Kylläpä tunnen elämäni merkitykselliseksi kun jään paitsi siitä mitä kaipaan, teen syntiä tahtomattani ja jatkuvasti sydämessäni, ja olen vuodesta toiseen kärttyisä, kateellinen, heikko itsetunnoltani, ja masentunut eli lähinnä rasite lähimmäisilleni. Kiitollisuuden puutekin aiheuttaa syyllisyyttä kun en osaa aidosti iloita siitä mitä minulla on.
:(
:(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ihmisen tunne-elämä ei ole sellainen mittari joka voisi olla täysin luotettava kun on kysymyksessä ihmisen eläminen sosiaalisessa ympäristössä. Järki ja tunne tasapuolisesti mittareiksi otettuina tuovat yllättävän varmuuden elämään. Pohdinnan ja tutkimisen arvoisena asiana voisi käyttää sellaista termiä kuin tunneäly.
mitä tarkoitat käytännössä tämän ongelman suhteen, kun en ymmärtänyt. Olen mielestäni filosofoinut asiaa suunnasta jos toisestakin, mutta en tiedä onko siitäkään käytännössä enemmän hyötyä vai haittaa. Ihastuminen on toki myös mahdollista työntää elämässä taka-alalle tai kieltää kokonaankin pitkiksi ajoiksi, mutta ei sitä mikään estä heräämästä uudelleen kun se on herätäkseen.
Millaiseen ihmiseen sinä olet ihastunut? Kerro mahdollisimman paljon, minkä luonteinen, mikä ammatti, millainen puoliso hänellä on nykyään, onko lapsia, näetkö häntä usein jne. Voin antaa sen jälkeen ohjeita jos jaksan ja ehdin. Olen itse kokenut joskus samaa.
mutta kokenut kuitenkin joskus samaa kuin sinä. Ihastuminen naimisissa olevaan varattuun ihmiseen ei ole niin tavatonta ja varmasti moni ihminen tietää sanoa tästä asiasta jotakin. Mutta jos vastaat tähän viestiin, niin mieti ensin ja kerro sen jälkeen, miksi sinulla on asian suhteen "huono itsetunto" ? Tähän asiaan nimittäin kiinnitin viestissäsi ensimmäisenä huomiota .
Ps. unohda edellä esittämäni kysymykset. Älä missään nimessä vastaa niihin. Joku saattaisi täällä tunnistaa ihastumisesi kohteen, ja hehkuttaa sen jälkeen kuinka hyvän ja hurskaan aviopuolison Jumala on hänelle rukousvastauksena jo antanut :)
Keskustelin eilen tästä sinun ongelmastasi Helsingin yliopiston Teologisesta tiedekunnasta ensi keväänä valmistuvan ystäväni kanssa. Hänestä tulee todennäköisesti naispappi luterilaisen kirkon palvelukseen, ja hän haluaa harjoittaa ammattiaan täällä kotimaassa Suomessa. Hän ei siis halua muuttaa joksikin aikaa ulkomaille tekemään papin töitä, vaan hän todella haluaa toimia naispastorina täällä Suomessa. Olimme molemmat sitä mieltä, että toisen aviopuolison himoitseminen on väärin ja synti, yksinkertaisesti siitä syystä, koska Raamattu sanoo niin. (Ymmärsin että haaveilet aviossa olevasta ihmisestä, koska kerroit hänen olevan "varattu").
Joku tuossa aikaisemmin kiinnitti huomiota sinun käyttämiisi sanoihin "heikko itsetunto", kun kerroit omasta ongelmastasi. Tein itse ihan saman huomion kuin tuo toinen kirjoittaja lukiessani eilen viestiäsi. Kaiken ymmärryksen mukaan sinulla tulisi olla syntiongelmasi vuoksi huono "OMATUNTO", ei huono "itsetunto".
Minun mielestäni sinun olisi hyvä filosofoida sitä, millä kriteereillä sinä mittaat oman arvosi ihmisenä ja kristittynä, ja minkä mukaan sinä määrittelet oman minuutesi ja identiteettisi ? Tämä seuraava ajatukseni perustuu puhtaasti kuvitteelliseen ja tuulesta temmattuun olettamukseen. Toivon ettet näistä sanoistani loukkaannu. Onko mahdollista, että olet elämässäsi kenties tottunut saamaan, omilla ehdoillasi, itsellesi aina sen mitä haluat. (asian tai ihmisen) Ja nyt kun sinulla ei ole mahdollisuutta saada itsellesi tuota haaveilemaasi ihmistä, niin koet olevasi jollakin tavalla riittämätön tai "huonompi" (miehenä tai naisena) kuin tuon haaveilusi kohteena olevan ihmisen oma aviopuoliso? Olet omasta mielestäsi huono, koska ihailusi kohde ei ole valinnut SINUA puolisokseen, eikä aio ottaa avioeroa SINUN takiasi. Jos tuo avioliitto johon sinä haluaisit itsesi tunkea, on kristillinen, niin todennäköisesti nämä kaksi ihmistä ovat rukoilleet Jumalalta johdatusta puolisonsa valintaan. Ja kun Jumala on johdattanut nämä kaksi ihmistä yhteen, Hän on myös silloin katsonut heidän olevan täydellisen sopivat toisilleen kaikilla inhimillisillä tasoilla; fyysisesti, henkisesti ja hengellisesti. Ihminen johon olet kokenut jo vuosia kestänyttä "palavaa ihastumista" on Raamatun mukaan yhtä lihaa OMAN puolisonsa kanssa, ei sinun kanssasi. Jos Jumala on heidän sydämensä ensimmäinen rakkaus, niin tuo heidän liittonsa ei ihan helpolla katkea ja rikkoonnu, ei edes sinun haaveilusi ja ihastumisesi vuoksi. Tähän sisältyy Raamatusta hieno lupaus. (kolmisäikeinen lanka, Srn.4:12) Älä siis enää jatka elämistä syntisissä päiväunelmissasi, vaan keskity rukoillen etsimään Jumalaa ja Hänen hyvää Tahtoaan omaan, sinun elämääsi. Hän haluaa antaa sinulle RIKKAAN ja YLTÄKYLLÄISEN elämän kaikin puolin.
