Raamatun UT kertoo mm. "Jeesuksesta", "Jumalan valtakunnan tulemisesta", "helvetistä", "Saatanasta", "enkeleistä", "kolmesta viisaasta miehestä", "ristiinnaulitsemisesta", "pelastuksesta" ja "opetuslapsista", mutta kuinka moni niistä lukiessaan herää kyseenalaistamaan koko kirjan totuusarvon? Kuinka moni kaivautuu syvemmälle ihmisen historiaan, etsii käsiinsä kristinuskon ulkopuolella kirjoitettua tietoa ja huomaa, että kaikki raamatussa mainitut asiat ovat vain ja ainoastaan kristinuskoa edeltäneiden muinaiskansojen uskonnollisista ja tieteellisistä maailmankäsityksistä johdettuja vertauskuvia, jotka todellisuudessa selittävät ympärillämme tapahtuvia luonnonilmiöitä?
Väitän, että uskovainen ei koe tarvetta tähän, sillä hän on jo kerran pannut itsensä likoon oikein kunnolla ja käynyt läpi erittäin vaativan itsesuggestiojakson, jonka aikana raamatun lukemattomat päivänselvät ristiriitaisuudet on opittu ohittamaan, ja jonka seurauksena raamatusta on tullut lopulta itsestäänselvää Jumalan Sanaa. Todellisuudessa - siis lukemattomista menneistä ja nykyisistä näkökulmista yhteenlaskien - ainut itsestäänselvyys on kuitenkin se, ettei uskovainen voi koskaan tietää mitään raamatun rivien välissä olevasta sanomasta, ellei lopeta itsestäänselvyyksiinsä uskomista ja ala ottaa asioiden alkuperästä ja niiden todellisesta luonteesta selvää.
Väitän, että uskovainen ei koe tarvetta tähän, sillä hän on jo kerran pannut itsensä likoon oikein kunnolla ja käynyt läpi erittäin vaativan itsesuggestiojakson, jonka aikana raamatun lukemattomat päivänselvät ristiriitaisuudet on opittu ohittamaan, ja jonka seurauksena raamatusta on tullut lopulta itsestäänselvää Jumalan Sanaa. Todellisuudessa - siis lukemattomista menneistä ja nykyisistä näkökulmista yhteenlaskien - ainut itsestäänselvyys on kuitenkin se, ettei uskovainen voi koskaan tietää mitään raamatun rivien välissä olevasta sanomasta, ellei lopeta itsestäänselvyyksiinsä uskomista ja ala ottaa asioiden alkuperästä ja niiden todellisesta luonteesta selvää.
Vastaukset 88
Vanhimmat
Suurin osa suomalaisista kristityiksi itseään nimittävistä ei ole koskaan edes lukenut raamattua muutamaa kappaletta enempää. Heille riittää rituaalit ja se, että he kokevat olevansa kristittyjä kirkollisveronsa tunnollisesti maksavia (tai kymmenyksensä, riippuu lahkosta) jotka uskovat kristinuskon jumalaan.
Suurin syy tietämättömyyteen lienee se, ettei heitä oikeasti koko asia edes kiinnosta. Olen minä sukulaisteni kanssa yrittänyt raamatusta puhua, (vuosia sitten) mutta ei ne mitään tiedä. Heille kai riittää status kristittynä ja jonkinlainen usko siihen, että kyllä jumalan on PAKKO olla olemassa, koska miten maailma olisi muuten voinut syntyä. Näin siskoni minulle sanoi:)
Itseään he eivät osaa helvettiin edes kuvitella. Ei kai nyt härregud sentään helvettiin voi joutua, jos käy joulukirkossa, nielee öylättinsä ja maksaa kirkollisveronsa. Nou nou, helvetti on heidän mielestään muita varten. Esimerkiksi minua varten.
Että joulukirkossa käynti, öylätin syönti ja kirkollisveron maksaminen eivät ole tie Taivaaseen. Saattaisivat tukehtua öylättiinsä.
Heidän ehkä oikeasti kannattaisi lukea sitä Raamattua.
Sinulla ei nyt ole kuitenkaan antaa mitään FAKTAA siitä, että mitään taivasta tai helvettiä olisi edes olemassa.
Joo. En ottanut tapakristittyjä tuossa aloituksessa lainkaan huomioon, vaan keskityin juuri näihin "kirjaviisaisiin", raamatun kautta uskoontulleisiin kristittyihin.
"Heille kai riittää status kristittynä ja jonkinlainen usko siihen, että kyllä jumalan on PAKKO olla olemassa, koska miten maailma olisi muuten voinut syntyä. Näin siskoni minulle sanoi:)"
Niinpä. Lasken yleensä tapakristityn, joka tekee juuri tuollaisia oletuksia, uinuvaksi ateistiksi. Herääminen ei vain ole enää tietyn iän jälkeen kovinkaan mukavaa... Mieli tottuu liikaa ja valmiiksipureskelluista oletuksista muodostuu lopulta "henkisesti vakaan" elämän kivijalkoja. Ei siinä mitään, jos ei kiinnosta, mutta se vähän vituttaa, jos joku tajuaa olevansa väärässä muttei voi mukavuudenhaluisen egonsa takia myöntää sitä ja kasvaa uuden tiedon mukana.
Ja kyllä, helvetti on kai se ateistin päätepysäkki kristittyjen mielestä. Mietin joskus sitä, mikä saa uskovaisen omatoimisesti uhkailemaan toista moisella paskalla. Ainut ymmärtämäni syy tähän on uskovaisten epävarmuus "oikeellisesta" ja tarpeeksi syvästä uskosta, jonka takia jotkut haukkuvat mieluummin "vääräuskoisia" kuin myöntävät itse olevansa myös sellaisia.
Tärkein asia on usko, jonka Jumala lahjoittaa. Ei käyttäytyminen riitä. Jumala antaa omilleen voimia olla uskossa, mutta se usko on siis se ensimmäinen asia joka pitäisi olla. Se, jolla ei ole uskoa, pyytäköön niin hän saa sen, mutta pitää pyytää Jumalalta, ei sitä tule ihmisestä itsestään.
Raamatussa on kerrottu sekä helvetistä että kadotuksesta, sen takia siitä täytyy kertoa, koska se lukee siellä. Se on sellainen iankaikkinen ero Jumalasta, ja rangaistus, mutta uskovaiset pelastuvat sieluineen taivaaseen.
että esim. siskoni uskoo ihan oikeasti jumalaan juuri sen takia, ettei hän ole asiaa sen kummemmin ajatellut. Se on kai ollut jonkinlainen itsestäänselvyys hänelle. Mutta muistan hyvin miten hän suuttui, kun sanoin, että jumalasta ei ole mitään todisteita. Sen jälkeen välit viilenivät hyisiksi. Omituista.
