Kaikki uskonnot kärsivät jämähtäneestä dogmaattisuudesta! Otetaan vastaukset valmiina, sen kummemmin niitä itse kyseenalaistamatta tai punnitsematta. Sitten vielä kun ollaan kiihkolla mukana jossain, ei järjen valosta näy enää jälkeäkään. Eikös se sama totuuus löydy jokaisen uskonnon pohjalta? Maailma muuttuu kokoajan, ajat muuttuvat. Mutta uskonnot eivät kehity mukana, niiden aika menee vain taistelemiseen.
Taistellaan tiedettä vastaan, taistellaan toisia uskontoja vastaan. Ja eikös se idea kuitenkin ollut rakastaa eikä taistella? Kiihkokristityt ovat todella aivopesty ihmisjoukko. He hyppivät tälläkin foorumilla kaikkiin ketjuihin, tyrkyttämään omaa uskoaan. Eivät anna tilaa ja mahdollisuutta millekään muulle kuin, sille mihin itse uskovat. Ja kuitenkin on kyse uskosta, ei faktoista! Sokea usko ei johda mihinkään! Totuus löytyy jokaisen sydämestä! Ei siihen tarvita kuolleita kirjoja tai kirkkoja. Ei se jumala ole missään kirjassa tai talossa.
Väärin jumala on niissä, mutta ei vain niissä. Jumala on kaikessa! Ei me tarvita mitään tyhjiä opinkappaleita tai kirkkoja, löytääksemme jumalan. Jumala on yhtä hyvin metsässä kuin kirkossa. Jumala on yhtä hyvin tässä tekstissä kuin raamatussa!
Katsotaan mitä kristityt tähän viestiin vastaavat?
Taistellaan tiedettä vastaan, taistellaan toisia uskontoja vastaan. Ja eikös se idea kuitenkin ollut rakastaa eikä taistella? Kiihkokristityt ovat todella aivopesty ihmisjoukko. He hyppivät tälläkin foorumilla kaikkiin ketjuihin, tyrkyttämään omaa uskoaan. Eivät anna tilaa ja mahdollisuutta millekään muulle kuin, sille mihin itse uskovat. Ja kuitenkin on kyse uskosta, ei faktoista! Sokea usko ei johda mihinkään! Totuus löytyy jokaisen sydämestä! Ei siihen tarvita kuolleita kirjoja tai kirkkoja. Ei se jumala ole missään kirjassa tai talossa.
Väärin jumala on niissä, mutta ei vain niissä. Jumala on kaikessa! Ei me tarvita mitään tyhjiä opinkappaleita tai kirkkoja, löytääksemme jumalan. Jumala on yhtä hyvin metsässä kuin kirkossa. Jumala on yhtä hyvin tässä tekstissä kuin raamatussa!
Katsotaan mitä kristityt tähän viestiin vastaavat?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Samaa mieltä osittain, varsinkin hihuloivat ateistit ovat pragmaattisen dogmisia mielipiteissään.
Ateisti joka hylkää kaiken hengellisyyden on yhtä hukassa kuin, kristitty joka vaahtoaa raamatusta elämättä itse Jeesuksen oppien mukaisesti. Uskovissa on se hyvä puoli että uskovat. Mutta jos, se on vain sokeata uskoa valmiisiin kaavoihin. Ei se silloin ole parempi kuin ateismi. Ateismi kieltämättä henkisyyttä, mutta kieltämällä persoonallisen kristinuskon määrittelemän jumalhahmon - on ihan tervettä.
Myönnetäänkö yhdessä? Että kukaan ei oikeasti tiedä! Hengellisyys on hyvä asia, ja helpommaksi asian tekee jos myönnämme jumalan olevan kaikessa. Silloin ei tarvi jäädä kinastelemaan nimistä.
...
vingu enenpiä.
MEE poiS !!!
Tarvitsemme Kristuksen kirkon sellaisena kuin se oli alussa. Nyt tuo kirkko on palautettu:
http://scriptures.lds.org/fi
Tämä on kirkkomme virallinen sivusto suomeksi niille, jotka haluavat tutustua siihen, mistä on kysymys: http://www.mormon.org/welcome/0,6929,403-19,00.html
Tässä ovat kirkon viralliset Suomen sivut:
http://www.mormonit.fi
Kaikki tuo nykyinen yli-ylpeä kirkko(kummatkin) ja niiden yliraskas palkkarakenne ei Jumalaa miellytä!
Kristuksen kirkkoakaan ei voida palauttaa ilman Kristusta.
Jeesuksen Kristuksen palautetussa kirkossa on palkkaa nauttimaton papisto. Pappeuden tehtävät hoidetaan kaikki oman leipätyön ohessa. Kaikki kelvolliset vähintään 12 vuoden ikäiset miespuoliset ovat pappeuden tehtävissä. Näin tehtävät jakautuvat monen osalle.
Kristus palautti kirkkonsa itse. Joseph Smith kertoi ensimmäisestä näystään näin:
...
