Harva asia elämässäni on muuttanut käsitystäni ihmisyydestä, elämäni ainutlaatuisuudesta ja toisaalta oman itseni pienuudesta yhtä paljon kuin Carl Saganin "Pale blue dot" lukiessani, ja myöhemmin nähdessäni sen ensimmäistä kertaa. Samaan ovat pyrkineet, toisinaan jopa yltäneet, muut filosofisen katsantokannan tieteilijät kuten Hawking ja Dawkins, suomalaisista Valtaoja ja Enqvist. Linkin jälkeen tekstilainaus Pale blue dotista. Toivon jokaisen englantia osaamattoman suomentavan sen itse:
http://www.youtube.com/watch?v=wupToqz1e2g
"Look again at that dot. That's here, that's home, that's us. On it everyone you love, everyone you know, everyone you ever heard of, every human being who ever was, lived out their lives. The aggregate of our joy and suffering, thousands of confident religions, ideologies, and economic doctrines, every hunter and forager, every hero and coward, every creator and destroyer of civilization, every king and peasant, every young couple in love, every mother and father, hopeful child, inventor and explorer, every teacher of morals, every corrupt politician, every "superstar," every "supreme leader," every saint and sinner in the history of our species lived there – on a mote of dust suspended in a sunbeam.
The Earth is a very small stage in a vast cosmic arena. Think of the rivers of blood spilled by all those generals and emperors so that, in glory and triumph, they could become the momentary masters of a fraction of a dot. Think of the endless cruelties visited by the inhabitants of one corner of this pixel on the scarcely distinguishable inhabitants of some other corner, how frequent their misunderstandings, how eager they are to kill one another, how fervent their hatreds.
Our posturings, our imagined self-importance, the delusion that we have some privileged position in the Universe, are challenged by this point of pale light. Our planet is a lonely speck in the great enveloping cosmic dark. In our obscurity, in all this vastness, there is no hint that help will come from elsewhere to save us from ourselves.
The Earth is the only world known so far to harbor life. There is nowhere else, at least in the near future, to which our species could migrate. Visit, yes. Settle, not yet. Like it or not, for the moment the Earth is where we make our stand.
It has been said that astronomy is a humbling and character-building experience. There is perhaps no better demonstration of the folly of human conceits than this distant image of our tiny world. To me, it underscores our responsibility to deal more kindly with one another, and to preserve and cherish the pale blue dot, the only home we've ever known."
http://www.youtube.com/watch?v=wupToqz1e2g
"Look again at that dot. That's here, that's home, that's us. On it everyone you love, everyone you know, everyone you ever heard of, every human being who ever was, lived out their lives. The aggregate of our joy and suffering, thousands of confident religions, ideologies, and economic doctrines, every hunter and forager, every hero and coward, every creator and destroyer of civilization, every king and peasant, every young couple in love, every mother and father, hopeful child, inventor and explorer, every teacher of morals, every corrupt politician, every "superstar," every "supreme leader," every saint and sinner in the history of our species lived there – on a mote of dust suspended in a sunbeam.
The Earth is a very small stage in a vast cosmic arena. Think of the rivers of blood spilled by all those generals and emperors so that, in glory and triumph, they could become the momentary masters of a fraction of a dot. Think of the endless cruelties visited by the inhabitants of one corner of this pixel on the scarcely distinguishable inhabitants of some other corner, how frequent their misunderstandings, how eager they are to kill one another, how fervent their hatreds.
Our posturings, our imagined self-importance, the delusion that we have some privileged position in the Universe, are challenged by this point of pale light. Our planet is a lonely speck in the great enveloping cosmic dark. In our obscurity, in all this vastness, there is no hint that help will come from elsewhere to save us from ourselves.
The Earth is the only world known so far to harbor life. There is nowhere else, at least in the near future, to which our species could migrate. Visit, yes. Settle, not yet. Like it or not, for the moment the Earth is where we make our stand.
It has been said that astronomy is a humbling and character-building experience. There is perhaps no better demonstration of the folly of human conceits than this distant image of our tiny world. To me, it underscores our responsibility to deal more kindly with one another, and to preserve and cherish the pale blue dot, the only home we've ever known."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Blaupunkt•
Kuinka pieniä me olemmekaan. Mutta toisaalta, jokaiseen elämään mahtuu koko maailmankaikkeus.
Sagan skepsismistä vuonna 1987:
"Minä uskon, että tiedettä vie eteenpäin ihmisen halu kokea ihmeellisiä asioita. Se on hyvin voimakas tunne. Kaikki lapset tuntevat sen. Ensimmäisellä luokalla koulussa kaikilla on se halu; 12 kouluvuoden jälkeen sitä ei ole jäljellä juuri kenelläkään, tai ainakin kovin harva sen tunnustaa. Jotakin tapahtuu ensimmäisen ja 12:nnen kouluvuoden välillä, eikä se jokin ole pelkästään murrosikä. Koulut ja tiedotusvälineet eivät laiminlyö pelkästään skeptisyyden opetusta, ne eivät myöskään rohkaise lapsissa tuota jännittävää ihmeiden kaipuuta. Tiede ja pseudotieteetkin sen sijaan pystyvät herättelemään sitä ihmeellistä tunnetta. Jos tiedettä esitellään kehnosti, pseudotieteet saavat elintilaa.
Jos tieteestä kerrottaisiin tavallisille ihmisille ymmärrettävästi ja jännittävästi, pseudotieteille ei jäisi tilaa. Mutta tässäpä toimii eräänlainen Greshamin laki: julkisuudessa huono tiede ajaa hyvän tieteen ulos markkinoilta. [Alkuperäisen Greshamin lain mukaan huono vanha raha syrjäyttää hyvän rahan markkinoilta, koska kaikki haluavat päästä siitä nopeasti eroon; toim. huom.] Ja tästä meidän on syytettävä ensisijaisesti tiedeyhteisöä itseään – me emme ole tehneet tarpeeksi hyvää työtä tieteen kansantajuistamiseksi. Toiseksi voimme syyttää tiedotusvälineitä, joiden saavutukset tässä asiassa ovat tasaisen kammottavia: Amerikassa jokainen sanomalehti julkaisee päivittäin horoskooppipalstaa. Kuinkahan monessa mahtaa olla viikoittainen tähtitieteen palsta? Syyttävän sormen voi kohdistaa myös koululaitokseen: siellä ei opeteta ajattelua. Ja se on hyvin vakava vika, joka voi aikanaan asettaa koko ihmissuvun tulevaisuuden vaakalaudalle maailmassa, joka on ladattu 60000 ydinaseella."
http://www.skepsis.fi/jutut/paholaisen_asianajaja/luku1.html