"Ja kyllä, helvetti on kai se ateistin päätepysäkki kristittyjen mielestä. Mietin joskus sitä, mikä saa uskovaisen omatoimisesti uhkailemaan toista moisella paskalla."
- Sitä minäkin ihmettelen.
Chillaa apostoli vähän, vain muutamalla prosentilla viiraa yhtä huolella.
Sitäpaitsi lahkolaisena sinä joudut helvettiin! Lue raamattuasi!
Joo, tuo itseensä ottaminen uskonasioissa on hyvin tavallista. Se on ihmisen egolle ominaista, sillä se tuntuu suoralta hyökkäykseltä ihmisen syvimpään olemukseen, vaikkei sitä olekaan. Se voi satuttaa varsinkin tuossa tapauksessa kun passiivisesta jumaloletuksesta on tullut jo osa ihmisen vakiintunutta maailmannäkemystä.
"Mutta muistan hyvin miten hän suuttui, kun sanoin, että jumalasta ei ole mitään todisteita. Sen jälkeen välit viilenivät hyisiksi."
Joskus ajattelin, että parempi lähestymistapa on esittää kysymyksiä. "miten / miksi jne". Mutta niistäkin ihmiset loukkaantuvat, kun huomaavat, että heidän arvomaailmassaan on ristiriita. Joutuu kysymään "tekisitkö siis X vai Y" ja molemmat on omissa ajatuksissa oikein mutta samassa lauseessa esitettynä ilmeisen ristiriitaisia.
Ne suuttuvat, kun eivät osaa selittää.
Toinen siskoni uskoo (ainakin väitti niin) että jumala käyskenteli eedenin puutarhassa. Kun kysyin, että miksi tämä kaikkivaltias siellä huhuili aatamia, vaikka hänen pitäisi tietää ja nähdä kaikki, niin vastaus oli öö. Erittäin vihaisesti.
Kun hän sanoi, että kristinusko antaa moraalin ja minä kysyin, että mitä moraalista on siinä, että lapsia pelotellaan helvetillä, niin siihen loppui se jutustelu.
"Kun hän sanoi, että kristinusko antaa moraalin ja minä kysyin, että mitä moraalista on siinä, että lapsia pelotellaan helvetillä, niin siihen loppui se jutustelu."
Injektoit kysymykseesi väitteen joka oli hänen maailmankuvaansa vastaan. Pitää miettiä tarkasti (jos haluaa ns. neutraalin kysymyksen) mitä miten kysyy.
Tosin... enpä tiedä miten tuota muutenkaan voisi esittää. Ehkäpä vaikka "Mitä raamattu opettaa moraalista?" "Ovatko kaikki Jumalan toimet Raamatussa moraalisia?" "Onko Isakin pojan uhraamispyyntö moraalinen"? Äh.. viimeinen meni jo mukavuusalueen ulkopuolelle.
Olen tuota keskustelulähestymistapaa miettinyt. MIten siihen pitäisi lähteä. Ensin nimittäin pitäisi saavuuttaa jotenkin sellainen luottamus ettei keskustelukumppani ajattele jokaisen kysymyksen olevan pahantahtoinen. Noh ehkä tuo on mahdotonta...
Miten asiaa pitäisi lähestyä sellaisen ihmisen kanssa, joka väittää, että jumala on, kirkkoon pitää kuulua, koska kirkko tekee paljon hyvää, elämää ei voi olla ilman että jumala on kaiken luonut ja viimeisenä pointtina se, että jos ei usko jumalaan, niin on moraaliltaan vähintäänkin epäilyttävä.
Siis kun minua vastaan hyökätään ja jos kysyn jotain raamatun ristiriitaisuuksista ja valotan hiukan tieteen saavutuksia, niin nämä kokevat itseään loukatun!
Sukulaisteni kohdalla asia ei ole enää ajankohtainen, koska en heitä enää tapaa, mutta en myöskään muuten enää ihmisten kanssa ota mitään uskontoon liittyvää puheeksi, jos en heitä tunne. Kaveriporukka on enimmäkseen ateisteja, en tiedä mistä sekin johtuu. En minä sillä tavalla ole ketään valinnut, eivätkä kai hekään minua. Joidenkin kanssa vaan on luontevampaa jutella kuin toisten.
Keskustelua uskomusten järjettömyydestä käyn ainoastaan täällä.
Syvillä vesillä liikutaan. Olen aika monta tarinaa nähnyt siitä miten ihmiset ovat alkaneet epäillä vanhaa väitettä Raamatun totuudenmukaisuudesta johtuen esimerkiksi
1. siitä mitä vääryyttä hän on nähnyt
2. Siitä syystä "ettei Jumala voi olla näin paha ja epäoikeudenmukainen".
3. muita mitä en muista
Itselleni nämä syyt eivät ole mitenkään sen tuntuisia, että ne aiheuttaisivat "perusrakenteiden uudelleenpohdintaa". Näyttäisi jotenkin siltä, että tarvitaan tunteisiin perustuva syy epäillä Raamatun totuudenmukaisuutta. Sitten kun päästään siihen mielentilaan, että epäillään niin se on hedelmällinen aika jolloin voi alkaa opettamaan miten asioita pitäisi kyseenalaistaa ja miten perusteettomille väitteille pitäisi alkaa vaatimaan perusteita.
En sitten kyllä tiedä miten pystymetsästä pystyisi aikaansaamaan uskovaisessa sen sisäisen konfliktin, että hän olisi valmis tarkastelemaan oman uskomusjärjestelmänsä perusteita.
kristinuskon järjettömyyden tajuamiseksi riittäisi se, että lukisi raamatun. Mutta toisaalta taas, onhan se moni lukenutkin, eikä silti näe siinä mitään omituista. Vaikeaa on tämä.
Uskovaisen siskoni (kuinka syvä se usko on, sitä en osaa sanoa) molemmat lapset kuuluvat kirkkoon, toinen on opiskellut yhteiskuntatieteitä, toinen matematiikkaa ja toinen on vihitty kirkossa. Yht.kunt.tiet. opisk. taitaa vielä olla poikamies. Mutta siis kuitenkin, ei se koulutus takaa sitä, että kristinuskon totuudellisuuden kyseenalaistaisi.