8 Tämän suuren kuohunnan aikana pohdin asioita mielessäni vakavasti ja sangen levottomana; mutta vaikka tuntemukseni olivat syvällisiä ja usein kipeitä, pysyttelin kuitenkin loitolla kaikista näistä ryhmäkunnista, vaikka kävin niiden kunkin kokouksissa niin usein kuin tilaisuus tarjoutui. Ajan mittaan aloin taipua mielessäni jonkin verran metodistilahkon suuntaan ja tunsin hieman halua liittyä siihen, mutta niin suuri oli sekasorto ja kiista eri kirkkokuntien kesken, että sellaisen nuoren henkilön kuin minä olin, ja niin ihmisiä ja asioita tuntemattoman, oli mahdotonta päästä mihinkään varmaan tulokseen siitä, kuka oli oikeassa, kuka väärässä.
...
10 Tämän sanasodan ja mielipidetemmellyksen keskellä sanoin usein itselleni: Mitä on tehtävissä? Mitkä näistä kaikista ryhmäkunnista ovat oikeassa, vai ovatko ne peräti kaikki väärässä? Jos jokin niistä on oikeassa, mikä se on ja kuinka saan tietää siitä?
11 Kamppaillessani äärettömissä vaikeuksissa, jotka nämä uskonkiihkoilijoiden ryhmäkunnat olivat riitelyllään saaneet aikaan, luin eräänä päivänä Jaakobin kirjettä, ensimmäistä lukua ja viidettä jaetta, jossa lukee: Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta.
12 Milloinkaan ei mikään kirjoitusten kohta ole tullut voimallisemmin ihmissydämeen kuin tämä silloin minun sydämeeni. Se tuntui käyvän hyvin voimakkaana sydämeni jokaiseen tunteeseen. Mietin sitä yhä uudestaan tietäen, että jos joku ihminen tarvitsi viisautta Jumalalta, niin minä, sillä en tiennyt, mitä tehdä, ja ellen saisi enemmän viisautta kuin minulla silloin oli, en koskaan saisikaan tietää, sillä eri lahkojen uskonnonopettajat ymmärsivät samat kirjoitusten kohdat niin eri tavoin, että se hävitti kaiken luottamuksen kysymyksen ratkaisemiseen Raamattuun vetoamalla.
13 Lopulta päädyin siihen tulokseen, että joko minun oli jäätävä pimeyteen ja ymmälle tai sitten minun oli tehtävä, niin kuin Jaakob neuvoo, eli pyydettävä Jumalalta. Lopulta päätin pyytää Jumalalta päätellen, että jos hän antaa viisautta niille, joilta puuttuu viisautta, ja antaa auliisti ja soimaamatta, minä saattaisin uskaltaa.
14 Niinpä tämän päätökseni mukaan pyytää Jumalalta vetäydyin metsään yrittämään. Se oli kauniin, kirkkaan päivän aamuna aikaisin keväällä tuhatkahdeksansataakaksikymmentä. Yritin sitä ensimmäisen kerran elämässäni, sillä kaikkien huolieni keskellä en ollut vielä milloinkaan siihen mennessä yrittänyt rukoilla ääneen.
15 Vetäydyttyäni paikalle, jonne olin edeltäkäsin aikonut mennä, katsottuani ympärilleni ja havaittuani olevani yksin polvistuin maahan ja aloin esittää sydämeni toiveita Jumalalle. Olin tuskin tehnyt niin, kun minuun kävi heti käsiksi jokin voima, joka valtasi minut kokonaan ja jolla oli sellainen hämmästyttävä vaikutus minuun, että se kahlitsi kieleni, niin etten voinut puhua. Synkkä pimeys tiheni ympärilläni, ja minusta tuntui hetken kuin olisin ollut tuomittu äkilliseen tuhoon.
16 Mutta ponnistaessani kaikki voimani Jumalan avuksi huutamiseen, jotta hän vapauttaisi minut tämän vihollisen vallasta, joka oli käynyt minuun käsiksi, ja juuri sinä hetkenä, jona olin valmis vaipumaan epätoivoon ja antautumassa turmioon — eikä mihinkään kuviteltuun perikatoon vaan jonkun todellisen näkymättömästä maailmasta olevan olennon valtaan, olennon, jolla oli sellainen ihmeellinen voima, jollaista en ollut milloinkaan ennen tuntenut missään olennossa — juuri tämän suuren hädän hetkellä minä näin valopatsaan aivan pääni yläpuolella, aurinkoa kirkkaamman, ja se laskeutui vähitellen, kunnes se lankesi minuun.
17 Heti sen ilmestyessä havaitsin itseni vapautetuksi minua kahlinneesta vihollisesta. Valon levätessä päälläni näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa. Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!
18 Aikomuksenani mennessäni kysymään Herralta oli saada tietää, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa, jotta tietäisin, mihin liittyä. Sen tähden, heti kun hallitsin itseni, niin että pystyin puhumaan, kysyin Persoonilta, jotka seisoivat yläpuolellani valossa, mikä kaikista lahkoista oli oikeassa (sillä tähän mennessä mieleeni ei ollut tullut, että kaikki olisivat väärässä) ja mihin minun piti liittyä.
19 Minulle vastattiin, etten saanut liittyä yhteenkään niistä, sillä ne olivat kaikki väärässä; ja minulle puhuva Persoona sanoi, että kaikki niiden uskontunnustukset olivat iljettäviä hänen silmissään, että nämä julistajat olivat kaikki turmeltuneita, että "he lähestyvät minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; he opettavat oppeina ihmiskäskyjä, ja he ovat ulkonaisesti hurskaita mutta kieltävät uskon voiman".
...