olen outo ja tunne on tunne. 😊931438Verovähennysten poisto syö veronkevennykset pieni- ja keskituloisilta
Kokoomuslaiset ja perussuomalaiset kansanedustajat jakavat kilvan postauksia, jossa kerrotaan miten kaikkien työssäkäyvi1841400Hei rakas mies. Olisi yksi kysymys, mielellään rehellinen vastaus edes täällä..
Mitä sinä minusta haluat?761175- 901125
- 81985
- 83979
- 39952
Kelloniemeltä harvinaisen lapsellista käytöstä valtuustossa
Olipa harvinaisen ala-arvoinen esitys kelloniemeltä valtuustossa. Alkoi Nivalaa oikein matkimalla matkimaan siteeratessa66905Satonen Kelaan, on paras mies ?
Kukaan ei ole tehnyt enemmän Kelalle asiakkaita kuin Satonen kokoomuksineen, näin ollen täyttänee paikan edellytykset v78888Korjaamo Kiesifix
Hei. Kävin viime viikolla tuolla korjaamolla, siistiä oli mutta yksi asia jäi mieleen!Joitakin jätkiä istui ja katseli/5841