Kyllä kai suurin osa ns. uskovaisista on tyyliä EVVK, mutta eivät jostain syystä viitsi edes kirkosta erota. Niin kauan kuin nuo nyhveröt eivät asialle tee mitään, niin pannumyssyäijät pitävät kirkkoa siinä asemassa yhteiskunnassa missä se nyt on.
Täällä joku uskis halusi todisteita siitä että jumalaa ei ole, ja mieleeni tuli vastata että lue raamattu, siinäpä todiste jumalan mahdottomuudesta, mutta eihän siinä olisi mitään järkeä uskiksen mielestä, täysin epäloogista sanoisi hän. Mutta onneksi joku vastasi tuohon hölmöön kysymykseen fiksummin :)
"kristinuskon järjettömyyden tajuamiseksi riittäisi se, että lukisi raamatun. Mutta toisaalta taas, onhan se moni lukenutkin, eikä silti näe siinä mitään omituista."
Minusta tuntuu, että tuossa tulee oikeasti ongelma luetunymmärtämisestä. Kirjanen nimittäin on a) puuduttava b) kirjoitettu vaikeasti. Jotta pysyisi hereillä ne höpsöt paikat ne pitäisi ensin löytää. Siihen taas tarvitsee jonkun apua. Ei kai kukaan nyt sitä KOKONAAN lue ;D
paitsi minä. Ei vaan, kyllä se osin on pikalukuna mennyt. Ei millään jaksa kahlata kaapujen ompeluhjeita ja ruokareseptejä. Niitä meinaan siellä riittää.
Mutta kun sen aloittaa ekalta sivulta, niin luulisi että täyspäinen tajuaisi toiseen mooseksen kirjaan mennessä, että mitä helvetin tarua tämä oikein on!
Eräs tuttu mies sanoi kerran, että miehellä on yksi kylkiluu vähemmän kuin naisella. Kysyin, että et ole sitten koskaan omiasi laskenut?
miksi pitäisi uskoa, että jumala on olemassa.
"Se, jolla ei ole uskoa, pyytäköön niin hän saa sen, mutta pitää pyytää Jumalalta, ei sitä tule ihmisestä itsestään."
- Aina tätä samaa. Miksi minä pyytäisin joltain johon en usko, että anna minun uskoa että olet olemassa?
"Täällä joku uskis halusi todisteita siitä että jumalaa ei ole, ja mieleeni tuli vastata että lue raamattu, siinäpä todiste jumalan mahdottomuudesta, mutta eihän siinä olisi mitään järkeä uskiksen mielestä, täysin epäloogista sanoisi hän. Mutta onneksi joku vastasi tuohon hölmöön kysymykseen fiksummin :)"
"Eräs tuttu mies sanoi kerran, että miehellä on yksi kylkiluu vähemmän kuin naisella. Kysyin, että et ole sitten koskaan omiasi laskenut?"
Ei ollut? Mikäs kommentti siihen oli?
että kansakoulussa oli opettaja väittänyt niin. Ajattele!
että todisteiden taakka ei ole epäilijöiden harteilla. Russellin teekannu :)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Russellin_teekannu
vaan usko elävään persoonaan,Jeesukseen.
Kirjoituksianne on toisaalta huvittavaa lukea,
kun tietää,että Jumala näkee kaiken,mutta
toisaalta surullista lukea,kun tietää,että ette
tunne Häntä.
"Kirjoituksianne on toisaalta huvittavaa lukea,
kun tietää,että Jumala näkee kaiken,mutta
toisaalta surullista lukea,kun tietää,että ette
tunne Häntä."
Niin. Me täällä palstalla emme tunne sinua, mutta et näköjään sinäkään, kun puhut itsestäsi kolmannessa persoonassa. "Jumala" on heijaste egostasi, ei mitään muuta, ja tämän takia "me emme tunne häntä". Psykologia pystyy selittämään mielenterveyshäiriösi, ja on suositeltavaa että haet hoitoa tuohon ongelmaan.
Sano jeesuksellesi terveisiä perseestä!
Hyvä vastaus.
Dawkins jatkaa osuvasti:
"Äidit eivät varoita poikiaan naimasta teekannu-polyteistia, jonka vanhemmat uskovat kolmeen teekannuun yhden sijasta. Ihmiset, jotka laittavat maidon ensin eivät hakkaa henkihieveriin heitä, jotka laittavat teen ensin.»"
eikä ole asiat nykyään sen paremmin, kun peruskoulussakin opetetaan vielä uskontoa. Mutta on kyllä aika outoa, että kansakoulussa on joku opettaja sanonut, että miehillä on yksi kylkiluu vähemmän kuin naisilla. Ei tainnut olla biologian opettaja?
ajatuksesi,vaikket niitä esille toisikaan!
"Niinpä. Lasken yleensä tapakristityn, joka tekee juuri tuollaisia oletuksia, uinuvaksi ateistiksi. Herääminen ei vain ole enää tietyn iän jälkeen kovinkaan mukavaa... Mieli tottuu liikaa ja valmiiksipureskelluista oletuksista muodostuu lopulta "henkisesti vakaan" elämän kivijalkoja. Ei siinä mitään, jos ei kiinnosta, mutta se vähän vituttaa, jos joku tajuaa olevansa väärässä muttei voi mukavuudenhaluisen egonsa takia myöntää sitä ja kasvaa uuden tiedon mukana."
Voisiko olla siitä tosiaan kysymys, että ihminen ei ikäänkuin kehtaa enää myöhemmällä iällä sanoa, että olen ollut hömö koko ikäni. Pitää siis kulisseja pystyssä, vaikka huomaa itsekin, ettei usko jumalaan.
"Voisiko olla siitä tosiaan kysymys, että ihminen ei ikäänkuin kehtaa enää myöhemmällä iällä sanoa, että olen ollut hömö koko ikäni. Pitää siis kulisseja pystyssä, vaikka huomaa itsekin, ettei usko jumalaan."
Kyllä, jotkut tekevät juuri noin. Syitä tähän on tuollaisen ylpeän ihmisen tapauksen lisäksi lukuisia. Esim. joitain ihmisiä ei vain kiinnosta tarpeeksi ryhtyä muuttamaan elämänasenteitaan, jotkut eivät halua loukata sukulaisiaan/puolisoaan, jotkut eivät uskalla, jotkut eivät osaa päättää, jotkut jatkavat perinnettä lastensa kasvatukseen tai johonkin yleiseen hyvään vedoten.