Laitan tähän sinulle yhden linkin, josta saattaisi olla sinulle ja ehkä joillekkin toisillekkin hyötyä. http://www.aslan.fi/archives/95
tuntea surua ja itsetunnon kolhuja siitä, kun ihastus/rakkauden kohde valitseekin toisen ja itse jää yksin? Onko epänormaalia hämmentyä ja ahdistua siitä, että omat tunteet muuttuvatkin synniksi ja jollakin toisella ne samat tunteet ovat vain hyve?
Ymmärrän nyt mitä sinä tarkoitat. Olet saanut itsetuntoosi kolhun ja tunne- elämääsi kipeän haavan, koska ihastuksesi/rakkautesi kohde valitsi sinun sijastasi aviopuolisokseen jonkun toisen. Kyllä se varmasti jonkin aikaa tuntuu kipeältä asialta ja on surullinen mieli. Et kertonut edellisissä viesteissäsi että kyse olisi ollut jostakin melodraamallisesta "valintatilanteesta", jossa sinä totisesti jäit kaukaiseksi kakkoseksi, tai parhaimmassa Jumalan mielen mukaisessa tapauksessa sinä et jäänyt edes kaukaiseksi kakkoseksi, vaan sinä ikään kuin "raukesit tyhjiin" ihastuksesi/rakkautesi kohteen elämässä. Ymmärsin siis lähtöasetelmat väärin, ja siksi huomioni kiinnittyivät käyttämiisi sanoihin “heikko itsetunto” ja siihen, että käytit mielestäni tätä käsitettä väärässä asiayhteydessä.
Oman aviopuolison jälkeen ei pidä kristityllä ihmisellä olla mitään entisiä kakkos- ja kolmosvaihtoehtoja huonon päivän varalle, tai sen varalle jos vaikka sattuisikin tulemaan katumapäälle. On vain yksi, ainut, oikea ja Jumalan kanssa yhteistyössä valittu alku- ja loppuvaihtoehto- puoliso eli oma rakas aviopuoliso. Ihastuksesi/rakkautesi kohde on nyt toivottavasti onnellisessa avioliitossa Jumalan hänelle suositteleman aviopuolison kanssa, ja he rakentavat raamatullisesti yhdessä omaa yhteistä tulevaisuuttaan Jumalan kasvojen alla. Yritä hyväksyä tämä realistinen tosiasia. Jos sinä olet ahdistuneena ja masentuneena kristittynä ollut takertuneena naimisissa olevaan ihmiseen jo vuosikausia, saattaa kyse olla myös jonkinlaisesta läheisriippuvuudesta, tai halusta paeta omasta mielestäsi mielenkiinnotonta ja ikävystyttävää arkitodellisuuttasi. Ala elämään sinun omaa elämääsi ja iloitse ja kiitä jokaisesta uudesta alkavasta armonpäivästä Jumalaa. Irtisanoudu myöskin kaikesta kapinamielialasta Jumalaa, lähimmäisiäsi ja inhimillisiä vallitsevia olosuhteita kohtaan. (Matt.14:24-36) Kiitä Häntä ihan tavallisen arkesi keskellä, ja kiitä Häntä kaikesta siitä paljosta mitä sinulla jo on, ja mitä olet Häneltä hengellisin silmin katsottuna lahjaksi elämääsi saanut. Pystyt siihen kyllä jos vain tahdot. Kyse on vain siitä haluatko ja "Tahdotko sinä ?" (Matt.20:32-34) Jos sinä tahdot, niin Jumala kyllä antaa sinulle voiman päästä omassa elämässäsi eteen päin. Itse ajattelen, että paras keino päästä aloitusviestissäsi mainitsemistasi, sinua itseäsi ja läheisiäsi hajottavista negatiivisista tunteista on se, että alat ääneen ja kaikesta sydämestäsi, mielestäsi ja sielustasi siunaamaan vuosikautisen ihastuksesi/rakkautesi kohteen ja hänen rakkaan ja ihanan puolisonsa ihanaa avioliittoa. Iloitse ja riemuitse siitä, että he ovat löytäneet elämässä toisensa. Näin kun teet, tulet siinä samalla itsekkin siunatuksi ja vapaudut sisimpääsi syövyttävästä katkeruudestasi ja todennäköisesti happamasta perusilmeestäsi. Kiitollisuuden ja siunaamisen kautta sinä saat Jumalalta Hänen mielisuosionsa mukaan kaikin puolin yltäkylläisen ja rikkaan elämän, ihan tavallisen arjenkin keskellä. Ja muista, yksikään aito, syvältä sielusta lähtevä ja vilppiä vailla oleva kyynel ei ole Jumalalta salassa. (2Kun.20:5)
Taitaa olla totta, että paras tapa toipua tästä on sen vaimon ajatteleminen.
Tunteilleen ei voi mitään, kunhan eivät pääse valloilleen niin että muut joutuvat kärsimään.
Elätkö onnettomassa suhteessa, jospa synkkyytesi johtuu siitä.