Mutta mikä pitää vaa'alla tasapainoilevaa ihmistä juuri jumaluskon puolella? Suomessa ainakin kristillisellä tapakulttuurilla ja perinteillä on voimakas vaikutus. Mutta mikä pitää nykypäivän ihmistä yleensäkin näkymättömässä häkissä tai lokeroidussa maailmankaikkeudessa? Onko se mielen laiskuus vai pelko? Onko se sitä, että ihminen luulee rakentavansa jotain niin tärkeää, ettei hänellä ole varaa tai oikeutta hajoittaa sitä paloiksi ja koota yhä uudelleen? Vai onko kyseessä juuri tuo mainitsemasi ylpeys/typeryyden kieltäminen, eli se, miten me sosiaalisina rakennelmina haluamme toisten ihmisten kautta peilata itseämme, jolloin elämänasenteen muutokset tietyissä ympäristöissä voisivat olla suorastaan itsetuhoisia? Jos näin, niin ainakin mielen laiskuus JA pelko sopisivat hyvin syyksi.
Suomessa kun on nuita kristittyjä ainakin nimellisesti todella paljon niin voisi kuvitella, että massan mukana on paljon vähemmän stressattavaa, kun ei tarvitse miettiä omin päin asioita loppuun asti. Massan pelkistetty mielipide kelpaa näissä jumalasioissa monelle vallan mainiosti ja sen kyllä näkeekin.
Tämäpä tosiaan kiinnostava keskustelu. Näitä asioita olen itsekin paljon pohtinut - kuten varmaan muutkin täällä. Luulen että suomalaisissa on hyvinkin suuri joukko ihmisiä, jotka kertakaikkiaan vetävät yhtäläisyysmerkin kirkkoon kuulumisen jonkinlaisen tapauskovaisuuden ja kunnollisuuden - ja toisaalta ateismin ja kaikenlaisen epäilyttävän välille. Nämä ihmiset eivät oikeasti usko todeksi Raamattua mutta uskovat että asiat ovat nyt hoidossa ja kunhan tehdään vain niinkuin ennenkin niin kaikki on ok. Uskominen on siis maan tapa ja tavallaan nollatilanne - ateismi olisi iso muutos ja siksi jotakin jota ei haluta.
Jos tämä ryhmä ihmisiä ajattelisi asioista hieman toisin niin Suomen ateismi/ev.lut -luvut muuttuisivat aika tavalla.
Otan esimerkin:
Melkein kaikille meille kai on opetettu että vuode on pedattava aamuisin ennen kouluun/töihin lähtöä. Niin minutkin. Tiedän hyvin että pölypunkkien torjumisen kannalta olisi parempi jättää vuode avoimeksi ettei kehon kosteus jäisi vuodevaatteisiin vaan kuivuisi päivän aikana. Silti minun on vaikea jättää vuode sijaamatta ja kun tulen kotiin niin sijaamaton vuode näyttää "sotkuiselta". Vaikka ihan hyvin ymmärrän että on paljon sotkuisempaa vetää päiväpeitto aamulla vuoteen päälle ja jättää pölypunkit sinne muhimaan kaikessa rauhassa.
Tässä on tuo uskontoasia pienessä mittakaavassa - jotkut oikein/väärin -asiat vaan on iskostettu aika syvälle meihin, ja niitä voi olla vaikea muuttaa...
Joulukirkko nyt vain on niin hieno juttu, niinkuin suvivirsikin, ja ateistit nyt vain ovat kommunisteja ja tunteettomia nihilistejä....
Hyvä esimerkki, joka itseasiassa sopii erittäin hyvin tuohon maalaamasi kuvaan. Uskonnon asema on, kuten joskus aiemmin kirjoittelin täällä, Suomessa kulttuuriperintönä vakio, jota moni ei "kunnollisuuttaan" halua kyseenalaistaa. Tätä aina niin hyvin toiminutta kristin rutiinia juhlamenoineen, kasvatustapoineen ja muine sosiaalisine lukkoineen ylläpidetään suurimmassa määrin välinpitämättömyyden siivillä, puhuipa kirkonmies missä tahansa tilaisuudessa mitä tahansa paskaa mistä tahansa uskomuksista, jotka ovat ristiriidassa kuulijansa kanssa.
Täytynee kaivaa tuo vanha aloitus asian tiimoilta kotikoneelta, vähän päivittää sitä ja uudelleenpostata tänne, niin saadaan lisää keskustelua aiheesta.
" Uskonnon asema on, kuten joskus aiemmin kirjoittelin täällä, Suomessa kulttuuriperintönä vakio, jota moni ei "kunnollisuuttaan" halua kyseenalaistaa."
- Kyllä siitä monesti moni on saanut vihat niskoilleen, kun on eronnut kirkosta ja uskaltaa jopa sen ääneen sanoa. Ihan kuin siinä olisi jotain väärää.
Uskonnottomuus on yhä vielä aihe, josta ei juurikaan puhuta. Pelätään, että joku sukulainen loukkaantuu tms.
Argh. Tuohan olisi ollut empiirisesti kohtuu nopeasti todennettavissa.
Mutta ehkä siihen aikaan oli opettajan auktoriteetti sen verran vahva, että todeksi uskottiin mitä sanottiin.
Kertoi muuten tämä mies senkin, että heille opettaja kertoi myös itsesaastutuksen vaaroista:)
"Kertoi muuten tämä mies senkin, että heille opettaja kertoi myös itsesaastutuksen vaaroista:) "
Hah... voi sokeutumisen riskejä.
Aivonesteet valuu ulos, halvaantuu, tulee sokeaksi ja mielipuoleksi jne:))) Kumma juttu, että sitä ei sitten koskaan tapahdu jos saa sen orkkunsa jotain toista ihmistä hinkatessa.
Thorilta, niin hän sen lahjoittaa sinulle. Sinun tulee pyytää vilpittömin mielin, hän ei vastaa, ellet ole vilpitön. Itse et pysty häneen uskomaan.
Siis oikeasti... miten voit selittää tuollaista ihmisille, jos et vilpittömin sydämin ole pyytänyt uskoa jokaiselta jumalalta, josta koskaan olet kuullut? Eihän sinun edes tarvitse ennalta näihin uskoa, vaan usko tulee jumalilta - tietysti väitteesi tarkoittanee, että vain yksi jumala on oikeasti olemassa, mutta mistäs sinä sen tiedät, ellet ole pyytänyt uskoa muilta todella tarkoittaen sitä?
Ilmeisesti ihokontaktissa muodostuu ns. saatanalta suojaava voimakenttä. Ei.. ei voi keksiä kyllä mitään järkevää.
on omassa kädessäkin, eikö?
No tietenkin sen pitää olla toista sukupuolta olevan ihoa. Katsos niin kuin sähkössä positiivinen ja negatiivinen vetävät toisia puoleensa niin tässäkin tapahtuu samanlaista vetoa. Jos taas käteen tuntee vetoa ei se ole luonnollista koska varausmerkki on samanlainen molemmissa nahkakontaktin osapuolissa.
Homohommien muuten selittyy kanssa tällä... Mitä vetoa niin tästä joku krisu kirjoittaa vielä tieteellisen artikkelin?
Iho kuin iho. Tuollaista se on, kun uskiksetkin seli seli selittelevät. Mielikuvituksessa riittää.
En jaksa tajuta sitä, että jotkut näkevät niin hirveästi vaivaa siitä, mitä ihminen tekee itselleen ihan omaksi huvikseen, ilokseen ja nautinnokseen. Pitääkö kaikki jonkun toisen kanssa jakaa? Saako kirjaa lukea yksin, vai pitääkö sitä lukea muille ääneen. Eikö elokuvaa saa katsoa yksin?
Just syyhysi nenänpieltä ja ihan itse rapsutin, en pyytänyt ketään avittamaan "pyhää toimitusta".
"Hyvä esimerkki, joka itseasiassa sopii erittäin hyvin tuohon maalaamasi kuvaan. Uskonnon asema on, kuten joskus aiemmin kirjoittelin täällä, Suomessa kulttuuriperintönä vakio, jota moni ei "kunnollisuuttaan" halua kyseenalaistaa. Tätä aina niin hyvin toiminutta kristin rutiinia juhlamenoineen, kasvatustapoineen ja muine sosiaalisine lukkoineen ylläpidetään suurimmassa määrin välinpitämättömyyden siivillä, puhuipa kirkonmies missä tahansa tilaisuudessa mitä tahansa paskaa mistä tahansa uskomuksista, jotka ovat ristiriidassa kuulijansa kanssa."
- Tuo on juuri sitä, mitä kirkkokin julistaa. "Pyhiä" perinteitä ja kristillisiä juuriamme (?) pitää kunnioittaa ja vaalia, jotta ihmisten moraalittomuus ei saa valtaa.
"Täytynee kaivaa tuo vanha aloitus asian tiimoilta kotikoneelta, vähän päivittää sitä ja uudelleenpostata tänne, niin saadaan lisää keskustelua aiheesta."
- Laotapa kirjoituksesi uudestaan. En ole varmaankaan lukenut.
Jees, se löytyykin jo tuolta seasta: http://keskustelu.suomi24.fi/node/8706015
suosittelen tätä elokuvaa, ihan on ilmainen ja vielä suomenkielinen tekstitys
http://video.google.com/videoplay?docid=-7810993921354002750#
Yeah, tuttu pätkä. Tuossa on kyllä niin hyvin puristettu monen aikakauden tietoa uskomuksista että hihhulinkin kannattaisi ehdottomasti katsoa ainakin ensimmäinen puolituntinen about, kunnes sitten se jeesus kristus "-propaganda" alkaa. ;)
sisältää suuren määrän perättömiä väitteitä.
http://www.conspiracyscience.com/articles/zeitgeist/part-one/
Kuulemma tuo ohjaaja Peter Joseph on sittemmin sanonut olevansa itsekin tyytymätön tuohon Zeitgeist ykköseen.
Tuossa on kyllä hyviä tarkennuksia ja oikaisuja. Tuo raamattulähtöisyys ja yleinen tulkintojen vääntely häiritsee kuitenkin aika paljon, sillä raamatun tekstejä kuka tahansa voi oppia kääntämään miten tahansa, kunhan tarpeeksi lukee.
Tuo sivusto ei kyllä pelasta raamattua tai sen "jumaluutta", vaan päinvastoin asettaa sen yhä kyseenalaisemmaksi kaikkine tulkintoineen ja avoimine päättelyketjuineen. Erityisesti vituttaa tuo Jeesuksen syntymätarinan puolustelu - sillä ja taivaankappaleiden liikkeillä kun ei ole mitään yhdistävää linkkiä Beetlehemiin, vaan ainoastaan auringon pysähtymiseen 22.12-25.12 kolmeksi päiväksi horisontin ylle eteläisen ristin tähtikuvion päälle ("ristiinnaulitseminen", "auringon kuolema" ja "ylösnousemus").
Tuntuu siltä, että herättyään itsetietoisuuteen ihmisestä on tullut luonnollinen vihollinen itselleen ja juuri kokemukselleen persoonasta, sillä kun aurinko ja muut jumalat on ymmärretty osaksi luontoa, on ego astunut näyttämölle ja jumaluus kadonnut sen taakse.
em. vertaukset ovat symbolisia.
Uskon päämääränä on sielujen pelastus, siis millainen sielu sinulla on.
Onko se vihaa täynnä vai armahtavainen. -Siitä on kysymys.
minä en ole vihaa täynnä, empaattisuutta löytyy ja vihaan kaikkea väkivaltaa sydämmeni pohjasta ja olen ATEISTI. ei voi olla totta?
kuitenkin, että vihaat kaikkea väkivaltaa ja vielä sydämesipohjasta.
Oletko ateisti vai et sillä ei ole merkitystä.
Kysymys on sinun sielun tilasta.
Viha lietsoo vihaa, jne...
Sielusta ja sen ei-fyysisen luonteen kyseenalaisuudesta on juuri käyty keskustelua näissä ketjuissa:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8682375
http://keskustelu.suomi24.fi/node/8677159
Aloitin tuon ylemmän ketjun ja se on jatkoa tuolle toiselle. Suosittelen lukaisemaan läpi, sillä en ehdi nyt vastaamaan paremmin. Palaan asiaan kun ehdin.
Jos sydämessään tuntee syyllisyyttä eletystä elämästään ja lähtee kotoa jo valmiiksi humalassa viettämään lauantai-iltaa ja joku uskova johdattuu tiellesi ja rukoilee syntisi anteeksi Jeesuksen
nimessä ja selvenet siinäpaikassa ja kun sen jälkeen koet,että jotain raskasta lähtee sydämeltäsi ja
tilalle tulee valtava rakkaudentunne ja ilo,joka murtaa kyyneliin ja koko ympärillä oleva luonto avautuu silmillesi uudella tavalla ja kun tämä hyväolo,vapaudentunne,elämänhalu-ja ilo on valtava,ia jatkuu vielä seuraavinakin päivinä,ilman Raamatun lukemista -onko se silloin itsesuggestiota- vai mitä se teidän mielestänne on?
Minä olen varma siitä,että kohtasin tuolloin Jumalan-n.30v sitten,enkä ole epäillyt sitä hetkeäkään.
Päinvastoin uskoni Jumalaan on vahvistunut ja olen oppinut tuntemaan Häntä yhä enemmän.
vertauksia?
Uskon, että olit sekaisin. Viina ei ole hyväksi pääkopalle, varsinkaan yhdistettynä syyllisyydentunteisiin. Tuollainen "synninpäästö" on kuitenkin mutkien vetämistä suoraksi pahimmalla mahdollisella tavalla ja se on enemmänkin itsepetosta ja hyväuskoisuutta kuin itsesuggestiota. Uskon näkökulmasta "synninpäästö" on palkinto, joten ymmärrän asian niin, että koit uskovaisten sanat kuin rutiköyhä, joka huomaa lottokupongissa olevan 7 oikein. Kristinuskon kautta katumuksesta tulee tarkoituksellista ja sille luvataan palkinto kuolemassa, eikä ilman tällaisia kuvitelmia ole tietenkään yhtä mukavaa kärsiä virheistään.
Autuas"sekavuuteni" on jatkunut jo monta vuotta,joista en kadu päivääkään!
sinä hurahdit uskoon
"Uskon päämääränä on sielujen pelastus, siis millainen sielu sinulla on."
Onko todellakin näin? Vai onko päämäärä tyydyttää mielikuvitushahmon kuviteltu vallanhimo?
"Jos sydämessään tuntee syyllisyyttä eletystä elämästään ja lähtee kotoa jo valmiiksi humalassa viettämään lauantai-iltaa ja joku uskova johdattuu tiellesi ja rukoilee syntisi anteeksi Jeesuksen
nimessä ja selvenet siinäpaikassa"
No hyvät pohjat menee tuossa hukkaan!
Useita Raamatussa lukevia ihmisiä ja paikkoja on löytynyt arkeologian avulla, ne ovat todistettuja, joten mene ja etsi ne sivut että itsekkin tiedät jotakin mikä on nykyaikaa.
Jos minulle tulee jotain kysyttävää Raamatusta, niin lähden ottamaan siitä selvää. Ja kysyttävää löytyy, joten Raamattu pysyy mielenkiintoisena. Tähän asti olen saanut kysymyksiini vastaukset, ja jos jotain tulee taas, kuten silloin tällöin tuleekin, rukoilen Jeesukselle ja kysyn, ja jään odottelemaan taas vastausta. Vastauksen saaminen on minulla joskus tapahtunut nopeasti, mutta joskus siihen on voinut mennä kuukausiakin aikaa. Mikään ristiriitajuttu ei riitä minulle, vaan jos törmään sellaiseen, otan selvää asiasta. En hypi niiden yli niistä välittämättä.
Vissiin niitä Kalevalassakin mainittuja paikkoja on vieläkin olemassa, mutta ei se tee meidän kansallis eepoksestamme vielä tietosanakirjaa.
On eri asia etsiä raamatusta vastauksia uskonnon sisäisten tulkintojen kautta kuin verrata sen tekstiä todennettuun tietoon ja ko. uskonnon ulkopuolisiin lähteisiin. Näiden kautta kun raamattu muuttuu vain runolliseksi leikekirjaksi, jonka ainut tarkoitus on alunperinkin ollut historiallisen tiedon tarkoituksenmukainen muuttaminen uskontoon sopiviksi valheiksi.
Esim. siinä missä puhutaan jeesuksesta, puhutaan oikeasti jostain aivan muusta (eli auringosta), ja tämän voi todeta esimerkiksi vertaamalla tähtitaivaan tapahtumia 22.12-25.12 väliseltä ajalta jeesuksen syntymistarinaan ja prekession myötä vaihtuvaa eri tähtikuvioiden "aikakautta" jeesuksen julistamaan "maailmanloppuun" ja raamatussa yleisesti puhuttuihin kauriin, kalojen ja vesimiehen aikakausiin. Jo muinaiset kansat muodostivat myyttejä tähtitaivaan ilmiöiden pohjalta, ja raamattu on vain läpinäkyvä plagiaatti näistä alkuperäisistä taruista.
Tämän tiedon - siis Tiedon, ei tulkinnan - myötä on selvää, ettei minkään jumalan poika ole koskaan astellut tällä pallolla. Raamattu käy tietämyksen lisääntyessä todisteeksi vain ihmisen pohjattomalle vallanhimolle hallita koko maailmaa hinnalla millä hyvänsä. Mitä tulee vielä lähimmäisenrakkauteen, onneen ja ihmiskunnan todelliseen yhdistymiseen, niin niitä ei todellakaan kannata julistaa raamatusta, vaan ihan omasta ja toisten ihmisten puolesta.
Ja kyllä niitä kaivauksia aina tehdään ja todisteita löytyy muinaisista kansoista. Mitä sitten? UT:n päähahmosta, jumalan pojasta ei ole kuitenkaan koskaan löytynyt edes mainintaan elinaikansa todennetuista historiankirjoista. Nämä tarut muodostuivat vasta kymmeniä vuosia väitetyn kuoleman jälkeen, ja silloinkin ensin vain ylistyslaulujen muodossa viittaamatta suoraan itse persoonaan. Kunnon jeesussadut kirjoitettiin vasta vielä myöhemmin tämän väitetyn kuoleman jälkeen ilman minkäänlaisia viitteitä mihinkään jumalaan. Tiedän tämän siksi, että muutama tuttuni on opiskellut asiaa ja tullut samaan tulokseen, ja olen myös lukenut jonkin verran kristinuskoa edeltäneistä uskonnoista ja ihmismielen historiasta.
Ei tarvita kuin hieman tervettä itsekritiikkiä ja järkeä, jotta nämä ilmiselvät yhteneväisyydet tiedon ja niistä muovattujen "eksyttävien" tulkintojen välillä löytyvät. Ongelma uskovaiselle tässä on kuitenkin siinä, että hän kuvittelee näiden tarinoiden tulleen juuri jumalan kynästä.
eikä vieläkään ole löydetty Mooseksen hautaa:) Ja tuntuu hassulta, että kun Mooses meni yksin vuorelle kuolemaan ja jumala siellä jutteli hänelle, joten miten ne jutustelut kirjaan päätyivät? Eihän siellä ollut muita.
"eikä vieläkään ole löydetty Mooseksen hautaa:) Ja tuntuu hassulta, että kun Mooses meni yksin vuorelle kuolemaan ja jumala siellä jutteli hänelle, joten miten ne jutustelut kirjaan päätyivät?"
Eihän tuo ole mahdollista. Tämä osoittaa ettei Raamattu voi olla totta. Mitenköhän tämä oli jäänyt noin miljardilta kristityltä huomaamatta.
asiasta tehnyt. Joku ehdotteli, että enkelit kertoivat tämän keskustelun raamatun kirjoittelijoille, mutta siitä ei itse raamatussa ole mitään mainintaa. Eli väite oli tyypillistä krisselin mutua.
Kun "Miseksestä" tulee "Mooses"... Hyvin jotkut ovat osanneet vääntää aina muutaman kirjaimen eron edelliseen hahmoversioon. Kieli- ja aikasidonnaista puuhaa tuo tietenkin on, joten päivityksiä on tehtävä, jotta tarusto pysyy "todellisuuden" raameissa. :)
Tällainen tietokonepeli on olemassa!
http://www.vantaanlauri.fi/arkisto/2009/2009-05-14/jkr/Mooseksen_hautaa_etsimassa
"Torinon kääriniliina huijausta 07.10.2009 07:58
Kirjoittanut: Judah Basilides Abraxas
Kuten olettaa saattoi niin viiihdoin se oikein uutisiinkin asti pääsi.
Käärinliina on suurta huijausta.
Mitkä muut asianomaista suuntaa edustavat reliikit tms ovat huijausta tai harhaanjohtamista?
Mooseksen hauta?
Salomon hauta?
Daavidin hauta?
Paavalin hauta?
Aivan. Ei yhtään todistetta puolesta. Ja silti kansaa viedään kuin kuoriämpäriä."
http://www.ilkka.fi/forum/forummessagelist.jsp?forum=3477&topic=2044&view=full_threaded
Millä keinoin voisi uskovaisen mielen avata tutkimaan Raamatun todenperäisyyttä niin ettei hän oleta alkuoletuksena Raamatun olevan totta? Onko mitään keksitty tällä rintamalla? Jos nimittäin olettaa jonkin asian olevan totta niin kaiken muunhan saa sopimaan oletukseen "keksimällä hatusta mitä tahansa" joka sovittaa todellisuuden totena pidettyyn asiaan.
Miten saada aikaan sellainen henkinen tila, että tuota totuutta voisi edes kyseenalaistaa?
Jos joku uskoo luomiskertomuksen olevan totta, niin hän uskoo mitä tahansa.
Jotenkin kummallisella tavalla nämä ihmiset uskovat sekä jumalaan luomiskertomuksineen kaikkineen, että siihen, että universumi on 14 ja rapiat miljardia vuotta vanha. Mutta sitten ne kääntävät jutun sellaiseksi, että olkoon vaan alkuräjähdys, mutta god did it.
Jeps, olen törmännyt näihin joiden kanssa keskustelu on kuin puhuisi ihmiselle joka muistaa korkeintaan 2 minuuttia menneisyydestä. Sinä sitä sitten yrittää sanoa, että "mutta juurihan sanoit, että maailma on 6k vuotta vanha ja nyt sanot ettei olekaan ja silti 'god did it'". Argh. Lipeviä ovat lipeäkalat.
vaan otettiin elävänä taivaaseen!
Siinä teille lisää pähkäilemistä..
"Ja tuntuu hassulta, että kun Mooses meni yksin vuorelle kuolemaan ja jumala siellä jutteli hänelle, joten miten ne jutustelut kirjaan päätyivät? Eihän siellä ollut muita."
:D Tuo on kanssa yksi huvittava yksityiskohta..
"Jeps, olen törmännyt näihin joiden kanssa keskustelu on kuin puhuisi ihmiselle joka muistaa korkeintaan 2 minuuttia menneisyydestä."
Hihhulismin edellytykset osa XVI: kultakalan muisti. :D
Autossani oli pienehkö tekninen vika. Ei estänyt turvallista ajamista, ja niinpä oli
viikkoja aikaa vian diagnoosiin.
Pitkällisen aivotyön tuloksena selvisi missä vika oli.
Sopivassa vaiheessa sitten korjaushommiin. Vioittunut osa olisi helppo
korjata, suurin vaiva oli purkamistyö joka oli edessä ennenkuin osa olisi
käsillä.
Purkutyön kuluessa alkoi ilmetä seikkoja, jotka viestittivät, ettei vika ollutkaan se, minkä oletin.
" Helkkari en kai ole nyt vaan turhaan tehnyt tallaista hommaa !"
Oli huvittavaa huomata, miten alitajuisesti pyrki kieltämään totuuden, kunnes se lopulta oli myönnettävä.
Saattaa olla, että Raamatun epäloogisuuksista on samasta syystä vaikea irtautua,
kun on pienestä pitäen saarnattu ja asiasta on mustaa valkosella, niin täytyyhän sen totta olla!
Hitler tajusi vasta huhtikuussa 1945, että sota on hävitty.
Kannattaisi ajoissa tunnustaa tosiasiat, niin jäisi muitakin vaihtoehtoja kuin itsemurha...
Jos et jo ole lukenut: Terry Pratchett, Pienet Jumalat.
Ehkä se otsaa kiristävä panta siitä alkaa hellittää!
Luin sen kans tos viimeviikolla.
Uskovaisille se vois vähän aukaista asioita, tai sitten todennäköisesti ei:-)
Asiahan on siten että jokainen käsitää jokaisen asian sillä tiedolla ja taidolla minkä on lahjaksi saanut,ymmärystä on monta sorttia.Toiset syntyvät hehitysvammaisina ja mikä minkin näköisenä värisenä rotusena. On ehkä meidän sisäpuolikin samallatavalla erillaillainen kuin on tämä ulkopuolikin.Uskontoja on pilvin pimein,ehkä minun uskoni olisi se ainoa oikea. Näinhän me ajatelemme,koska haluamme olla ainutlaatuisia neroja todella nokkelia joka asiassa.Pyrimme kesimään ruudin ja pyörän aina uudestaa.Jumalankin me tahdomme valjastaa tekemään oman tahtomme mukaan,syytelemme kaikista asioista jne.
No itse olen tullut siihen tulokseen kohdallani,tutkinut noita juttuja "uskontoja" todennut elävästi että Jeesus on ainoa oikea,vieläpä tässäpäivässä toimiva.
Ja tosiasia on että taas edelleen me itse mutkistamme teemme vaikeaksi tien jota käydä. Jeesushan ei ole kaukana yhdestäkään meistä,hänhän sanoi "olen tie tostuus ja elämä"
no välillä on avaimet oleet hukassa,joskus piteempääkin.............ajan kassa löytyneet heh heh mutta sehän on sitä elämää. Rattoisia hetkiä etsiskelyssä,etsivä löytää näinhän on sanottu.
se oikea voisi olla profeetta Muhammedkin. Jos ei, niin sääli niitä miljardeja, jotka joutuvat helvettiin.
Näin KANSALAISVELVOLLISUUDEKSENI korjata väärän uskomuksen jota tämä keskustelu sisällöllään tukee ja joka herättää huonoa mainetta kristinuskoa kohtaan:
Itämaan tietäjiä ei ollut kolme. Missään ei mainita heidän lukumääräänsä. He tuovat kolme lahjaa, mutta ei heistä ei kerrota sen enempää.
Onko kristinuskolla sen ulkopuolella mielestäsi hyvä maine?
"Itämaan tietäjiä ei ollut kolme. Missään ei mainita heidän lukumääräänsä. He tuovat kolme lahjaa, mutta ei heistä ei kerrota sen enempää."
Itämaan tietäjiä. Selvä. Ei ollut kolme, vaan lahjoja. Ok. Kuka kirjoitti, missä, milloin ja kenen todistamana tämän faktan Jeesuksen ja tietäjien kohtaamisesta, kun toistaiseksi tuolta ajalta ei ole löytynyt ainuttakaan kirjallista todistetta koko Jeesus-hahmosta?
"huomaa, että kaikki raamatussa mainitut asiat ovat vain ja ainoastaan kristinuskoa edeltäneiden muinaiskansojen uskonnollisista ja tieteellisistä maailmankäsityksistä johdettuja vertauskuvia, jotka todellisuudessa selittävät ympärillämme tapahtuvia luonnonilmiöitä?"
Tuollaiseen pelkistykseen eivät edes kaikki skeptisetkään tutkijat yhdy.
"raamatun lukemattomat päivänselvät ristiriitaisuudet"
Ai nämä?
http://raapustus.net/?id=113
"Tuollaiseen pelkistykseen eivät edes kaikki skeptisetkään tutkijat yhdy."
Olihan tuo kieltämättä aikamoinen pelkistys. No hyvä on, lisätään, että raamatussa on vertauskuvien, lainauksien ja suoran kopioinnin lisäksi myös täysin tuulesta temmattuja satuja, verikulttiin sopiva moraalikasvatusosuus (eriarvoistavan individualismin, hyväuskoisuuden ja itsepetoksen korostaminen yksilönvapauden, riippumattoman rakkauden ja mielen kehittämisen sijaan) ym. sekalaista tavaraa, jota voi tulkita vaikka ikuisesti yhä uudelleen saamatta yhtään todellista vastausta. Ei ihme, että raamattu näyttää joidenkin silmissä helvetin mystiseltä ja kiehtovalta, ehkä jopa jumalaiselta teokselta.
En tunne oikeasti kovinkaan hyvin raamattua, mutta osaan tulkita ihmisiä. Siitä tuo moraalikasvatusosion sisältö, joka ainakin selittäisi sen, miksi monet suu vaahdossa paasaavat uskovaiset ovat juuri sellaisia kuin ovat.
"Ai nämä?"
En tarkoittanut raamatun sisäisiä ristiriitoja, vaan sen ja ihmislajin kehittymisen myötä jatkuvasti laajenevan todellisuuden välissä olevia ristiriitoja.
Väitän että sanomasi pätee aika moneen muuhunkin asiaan.
Vaikkapa eri kouluissa opetettava fysiikka ja kemia. Siellähän on paljon asioita joita ei kokeilla käytännössä, sattuneesta syystä. Ikävää jos oma köökki räjähtää kesken kivan kokeilun.
Kuitenkin koulujen kokeisiin vastataan ihan oikein, ruutia tehdään tällä tavalla…
Samoin vaikkapa ohjelmointitekniikka, rekursiivinen ohjelmarakenne mainitaan monessa oppikirjassa, kysytään monessa tentissä mutta on harvemmin todellisessa käytössä. Hyvä jos tulee millään kielellä kokeiltua.
Sama pätenee vaikkapa geenitekniikkaan, tähtitieteeseen ja niin edelleen. Kiva lukea, kiva lainata, hankala itse toteuttaa ja todistaa.
Luettu opitaan ulkoa ja toistellaan kritiikittä. Riittää kun joku viisaampi on sen oikeaksi todennut.
Eihän ole mitään yhteyttä Raamatun selittelijöihin, Eihän?
Niin päteekin. Ihminen on pohjimmiltaan hyväuskoinen, kuten juuri minäkin todistan. Tiedon nieleminen pureksimatta on tottakai lähes ainoa mahdollisuus esim. koulun penkillä. Ei se silti sitä tarkoita, etteikö ihmisen kannattaisi käytännössä yrittää selvittää kaikkien oletustensa totuusarvoa ja pyrkiä sovittamaan ymmärtämäänsä tietoa muihin näkökulmiin. Yrityksen, erehdyksen ja virheiden myöntämisen kautta on hyvinkin palkitseva tapa hahmottaa maailmaa. Lainaan kiusaksesi Laotsea: "Tiedon voi hankkia kolmella tavalla: Matkimalla, joka on helppo tapa, yrityksen ja erehdyksen kautta, joka on kova tapa tai ajattelemalla, joka on jalo tapa."
Pyrin olemaan osa sitä todellisuutta, minkä voimme yleispätevästi todeta olevan havaittavissa juuri nyt ja osa sitä henkistä maailmaa, mikä tutkii käsitystä itsestään äärimmäisen kriittisesti. Elämässä on mielestäni hyvin olennaista katsoa säännöllisin väliajoin peiliin ja yrittää erotella ne asiat, jotka syntyvät mielessämme ja mielemme ulkopuolella. Olen tässä matkalla tullut siihen tulokseen, että jumala on nykyään vain heijaste ihmisen egosta, ja siksi olen kai varsinkin uskovien mielestä helvetin ärsyttävä. En ole mikään kirjaviisas, joka kuvittelee tietävänsä kaiken, vaan olen ihan tavallinen, tyhmä, oppiva ihminen, joka tekee kuolemaansa saakka kestävää analyysia tulkitsemansa todellisuuden luotettavuudesta. Ei siinä ole kai mitään eroa raamattu-uskovaisen kirjalla päähän hakkaamiseen.